Wild Adapter 1

30.6.2009 kello 22:02

Jo pitkään on ollut tarkoituksena lukea uudelleen Kazuya Minekuran Wild Adapterin ilmestyneet kuusi osaa, joten päätin kirjoittaa niistä omat postaukset. Sanottavaa totisesti pitäisi riittää, sillä kyseessä on tämän hetken suosikkisarjani suosikkimangakalta. Hyödyttömänä infona voisin mainita, etten yleensä ole kovin innokas lukemaan tai katsomaan sarjoja uudelleen, sillä uuttakin materiaalia olisi jonossa aivan riittämiin ja omaksun fiktiota sen verran vahvasti, että asiat pysyvät melko hyvin mielessä vielä pitkänkin ajan päästä.

Minekura on kirjoissani vahvassa etulyöntiasemassa muihin mielestäni erityisen taitaviin mangakoihin verrattuna, sillä – paitsi että hänellä on sekä tarinankerronta että visuaalinen puoli hallussa – hän tarjoilee minulle suurin piirtein mittatilaustyönä tehtynä juuri niitä elementtejä, joita arvostan fiktiossa aivan erityisesti. Fokus on vahvasti henkilöiden välisissä suhteissa, löytyy tyylikästä väkivaltaa, traumaattisia menneisyyksiä, vahvasti asennetta, yksityiskohtainen, mutta hieman karu piirrostyyli, paljon rinnastuksia ja kerrontaan upotettua symboliikkaa, BL-vivahteita, fiksua ja vuorovaikutteista dialogia, älykkäästi rakennettuja voice-overeita, moraalidilemmoja, vahvoja ja johdonmukaisesti käytettyjä, tekijälleen tyypillisiä kerronnan tehokeinoja, ympäristöönsä sointuvaa terävän pienieleistä komiikkaa… Listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin, koska Minekura todellakin harrastaa kaikkia suosikkitropeitani.

Ensimmäistä kertaa WA:n aloitusosaa lukiessani olin kuitenkin itse asiassa varsin pettynyt tulokseen. Kubota jätti minut täysin kylmäksi hahmona, sillä se yksi Minekuran konventio, josta en ole ikinä ollut niin kovin innostunut, on periaatteessa lähes kaikkivoipa, voittamaton päähenkilö. Saiyukin Sanzo keikkui juuri tämän piirteensä takia lähes koko ensimmäisen sarjan ajan listoillani rasittavuuden rajamailla, mutta ei koskaan onnistunut käymään varsinaisesti rasittavaksi, sillä Saiyukin poikien vuorovaikutus on niin tiivistä, ettei Sanzo kuitenkaan jää varsinaisesti etäiseksi hahmoksi (flashbackien käyttö auttaa myös). Kubota sen sijaan on tarkoituksellisesti etäännytetty lukijasta (kuten myös Bus Gamerin samasta voittamattomuussyndroomasta kärsivä Toki). En saanut miehestä lainkaan otetta ennen aivan pokkarin loppua.

WA kärsi valitettavasti ensimmäisellä lukukerralla siitä, ettei Kubotan äärimmäisellä henkisellä eristäytymisellä ollut kunnollista vertailukohdetta, vastapainoa tai funktiota, jotka kaikki tulevat peliin vasta seuraavissa osissa. Nyt toisella lukukerralla katson Kubotaa täysin eri perspektiivistä, enkä ole lainkaan yllättynyt siitä, että lukuelämys parani varsin kiitettävästi. Kyseessä ei edelleenkään ole sarjan paras osa, mutta WA 1 pesee silti lattioita suurimmalla osalla muusta kirjahyllystäni.

[Käsittelen pokkarin sisältöä sen verran yksityiskohtaisesti, että spoilerivaroitus ykkösosan tapahtumia koskien lienee paikallaan.]

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Analyysi, Ensivaikutelmat, Manga  Tagit: , , , Kommentteja: 6 »


Teini-Merlin ja pyöreän käsikirjoituspöydän sankarit

26.6.2009 kello 10:16

Hei, maailma, olen taas jotakuinkin elävien kirjoissa. Viimeisen viikon aikana rasittava passiivisuusaalto vain on estänyt minua tekemästä yhtään mitään sen luovempaa kuin BBC:n viime vuoden menestysfantasiasarja Merlinin läpikahlaaminen Youtubesta. Offtopicoin siis tänään tästä teini-ikäisten tulevan kuningas Arthurin ja velho Merlinin varhaisista vaiheista kertovasta brittispektaakkelista, jonka maailmassa Arthurin isä on kieltänyt kaiken magian käytön kuolemanrangaistuksen uhalla.

Merlin

Jos koskaan on käynyt mielessä kysymys siitä, miten huonoa todella heikko ja kömpelö televisiokäsikirjoitus voi pahimmillaan olla, kannattaa ehdottomasti vilkaista ainakin ensimmäisen kauden pilotti, vaikkakaan siinä ei vielä päästä esimerkiksi sarjan lukuisiin kohtauksiin, joissa henkilöt lähtevät uhraamaan itseään rakkaan puolesta. Demonstroin:

A: Uhraan itseni pelastaakseni sinut.
B: Ei käy! Minä uhraan itseni pelastaakseni sinut.
A: Ehei, minä uhraudun!
B: Minäpäs!
A: Kato, tuol meni pupu!
B: Missä?
A: Hahaa! Huomiosi herpaantui ja ehdin uhrata itseni pelastaakseni sinut!
B: D=

Kyllä, tämä keskustelu todella käydään eräässä jaksossa. Sen on tarkoitus olla erittäin dramaattinen ja emotionaalisesti väkevä kohtaus. Jostain syystä uhrautumiset vain sujuvat kovin heikosti ensimmäisen kauden aikana, vaikka kaikki kovasti yrittävätkin.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Länsiviihde   Kommentteja: 5 »


Tiedotuksia

1.6.2009 kello 22:17

Minut värvättiin sitten lakkiaisyön synkimpinä hetkinä (jotka sinällään alkavat olla aika harvinaista herkkua näin kesäkuussa) Desuconin yaoi-paneelin puhuja-aukkoa paikkaamaan, joten sieltä Arana löytyy lauantaina livenä höpöttämässä salanimellä Maaret.

Muita uutisia:

  • Aranalla on nyt valkolakki, paljon rahaa kesän coneissa poltettavaksi ja iso kasa ruusuja.
  • Ei uusia postauksia muutamaan viikkoon, mutta palaan juhannuksen paikkeilla.
  • Ensi sunnuntain FMA: Brotherhood: Hemmetti kun sataa. ;_____;

Aiheet: Blogi  Tagit: Kommentteja: 0 »



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.