Disney-joulukalenteri – 11. päivä

11.12.2009 kello 10:09

Tervetuloa Missing Linkin joulukalenteriin! Kirjoitan joka päivä yhdestä Disneyn klassikon laulukohtauksesta ja kerron, miksi se lukeutuu suosikkeihini. Kalenteriin päässeet musiikkinumerot ovat osapuilleen paremmuusjärjestyksessä, eli mitä lähemmäs joulua päästään, sitä enemmän arvostan päivän laulukohtausta. Jokainen listan kohtauksista on kuitenkin omalla tavallaan upea.

Koska Disneyn suomidubbaukset ovat aivan ensiluokkaisia ja monesti tutumpiakin meille suomalaisille kuin alkuperäiset, käsittelen rinnan suomalaisia ja amerikkalaisia versioita. Liitän postauksiini tuubivideon siitä versiosta, jota itse pidän parempana, ja pyrin kirjoittamaan aina tarpeen vaatiessa sanasen eri ääniraitojen vertailua. En varoita spoilereista erikseen, koska oletan Disneyn klassikot sen verran yleissivistykseksi.

True Love’s Kiss (Lumottu)

[lyriikat]

OLETTEKO IKINÄ NÄHNEET JA KUULLEET MITÄÄN YHTÄ ÄLLÖTTÄVÄÄ?

En minäkään, ja sehän on tarkoituskin. Kuolen tälle kappaleelle niin joka kerta, upeaa parodiaa ja ennen kaikkea upea vastaus kaikille, jotka valittavat Disneyn siirappisuudesta. Kuinka oivaltavaa tuotantotiimiltä ottaa ne vihoviimeiset ystäväelukat ja korostaa niiden korniutta entisestään tekemällä niistä näin ylitsevuotavan ja suorastaan apokalyptisen ”söpöjä”. Ne ovat kerrassaan kamalia, kuten koko laulukin.

Vaikka pystyisin pitämään pokkani koko muun kohtauksen ajan, viimeistään elukoiden vastatessa Gisellen ”A-a-aa-a! A-a-aa-a! A-A-A-A-AA!” –kutsuun (1:11), naamani vääntyy irveeseen aivan hallitsemattomalla refleksillä. Joka ikinen kerta, testattu on. Toinen erityisen ällöttävä hetki lyö, kun Giselle eläinystävineen löytää dyykkausprinssipatsaalleen (lolol Arielin Erik-patsas :’D) täydelliset huulet – paksun omenatoukan – ja katsoo valmista patsastaan haltioituneena (1:42).

Lyriikat? ”That’s the reason we need lips so much / For lips are the only things that touch.” EPIC LOL OF EWWWW IS EPIC. Ihan totta. Jos kappale uskaltaa olla tietoisesti näin etova, pitää sille antaa tunnustusta. Tästä ei rakkauslaulu enää pahene.

Näin ylilyöväksi kappaleeksi True Love’s Kiss myös alleviivaa yllättävän vähän. Erityisesti Gisellen ”I’ve been dreaming of a true love’s kiss / Handsome prince I’m hoping comes with this” ja Prinssi Edwardin ”I must find the maiden that belongs to that sweet voice!” -repliikit jäivät mieleen odottamattomasta hienovaraisuudestaan. Prinssi ja neitonen unelmoivat Tosirakkaudesta, mutta se konkreettinen ihminen abstraktin käsitteen takana mainitaan vain ohimennen ilman minkäänlaista painotusta, kun taas Tosirakkaudesta tulee itseisarvo ja sen kohteesta vain väline. Irvailua toisensa löytävälle parille ei siis säästellä, mutta sen voi löytää itse sen sijaan, että se läimäistäisi katsojan kasvoille kuin märkä rätti.

Avainsanat:

Aiheet: Joulukalenteri, Länsiviihde, Musiikki  Tagit: RSS 2.0

« »


4 kommenttia

  1. Cilla

    Lisäpisteitä laululle tulee sen tulkitsijoiden hienosta laulutaidosta – Amy Adams on hurmaava Giselle-prinsessa ja James Marsdenin laulutaidosta ei tarvitse edes puhua – se pitää kokea itse.

  2. Arana

    Amy Adams on aina suloinen, mutta tämän leffan todellinen tähti on ainakin minulle Marsden. Älyttömän komeiden lauluskillziensa lisäksi hänen napakymppiin osuva komiikka-ajoituksensa ja suorituksesta paistava rakastettavan itseriittoinen vilpittömyys tekevät Edwardista hauskan ja aidon prinssin, jonka olemuksessa ei näy eikä kuulu ylinäyttelyä edes niissä kaikkein pöhköimmissä kkohtauksissa. Ja on muuten hieno hymy miehellä. <3

  3. Pieniihminen

    Mielestäni lauluun on hienosti sovitettu myös tausta ja henkilöiden liikkeet. Henkilöt liikkuvat disney-prinsessaleffan henkilöiksikin ylimaallisen vaivattomasti ja taustakin on niin satumetsä kuin olla ja voi, täydellinen tausta siirappiselle laululle.

  4. Arana

    Hyvin totta, tästä pätkästä löytyy todella upeaa hahmoanimointia. Gisellen hurmeltuneet pyörähdykset ovat kaiken metaetovuuden keskellä aika ihanaa silmäkarkkia. Koko satumaailma on lyöty yli niin laskelmoidun ja tarkoitushakuisen täydellisesti, että inhoaisin leffaa, jos se kertoisi pelkästään tästä laulujen ja viattomien ensisuudelmien ihmemaassa. Mutta kun koko kamaluus saa vain hyvin tarkalla silmällä rajatusti aikaa, se nouseekin ehdottomasti leffan hienoimmaksi, fiksuimmaksi ja muistettavimmaksi osuudeksi.

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.