Disney-joulukalenteri – 13. päivä

13.12.2009 kello 10:31

Tervetuloa Missing Linkin joulukalenteriin! Kirjoitan joka päivä yhdestä Disneyn klassikon laulukohtauksesta ja kerron, miksi se lukeutuu suosikkeihini. Kalenteriin päässeet musiikkinumerot ovat osapuilleen paremmuusjärjestyksessä, eli mitä lähemmäs joulua pääsemme, sitä enemmän arvostan päivän laulukohtausta. Jokainen listan kohtauksista on kuitenkin omalla tavallaan upea.

Koska Disneyn suomidubbaukset ovat aivan ensiluokkaisia ja monesti tutumpiakin meille suomalaisille kuin alkuperäiset, käsittelen rinnan suomalaisia ja amerikkalaisia versioita. Liitän postauksiini tuubivideon siitä versiosta, jota itse pidän parempana, ja pyrin kirjoittamaan aina tarpeen vaatiessa sanasen eri ääniraitojen vertailua. En varoita spoilereista erikseen, koska oletan Disneyn klassikot sen verran yleissivistykseksi.

Strangers Like Me / Sano pois (Tarzan)

[englanninkieliset lyriikat]

Miksi tuubi laiminlyö Tarzania näin? Edelleen Phil Collinsin käheä ääni on upein, mutta originaaliääniraidan kanssa tarjoillaan vaan rakeista videota, joka ei tee oikeutta Tarzanin ilmeikkyydelle. Suomiversiosta en pidä ollenkaan, laulaja käy erityisesti tässä kappaleessa hermoilleni, sillä hän onnistuu välittämään Tarzanin tunteiden aitoutta vain hyvin rajallisessa määrin, kun taas Collinsin versio kulkee saumattomasti apinamiehen kokemusten mukana ja siivittäjänä.

—————–

Tämä kappale nappaa minut täysin mukaansa heti ensimmäisistä sävelistä lähtien. Melodian vetävyys ja kaunis rytmitys todella avaavat kuvan siihen, kuinka Tarzan kokee Sir Henryn ja Janen välittämän tiedon ihmiskulttuurista. Hän on ihastuttavan tosissaan ja rehellinen tunneilmaisussaan; jokainen uusi asia näkyy hänen kasvoillaan hellyyttävän vilpittömänä ihmetyksensekaisena innostuksena tai veikeänä matkimisena.

Se, että hän ottaa mallia systemaattisesti jokaisesta ruudulla näkyvästä kohtuullisesti omaa fysiikkaansa vastaavasta ihmishahmosta, tuo aivan uuden ulottuvuuden hänen lapsuutensa erilaisuuden ja erillisyyden aiheuttamaan ahdistuksen tunteeseen. Hänen siirtymänsä gorillasta ihmiseksi jatkaa saumattomasti tätä juonikuviota ja tekee täysin ymmärrettäväksi sen, että hän unohtaa kaiken muun päästessään ensimmäistä kertaa elämässään kaltaistensa seuraan oltuaan kummajainen koko ikänsä. Pointseja myös siitä, että Kalan ja Terkin surumieliset unohdetuksi tulemisen tunteet näytetään katsojalle (1:34), sillä Tarzanin tasapainottelu ihmisyytensä ja gorilluutensa välillä on yksi elokuvan kantavista teemoista.

Pidän tavasta, jolla laulun ”strangers like me” kantaa kaksoismerkitystä – sillä tarkoitetaan sekä ihmisiä yleisesti että erityisesti Janeä. Kappaleeseen on tätä merkitsemään istutettu pätkiä, jotka viittaavat suoraan Janeen. Esimerkiksi ”Every gesture, every move that she makes / Makes me feel like never before” (1:06) / ”Joka liike, joka katseensa on / mulle ihme uskomaton” (suom 1:04) viittaa suoraan Tarzanin kasvavaan ihastukseen Janeä kohtaan, kun taas osan lyriikoista voisi tulkita viittaavan samaan aikaan sekä ihmisyyteen yleisesti että Janeen erityisesti (”It all means something / And yet nothing to me” (0:18) – toisaalta Janen näyttämät diat Euroopasta, toisaalta Tarzanin vielä osittain tunnistamattomat tunteet Janeä kohtaan). Tämä tuplamerkityksellisyys luo kohtaukseen miellyttävää moniulotteisuutta, joka puuttuu monista Disneyn yleensä vain yhtä tiettyä ja rajattua asiaa käsittelevistä kappaleista.

Kuten on käynyt selväksi muutamasta yhteydestä aiemminkin, arvostan kovasti varsinkin tällaisessa kerronnallisen funktion musiikissa siirtymiä rauhallisemman ja mahtipontisemman/nopeatempoisemman välillä. Kohdasta 1:54 alkaen loppukappale muuttuu ponnekkaasta hehkutuksesta seesteiseksi tunnelmoinniksi, joka päättää kappaleen kauniina jatkona Tarzanin ja Janen kohtauksen aikana syventyvälle suhteelle. Pidän myös siitä, että sekä tämä että aikaisempi Son of Man ovat kehityslauluja, jotka etenevät aivan vastakkaisiin suuntiin. Son of Man kuvaa Tarzanin matkaa ihmisestä gorillaksi ja Strangers Like Me puolestaan muutosta gorillasta ihmiseksi. Molemmissa kohtauksissa on kuitenkin kyse pohjimmiltaan jo tuon edellisen Tarzan-kappaleen yhteydessä mainitsemastani leffan perusteemasta, nimihenkilön tasapainoilusta ihmisyytensä ja gorillayhteisönsä välillä.

Tarzanilla on tosi hyvät reidet.

Avainsanat:

Aiheet: Joulukalenteri, Länsiviihde, Musiikki  Tagit: RSS 2.0

« »


3 kommenttia

  1. stargay

    \:D/

    Phil Collinsista voi olla montaa mieltä, mutta herran Disneylle tekemät biisit nyt vain toimivat minuun kuin häkä. Tarzan on myös niitä harvoja Disney-elokuvia joissa en pidä laulujen suomidubeista, koska alkuperäiset ovat niin ~vaikuttavia~. Strangers like me on itse asiassa suosikkibiisini Tarzanista, ja tällä hetkellä yksi soitetuimmista kappaleista Disney-playlistilläni.

  2. Cilla

    Laulujen käännökseen on (Lehtosaaren lisäksi) jälleen kerran vaikuttanut kaikista eniten juuri kielierot ja se surullinen tosiasia, että hyvin monissa kielissä sanat ovat PALJON pitempiä kuin englanninkielessä. Suomen lisäksi siitä kärsivät niin Espanja, Saksa, Japani kuin moni muukin, minkä huomaa kun kuuntelee, kuinka nopeaa tahtia ääninäyttelijät joutuvat puhumaan että saavat korrektisti käännetyn repliikin sanottua ajoissa. Laulujen kääntäminen ja elokuvissa vielä huulisynkkiin sovittaminen on dialogiin verrattuna vielä paljon vaikeampaa ja kysyy kääntäjältä muutakin kuin kielitaitoa.
    Mielestäni suomi-Tarzanin laulujen käännökset eivät saavuta samaa tasoa kuin alkuperäiset, mutta laulajavalinta on mielestäni ihan onnistunut ja suoriutuu laulujen tulkitsemisesta kunnialla. Suoraa vertaamista alkuperäiseen laulajaan ei kannata aina harrastaa, koska Phil Collinseja ei kerta kaikkiaan ole kuin yksi kappale olemassa, muut laulajat ovat omia persooniaan ja heillä on oma tapansa tulkita kappaleet. Ja jos jokin kappale mielletään sopivan vain yhdelle ihmiselle laulettavaksi niin karaoken hauskuus häviäisi hetkessä. :D

  3. Arana

    stargay: Tuo on takuulla söpöin tekstihymiö ikinä. Toisinnan, koska Strangers Like Me on niin hieno että ansaitsee kaksi: \:D/

    En oikein hahmota sitä, mitä jotkut Collinsissa niin inhoavat, mutta hän tuntuu kuitenkin olemaan niitä artisteja joita joko rakastaa tai vihaa. Itsekin sijoitun luonnollisesti tämän yhtälön vaaleanpunaiselle puolelle (sillä varauksella, etten varmaan ole kuullut mieheltä muuta kuin Disney-biisit). :D

    Cilla: Laululyriikoiden kääntäminen on toki aina kovaa hommaa, koska laulut toimivat niin eri tavalla kuin puhe (joka ei sekään ole yleensä erityisen kiitollista käännettävää). Ja Disneyn leffojen kanssa on yleisesti ottaen tehty hienoa työtä, Tarzanissakin muut laulut toimivat oikein hyvin, mutta Strangers Like Me todella horjuu käännöksissään. Tuo suomisanojen pituusongelma näkyy tässä erityisen selvästi, kun lyriikoita on yritetty saada mätsäämään pikkusanoilla, jotka taas hajottavat lauserakennetta eivätkä oikein tunnu kuuluvan mihinkään.

    Ymmärrän hyvin huomautuksesi alkuperäiseen vertailun vaaroista, sillä minusta alkuperäistä ei pitäisi nostaa automaattisesti absoluuttiseksi parhaudeksi vain siksi, että se on alkuperäinen. Silti sanoisin, että suora vertailu on aina sallittua ja jopa toivottavaa, mutta siinä tulisi kohdella vertailukohteita tasapuolisesti. Tähän kuuluu paitsi se, ettei turhaan parjata jotain joka ei parjausta ansaitse, myös se, että annetaan kunniaa sinne minne kunnia kuuluu.

    Tässä tapauksessa Collinsin vahva, täydellisesti ja erityisesti täydellisen uskottavasti Tarzanin kokemuksia kuvaava laulusuoritus ansaitsee paljon enemmän kiitosta kuin suomidubin Pekka Kuorikoski. Jälkimmäinen ei ole huono laulaja, mutta hänen suussaan monet kappaleen kohokohdista vesittyvät ainakin minun korvissani teennäisiksi vaihtelevan paksuisen ylinäyttelemisen seurauksena, eivätkä onnistuneemmatkaan kohdat onnistu välittämään Tarzanin ihmetyksen ja ihastuksen tunteita yhtä vahvasti kuin Collinsin tulkinta. Toisaalta kyllä pidän Kuorikosken kirkkaasta, puhtaasta äänestä, joka on myös sopivan nuorekas kuvaamaan Tarzanin tunteita, mutta tapa jolla hän painottaa sanoja osaa pahimmillaan raastaa hermojani.

    Tämä yhdistettynä lyriikoiden melko kömpelöön suomennokseen johtaa siihen, että suomiversio jää sekä teknisesti että esittämisensä osalta auttamattomasti alkuperäisen jalkoihin. Yksi syy tähän on toki se, että kuten stargay kirjoitti, Collinsin versio on yksinkertaisesti todella vaikuttava, eikä vähemmän voimakkaan ja hapuilevamman suomiversion ole helppo kuulostaa oikein miltään sen rinnalla. Pelkästään Collinsille en ole kuitenkaan laulua pyhittämässä juuri mainitsemistasi syistä. Tulkintaerot ovat tärkeä osa saman hahmon näyttelemistä tai saman laulun laulamista, runon lausumista ja jopa yksittäisen lainauksen esittämistä. Tässä kohtaa mennään mielestäni selkeästi heikompaan suuntaan suomiversiossa, mutta esimerkiksi muut Tarzanin laulut eivät erotu ollenkaan yhtä negatiivisesti.

    Tuossa siis vähän laajennusta. Kiitos muuten yleisestikin kyseenalaistamisesta, se pistää miettimään kohdettaan tarkemmin ja kohdistetummin, mikä on aina mielekästä aivojumppaa.

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.