Kategoriat
Joulukalenteri Manga Nostalgia

Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 4

Sugar Sugar Rune

luukku-4-ssr-ja-mahtihiukset

Ihania taikatyttöjä kirpeällä maustetun makean nälkään.

Mangaka: Moyoco Anno
Julkaisulehti ja -aika: Nakayoshi (Kodansha), 2003-2007
Pokkareita luettuna: 8/8
Milloin löysin: 2009
Mistä kertoo: 10-vuotiaat noitakuningatarehdokkaat ja parhaat ystävykset Chocola ja Vanilla joutuvat kilpailemaan Taikamaan hallitsijan tittelistä ihmisten maailmassa keräämällä ihmisten tunteista muodostuvia kristallisydämiä.

Kun Sangatsu Manga alkoi julkaista Sugar Sugar Runea suomeksi, en olisi voinut vähempää välittää lapsellisen näköisestä taikatyttöhöpöilystä (on täysin mahdollista, etten ole aina osannut arvostaa tyttömäistä höpöilyä yhtä paljon kuin nykyisin). Petteri Uusitalon silloiseen Otaku-fanzineensä kirjoittama ylistävä teksti sarjasta (löytyy myös blogikirjoitusmuodossa täältä) herätti kuitenkin mielenkiintoni. Ennen pitkää innostuin kokeilemaan ennakkoluuloista huolimatta.

Eiköhän sarja sitten iskenytkin ja varsin kovasti. Sen ulkoasu yksinään on kovin vetävä. Niin paljon glitteriä, tähtiä ja sydämiä, sekä tietysti niitä muutama joulu takaperin ylistämiäni ihananihania vaatekokonaisuuksia, että sydän vallan pakahtuu pelkästä sarjan muistelemisesta. Hektinen ja tyyliltään uniikki ruutujako ja täyteen ahdetut sivut lisäävät myös panoksensa sarjan visuaaliseen ilotulitukseen.

Sarjan paukut eivät pääty sen ulkonäköön, vaan myös tarinasta ja hahmoista löytyy runsaasti iloa pienelle sydämelle. Chocola on ärhäkässä söpöydessään aivan valloittava päähenkilö. Tykkään siitä, miten hänen tyttömäisyytensä esitetään voimakkaina tunteina, reippautena ja itsevarmuutena ilman, että hänen täytyisi olla missään määrin poikatyttö. Alkuun tylsältä pehmytpöhmykältä vaikuttavan Vanillankin hahmokaari yllätti aikoinaan positiivisesti.

Moyoco Anno kertoo tyypillisimmillään tarinoita aikuisista naisista, eikä kaihda negatiivisiakaan näkökulmia. Nuorille tytöille suunnattu SSR on hänen tuotannostaan vähiten kyynisestä päästä, mikä tekee sarjasta monia mangakan muita teoksia positiivisemman tapauksen. Taianomaisuus ei kuitenkaan synny pelkästä söpöilypöfföilystä, vaan ennen kaikkea mangakan josei-puolelta mukanaan tuomasta särmikkyydestä ja uskaliaisuudesta.

SSR oli minulle kokonaisuudessaan ja kaikin puolin valtava yllätys. Sarja on sähäkkä, eloisa ja aito. Se myös onnistuu käsittelemään ihmistunteita paljon kypsemmin ja oivaltavammin kuin moni vanhemmalle yleisölle suunnatuista sarjoista. Myöhemmin lukemani Annon aikuisille naisille kynäilemät sarjat tuntuvat aina jäävän kiprakanihanan, kauniin ja kiireisen taikatyttöilyn varjoon.

Kategoriat
Joulukalenteri Manga Nostalgia

Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 3

 Cut

luukku 3 cutcutcut

Parhaat angstipojat.

Mangaka: Touko Kawai
Julkaisulehti- ja aika: Magazine Be x Boy (Biblos, nykyisin Libre), 2003
Pokkareita luettuna: 1/1
Milloin löysin: 2004
Mistä kertoo: Chiaki käyttäytyy itsetuhoisesti ja Eiji kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä. Yhdessä he alkavat päästä yli ongelmistaan.

Touko Kawai on yksi varhaisista BL-suosikeistani siltä ajalta, kun en paljon muita genrejä yläasteella lukenutkaan. Hänen sarjansa tykyttävät vieläkin kivasti, ja sydäntäni lähimpänä niistä on edelleen se ensimmäinen lukemani. Cut yhdistää kamalan angstin ja ihanan romanttisuuden sillä optimaalisella tavalla, johon vain Kawai pystyy.

Cut taitaa edelleen olla eheyttävin mangakokemukseni. Pääpojat saavat toisistaan tuen ahdistavien perhesuhteidensa kestämiseen ja niiden aiheuttamien traumojen ylitse pääsemiseen. Chiakin ja Eijin välille syntyy tiivis ja uskottava suhde. Heidän mielenterveydelliset ongelmansa ovat vakavia, mutta laadultaan varsin erilaisia. Kumpikin pystyy siksi näkemään toisen tilanteen sen verran eri vinkkelistä, että he pystyvät auttamaan toisiaan. Tuloksena suhde rakentuu mukavan vastavuoroiseksi.

Kawaille tyypillinen seme-uke-roolien tunnuspiirteitä sekoittava parinrakennustyyli tuntui silloin mukavan erilaiselta BL:n valtavirtaan verrattuna, ja se on myös pitänyt tarinan yhä elinkelpoisena. Romuluinen piirrostyyli puolestaan on selvästi 2000-luvun alkupuolta, eikä ollenkaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Poikien taustat ovat suorastaan itseisarvoisen ja ylilyödynkin angstisia jopa vähän hupsulla tavalla. Itsehän kuitenkin popsin yliraamitettua angstia suurella ruokahalulla, ja tarinassa on muutenkin tunne on kohdallaan. Rikkinäiset ihmiset eivät saa selvitettyä sotkujaan aivan haavereitta, mutta lopusta jää hyvä ja kaunis mieli, kun haasteita ei tarvitse ylittää yksin. Toivo tulevaisuudesta voimistuu, ja maailmasta löytyy lopulta paljon kauneutta.

Tykkään myös lekalla päähän -tyylisistä metaforista, joten kannen lentoon lähdössä oleva pulunen koskettaa sydäntäni mukavasti. :)

Kategoriat
Joulukalenteri Manga Nostalgia

Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 2

Cesare

luukku-2-cesare-v2

Historiakekeilyn timanttiaatelia.

Mangaka: Fuyumi Souryo
Julkaisulehti- ja aika: Morning (Kodansha), 2005-
Pokkareita luettuna: 6/10+
Milloin löysin: 2009
Mistä kertoo: Elämänkerrallinen tarina 1400-luvun lopulla eläneestä Cesare Borgiasta ja hänen nousustaan valtaan Italiassa.

Yleensä tasaisen vahvan Fuyumi Souryon kovin panos Cesare ei vain perustu tosielämän henkilöön, vaan pyrkii esittämään tämän vaiheet niin historiallisesti tarkasti kuin mahdollista. Sarja on tehty tiiviissä yhteistyössä aikakauden asiantuntijan kanssa, ja lopputulos on yhtä huikean historiallisesti uskottava kuin Kaoru Morin tunnetumpi Aron morsiamet. Cesare teki minuun kunnianhimoisemmalla otteellaan aikoinaan ehkä hieman suuremman vaikutuksen kuin sinänsä lukukokemuksena nautittavampi mutta samalla tarinaltaan matalalentoisempi ja elämänviipaleisempi Aron Morsiamet.

Näiden sarjojen eteen tehdyn tarkan taustatyön ansiosta lukeminen vie joka tapauksessa pienelle aikamatkalle aivan eri tavalla kuin valtaosa historiallissävytteisistä mangoista. Tiukan historiallisesta näkökulmasta huolimatta Cesaren tarinasta on saatu myös dramaattisesti toimiva. Näkökulmahahmona toimiva Angelo, joka tutustuu Cesareen tämän opiskeluaikoina, aloittaa melko tyhjänä tauluna, mutta nimihahmo itse hohkaa karismaa ja älykkyyttä.

Sarja on pedanttisen asenteensa ansiosta komean ja uniikin näköinen henkeäsalpaavan kauniita Aron morsiamia karummassa, mutta yhtä yksityiskohtaisessa realistisuudessaan. Souryon verraten tyylittelemättömät hahmodesignit pienine mutta yksityiskohtaisesti piirrettyine silmineen sopivat Cesaren maailmaan saumattomasti. Piirrostyylin hienoinen jäykkyys tosin saa visuaalisen etenemisen tuntumaan välillä hitusen töksähtelevältä.

Sarja etenee hidastempoisesti ja historiatiedon murusia makustellen, uhaten välillä lipsua raskauden ja jopa pitkäpiimäisyyden puolelle. Se onnistuu kuitenkin esittämään tapahtumat ja etenkin hahmojen vuorovaikutustilanteet niin varmalla otteella, ettei kyllästyminen ole ollut lukiessa ongelma. En ole pitkään aikaan koskenut sarjaan, mutta siihen uudelleen tarttuminen on vain ajan kysymys, ja onpahan sitten riittävästi kiinniotettavaa.

Cesare Borgiasta kertoo muuten myös You Higurin fantasiahörpändörppäisempi kolmiodraamasohjoilu Cantarella, johon liittyvästä tärkeästä mangakokemuksesta olen myös muinoin kirjoittanut muutaman sanan.

Kategoriat
Joulukalenteri Manga Nostalgia

Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 1

Inuyasha

paiva 1 inujaska

Kohtalokas ensitapaaminen.

Mangaka: Rumiko Takahashi
Julkaisulehti ja -aika: Weekly Shonen Sunday (Shogakukan), 1996-2008
Pokkareita luettuna: noin 18/56
Milloin löysin: 2002
Mistä kertoo: Yläastelainen Kagome tulee imaistuksi menneisyyteen, jossa päätyy keräämään hajonneen taikakuulan palasia äksyn puoliyoukai Inuyashan kanssa estääkseen niiden joutumisen vääriin käsiin.

Inuyasha oli ensimmäinen lukemani manga. Sitä tuli lainailtua kirjastoista yläasteen alussa silloin, kun kaikki manga vielä flipattiin ja Rumiko Takahashi oli kuumin ja ajankohtaisin mangaka. Luin Inuyashan rinnalla myös Ranma ½:a ja pian muitakin Takahashin töitä, mutta hänen tyylinsä on aina tiivistynyt mielessäni koirayoukain ja koulutytön seikkailuihin.

Takahashin sarjat alkavat aina ennen pitkää toistaa itseään, enkä olekaan tainnut saada mitään pitemmistä sarjoista luettua kokonaisuudessaan, ja Inuyashakin jäi 18 pokkarin paikkeille. Toisaalta Takahashin lähtöasetelmat ja hahmokemiat ovat usein erittäin hyviä.

Inuyashan ja Kagomen välinen aluksi hieman antagonistinen ja hiljaksiin lämpenevä dynamiikka toimi mielestäni hyvin edelleen, kun lukaisin alkupokkarit vuonna 2005 alkaneen suomijulkaisun myötä. Inuyashan ja Kagomen edellisen inkarnaatio Kikyon monimutkainen suhde oli myös sarjan draamallisesti kiehtovimpia elementtejä. Nimihahmon tsundere-henkinen hahmokuvaus ja hänen puoliyoukai-verenperintöön liittyvät epävarmuutensa tekivät tästä mielenkiintoisen ja viihdyttävän hahmon. Rakastin etenkin osuuksia, jolloin hän muuttuu väliaikaisesti ihmiseksi ja menettää youkaivoimansa. Tällaiset tilanteet tuovat esille aivan uuden puolen ihmisvertaan häpeävästä hahmosta ja nostavat esiin sekä tämän heikkouksia että vahvuuksia.

Nykyisin piirrostyyli tuntuu vanhentuneelta ja varsinkin teräväkulmaiset naamat tönköiltä. Sarja kuitenkin näyttää moitteettoman selkeältä ja visuaalinen tarinankerronta on toteutettu ilmavasti ja vetävästi. Lisäksi Takahashin karmivanpuoleinen youkai-kuvasto vakuuttaa edelleen tehokkaasti.

Silmäillessäni nyt pitkästä aikaa sarjan ensimmäisiä lukuja tekisi melkein mieli ottaa se uudestaan lukujonoon. Muistan edelleen Inuyashaa suurella lämmöllä ja hyvänä sarjana, vaikka saman toisto ja pitkittyminen alkaakin kuluttaa sitä jo ensimmäisen viidenneksen jälkeen.

Kategoriat
Joulukalenteri Manga Nostalgia

Joulukalenteri 2014: Mangamuistoja

Niin paljon sarjoja, niin paljon muistoja.

En ollut aikonut rustata joulukalenteria tänä(kään) vuonna, mutta nyt ensimmäisenä adventtina tulinkin voimakkaasti katumapäälle. Päätin ihan vain kalenterin tekemisen ilosta kursia kasaan viime hetkellä aikaisempia kalentereita vähemmän kunnianhimoisen ja vähemmän työtä vaativan spontaanin kalenterihömpsäkkeen.

Kalenterissa kirjoitan joka päivä yhdestä manganimikkeestä, jonka muistan jollain tavalla itselleni tärkeänä lukukokemuksena. Tarkoituksena on pohtia, miksi ja mistä jotkut sarjat ovat jääneet mieleen hyvin, ja muistella niiden vahvuuksia ja heikkouksia. Näin pääsen raapustamaan sekä ehdottomista suosikeista että sellaisista sarjoista, joista en välttämättä muuten tulisi kirjoittaneeksi mutta jotka ovat minulle tärkeitä.

Sarjat poksahtelevat kalenteriin täysin satunnaisessa järjestyksessä, enkä siis ole järjestänyt niitä paremmuuden mukaan tai kronologisesti. Keltään mangakalta ei todennäköisesti ole odotettavissa yhtä useampaa sarjaa, ja yritän kirjoittaa mahdollisimman monipuolisesti erilaisista, eri pituisista ja eri aikoihin kohtaamistani nimikkeistä.

Missing Link toivottaa hyvää joulunodotusta ja (mangan) lukemisen iloa!

P.S. Kalenterin vuoksi Prinsessapäiväkirjat jäävät tauolle, mutta Belle pääsee valokeilaan heti tammikuussa.

Kategoriat
Blogi Hahmot Joulukalenteri Länsiviihde

Prinsessapäiväkirjat: intro

Edit 9.3.2015: Sivupalkista löytyy koonti kaikista Prinsessapäiväkirjat-projektin teksteistä.

Kuten näkyy, tänäkään vuonna en ole saanut aikaiseksi joulukalenteria. Olisin väsännyt sellaisen mielelläni viime vuoden tauon jälkeen, mutten ole opiskelijavaihdon olosuhteissa kyennyt valmistelemaan kalenteria kunnolla.

Vaihtokaupunki Pariisin fyysinen läheisyys Disneylandiin on kuitenkin sekoittanut pääni oikein kunnolla ja saanut minut vaahtoamaan itselleni ja kaikille tielleni päätyville päättymätöntä ja vähän jopa obsessiivis-kompulsiivisuuteen vivahtavaa syvä- ja pinta-analyysiä Disneystä. Erityisesti huomioni on keskittynyt hiiritalon klassikoiden unohtumattomiin animaatiosankarittariin.

disneyprinsessat

Vahvoja naishahmoja vai ylituotteistettuja heittopusseja?

Mielessäni käväisi syksyllä ajatus Disneyn prinsessat -aiheisesta joulukalenterista harhaillessani Disneylandin puotien prinsessatilpehöörin keskellä. Tämä oli kuitenkin tuhoon tuomittu idea ensinnäkin siitä syystä, että opiskelijavaihtokokemusta ei ole kiva kuormittaa niin työläällä projektilla kuin analyysipainotteisen joulukalenterin väsääminen blogiin. Toisekseen kalenteriformaatti ei olisi toiminut siksi, että koeanalyysini Lumikista ja Tuhkimosta päätyivät kummatkin yli tuhatsanaisiksi, mikä on aivan liian raskas pituus jokapäiväisiä postauksia ajatellen sekä kirjoittajan että lukijan näkökulmasta.

Koska Disneyn ihanat neidot kuitenkin liikuttavat pientä prinsessasydäntäni kovasti, analyysiä on vuotanut tekstinkäsittelyohjelmaan kiitettäviä määriä. Tarkoituksena onkin käsitellä yksi neitokainen joka viikko loppujoulukuun ajan. Vuoden alusta lähtien tähtään siihen, että saisin uuden sankaritaranalyysin blogiin kerran kuukaudessa.

Disneyn päänaisista saa aina välillä kuulla väitteitä liiasta seksualisoinnista, samankaltaisuudesta ja romanssikeskisyydestä, kyseenalaisia feminiinisiä stereotypioita toteuttavista rooleista ja etenkin vanhempien prinsessojen kohdalla myös passiivisuudesta ja heikkoudesta. Osaltaan nämä väitteet pitävät toki paikkansa kukin vähintään tiettyjen neitien kohdalla, mutta mielestäni sankarittarista löytyy monenlaista toimijaa, persoonaa ja roolimallia. Prinsessa-franchisen nerokkuus perustuukin juuri siihen, että kaikki prinsessat ovat vähän erilaisia. Jokainen pikkutyttö ja kaikki muutkin animaationaiskauneutta arvostavat tytöt ja pojat voivat valita heidän joukostaan suosikkinsa niin ulkonäön kuin luonteenkin puolesta.

Kategoriat
Hahmot Joulukalenteri Länsiviihde Taide ja tyyli

Joulukalenteri 2011: 24. päivä – Kuumimmat kurvit ja kihelmöivimmät katseet

Joulu on vihdoin ovella, ja on aika avata hahmodesignkalenterin viimeinen luukku! Tälle päivälle säästin itselleni hyvin rakkaan aiheen, joka on samalla mielestäni melko olennainen osa yleisön silmää lähtökohtaisesti miellyttämään pyrkivän viihteen hahmosuunnittelua. Tänään puhutaan siis seksikkyydestä. Valitsen länsimaisen animaation parista viisi seksikkäintä naispääosaa ja tarkastelen samalla, millaiset ominaisuudet tekevät heistä niin vetovoimaisia.

Disney on perinteisesti ollut vahvoilla naishahmojensa kanssa, eikä vähiten näiden hotin hahmosuunnittelun ansiosta. Ehdokasparvea täytyikin rajata voimakkaasti, jotta neitokaiset säilyisivät vertailukelpoisina, eikä allekirjoittanut hukkuisi runsaudenpulaan. Ehdolle kelpuutin siis nimenomaan pääroolissa olevat ihmisnaiset. Atlantiksen komea ja kovapintainen toimintanainen Helga Sinclair saa silti heti alkuun kunniamaininnan kypsän ja aikuisen, silmäkulman kauneuspilkun koristaman kuumuutensa ansiosta.

Huomatkaa, että nyt on kyse nimenomaan seksikkäimmistä naisista, eikä seksikkäimmäksi julistaminen välttämättä tarkoita automaattisesti, että kyseinen neitonen olisi myös hahmosuosikkejani tai että tykkäisin juuri tätä mimmiä deitata.

Kategoriat
Hahmot Joulukalenteri Taide ja tyyli

Joulukalenteri 2011: 23. päivä – ylityyliteltyjä kauhunaamoja

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Shiki

Vampyyriveikot näyttävät, että rumakin voi olla kaunista. Tai ainakin taiteellisesti intohimoista.

Kategoriat
Hahmot Joulukalenteri Taide ja tyyli

Joulukalenteri 2011: 22. päivä – Kohti ääretöntä ja reippaasti överiksi

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Kiraboshi! (Star Driver)

Salaseura hämmentää fabukimmellyksellään jopa Edwardin.

Kategoriat
Hahmot Joulukalenteri Länsiviihde Taide ja tyyli

Joulukalenteri 2011: 21. päivä – ysäriderp

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Takatukkien ihmeaika

Jouluna ei parane valehdella, joten minun on tehtävä heti alkuun tunnustus: SALAA PIDÄN TAKATUKISTA. Järjellä ja tyylitajulla tiedän, että kyseessä on historian hirveimpia muoti-ilmiöitä, mutta sydämeni ei tätä ymmärrä.  Animen ja mangankin maailmasta löytyy muutama kova takatukka, joista nyt sananen, koska kyseinen hiustyyli ei saa tarpeeksi rakkautta tässä 2000-luvun kylmässä maailmassa.