Kategoriat
Manga

Mangahyllyn uumenista: Limit

limit_0010_cut2

Lost japanilaisten koulutyttöjen näkökulmasta.

Luettuna 6/6 pokkaria (Vertical)

Pidän selviytymiskamppailutarinoista, joten Keiko Suenobun Limit tuntui kiinnostavalta lukupalalta pelkän lähtöasetelmansa perusteella. Kun lukiolaisten luokkaretken alkuunsa pysäyttävä onnettomuus suistaa bussin alas rinnettä syrjäseudun asuttamattomaan metsään tappaen suurimman osan matkustajista, on eloonjääneiden lyöttäydyttävä yhteen selvitäkseen kotiin hengissä.

Sarjan lähtöasetelmaa ei ole pohjustettu aivan vakuuttavimmalla tavalla. Se miksi selviytyjien löytämiseen menisi päivätolkulla aikaa, on jätetty melko epämääräisesti selitetyksi ja avun saapumisen hitautta olisi ollut hyvä perustella enemmänkin. Tämä pieni pohjustusvaje ei kuitenkaan häiritse lukukokemusta juurikaan. On kuitenkin selvää, että lähtöasetelma on olemassa vain hahmojen saattamiseksi äärimmäisiin olosuhteisiin, jotta näistä voitaisiin raapia irti kaikki mahdollinen draama. Lukija jää hahmojen kanssa epätietoiseksi siitä, mitä etsijöiden päässä tapahtuu, mikä pakottaa kaiken huomion eloonjääneiden yhä pahemmin tulehtuviin suhteisiin.

Sarjan ydinfokus kiinnittyy vahvasti viiden tytön sekalaisen selviytyjäköörin, jonka yhteistyötä häiritsevät näiden välejä hiertävät lukiossa muodostuneet sosiaaliset roolit sekä henkilökohtaiset vaikeudet. Mizuki Konno ja Haru Ichinose olivat ruokaketjun huipun tuntumassa heti suosittujen tyttöjen klikin onnettomuudessa menehtyneen pääjehun perässä. Luokan hylkiötyttö Arisa Morishige puolestaan joutui usein edellisten hihittelyn ja suoranaisen kiusauksen kohteeksi. Löydettyään aseekseen opettajan niittosirpin pullotettua vihaa puhkuva Morishige ottaakin johdon käsiinsä aggressiivisesti ja asettaa Konnon ja Ichinosen toisiaan vastaan. Myös jalkansa satuttanut pelokas Chikage Usui ja määrätietoinen mutta ystävätön Chieko Kamiya tuovat omat ongelmansa ryhmädynamiikkaan.

limit_0011_cut

Kiusatun Morishigen kostoleikit eskaloituvat häiriintyneisiin mittoihin.

Limitin hahmodynamiikoista mielenkiintoisimpana seikkana jäi mieleeni se, miten tehokkaasti tyttöjen yhteistyön heikkous on rakennettu. Itsenäisesti yhteen hiileen puhaltamaan kyvytön joukko tarvitsisi vahvan johtajan henkilökohtaisia skismoja lieventämään. Sellaista ei valitettavasti löydy selviytyjien joukosta. Morishigellä on viikatteen ansiosta voima pakottaa itselleen eniten valtaa ryhmässä. Muiden on oltava varovaisia hänen seurassaan, sillä hän vaikuttaa olevan henkisesti lähes psykoottisessa tilassa, jossa saattaisi käyttäytyä aseensa kanssa hyvinkin arvaamattomasti. Hän ei edes yritä johtaa ryhmää tai ottaa vastuuta kenestäkään, vaan tyytyy leikkimään valtahumalassaan ja kostonhimossaan ”alaistensa” hyvinvoinnilla.

Konno ja Ichinose ovat tottuneet olemaan seuraajia, joten kummankaan mielessä ei edes käy johtajan paikan havittelu. Hiirulaismaisen Usuin paketissa oleva jalka ja sen takia kasvava, muiden riitelyn ja Morishigen valtapelien lietsoma paniikki tekevät hänestä kyvyttömän toimimaan ryhmässä ylipäänsä. Ehtymättömällä partiotietämyksellään joukkoa hengissä pitävä kylmäpäinen Kamiya taas ei osaa tai ymmärrä hakea yhteyttä kohtalotovereihinsa. Hän suhtautuu näihin rationaalisen kylmästi, eikä siksi onnistu solmimaan kunnollisia luottamussiteitä ryhmän jäsenten välille.

Limit_0007_cut

Kamiyan tunteettomuus ja luonnoton tyyniys häiritsevät etenkin Konnoa, jonka mielessä vaikeassa tilanteessa on muitakin prioriteettejä kuin välitön hengissä pysyminen.

Ajoittain heikon ryhmähengen takia melko hurjaksi ja veriseksikin äityvä meno ei kuitenkaan ole pelkkää itsetarkoituksellista kurjuudessa ja shokkitilanteissa rypemistä. On toki itsessään mukavaa vaihtelua seurata mangaa, jossa väkivalta on aidon tuntuisella tavalla karua, epämiellyttävää ja vaikeaa. Arvostan kuitenkin eniten sarjan voimakasta hahmonkehityksellistä painotusta, joka saa tyttöjen selviytymistaiston vaikuttamaan shokkiarvonsa lisäksi myös mielekkäältä. Jokainen hahmo oppii jotain matkan varrella, ja pikkuhiljaa kukin alkaa saada kontaktia ainakin osaan ryhmän muista jäsenistä lukuisten vaikeuksien keskelläkin.

Valtaosa huomiosta keskittyy kertojana toimivaan Konnoon, joka joutuu seikkailun aikana pohtimaan asemaansa klikissään ja tapaa, jolla on kohdellut muita ihmisiä. Lukioelämässään flegmaattiseen muiden seuraamiseen kiusaamisen pelossa tyytyneelle Konnolle selviytymishelvetti on herättävä kokemus. Tositilanteessa hän alkaa nopeasti taistella omien periaatteidensa nimissä, kun ympäröivän maailman sosiaaliset paineet ovat poistuneet. Hänen epäröivät yrityksensä nostaa ryhmähenkeä ja aidosti auttaa muita eloonjääneitä tuovat inhimillisen säväyksen synkkään tilanteeseen. Emotionaalinen Konno ja selviytymisekspertti Kamiya muodostavatkin melko tehokkaan tiimin aina kun kykenevät löytämään kommunikointiyhteyden. Näiden välinen prioriteettikonflikti on myös sarjan dramaattisesti voimakkainta antia.

Limit_0004_cut

Konnon itsetutkiskelu ja hänen sisältään löytämä voima ja välittäminen muodostuvat nopeasti muuten välistä epäsympaattisen sarjan sydämeksi.

Raa’asta ja tunteita pursuavasta sisällöstä huolimatta manga on toteutettu teknisesti niin hyvin, että se melkein lukee itse itsensä. Dialogi on ilmavaa, ja kuvakerrontaan luotetaan paljon. Hahmosuunnittelullisesti sarjassa ei ole mitään erikoista, mutta kaikki hahmot ovat tunnistettavissa ja erottuvat toisistaan tehokkaasti. Jokainen pokkari päättyy cliffhangeriin, joka saa odottamaan jatkoa malttamattomana, ja tapahtumat seuraavat toisiaan kiitettävällä vauhdilla. Tuloksena sarja ei jää ikinä polkemaan paikoilleen, ja heikomminkin toteutetut hetket kiitävät lukiessa ohi lähes huomaamatta. Toisaalta myös väkivaltaisten tilanteiden ikävyys saa hieman pehmeyttä siitä, ettei niissä ikinä jäädä vellomaan kovin pitkäksi aikaa, ja tarinaan mahtuu myös valoisampia hetkiä, jotka vuorottelevat häijympien kanssa hyvin.

Limit_0006_cut

Suenobu ilmaisee taiteessaan tunteita monipuolisen aidosti, ja aurinkoisen energiset hymyt rikkovat välillä konfliktintäyteisen yleistunnelman.

Rytmityksen vauhdikkuudesta huolimatta hahmoihin on saatu puristettua yllättävän paljon huomiota. Hahmokattaus alkaa vasta loppua kohden tuntua oikeasti lähestyttävältä. Ennen sitä Konno tarjoaa lähes ainoana tasaista sympatiakohdetta muiden hölmöillessä tasaisin väliajoin. Hahmofokuksesta huolimatta sarja ei kuitenkaan saa herätettyä kauhean voimakkaita tunteita hahmoja kohtaan. Nämä toimivat sarjan kontekstissa hyvin, vaikka varsinkin Morishige esitetään niin antagonistisena ja Usui niin heikkona hahmona, että heidän toiminnastaan on vaikea löytää panosta yhteiseen selviämiseen.

Limit ei osittain nopealukuisuutensa takia ole erityisen mieleenpainuva sarja, mutta se on silti hyvin onnistunut ja erityisesti hyvin rytmitetty paketti. Sen hahmonkehitysulottuvuus tekee siitä dramaattisesti toimivan tarinan, joka tietää, milloin shokeerata ja milloin antaa tilaa mukavammalle tunnelmalle. Toisinaan hahmojen käyttäytyminen räiskyy yli äyräiden, eikä kaikkia reaktioita saada ilmaistua aivan uskottavasti, mutta pääpiirteissään hahmokuvauskin toimii etenkin Suenobun ilmaisuvoimaisen ilmetyöskentelyn ansiosta. Nopeatempoinen tarinankuljetus myös paikkaa heikompia hahmohetkiä ja vie huomiota pois niistä. Suenobun kerronnan sujuvuus ja epätyypillisen raju lähestymiskulma shoujomangaan herättivät kiinnostuksen myös mangakan pitempään Life-sarjaan.

Limit_0008_cut

Morishigen, Konnon ja Ichinosen suhde mahdollistaa myös koulukiusaamisilmiön tarkastelemisen, joka Morishigen ylilyövyydestä huolimatta onnistuu melko kypsällä tasolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *