Tervetuloa Missing Linkin joulukalenteriin! Kirjoitan joka päivä yhdestä Disneyn klassikon laulukohtauksesta ja kerron, miksi se lukeutuu suosikkeihini. Kalenteriin päässeet musiikkinumerot ovat osapuilleen paremmuusjärjestyksessä, eli mitä lähemmäs joulua pääsemme, sitä enemmän arvostan päivän laulukohtausta. Jokainen listan kohtauksista on kuitenkin omalla tavallaan upea.
Koska Disneyn suomidubbaukset ovat aivan ensiluokkaisia ja monesti tutumpiakin meille suomalaisille kuin alkuperäiset, käsittelen rinnan suomalaisia ja amerikkalaisia versioita. Liitän postauksiini tuubivideon siitä versiosta, jota itse pidän parempana, ja pyrin kirjoittamaan aina tarpeen vaatiessa sanasen eri ääniraitojen vertailua. En varoita spoilereista erikseen, koska oletan Disneyn klassikot sen verran yleissivistykseksi.
Not One of Us / Tänne kuulu hän ei (Leijonakuningas II: Jylhäkallion ylpeys)
Disneyn jatko-osat ovat yleensä kovin halvan tuntuisia tekeleitä, mutta Leijonakuningas II:ssa on kaikin puolin huomattavissa selvää panostusta niin tarinan, hahmojen kuin ulkoasun ja musiikkien osalta (liian monet jatko-osien musiikkinumerot raastavat mieltä ja erityisesti tärykalvoja). Not One of Us erottuu edukseen normaalia Disney-jatkoa nätimmän visuaalisen tyylinsä ja animaationsa lisäksi hyvin epätyypillisenä lauluna Disneyn musiikkiosastolla.
Numero on nimittäin aina tuntunut minusta hyvin, hyvin ahdistavalta, vaikka yleensä vain Disneyn pahislaulut on kursittu sellaisiksi. Tässä biisissä hyvispuolen porukat kuitenkin ottavat tehtäväkseen nöyryyttää petturiksi (osittain virheellisesti) leimattua Kovua ajaessaan hänet pois Jylhäkalliolta. Simban langettaman karkoituksen luonne nimenomaan häpeärangaistuksena väännetään julman selväksi, kun asenne ei ole sellainen lässykkä ”juokse pois äläkä palaa”, kuten voisi melkein odottaa. Sen sijaan eläimet katsovat tarpeelliseksi ahdistella pois yrittävää Kovua vielä pitkän matkaa. Karkoituslaulun pointiksi teroitetaan täydellinen arvonriisto, joka on sinänsä Simban näkökulmasta ansaittu, mutta silti yllättävän brutaali toimintamalli vanhalle Disney-sankarille.
Erityisen näppärä kytkentä Leijonakuninkaaseen löytyy kohdasta 2:40 Kovun nähdessä Scarin heijastuksen katsoessaan veteen samalla tavalla kuin itse klassikossa nuori Simba huomaa Mufasan heijastuksen. Tässä koko ”Hän elää sinussa” –sanoma vain on käännetty ihailtavasti toisin päin, sillä Kovu kunnon sankarina tietysti torjuu Scarin kuvajaisen. Tämä kohta ja koko kohtaus (ja leffa) olisivat toki vielä vaikuttavampia, jos Scar olisi Kovun oikea isä. (”Scar ei ollut isäni, mutta hän on osa minua.” – ulkonäkö tosin todistaa toista, joten saanhan toivoa.)
Pidän kovasti Kovun reaktioista kohtauksessa, hän on tosi raukka, mutta tyylikkäällä tavalla. Valitettavasti en voi sanoa Kiarasta samaa. ”Ei! Snif snif… Ei… Kovu snif snif” voisi vähemmän ylinäytellyllä ja rasittavalla hahmolla jopa toimia, mutta Kiara ei tunnu saaneen millään kielellä kunnollista ääninäyttelijää, joka voisi pelastaa sen vähän mitä pelastettavissa olisi. Timonin ja Pumban vitsikin on aivan ylimääräinen kevennys, vaikka ei onneksi ollenkaan huono.
Itse laulu esityksineen toimii vähän vakuuttavuuden alarajoilla, kun eläimet puhkeavat riimittelemään todella kummallisilla äänillä (plus jokin ei vain täsmää siinä, että alkuperäisen Leijonakuninkaan upean realistiset eläimet alkavat äkkiä huulisynkkaamaan). Kappaleen monitasoisuus ja moniäänisyys sekä painostava rytmitys toimivat kohtauksen hyväksi kuitenkin varsin kiitettävästi varsinkin kuoro-osuuksien ulkopuolella. Animointipuoli toimii, mutta aika vaatimattomalla saldolla. Väriskaala on erittäin nätti ja täsmää kohtauksen ilmapiiriin. Tämä kohtaus voisi todella olla näkemisen arvoinen klassikkobudjetilla, sillä nyt se kohauttaa lähinnä sisällöllään toteutuksellisen ulottuvuuden jäädessä vaatimattomammaksi.
———-
Suomiversio on aika hyvin samalla linjalla alkuperäisen kanssa. Sen, minkä se menettää alkuperäistä versiota kantavan deception-disgrace-sanaparin katoamisella (”Nuo valheet / Voi ei” ei ole läheskään yhtä kärjekäs) se ottaa takaisin sujuvalla sananparsien käytöllä. Suomiversion loppukuoro aiheuttaa myös vähemmän myötähäpeää kuin alkuperäisen lässähtävä eeppisyyden tavoittelu (eläinkuoro kuulostaa ajoittain siltä kuin se laulaisi ”Happy birthday to you!” eikä ”He is not one of us!”), joten dubbausta on kivempi kuunnella.
12 vastausta aiheeseen “Disney-joulukalenteri – 8. päivä”
Ilmeisesti Kovu ei saanut olla Scarin biologinen jälkeläinen, koska se olisi tehnyt hänestä ja Kiarasta sukulaisia.
Itse olen tykästynyt kappaleen saksankieliseen versioon (http://www.youtube.com/watch?v=g1De45KgkNA), jonka maanpetoksesta messuavat lyriikat ovat onnistuneemmat kuin suomalaiskäännöksen. Erityisesti kohdat ”Tschüs bis später / Hochverräter” ja ”Doch dieses Verbrechen vergessen wir nie” sointuvat todella miellyttävästi. :3
Leijonakuninkaan molemmat jatko-osat ovat Disneyn jatko-osien parhaimmistoa. Niinhän sitä sanotaan, että ne kaikki ovat saaneet vaikutteita Shakespearen töistä: Leijonakuningas – Hamlet, Leijonakuningas II – Romeo & Julia, Leijonakuningas III – ’Rosencrantz and Guildenstern are Dead’. :)
Hiro: … … … … D:
Tuo selitys ei ole koskaan käynyt edes mielessäni!
Ihan oikeasti, niin ilmiselvää, mutta silti olen viimeiset kymmenen vuotta pähkäillyt, miksi ihmeessä Kovu ei muka voi olla Scarin suora jälkeläinen. Eihän tuo sitä lopulta muuta, että Kovun tarina olisi ehdottomasti vahvempi, jos hän olisi Scarin poika, mutta ainakin ratkaisulla on nyt selitys… Edelleen tuossa verisukulaisuuden puutteessa tosin käryää, sillä Kovu on ulkonäöltään ilmetty nuorempi ja maskuliinisempi versio Scarista.
Saksaskillzini muuten koostuvat noin viidestä sanasta, joten käännöstä plz?
Cilla: Allekirjoitan. Leijonakuninkaalla oli onnea, kun jatko-osastelijoiksi sattui porukkaa, joilla on oikeasti jotain kiinnostusta hommaan, niin projekti ei edennyt malliin ”Hei ei tästä telkkarisarjaversiosta nyt tullutkaan mitään, näistä jo tehdyistä jaksoistahan vois tehdä jatko-osaleffan. :D” Jellona-sequeleiden suurimmat ongelmat koostuvat jatkuvuusongelmista klassikon kaanonin kanssa, mikä on pieni hinta siitä, että ne toimivat kuitenkin elokuvina oikein kivasti.
Rosencrantzista ja kumppaneista kuulen nyt ensi kertaa, mutta pienen wikipediatrippailun jälkeen mokoma vaikuttaakin älyttömän näppärältä tavalta jatkaa Leijonakuningas-franchisen Shakespearettamista. Pidän rainasta jo valmiiksi, mutta tuo info ansaitsi tekijätiimille heti lisäpisteitä. =D
Toivottavasti Hiro antaa anteeksi, mutta voin häntä odotellessa laittaa summittaisen käännöksen:
Tschüss bis später / Hochverräter = See you later / traitor. Luulisin, että sen voisi myös kääntää ”Painu hiiteen, petturi”.
Minua ainakin jäi häiritsemään se tosiasia, että ”bis später” merkitsee suurinpiirtein ”nähdään myöhemmin”… Ei ihan sovi yhteen koko karkoitusteeman kanssa, joten luultavasti sillä on toinenkin merkitys. Toisaalta puhekielen ”Und Tschüss” = Good riddance, ainakin jos beolingus.de:een on luottamista. Ehkä kahden ””hei hei, nähdään myöhemmin” -fraasin yhdistämisestä syntyy jonkinlainen ”…ja pysykin poissa” -merkityksellinen hyvästijättö… o.o;
Hochverräteristä sen verran, että der Verräter = petturi. ”hoch” tarkoittaa korkeaa, joten olettaisin tämän merkitsevän tosi pahaa petturia, siis niin kuin normaalia pahempaa petturia.
Doch dieses Verbrechen vergessen wir nie. = Vaikka tätä rikosta me emme koskaan unohda.
Tämä liittyy mielestäni sitä edeltäviin kahteen säkeeseen ”Lasst ihn geh’n / lasst ihn fleh’n”. Koko litania käännettynä:
Antakaa hänen mennä /
Antakaa hänen rukoilla /
Vaikka tätä rikosta me emme koskaan unohda.
Olen yrittänyt etsiä varmistusta sille, onko toisen säkeen viimeinen sana ”flehen” (rukoilla [armoa]) vai ”fliehen” (paeta), mutta en ole vielä onnistunut siinä. Vaihtoehtoisesti ”lasst …bahblahblah… fleh’n” -kohdan voisi luultavasti myös kääntää ”Menköön / Rukoilkoon armoa”.
Nyt vain odotamme Hiroa kääntämään (ainakin) ensimmäisen lainauksen kunnolla. :D
Eipä minuakaan sen suuremmin haittaisi vaikka Kovu ja Kiara olisivatkin verisukua, mutta jenkeissä tupataan olemaan vähän hankalia serkussuhteiden kanssa…
Denelis ehtikin jo vähän kääntelemään tuossa. Totta on, että ”bis später” tarkoittaa ”nähdään myöhemmin” ja vaikuttaisi siis olevan ristiriidassa laulun sanoman kanssa, mutta sen lienee tarkoitus yleisesti välittää sellainen ”ala laputtaa”-tunnelma, ja tarkka sanamuoto on valittu ainoastaan riimin takia. Lyriikassahan saundi/laulettavuus on ajoittain tärkeämpää kuin sananmukainen merkitys. Kääntäisin säkeen vapaasti siis jotakuinkin ”tervemenoa, maanpetturi” (Hochverrat = maanpetos). Luulisin myös, että ennen toista antamaani säettä lauletaan ”lasst ihn flieh’n” eli ”antakaa hänen paeta” tai, kuten Deneliskin muotoili, ”paetkoon”. Doch-sana voimistaa lauseen merkitystä, joten tuossa säkeessä lauletaan suunnilleen ”tätä rikostahan me emme unohda koskaan”.
Valitsinkin nämä säkeet siksi, että ne paitsi välittävät sanavalinnoillaan hyvin voimakkaasti eläinyhteiskunnan halveksunnan Kovua kohtaan, myös kuulostavat todella iskeviltä itse laulussa. Eivätkä muutkaan Leijonakuningas 2 -laulut saksaksi ollenkaan hassumpia ole, jos huvittaa niin kannattaa kuunnella. :3
Denelis ja Hiro: Kiitos käännöksistä, eri kielien tapoja ilmaista asiat on aina mielenkiintoista vertailla. Englanniksihan tuossa lauletaan myös ”See you later / Agitator!”, mikä on mielestäni vähän kummallinen valinta ottaen huomioon sen merkityssisällön (vaikka käsittääkseni kyseistä fraasia käytetään jonkin verran myös silloin, kun ei ole aikomustakaan nähdä toista uudestaan). Riimittelystähän tässä tosiaan on kyse, mutta tuo säe pistää silmään aika ikävästi. Suomikäännös hoitaa homman kyllä paremmin: ”Kauas täältä / oikopäätä!”
Tuon toisen kohdan osalta englantilyriikat taas näyttäisivät tukevan paeta-verbiä: ”Born in grief / Raised in hate / Helpless to defy his fate / Let him run / Let him live / But do not forget /What we cannot forgive”. Disneyn käännökset pyrkivät kuitenkin yleensä sanatarkkuuteen silloin kun se on huulisynkan ja kieli-ilmaisun lokalisoinnin jälkeen mahdollista. Poikkeuksiakin toki on, esimerkiksi Suomessa Vesku Loirin Henki.
Disneyn laulukohtausten kuuntelu eri kielillä on kyllä ajanviete, jota minunkin pitäisi harrastaa useammin. Erikielisten versioiden välittämiä tulkintoja on kuitenkin todella jännittävää seurata.
Aika jännää, että mukaan on päässyt myös yksi jatko-osa! Tämä on itse asiassa ainoa näistä Disneyn klassikkojen suoraan videolle -jatkiksista jonka olen nähnyt, enkä kyllä edes halua nähdä niitä muita. Ilmeisesti tätä kuitenkin pidetään yhtenä parhaimmista, ja vaikka en juurikaan muista millaisia tunteita tämä elokuva minussa herätti silloin 9-vuotiaana, niin nykyään pidän ainakin juonisynopsisten perusteella Kovun hahmoa ihan mielenkiintoisena. Disneyn animaatioillehan on todella epätyypillistä että ”pahaksi syntynyt” tai muuten vain pahisu hahmo voisi oikeasti vaihtaa puolta, vaan pahan palkkana on aina kuolema tai vähintäänkin vangitseminen.
Yksi Disneyn jatkojen monista toistuvista heikkouksista onkin juuri musikaaliosuuksien mitäänsanomattomuus (tai joskus ihan silkka kamaluus ja hävitys, mitä tuo postaukseen liittämäni Notre Damen kellonsoittaja II -linkki demonstroi onnistuneesti). Olen silti iloinen siitä, että niistäkin löytyi jotain omalle listalleni kelpaavaa.
Mutta kyllähän Disney on tuottanut muutaman ihan näkemisen arvoinen jatkopölkynkin, Leijonakuningas-jatkeet tosiaan ihan kärjessä. Muita varovaisehkon suosittelun ansaitsevia voisivat olla ainakin Aladdin jatkoleffat (oikeastaan telkkarisarjakin on ihan viihdyttävä).
Kovu on itse asiassa hyvin korkealla jakkaralla omalla Disneyn miespääosien top-listalla paljolti juuri erikoisen roolinsa ja lähtökohtiensa ansiosta. Ja koska hän on todella, todella, äärettömän hot. Erittäin jäntevä, muttei yhtä kova koiras kuin Simba ja Mufasa; sopivan synkkä ja vähän reppana, muttei selkärangaton; järkevä ja fiksu, mutta söpösti epävarma. Hän on unelmamieheni, mutta furryversiona.
Disneyn animoidut tv-sarjathan ovat just parhaita! :D Jos ei kaikilla niin hyvin monilla on rakkaita ja nostalgisia lapsuusmuistoja Pelastuspartion ja Ankronikan katsomisesta pienenä telkkarista <3 joissa molemmissa on todella vetävät alkuteemat..
No tuo on kyllä hyvä huomio. Varsinkin Ankronikan alkulaulun sanat löytyvät edelleen ulkomuistista ilman mitään erityistä hakemista. Itse asiassa nyt kun huomautit, niin enpähän olekaan klassikkoihin perustuvia telkkarisarjoja Aladdinia (ja Jasminen omaa sarjaa) lukuun ottamatta tainnut nähdäkään, joten tuossa edellisessä kommentissani oli kyllä ehdottomasti vähän väärä sävy Disneyn tv-tuotannon suhteen. Toisaalta sarjoja löytyy myös kehnompia, mutta oman lapsuusajan tuotoksista olen yleisesti ottaen tykkäillyt kovastikin.
Disneyltähän löytyy pinkka klassikkoelokuviin perustuvia hohdokkaita tv-sarjoja, Aladdinin lisäksi on Lilo & Stitch -sarja, Keisarin uusi koulu, Pilipalipilotit, Timon & Pumba yms. Sitten on varsinaisten Disneyhahmojen omia sarjoja, kuten Tikun ja Takun Pelastuspartio, Nokkapokka, Ankronikka, Hopon poppoo, House of Mouse ja kaikki ne muut Mikin sarjat, jotka lienee suunnattu jo tooodella nuorille katsojille..
Monet pienenä Ankronikkaa tillittäneet osaavat varmasti suomalaisen alkuteeman sanat ulkoa, mutta kuinkakohan moni on huomannut että laulun laulajana tv-sarjassa häärii Pave Maijanen? :9
Toki niitä on, mutta minä en ole niitä pahemmin katsellut. Tosin onhan Timon ja Pumba tosiaan tuttu, mutta sekin hoipertelee ajoittaisen oivaltavuuden ja rasittavuuden rajalla aika pahasti. Pilipalipilotit on kyllä mielestäni sen verran AU:ta, etten ole koskaan yhdistänyt sitä kovin vahvasti Viidakkokirjaan, vaikka totta kyllä sekin pitänee laskea. Kyllähän näitä nyt sitten muistuu mieleen useampiakin näköjään, lähinnä noita 80- ja 90-luvun sarjoja.
Sanotaanko, että olen sen verran ulalla suomalaisesta musiikkiskenestä, että vaati nopean wikityksen että osasin yhdistää Pave Maijasen nimen yhtään mihinkään. :D