AMV: Roseate Nocturne ja Cinnamon Spider (Utena)

22.3.2010 kello 22:35

Koska edellisestä AMV-pureskelusta on aivan liian pitkä aika, laitetaan nyt sitten kaksi yhden hinnalla, eli vertailevaa analyysiä.

—————————

Yleensä samasta sarjasta tehdyt AMV:t, jotka ovat hyvin saman tyyppisiä, syövät maata toistensa alta, kun ne katsotaan peräjälkeen. Muutaman vuoden takaisen Animeconin AMV-kilpailussa esimerkiksi näytettiin peräti kolme Princess Tutu -videota, joista mikään ei muistaakseni ollut mitenkään huono ja yksi oli jopa itsessään aivan loistava, mutta joista ei kilpailun jälkeen muistanut enää juuri mitään, sillä ne kaikki käyttivät pitkälti samoja kohtauksia sarjasta. AMV:t ovat ymmärrettävästi laajemminkin tämän ilmiön uhreja, sillä kussakin sarjassa on yleensä rajoitettu määrä niitä erityisen dramaattisia ja sinemaattisia kohtauksia, joiden sisällyttäminen tekeillä olevaan AMV:hen vaikuttaisi suorastaan jokaisen tekijän velvollisuudelta. Eikä tämä edes koske vain yksittäisistä sarjoista tehtyjä videoita; yritäpäs löytää vuoden 2006 jälkeen tehtyjä dance-videoita, joissa ei ole käytetty Hare hare yukaita.

Joskus harvemmin sattuu kuitenkin eteen tällainen pariskunta erittäin samanlaisia animemusiikkivideoita, jotka yllättäen tukevatkin toisiaan täydellisesti. Molemmat spoilaavat armottomasti samoin kuin teksti.

Roseate Nocturne, video
Tekijä: Tenjou, himemiya
Anime: Utena
Musiikki: Evanescence – Bring Me To Life (lyriikat)

Cinnamon Spider, video
Tekijä: Darksong17
Anime: Utena
Musiikki: Jack Off Jill – Cinnamon Spider (lyriikat)

Roseate Nocturne on paljon mainetta niittäneenä Evanescence-pätkänä tietysti se tunnetumpi näistä kahdesta, ja mielestäni myös teknisesti ansiokkaampi tapaus (Cinnamon Spiderin tekijä käyttää liian pitkiä yhtenäisiä rippejä), mutta Cinnamon Spider puskee koko vähän lyhyemmän kestonsa ajan eteenpäin niin raivokkaasti, että Nocturnen huolitellumpi väkevyyskin meinaa hengästyä sen tahdissa. Nocturne on varmaan AMV-kokoelmani puhkikulutetuin hely ja myös vanhimpia AMV-ihastuksiani. Mikäli bändiä vain sietää (Evanescencellä tuntuu olevan koko joukko vannoutuneita inhoajia), sen musiikki mätsää sekä soundinsa, fiiliksensä että lyriikoidensa puolesta Utenaan kuin sitruuna uuniloheen. Spider taas on uudempi löytö, joka nappasi täydellisenä vastinparina Nocturnelle revittelevämmällä tempollaan ja huimalla aggressiivisuudellaan.

Joka tapauksessa sen lisäksi, että videot käyttävät hyvin paljon samaa kuvamateriaalia, ne kertovat pääpiirteittäin saman tarinan, jonka lähtökohtana ja runkona on Himemiyan tragedia, ja suuren huomion saa tyttöraukan rooli neulatyynynä. Varsinkin videoiden loppupuolet matkaavat varsin samoja polkuja, kun Utena ojentaa kätensä Himemiyalle, joka tarttuu siihen, minkä jälkeen näytetään vaaleanpunaiseen mekkoon sonnustautunut Himemiya astumassa ulos Ohtorin porteista.

Sama tarina, kuvamateriaali, tyyli ja fokus häiritsisivät muuten ja saisivat myöhemmin tehdyn Spiderin näyttämään hyvältä ripoffilta, mutta videoiden ratkaiseva eroavuus, asenne Himemiyaan henkilönä, aiheuttaakin ilahduttavasti päinvastaisen reaktion.

Nocturnen Himemiya on darker and edgier -versio neidosta pulassa. Hän on osaansa loukkuun jäänyt prinsessa/noita, joka sekä tarvitsee että kaipaa pelastamista, mutta on menettänyt uskonsa itseensä ja ihmisiin. Utena taas on hänen silmissään sankari, jolle Himemiya hiljaisesti huutaa ”Save me!” Video korostaa Utenan ja Himemiyan suhteen tärkeyttä antamalla tyttöjen bondaamiselle aikaa useassa välissä (erityisesti 1:27-1:32). Tärkeimmässä osassa on vuorovaikutus; Utena voi pelastaa Himemiyan vain, koska tämä pystyy luottamaan häneen, tai vastaavasti Himemiya pystyy pelastumaan vain, koska pystyy luottamaan Utenaan. Video siis esittää heidän suhteensa avaintekijänä.

Spiderissä Utenan ja Himemiyan suhde esitetään myrkyllisemmin, kuten erityisesti kohta 0:24-0:28 (”She crawls on webs of lies”) osoittaa. Tässä videossa tyttöjen väliset hetket, jotka muuten voisivat olla ihan söpöjä, muuntuvat irvikuvikseen kappaleen vihamielisen ja aggressiivisen sävyn ansiosta. Vilkuillaanpa vaikka kohtaa 0:36-0:53, joka vähentää Utenan roolin fokuksen ulkopuolelle ja kertoo pikemminkin Himemiyan piinasta, kuten koko muukin AMV. Nocturnessa vastaavaa kohtaa (1:36-1:49) taas käytetään nimenomaan ilmaisemaan, kuinka Himemiya tarvitsee Utenan ystävyyttä päästäkseen kyseisestä piinasta. Tarkoitusta alleviivaamaan onkin valittu aivan erinomaisesti hallitsevaksi hetkeksi kohtaus, jossa jännitteet Utenan ja Himemiyan välillä käyvät näkyviin kovalla volyymillä Utenan hehkuttaessa Akiolta saamiaan korvakoruja (2:00-2:12). Utena ei tässä videossa ole mikään pelastaja tai edes pelastajakandidaatti, vaikkei aivan merkittömäksi jääkään.

Yksi merkittävä ero pätkien asenteessa määräytyy suoraan kappaleiden lyriikoiden perusteella. Nocturnen yleisasenne on surullinen ja vetoava: mikään ei tunnu miltään pliis hei pelasta. Spider taas etenee katkeroituneesti ja syyttäen: täällä virun tuskissani eikä sun omatunnon pistelyt takuulla edes tunnu missään. Videomateriaalin tapa tuoda näitä asenteita esiin saa aikaan niiden mielenkiintoisimman eroavaisuuden, sillä Nocturne nostaa esille tietynlaiseksi kulminaatiopisteekseen Himemiyan petoksen, kun hän kirjaimellisesti selkäänpuukottaa Utenaa (2:41-2:50), ja Spiderissä vastaavaksi hetkeksi voisi kruunata Utenan petoksen, kun hän puolestaan ryhtyy Akion prinsessaksi ja hylkää samalla Himemiyan (1:41-1:47). Kohtien aikana soivat sanoitukset toimivat myös videoiden perusasenteiden nappaamisessa ja aivan erityisesti dramaattisen huippukohdan rakentamisessa. Nocturnen ”You are the life among the dead” ilmentää sieluaraastavaa syyllisyydentunnetta, johon sekä kuva että ääni ikään kuin pysähtyvät rypemään hetkeksi niin, että katsojan sydän ihan varmasti jättää lyönnin väliin. Spiderin ”And I hope you love your love / And live with your guilt” sekin kouraisee rintalastan alta kauas kaikuvalla passiivis-aggressiivisella syyllistämisellään ja Nocturnen tapaan pysäyttää vauhkoamisensa tähän kohtaan hetkeksi vaikutuksen lisäämiseksi.

Huomattava ja vähän yllättäväkin yhteinen piirre taas on se, että molemmat pätkät kääntävät näkökulmansa Utenaan aivan pikkuruiseksi hetkeksi synkkaamalla lyriikat weeaboo-prinssimme fiiliksiin, kun muutoin sanoitukset ovat selvästi ajatuksia Himemiyan päästä. Nocturnessa tämä hyppäys nähdään kohdassa 3:36-3:38 ja Spiderissä 1:37-1:40. Myös näiden hetkien ympärillä on tavaraa, jonka voisi argumentoida ilmaisevan ainakin osittain Utenan näkökulmaa, mutta nuo pienet hyppäykset ovat sitä aivan selkeästi. Kiinnostavaa kyllä näkökulmasiirtymät on toteutettu hyvin samaan tyyliin ja siksikin nämä videot toimivat niin hyvin parina. Myös Akion rooli on esitetty lähes identtisesti; mies on molemmissa jätetty taka-alalle ulkoiseksi pahaksi Himemiyan ongelmien ytimeen.

Hienointa tässä näiden kahden pätkän suhteessa on ehdottomasti, että molempien kuva Himemiyasta on täysin validi ja johdonmukainen tulkinta hahmosta siinä mielessä, että molemmat esittävät yhden puolen tästä. Katson näitä mielelläni vasta-argumentteina Himemiyan hahmon luonteesta sarjassa – molemmat tuovat ehdottomasti esille hyviä pointteja, mutta toisaalta kumpikin jättää toisia taka-alalle. Esimerkiksi Nocturnen fokus Himemiyan ja Utenan välisessä ystävyydessä on sarjan kantavia teemoja, mutta toisaalta Spiderin kuvaus on mielestäni siinä mielessä paljon lähempänä Himemiyan todellista näkökulmaa, että sarja tekee kohtuullisen selväksi (Utenan mittapuulla selkeys on tietenkin aina aika laaja käsite, kun sarja promoaa monitulkintaisuutta aina kun kerkeää), ettei Himemiya oikeastaan missään vaiheessa ennen aivan loppukäänteitä todella usko Utenaan tai mahdollisuuksiinsa päästä irti itse ylläpitämästään noidankehästä, johon on jäänyt kitumaan. Viimeksi mainitussa videossa pidän eritoten siitä, ettei Himemiyaa aseteta niin vahvasti uhrin asemaan kuin Utena-videoissa yleensä.

Kaiken kaikkiaan molemmat pätkät ovat hienoja itsekseenkin, varsinkin emotionaalisesti harvinaisen mukaansatempaavaa dramatisointia edustava Nocturne. Vieri vieressä ne kuitenkin toimivat harvinaisen hyvin ja vaikuttavat melkein siltä kuin fandomin Himemiyan todellisinta luontoa koskevat pohdiskelut olisi puettu AMV-argumenteiksi. Yleensäkin animemusiikkivideot, jotka ilmaisevat hienon editoinnin lisäksi tulkintoja sarjan maailmasta herättävät minussa eniten vastakaikua, ja tässä on kaksi malliesimerkkiä siitä, kuinka fanituotoksella voi tuoda jotain lisää alkuperäiseen teokseen ja siihen, miten sitä voi katsoa.

Avainsanat:

Aiheet: Musiikki, Vertailu  Tagit: RSS 2.0

« »


Ei kommentteja

Ei kommentteja.

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.