Ole mies!

5.3.2009 kello 16:30

Animessa ja mangassa tupsahtaa vastaan aina tuon tuosta lähes samassa muodossa tietty konventio, joka saa minut kiristelemään hampaitani yhteen niin kovaa, että leukoihin sattuu.

Shounen-sankarimme on merkittävässä valintaristeyksessä ja angstaa sitä, etteivät hänen henkiset ja/tai fyysiset voimavaransa riitä haasteen kohtaamiseen. Peräytyminen tai luovuttaminen houkuttelisi vaarallisen paljon, mutta sankarimme ei ole vielä aivan luopunut vastuustaan jatkaa vaarallista/vaikeaa matkaansa. Kuvaan astuu sankarille kannustuspuhetta runoileva mentori-hahmo tai muu tukija, joka kenties tarttuu sankarin hartioihin painostavan rohkaisevasti, katsoo tätä silmiin ja sanoo päättäväisesti: ”Olethan sinä sentään mies, etkö olekin?!”

Tämä virke avaa epäröivän sankarimme silmät. Nyt hän ymmärtää, että totta – hän on mies, ja miehenä hänellä on velvollisuus tehdä miehen työ. Hän ymmärtää, ettei hänen jalolla sankarin sydämellään tosiasiassa ole muuta mahdollisuutta kuin valita oikea tie. Niinpä hän lähtee päättäväisin ja rohkaistunein mielin pelastamaan maailmaa/tyttöä/koiranpentua/alakynteen jäänyttä urheilujoukkuettaan.

Vaihtoehtoisesti perusluonteeltaan hieman ujommille pojille hihkuttuna ”Olethan sentään mies, etkö olekin?!” vain lannistaa heitä enemmän tai auttaa vasta välillisesti, kun he ovat ehtineet angstata vielä hieman lisää. Joka tapauksessa viesti on selvä. Olet mies – sinun kuuluu olla rohkea ja voittaa pelkosi, vaikka haaste vaikuttaisi kuinka mahdottomalta. Erityisen paljon miehisiin rooliodotuksiin vetoaminen sattuu silloin, kun repliikkiä julistaa nainen.

Kuvitellaanpa nyt hypoteettinen kohtaus, jossa samaa logiikkaa käytetään toisessa tilanteessa. Shoujo-sankarittaremme julistaa päättäväisesti: ”Jos ikinä menen naimisiin, niin en takuulla istu kotona laittamassa ruokaa miehenpuolikkeelleni. Siinä suhteessa hän saa tehdä ruokaa minulle!” Tytön vanhemmat tai kaverit ryntäävät välittömästi pitämään roolinrikkojalle puhuttelun: ”Olethan sinä sentään nainen, etkö olekin?! Mars mars takaisin keittiöön siitä!” Tajuaako sankarittaremme nyt, että totta tosiaan, tuossa hetkellisessä mielenterveytensä horjahtamisessa hän ei ymmärtänyt, että naisena hänen kuuluu varmistaa miehensä säännöllinen, terveellinen ravitseminen, jotta tarpeeksi vitamiineja ruoastaan saava aviomies pystyy keskittämään omat voimavaransa tehokkaasti merkitykselliseen salaryman-työhönsä? (En ole lukenut tarpeeksi puhdasta sohjoromanssia, että tietäisin varmasti, kehtaako kukaan aivan tosissaan tämäntyyppisiä kohtauksia käyttää, mutta totisesti toivon, että ei.)

En koe itseäni erityisen feministiseksi ihmiseksi, mutta kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa. Monesti viihteelle saakin puhista vihaisena tai ainakin tuhahtaa loukkaantuneena, kun huomaa, miten järisyttävän selkeästi teokset onnistuvat kuvaamaan kulttuureihin niin syvälle juurtunutta sukupuoliajattelua, ettei siihen normaalissa elämässä välttämättä osaa kiinnittää huomiota. Sukupuolirooleihin turvaudutaan arjessa yhtä lailla tiedostamatta kuin fiktiossa, mutta fiktiivisessä tekstissä näillä tapauksilla on tapana hypätä silmille rajummin, sillä siellä jokaisella repliikillä kuuluisi kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ainakin periaatteessa olla jokin tarkoitus. Oikeassa elämässä ihmisten suusta taas tulee spontaanissa, suunnittelemattomassa kanssakäymistilanteessa tavallisesti sellaista settiä, ettei jokaista virkettä ole kovin mielekästä ruveta tarkemmin analysoimaan, joten yksityiskohtia jää helpommin huomiotta.

Helvetinmoista kaksinaismoralismiahan tämä ruikutus on siinä mielessä, että nautin hyvin usein esineellistämiseen vivahtavasta fanservicestä ja käytän itse jatkuvasti sukupuoliroolittavia tai muuten stereotypioivia ilmauksia. Puolustuksekseni jaksan sanoa tässä ainoastaan, että yhden sukupuolen esineellistäminen viihteessä on ainoastaan yhtä jees kuin sen toisen sukupuolen esineellistäminen ja että ”miehinen mies”, ”piipittävä koulutyttö” ja muut viljelemäni selkeästi roolittavat termit ovat mitä todennäköisimmin ironinen pilke silmäkulmassa heitettyjä. Mutta siitä ehkä lisää joskus toiste.

Aiheet: Anime, Avautuminen, Manga   RSS 2.0

« »


7 kommenttia

  1. alkimohap

    ”Kannustuspuhetta runoileva mentori-hahmo…” ei helvetti, tuo kuvaus lähestyy omissa silmissäni campia, meinasin revetä.

    Eva nyt onkin vedetty ihan äärimmäisyyksiin miehen roolin ja tehtävän tiedostamisessa. Ei ole sattumaa, että Misato on samanaikaisesti vanhempi, alfanaaras ja miehekäs sankari.

    Japanissa yleiset asenteet sukupuolirooleista ovat konservatiivisempia kuin Suomessa käsittääkseni – molemmat sukupuolet omistautuvat yhteiskunnalle, mies ansiotyöllään, nainen kodinhoidollaan. Tiukkapipoisuus siellä päin onkin sitten saattanut osaltaan aiheuttaa sellaiset kivat nykyilmiöt kuin parasiittisinkut ja hikikomorit.

  2. Arana

    Joskus pitää heittää cämpiksi, muuten teksti alkaa kuulostaa niin julmetun tyhmältä. =D

    Kumma kyllä, en ole koskaan ajatellut Misaton merkitystä tai nimenomaan Evangelionin sukupuolitusta noin. Tuosta löytyykin aihetta miettimiselle.

    Totta, Japanihan on perinteisesti kulttuureita vertailevissa tutkimuksissa todettu patriarkaalisemmaksi kuppilaksi kuin suurin osa länsimaista. Jotkut harrastajistahan ovat sitä mieltä, että erilaisen kulttuurin ja kohderyhmän takia on aivan turhaa inistä sukupuolirooleista animessa ja mangassa, mutta minulle on kyllä tullut tavaksi valittaa ilmiöstä myös länsimaisessa viihteessä, joten en näe mitään syytä päästää japanilaista yhtään sen helpommalla.

  3. Krypfto

    ”En koe itseäni erityisen feministiseksi ihmiseksi, mutta kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa.”

    Siis, ’En ole feministi, mutta olen feministi’? ;)

    Itseänikin tämä jokaisen kunnon miehen sisäsyntyisen, universaalin miehisyyden julistaminen tuppaa iskemään raivohermoon aika pahasti. Asian varjopuoleltahan löytyy sitten se, miten pahismiehet tuppaavat olemaan jotenkin naismaisia hypermaskuliiniseen urhoomme verrattuna – tai sitten feminiiniset miehet ovat jotenkin huonompia tai pahempia, kummalle puolelle muna/kana-dilemmaa sitten haluaakin asettua. Esimerkiksi voisi repäistä vaikkapa Tengen Toppa Gurren-Lagannin Rossiun, joka esitetään paikoitellen hyvinkin negatiivisessa valossa, riittämättömän maskuliinisena tarinan sankari Simoniin verrattuna. Ole tosimies, muuten olet luihu konna ja muutenkin epäkelpo!

  4. Arana

    Siis, ‘En ole feministi, mutta olen feministi’? ;)
    Ohoho, feilaan aika pahasti. :D
    Feminismi vain on kytkeytynyt mielessäni niin tiiviisti äärimmäisyyksiin, että ajattelen ko. ideologiaa vähän eri tavalla kuin sen alkuperäinen merkitys edellyttäisi.

    Enpäs ole ennen tullut ajatelleeksi Rossiusta noin, mutta on tosiaan sarjan epämiehekkäimpiä miehiä. Ei ihme, että hänen suunnitelmansa menevät poskelleen. Ja totta, naisellisuuden käyttäminen sen ilmaisemiseen, että miehessä on jotain vikaa on sekin varsin loukkaava konventio. Ja pahinta tällaisissa tapauksissa on se, että niitä on niin helppo olla huomaamatta – tekijän ihan yhtä lailla kuin lukijan/katsojankin.

  5. Solo

    Unohdit: ”Sinusta tulee hyvä vaimo jollekulle!”
    Rage-tieriä.

    ”NAINEN KEITTIÖÖN!” ei ole riittävästi käsittelyä ylemmälle kliseelle.

  6. Arana

    Hyvä vaimo -repliikki on todellakin kerta kerralta raivostuttavampi konventio. Varsinkin kun se on tavallisesti tarkoitus tulkita kohteliaisuutena.

    Ja tokkopa mikään olisi tarpeeksi käsittelyä tällaisille sukupuolitusfraaseille…

  7. Missing Link » Arkisto » Bakuman ja seksismi

    […] Pahinta on se, että tämä lainaus laitetaan naisen suuhun. […]

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.