Tokyo Disneyland – linna ja laitekohteet

17.11.2017 kello 21:02

Viimeksi muistelin Tokyo Disneylandin yleistunnelmia, sapuskoja ja paraateja, ja nyt jatkan ajatuksillani linnasta ja laitteista.

linnake

Tuhkimon linna lampineen ja ympäröivine viherikköineen oli aika kuvauksellinen.

Tokyo Disneylandin keulakuvakohde on tietysti puiston keskuslinna. Rakastan Disneyland Parisin vaaleanpunaista ja satumaista Ruususen linnaa ja sen yläkerroksen stained glass -taidetta sekä kellarissa uinuvaa lohikäärmettä, mutta Tokion Tuhkimon linnakin oli varsin kiva. Linnan sisällä on hieman hienomman tason kauppa, jossa Pariisin linnan tavoin voi katsella lasinpuhaltajien ja -hiojien taiteilua.

Lisäksi Tuhkimon linnassa on oikein kivaksi osoittautunut Cinderella’s Fairy Tale Hall -kävelykohde. Reitti alkoi sarjalla Tuhkimo-leffan alkutapahtumia kertaavia korkeita seinäkuvia. Näiden jälkeen pääsimme ihailemaan erilaisista materiaaleista tehtyjä kolmiulotteisia taideteoksia, jotka esittivät elokuvan myöhempien vaiheiden ikonisia kohtauksia. Jokainen teoksista oli omanlaisensa, osan tyyli oli hyvin lähellä elokuvaa, toiset taas loivat visuaalisesti ihan uuden näkemyksen. Joissakin oli käytetty jänniä perspektiiviefektejä ja toisissa taideteokset liikkuivat. Kävely päättyi valtaistuinsaliin, jossa oli esillä valtaistuin itse sekä tietysti Tuhkimon lasikenkä asetettuna sovitettavaksi. Kävijät saivat ottaa kuvia proppien kanssa, mutta jonojen takia passasin itse.

Satuimme jonoon juuri sopivasti sellaisella hetkellä ihan keskellä päivää, kun jono oli vain kymmenen minuutin pituinen, mutta ajoittain päivän aikana jonotusaika näkyi ohi kulkiessamme olevan jopa puoli tuntia. Pidin Fairy Tale Hallista oikein paljon, koska kävely- ja jonotustilat olivat mukavan näyttäviä ja itse taideteokset monipuolisia ja mielenkiintoisia. Disney-puistoissa pidän erityisesti siitä, että siellä on paljon katsottavaa ja ihailtavaa, eivätkä kaikki kohteet ole vain enemmän tai vähemmän hurjia vuoristoratoja ja muita laitteita.

fairy-tale-hall1

fairy-tale-hall2

Paperinukkesommitelma nousi kaikista mielenkiintoisista Tuhkimo-installaatioista suosikikseni.

Kävimme kokemassa myös halloween- ja joulukauden ajan pyörivän Holiday Nightmare -version Haunted Mansion -kummitusjunasta. Tänne saimme jonottaa pitempään kuin mihinkään muuhun kohteeseen, mutta jonotustilan hienoja koristepuita ja hassuja hautakiviriimejä tihrustaessa sekä muiden jonottajien hauskoja Disney-teemaisia asusteita ihaillessa 40 minuuttia tuntui kuitenkin menevän aika nopeasti.

Laite itsessään oli Holiday Nightmare -asussaan tietysti Painajainen ennen joulua -teemainen, ja perusrata oli saatu hyvin vaikuttavasti naamioitua elokuvasta tutuilla hahmoilla ja muulla kuvastolla. Pirtsakka ja hyväntuulinen Holiday Nightmare oli oikein hienoa kokea kerran, mutta en itse suuremmin välitä Painajainen ennen joulua -leffasta, joten sikäli en ihastunut tähän versioon ihan hirveästi. Laite olisi varmasti iskenyt kovemmin, jos elokuvan hahmot olisivat yhtään rakkaita.

kurpitsoja

Haunted Mansionin jonotuspiha oli tietysti täynnä kurpitsoja.

Hyppäsimme seuraavaksi FastPassilla Monsters, Inc. Ride & Go Seek! -ajelulle, joka löytyy vain Tokion Disneylandista. Interaktiivisen ajelun aikana kävijöiden tehtävänä on osoittaa taskulampuilla ajelun aikana nähtäviä kohteita ikään kuin kerätäkseen pisteitä (joskaan ajelun päätteeksi ei anneta mitään pistetuloksia, joten lamppujen heiluttelu jäi ihan omaksi huviksi). Laitteen sulavan modernit animatronikkihahmot ja niiden siivittämä tarina loivat itsessään ihan toimivan laitteen, johon taskulamppujen tuoma interaktiivinen puoli toi vielä jotain vähän uutta muihin Disney-puistojen animatronikkiajeluihin nähden. Sinänsä en ole myöskään kauhean ihastunut Monsterit Oy -leffaan tai sen esiosaan, joten en ehkä tästäkään laitteesta saanut ihan niin paljon irti kuin leffojen fani saattaisi saada, mutta olihan se maalien etsiminen ja taskulampun valolla piipauttaminen kauhean hauskaa joka tapauksessa.

monsterit

Jonotustilat ja ajelun päättymispisteenä toimiva kauppa olivat tietysti asianmukaisesti designattuja.

Olisimme halunneet käydä myös Big Thunder Mountainissa, mutta se oli kunnostettavana ja poissa käytöstä. Minulla ja poikaystävälläni on ollut tämän laitteen kanssa erinomaisen huono tuuri, koska viimeksi Pariisin Disneylandissa ollessamme laite meni rikki juuri kun seisoimme FastPass-jonossa. Ehkä ensi kerralla sitten…

underconstruction

Vielä joskus!

Illan pimentyessä Pirates of the Caribbean ja Jungle Cruise: Wildlife Expeditions -laitteiden jonot hupenivat olemattomiin, joten pääsimme molempien kyytiin vain parin minuutin seisomisen jälkeen.

Pirates of the Caribbean -veneilyssä suosikkiosioni oli ihan alku, jossa vasta rakennetaan tunnelmaa ja lähestytään merirosvojen valtaamaa kaupunkia. Kyyti lähti laineilemaan eteenpäin nätisti valaistun ravintolan kupeesta, mikä toi oman tyylikkään lisänsä tunnelmaan. Itse kaupungissa animatronikkihahmot olivat vähän kankean näköisiä, ja kuvasto oli makuuni turhan täynnä nahkeita sukupuolistereotyyppejä. Piraatit ajamassa takaa nuoria neitosia ja pyylevät tädit jahtaamassa pieniluisia miehiä kaulinten kanssa alkavat olla aika tuskastuttavan vanhaa kuvastoa.

Sinällään tykkään ajelusta, ja se on isoine laivataisteluineen ja lavasteineen tosi komea, mutta siitä ei oikein löydy silmääni mitään oivaltavaa, kun se nojaa niin vahvasti kuluneisiin stereotypioihin. Oli myös vähän hassua, että Tokion merirosvoajelu oli piilotettu täysin kunnioitettavan näköisen kaupunkirakennuksen sisään – olisin toivonut vähän enemmän tunnelmaa lämmittelevää julkisivua. Vaikka tämä kertaus meni vähän motkotukseksi, pitää Pirates käydä joka tapauksessa aina veneilemässä läpi, kun on sopivassa Disney-puistossa.

Jungle Cruise: Wildlife Expeditions oli Piratesin tavoin veneajelu, ja siinä laivailtiin savannin läpi. Jokaisessa veneessä oli kuljettajaopas, joka höpötti taukoamatta japaniksi viidakon salaisuuksista ja huudahteli säikähtyneenä uhkaavasti lähestyville villipedoille. Jungle Cruise olisi varmasti ollut päivänvalossa hyvin erilainen kokemus, koska illalla pimeässä ei voinut nähdä kaikkea. Tuntui siltä, että yhtäältä osa ajelusta jäi vähän huomaamatta pimeässä, mutta toisaalta viidakkoiset äänet korostuivat pimeässä ja harkitusti kohdistettu tunnelmavalaistus toi ajeluun jopa vähän omaa taikaansa. Kenties oppaan höpinätkin olisivat sopineet päivälliseen ajeluun paremmin, mutta illalla tunnelma oli itsessään sen verran jännä, että olisin tuudittautunut mieluummin kaikessa rauhassa öisen viidakon taianomaiseen animatronikkimaailmaan ilman jatkuvaa hyperpirteää selostusta, joka vei ajelusta vähän fiilistä pois.

Olimme onnistuneet kuin ihmeen kaupalla saamaan alkuiltapäivästä FastPassit Pooh’s Honey Hunt -laitteeseen viimeiselle puolituntiselle ennen puiston sulkemista. Murheellisesti laite oli kuitenkin vian takia suljettu siinä vaiheessa kun tulimme norkoilemaan FastPass-jonon sisäänkäynnille. Pooh’s Honey Hunt on myös ainoastaan Tokiosta löytyvä laite, ja kuuleman mukaan vielä tosi kiva sellainen ja must see -kohde, joten sen välistä jääminen jäi kovasti harmittamaan. Onneksi Tokiossa tulee ihan varmasti käytyä uudelleen, joten ehkä sitten voisi korjata tämän vääryyden.

Laitteen ennenaikaista sulkemista pahoitteleva työntekijä kuitenkin hoksasi kysyä, oliko meillä FastPass-lippuja, ja ohjasti, että Honey Hunt -liput kelpaisivat mihin tahansa toiseen FastPass-laitteeseen. Valitsimme kohteeksemme Splash Mountainin, josta olen kuullut myös kehuja ja jota ei ole Pariisin puistoissa. Toinen vaihtoehto olisi ollut Space Mountain, mutta se on minusta aika epämukava vuoristorata, kun pää meinaa kolista istuimen reunoihin koko ajan. Ehkä Space Mountainissa on kaikkein parasta loppujen lopuksi se vanhoilla Disney-VHS:llä ollut nostalginen ja komea mainos.

splash-mountain

Splash Mountainin iltavalaistustus oli tosi tunnelmallinen.

Pelkäsimme iltaa kohden viilenneen sään vuoksi vähän että kastuisimme Splash Mountainin loppuhuipennuksessa, jossa vene tippuu alas vesiputouksesta. Onneksi kyyti on suunniteltu niin että selvisimme kuitenkin vain parilla pisaralla. Song of the South -teemainen loppupudotusta lukuun ottamatta leppoisa ajelu oli ihan hauska, mutta tässäkään laitteessa teema ei hurmannut, kun hahmot eivät ole kauhean tuttuja. Lisäksi tässä vaiheessa päivää animatronikkihahmot alkoivat jo vähän tulla korvista ulos.

Turhan suuri osa Disney-puistojen ajeluista perustuu animatronikkeihin, jotka on kuitenkin nähty aika nopeasti. Olisi kiva nähdä enemmän myös muunlaisia ratkaisuja, ja siksi Cinderella’s Fairy Tale Hall jäi puiston kohteista suosikikseni. Lisäksi toivoisin kovasti enemmän Disneyn klassikoiden mukaan teemoitettuja ajeluja. Song of the South ei ole ihan hirveän vetovoimainen aihe, ja Jungle Cruise voisi toimia tosi hyvin esimerkiksi Tarzan-teemaiseksi muokattuna. Ja tykkäisin kauheasti esimerkiksi ysäriklassikoiden tai vaikka Zootropoliksen, Tangledin tai Frozenin mukaan teemoitetuista ajeluista (etenkin Frozenista voisi saada ihan tolkuttoman hienon ajelun, kun siinä on niin erityinen visuaalinen maailma).

Disney-puistot ovat ihania paikkoja ja tykkään niissä pyörimisestä ihan hirveästi, mutta laitekohteet ovat suurimmaksi osaksi hyvin vanhanaikaisia iänikuisine animatronikkeineen. Toki on helppo ymmärtää, ettei klassisia laitteita haluta jyrätä ja että näin isojen laitekohteiden uudistaminen tulee aina huikean kalliiksi, mutta onhan se vähän tylsää, kun puistosta ei löydy omien suosikkinimikkeiden mukaan teemoitettuja kohteita. Kyllä puistot tällaisenakin kelpaavat, mutta tämän kävijän uudistaminen voisi joiltain osin olla ihan paikallaan.

linnakepimealla

Loppuun vielä kuva iltavalaistusta Tuhkimon linnasta.

Avainsanat:

Aiheet: Länsiviihde, Tapahtumat  Tagit: RSS 2.0

« »


Ei kommentteja

Ei kommentteja.

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.