Gainax, srsly?

6.7.2009 kello 12:10

Anime vihastuttaa edelleen enemmän kuin se ihastuttaa, mutta tällä kertaa uudesta syystä.

Sain vihdoin katsottua Gurren Lagann -elokuvaparin ensimmäisen osan. Tiesin ennakolta, että siinä käytetään jonkin verran sarjan animaatiota ja tarkoituksena on uudelleenkertoa Simonin tarina multaisesta mönkijästä galakseja heitteleväksi kovikseksi. Tiesin, että elokuva huipentuisi eeppiseen ”OLEN KAIVAJA-SIMON!!!1″ -puheeseen ja ilotulitukseen.

En kuitenkaan tiennyt, että koko raina olisi kaksituntiseksi venäytetty recap-jakso. Kuten normaalipituisissa sukulaisissaan, elokuvassakin on kyse edellisten jaksojen yksinkertaisesta copypastetusmetodista, jonka lopuksi tarjotaan prosentuaalisesti pieni osuus uutta materiaalia muunnellun lopputappelun muodossa. Olisipa joku kertonut minulle, että pienen karsinnan ja tuskin huomattavan kiillotuksen lisäksi uutta asiaa löytyy vain muutamasta alku- ja paristakymmenestä loppuminuutista, olisin säästänyt puolitoista tuntia elämästäni. Tuon ajan käytin nyt sen bongailemiseen, mitä kaikkea leffasta on jätetty pois.

ROW! ROW! Fight the cheap recap movie!

Ööh, Gainax? Raavitko sinä ihan tosissasi viattomilta leffalipun ostajilta rahaa tämän katsomisesta?

Tässä ei ole nimittäin kyse uudesta sovituksesta muutoin kuin lopun kannalta, vaikka jotkut internetin puhujat yrittävät muuta väittääkin. Vertailun vuoksi Adolescence Mokushiroku on oikea uudelleenkerronta Utenasta. Se kertoo peruspuitteiltaan saman tarinan kuin 39-osainen sarja, mutta aivan eri sanoin. Ensimmäinen TTGL-leffa kertoo sarjan alkupuoliskon lähes sana sanalta samassa muodossa, mutta typistää muutamia virkkeitä ja karsii sivulauseita. Siinä vaiheessa, kun sanamuoto alkaa eritä alkuperäismateriaalista, olen jo niin turtunut ja kyllästynyt, etten jaksa pahemmin enää välittää. En edes siitä edellä mainitusta Simonin identiteetti-speechistä, vaikka olen kelannut sitä julmetun monet kerrat Tuubista ja rakastan sitä sydämeni pohjasta.

Pitäisikö tytön nyt sitten reiluuden nimissä vaahdota Rebuild of Evangelionistakin (vaikkei varsinaisesti Gainaxin tuotantoa olekaan)? Enpä taida, sillä mielestäni You Are (Not) Alone on itse asiassa varsin pätevä uudelleenkerronta siitäkin huolimatta, että sen lähtökohdat ovat lähes identtiset TTGL-leffan kanssa: uudelleenkerrontaa, uusiokäytettyä sarjan animaatiota, jadajada.

EVA pääsee niskan päälle yhtäältä erittäin pinnallisilla avuilla. Siinä sarjan alkuperäinen, melko vaatimaton animaatio on vahattu selkeästi havaittavan kimaltelevaksi ja nätiksi silloin, kun sitä käytetään, eli melko suuren ajan leffan kestosta. Minä pidän Evangelionista ja pidän kimaltelevista ja näteistä asioista, joten sarjan animaation päivitys sai silmäni säkenöitsemään. Gurren Lagannin animaatio taas on jo valmiiksi sen verran kivan näköistä, ettei sitä ole juuri tarvettakaan hioa, ja parantelut (jos niitä nyt edes on tehty) hukkuvat muutenkin värikkäänä ja melukkaana venyvään ja paukkuvaan tyyliin. Eniten potuttaa se, ettei niille muutamille leffaan päässeille nelosjakson omassa rumuudessaan kituville kokeileville animaatiojaksoille ole kuitenkaan viitsitty tehdä mitään, jotta ne sopisivat paremmin muuhun animaatioon.

Nähdäkseni sekin on pelkkää laiskuutta, että suoraan sarjasta leikkailujen takia Gurren Lagannin hahmot vain selittämättömästi ilmestyvät paikkoihin ja keskusteluihin. Samoin esimerkiksi Kaminalla on viitta harteilla, kun hän istuu Gurrenin ohjaksissa, mutta viitta on kadonnut, kun hän ryntää mottaamaan Simoniin miehuutta. Palatessaan Gurrenin ohjaamoon viitta on taas hänen harteillaan. Kaikkein pahinta on, että monet tärkeät henkilöt esitellään vain ja ainoastaan sarjasta leikatulla lyhyellä musiikin tahtiin pyörivällä klippimontagella. Meno on niin peittelemättömän jaksonalkurecappiä, että odotin milloin hyvänsä kuulevani Edward James Olmosin örisevän montagen päälle: ”Previously on Battlestar Galactica.”

YA(N)A taas jaksaa kiinnittää huomiota siihen, ettei tällaisia mokia ja tyylin ja kerronnan virheitä pääse sattumaan ainakaan yhtä ehdottoman silmiinpistävästi, vaikka armotonta leikkelyä senkin tekijät ovat harrastaneet ja episodirakenne näkyy kilometrien päähän. Se ei myöskään tuo sisältöään esille tismalleen samassa muodossa kuin alkuperäisteos. EVA näyttää, että pikkujutut tuovat uudelleenkerrontaan sielun ja elokuvallisuuden: leffaversio esimerkiksi keskittyy hieman sarjaa enemmän Shinjin ja Misaton väliseen suhteeseen ja sen kehitykseen, vahvistaa hitusen Shinjin selkärankaa, ja lisää ja muuntelee välillä muitakin kohtia kuin syvemmin uudistettua lopputappelua seksikkäästi tietokonegrafiikalla muotoaan morfaamaan remasteroidun Ramielin kanssa.

Ramiel

Päivitetty Ramiel (oikealla) on niin paljon hotimpi kuin pelkkä leijuva oktaedri-Ramiel.

Ensimmäinen TTGL-elokuva pärjää ensimmäistä Rebuildia roimasti huonommin elokuvana suureksi osaksi edellä mainittujen seikkojen ansiosta, vaikka molemmat ovat lähinnä vain esittelynomaista alkusoittoa tuleville osille. Edellinen luottaa sokeasti siihen, että kaikki ovat kuitenkin jo nähneet Gurren Lagannin sarjana ja tavanneet henkilöt, joten mikään esimerkiksi käsikirjoituksellinen uudistaminen ei ole ollenkaan tarpeen ja muutaman sekunnin tökerö muistinvirkistys katsojille henkilöiden nimistä ja tapaamisesta riittää vallan hyvin – miksi merkittävät henkilöt muka kunnollista esittelyä tarvitsisivat? (Hei, muistatteko, kun ulisin samasta ongelmasta uuden Fullmetal Alchemistin kanssa? Tämä on vielä pahempi potenssiin kymmenen.) YA(N)A laskee toki myös osittain sen varaan, että tarina ja henkilöt ovat tuttuja katsojille, mutta fanien nälkää on sentään jaksettu ruokkia uusilla pätkillä ja Misaton tosi upeilla, värikkäillä alusvaatteilla muutetuilla juonikuvioilla.

evapantsu

Alkuperäisessä (vasemmalla) ja Rebuildissa suurin osa on sitä samaa vanhaa, mutta jujuna on, että pantsut näyttävät erilaisilta.

Toivon, että Gainaxin väki raaski palkata Gurren Lagannin kakkosleffaan ihan oikean käsikirjoittajankin, ettei sovittaminen jäisi pelkästään editoijan harteille. Voisi kuvitella, että ensimmäisen TTGL-rainan kanssa säästettiin jo sen verran, jottei katsojan tarvitsisi enää toistamiseen kokea takaumia Hopeanuolen leikellyn videoversion katsomisesta.

Avainsanat: , , , ,

Aiheet: Anime, Avautuminen  Tagit: , , , , RSS 2.0

« »


3 kommenttia

  1. Solo

    Mistä lie luinkaan, että TTGL:n eka leffasta 80% on vanhaa telkkari-matskua ja 20% sitä varten tehtyä. Toisessa osassa ovat juuri toisin päin, joten odottelen sitä enemmän kuin tätä ensimmäistä. En ole saanut sitä vielä edes katsotuksi..

  2. niidel

    Siis tärkeäähän YA(N)Assa on nimenomaan tuo kohta jossa esitellään Misaton alusvaatteita, koska tunnetusti alusvaatteet kertovat naisesta eniten.

    Alkuperäisessä teoksessa Misaton näkyvä ”pintakerros” on aikuinen (ts. käy töissä, ajelee autoa, jne) mutta on oikeasti melkoinen teini (autolla _kaahaaminen_, oluenjuonti :F) – mutta sisäisesti täysi lapsi, minkä huomaa perustyylin alushousuista. Valmistusmateriaali luultavasti 100% puuvilla.

    YA(N)Assa taas Misaton alusvaatemaku on selvästi seksikkäämpi (olematta silti henkkamaukan stringialekorin tasoa), mikä kertoo selvästi siitä, että Misato on sinut seksuaalisuutensa ja naiseutensa kanssa ja on sisäisesti muutakin kuin hazukashii oniichan -koulutyttö.

    Kyllä minä mielummin tutustuisin YA(N)A-Misatoon kuin originaali-Misatoon, näiden kuvien perusteella.

  3. Arana

    Solo: Kuulostaa varsin oikealta vanhan ja uuden suhteelta. Toivottavasti niitä edes nolottaa kutsua mokomaa elokuvaksi…

    niidel: Syvä kunnioitukseni pantsujentulkintaskillzejäsi kohtaan ei tunne rajoja. :’D

    Ottaisin kyllä YA(N)A-Misaton ihan puhtaan pinnallisellakin tasolla milloin vain ohi originaalin, jos Rebuild-alusvaatteet kuuluvat pakettiin.

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.