Kirsikankukkia ja dramaattista posetusta (osa 2/4)

29.5.2011 kello 12:43

Aika jatkaa Kazuya Minekuran oheistaiteen trendien analysoimista! Viimeksi käsittelin piirrostyyliä sekä tyylin, tunnelman ja visuaalisten elementtien mukautuvuutta sarjakohtaisesti. Tänään ovat vuorossa kuvan fokus ja visuaalinen kikkailu.

Kuvia saa klikkaamalla isompaan kokoon. Kun viet hiiren kuvan päälle, näet listausta muista kuvassa käytetyistä tekijälle ominaisista elementeistä.

Kiintopisteet

Minekuran kuvituksesta tuntuu aina löytyvän jotain kuvaa voimakkaasti määrittävää, joka vangitsee katseen ja sitoo kuvassa käytetyt ainekset yhteen. Itse kutsun näitä elementtejä kiintopisteiksi niiden kokonaisuuden kannalta määräävän aseman vuoksi. Kiintopisteet ovat monesti tiettyjä Minekuralle ominaisia motiiveja, jotka putkahtavat esiin kuvituksessa tuon tuosta. Varsinkin seuraavan alaotsakkeen alla esille nostamani visuaaliset kikkailut sekä ensi viikolla käsittelyyn pääsevät asettelulliset seikat ottavat usein kuvan haltuunsa tällä tavalla.

Erilaiset pikkumotiivit toimivat myös yleensä yhdistävinä tekijöinä. Erityisesti kukkia näkyy vähän joka puolella Minekuran töissä, vaikka eniten ne dominoivatkin Saiyuki-franchisea, kuten viimeksi mainitsin. Seuraavissa esimerkeissä taas kiintopiste-elementtinä toimivat kukkasten sijaan kynttilät, kravatit, yhdenväriset kauluspaidat, samantyyliset muotivermeet ja… öö… tähtisadetikut? (Vai sormetko siellä sädehtivät?)

Esisarja Gaidenin pojat ovat vakavina…

…mutta emosarja Saiyukin pojilla on kivaa.

Saiyuki perustuu kiinalaiseen Journey to the West -kirjallisuusklassikkoon, jossa kuvankaunis munkki pyhäinvaeltaa kolmen youkai-kätyrinsä kanssa länteen pyhien tekstien perässä.

Muitakin tyypillisiä kiintopistemotiiveja toki löytyy, erityisesti aseet ja höyhenet toistuvat usein. Minekura käyttää tyypillisesti myös hahmojen ruhjeita ja veritahroja samalla tavalla. Tavallisesti juuri tämäntyyliset pikkumotiivit sitovat Minekuran tuotannossa yleisten kuvasarjojen yksittäisiä kuvia yhteen.

Visuaalinen kokeilullisuus

Muuten ihan tavanomaista naama- tai ryhmäkuvaakin elävöittää aina tasaisin väliajoin jokin näppärä visuaalinen kikka.

Täysin sileillä pinnoilla tai yksinkertaisilla rasteripinnoilla saadaan aikaan hauska efekti, joka tekee kuvista pin-up-henkisiä ja veikeitä viemällä niistä pois kolmiulotteisuuden. Tekniikka myös korostaa hahmojen vartalonkieltä; Minekuran eläväistä body languagea on vaikea olla huomaamatta, kun turhantarkat valot, varjot ja rypyt eivät ole viemässä huomiota. Hänellä on myös tapana liioitella kehonkieltä tällaisissa kuvissa. Paksut ja kulmikkaat ääriviivat voimistavat vaikutelmaa.

o hai der, Jigen, näytätpä hyvältä Minekuran superflätisti piirtämänä.

Vastapainoksi löytyy muutama lähes realistiseen pikkutarkkuuteen yltävä teos.

Tämä Sanzo menisi helposti läpi vähän shopattuna valokuvana japanilaisesta poptähtestä.

Värityksen ja pintagradienttien kanssa pelleillään yhdessä ja toisessakin kuvassa. Minekura tykkää esimerkiksi sulauttaa hahmojensa vaatteet taustatekstuuriin:


Hahmojen iho-osat hyppäävät silmille. Tsekatkaa säärikarvat

Bus Gamer -trion kanssa tämä toimii lähinnä pelkkänä coolina kikkana, mutta jänö-plushiensa kanssa punahehkuisella koodipohjalla makoilevan Saiyuki-pahis Ukokun kohdalla efekti nostaa niskavillat pystyyn tuomalla varsinkin hänen ilmettään ja pupun irti roikkuvaa silmää enemmän esiin. Huomioitava on myös, että taustan tekstit liittyvät hahmoihin olennaisesti. Bus Gamer -kuvan teksti kertoo mangan keskiössä olevan bisnes-pelin säännöt. Ukoku taas viettää suuren osan Saiyukista tietokoneen äärellä, joten kooditausta on aivan paikallaan ja kuvastaa myös hahmon pelottavaa kaikkivoipaisuutta. Ja siis oikeasti, jopa Ukokun säärikarvat säteilevät seksikkyyttä.

Väritys-, valaistus- ja sävytyskikkailua tulee vastaan paljon. Joskus väritys imitoi animeväritystä, toisinaan koko kuva on sävytetty tiettyyn väriin.

Ristivalaistusta.

Yllä Gaidenin Kenreniä sävyttää vasemmalla puolella lämmin punainen, kun taas oikea puolisko hehkuu kylmässä sinisessä. Sävyerot ovat kuitenkin sen verran huomaamattomat, etteivät hypi silmille tai nouse liian suureen kontrastiin keskenään. Niiden yhteisvaikutus on silti jännä visuaalinen kikka.

Honey Combin miesten kasvoille muotoutuvat valot ja varjot taas on erotettu selkeillä viivoilla. Tätä kikkaa Minekura käyttää toisinaan myös sarjakuvakerronnassaan yksittäisissä ruuduissa korostaakseen tilanteen jännitettä.

Erityinen suosikki tehokeinojen joukossa tuntuu olevan tasapintainen korostusväri piristämässä hahmojen muuten värittömiä kasvoja. Varsinkin Wild Adapterissa tämä kuosi on ahkerassa käytössä ja kikka tuokin näppärästi esille sarjan synkeää maailmaa.

 

Jokaisella WA:n pokkarilla on samassa hengessä myös teemaväri. Toisessa osassa se on keltainen…

…ja neljännessä osassa vihreä.

Mustavalkoista vasten väriobjektit luovat suuren kontrastin ja irrallisen vaikutelman, kuin kuvassa olisi jotain, mikä ei kuulu joukkoon. Tämä sopii kovasti myös WA:ssa pyöriviin irrallisuuden ja sopeutumiskyvyttömyyden teemoihin.

Joskus värityskikkailut ja -kokeilut menevät todella hurjiksi. Onneksi alla olevan kuvan kaltaiset hirvitykset ovat ihan yksittäistapauksia. Tässäkin tapauksessa arvostan kuitenkin yritelmästä heijastuvaa kokeilunhalua.

EIIIIIII SILMÄNI!

Yleensä Minekuran värisilmä pelaa onneksi paremmin kuin hyvin, mistä todistaa esimerkiksi tämä äärettömän voimakkaalla punamustalla värimaailmalla komistettu Houmei:

Kukkuluuruu! Saisinko tarjota vähemmän päivänvaloa kestäviä palveluksiani sopuhinnalla?

Samoin tämä punaisen, mustan ja valkoisen yhdistelmä toimii aivan upeasti.

Wild Adapterin hämärä kauppias Kou tietää, mitä haluat, ja pystyy toimittamaan sen sinulle kohtuullista korvausta vastaan. Kousta tulisi hyvä parittaja Houmeille.

Minekura rakastaa myös ylivalotusefektiä, jonka hohde muuntaa kuvan kuin kuvan vähän tuskallisen haikealla tavalla kauniiksi. Kasvoille loistava hohde lisää dramatiikkaa ja ilmaisee monesti päättäväisyyttä. Usein hahmojen takaa tuleva häikäisevä, voimakas valkoinen valo tuo vaikutelman siitä, että artti kuvaa hahmoa onnellisimmillaan. Samalla se saa hetken tuntumaan riipaisevan ohimenevältä. Ylipäätään Minekura käyttää paljon hyvin kirkkaan valkoisena ja suorastaan sokaisevana hohtavaa valoa.

Saiyuki Reloadin Burial-takaumatarinakaari suorastaan vaatii ylivalotusta dramuilun maksimoimiseksi.

Toisaalta Jeesus-Hazel yksi ehdottomista suosikeistani siksi, että se luo täysin päinvastaisen, suorastaan pelottavan ja vähintäänkin äärimmäisen häiritsevän fiiliksen esittämällä Saiyuki Reloadin Hazel-piispan voimakkaan pahaenteisenä hahmona. Hänen käsissään hohtava sydän, Raamatun säkeet, täydellisesti sliipattu tukka ja määrätietoinen puolihymy vääristävät sädekehäefektin vääntyneeksi ja luonnonvastaiseksi. Kuva myös sopii hienosti Reloadin pohdinnoille Hazelin henkiinherätyskykyjen luonnottomuudesta ja niiden käytön eettisyydestä.

Youkai-populaa eksterminoivan Hazelin kuvaus sarjassa vaihtelee äärimmäisen pahaenteisyyden ja äärimmäisen lupsakkuuden välillä.

Kasvoille loistava ja sädekehänä loistava valo ovat Minekuran tyypillisimpiä luottotapoja käyttää valaistusta tehokeinona, mutta tässä muunkinlaisia esimerkkejä toimivasta ja kekseliäästä valon käytöstä:

Valon vastapuolena toimii voimakas varjojen käyttö kahdessa jälkimmäisessä kuvassa.

Vasemman reunan Saiyuki Gaiden-kuvassa valo siivilöityy lehdistön läpi Saiyukin päähenkilöiden aikaisemmista inkarnaatioista koostuvan päänelikon ylle synnyttäen nostalgisen tunnelman (ja nostaen palan kurkkuun niille, jotka ovat tämän esisarjan lukeneet). Keskimmäinen Saiyuki Reloadin Burial-takaumakaaren potretti Gokusta taas käyttää hyväkseen kiintopisteenä toimivaa keskitettyä valonlähdettä. Minekura käyttää tätäkin kikkaa melko usein luoden tietynlaisen valoa pimeyden keskellä -asetelman kuvan sisään. Kolmas Saiyuki Reloadin nykyhetkeen sijoittuva kuva taas on siitä harvinaislaatuinen varsinkin Minekuralle, ettei kenenkään kasvoja näytetä. Dramatiikkaa sen sijaan ei säästellä, mitä valotus vain korostaa. Kuvan esiintyessä Reloadin prologin yhteydessä siihen liittyy sarjalle ikoniseksi kehittynyt lausahdus ”Are you bastards ready yet?” / ”Are you ready, punks?” Kuva ja teksti yhdessä avaavat alkuperäisen Saiyukin jatkosarjan osuvasti kuvaten voimakkaan valoon suuntautumisen avulla liikkeelle lähtöä, kun nelikko kipuaa jeeppiinsä määrätietoisempana kuin koskaan ennen (”Tämän sarjan aikana oikeasti päästään sinne Intiaan vaikka henki menisi”).

———————-

Jatkoa seuraa taas ensi viikolla.

Avainsanat: , , , , ,

Aiheet: Analyysi, Hype, Manga, Taide ja tyyli  Tagit: , , , , , RSS 2.0

« »


3 kommenttia

  1. Missing Link » Arkisto » Kirsikankukkia ja dramaattista posetusta (osa 3/4)

    […] osassa käytiin läpi piirrostyyliä ja artin tyyliriippuvaisuutta sarjan mukaan. Toisessa osassa vuorossa olivat kuvan fokus ja visuaalinen kekkalointi. Tänään kirjoituksen aiheena ovat […]

  2. Denelis

    Haluaako kukaan kirjoittaa minulle KouxHoumeita? Kukaan? ;__;

    Haluaisin niin tämän artikkelisarjan kehystettynä seinälleni. <3 Minekuran kuvat ovat jo yksistään jumalaisia, mutta yhdistettynä tekstiisi ja analysointiisi… Nirvana, olen löytänyt sinut~!

  3. Arana

    Voithan aina kirjoittaa itse KouxHoumeita, jos kukaan muu ei ole sitä tehnyt. :)

    Voithan aina ottaa screencappeja ja asettaa vaihtuvaksi wallpaperiksi! Taisitjooei. Mutta hienoa, että kuva-analyysi maittaa. Tämä oli itsellenikin tärkeä postaussarja, vaikkakin ihan liian työläs.

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.