Coniraportti desu~!

19.6.2010 kello 20:35

No oliko Desucon 2010 Suomen paras con?

Joo, kyllä se taisi olla.

Kaikki ovat tietenkin jo kirjoittaneet aiheesta ummet ja lammet, mutta jokaisen conikokemus onkin erilainen. Itse olin tosi aidoissa conitunnelmissa, kun lauantai-iltana neljän ja yhdeksän välillä orastava päänsärky ei halunnut jättää rauhaan ja sunnuntainakin oli vähän outo olo noin kolmen ja puolen  tunnin hajanaisten yöunien jälkeen (ah näitä koko vuorokauden conien iloja; pakkohan siellä oli heilua pikkutunneille). Eipä tuo menoa haitannut, mutta lievästi kehnoinen olo sai kyllä arvostamaan kahta kovemmin sitä, että missä tahansa olinkin, vierestä löytyi aina kylmää vettä. Anime- ja AMV-huoneiden antia kerkesin katsastamaan aika vähän, mutta sunnuntai-aamuna oli kyllä oikein mukava käydä ennen conin kunnollista toiminnallista heräämistä tapittamassa Spice and Wolfin ensimmäiset jaksot. Erittäin kiva, kun conista löytyy tällaistakin ohjelmaa, varsinkin kun animelista oli oikein hyvin kasattu.

Minulle Desucon 2010 oli ehdottomasti tähänastisista conikokemuksista hienoin ja ikimuistoisin, koska uskaltauduin itse ensimmäistä kertaa jopa puhujanpönttöön asti (no okei, olin viime vuonnakin sopertamassa jotain yaoi-paneelissa, kun Janne Kemppi oli kipeytynyt viime hetkessä). Pieni askel ihmiskunnalle, ajattelette ehkä, mutta ujolle, esiintymistä neuroottisella tarmolla koko elämänsä karttaneelle pienelle Aranalle kyseessä oli jättiläismäinen harppaus.

Vähän ehdin jo pelästyä, kun edeltäjäni kirjautui ulos koneelta oman ohjelmansa jälkeen ja läppäri päätti tietysti, että juuri silloin oli se kaikkein täydellisin aika ruveta asentamaan päivityksiä. Noh, eipä se viivyttänyt Utena-luentoa kuin viisi minuuttia, pahemminkin olisi voinut käydä. Yllättävän rauhallinen olin sitten kun pääsin puhumaan. Unohdinpa siinä hötäkässä kuitenkin kysyä luennon alkuun, olisiko joku salissa tarvinnut briiffausta Utenasta sarjana ennen yksityiskohtiin menoa – aika olennainen moka, mutta kyllä monet vaikuttivat sitten jälkeenpäin olevan ihan tyytyväisiä, vaikka alkuun oli kuulemma tuntunutkin aika sekavalta.

Kaikki kuitenkin lopulta pelitti tosi hienosti, enkä tuota alku-unhoitusta lukuun ottamatta möhlinytkään juurikaan. Lopuksi oli tosi hienoa, kun yleisöstäkin tykitettiin fiksuja pointteja ja syntyi keskustelua. Ylipäänsä olin ihan yllättynyt siitä, miten paljon porukkaa siellä oli, kun olin odottanut jotain maksimissaan parinkymmenen hengen väenpaljoutta. Kiitos kaikille, olitte hyvä yleisö! ~<3

Illemmalla suoriuduin sitten vähän kehnommin, kun esittelimme Maijan kanssa yaoi-ohjelmassa genren parhaimmistoa. Meikäläisen puhetaito on vähän niin ja näin, enkä oikein ollut siinä vaiheessa iltaa enää kovassa iskussa, mutta toivottavasti ohjelma nyt edes täytti tarkoituksensa ja katsojat löysivät jotain uutta tai ainakin saivat bongailla omia suosikkejaan listoiltamme.  Huomattiin sitten vielä myöhemmin, että aurinko häikäisi niin, etteivät diat näkyneet aivan kunnolla, mikä tietysti jäi potuttamaan. PDF-faili powerpointista kannattaa kuitenkin ladata Maijan blogista, jos BL yhtään kiinnostaa, koska dioista löytyy aika laaja kirjo kaikenlaista hauskaa sieltä paremmasta päästä ja toivottavasti moneen makuun.

Ainiin ja kiitosta sinulle, joka tulit ohjelman jälkeen suosittelemaan Prunus Girliä, vähänkö ihana sarja <3. Enpä ennen tiennytkään, että poikarakkauttakin löytyy heteropojille suunnattuna, mutta Hideyoshi-fanit varmasti ahmisivat päähenkilötyttöpojan suihinsa jos saisivat tästä anime-version.

Joka tapauksessa desuviikonlopusta jäi varsin jees fiilis siltäkin kannalta, että voisinpa uskaltautua toistekin sinne lavalle jotain höpisemään. Tiedänpähän ensi kerralla aloittaa vähän varhaisemmassa vaiheessa valmistelut. Nyt vaikka yaoi-ohjelmaa oli kyllä hommailtu Maijan kanssa ihan hyvässä tahdissa, jäi Utena-luennon väsääminen suurimmaksi osaksi torstaille, koska olen malliesimerkki välttelevästä käyttäytymisestä (mutkun pelotti ihan sairaasti ja silleen ;______;). Sitten kun Utena jäi viime hetkeen, sain sen kyllä hanskaan ihan hyvin, mutta yaoi puolestaan jäi vähän syrjään, enkä kerennyt siihen keskittyä mentaalitasolla enää kauheasti. Olin kyllä ihan tosissani suunnitellut tekeväni Utena-hommat edeltävänä viikonloppuna, mutta sitten pääsinkin yllätyssilmäleikkaukseen, eikä sen jälkeen huvittanut pariin päivään kauheasti koneella kykkiä, kun kaikki teksti piti suurentaa miljoonakertaiseksi ennen kuin näkö normalisoitui alkuviikosta. Hitsi, nyt missasitte tosi moen meganekkouteni kokonaan.

Mitäs sitten muun ohjelmiston puolella?

Tsubasan OP-luento maittoi, vaikka sen takia pitikin jättää slashyaoi-ohjelma videolta tihrustettavaksi. Kun kerran olen useampaan otteeseen täälläkin ragettanut animesarjojen intropätkistä niin aiheeseen syventyvä coniohjelma nyt vaan oli erittäin relevant to my interests.

Löysin yllättäen paljon yhteistä yaoi-, OP- ja sunnuntain puolelta Afurekon sisarusten seiyuu-ohjelmista. Jälkimmäisessäkin olin tosi fiiliksissä, koska hitsi tytöt olitte tositosi suloisia ja tiesitte ihan järkysti aiheestanne <3 (mikä nyt ei yllättänyt ketään, mutta ansaitsee silti erityismaininnan). Kaikissa kolmessa ohjelmassa olikin mielestäni erityisinä vahvuuksina esiintyjien asiantuntemus – me Maijan kanssa olemme jättäneet jälkeemme tosi pelottavat BL-vuoret, Tsubasa nyt tietää kaiken animen tuotantoprosessista (tai sitten suuri ihailuni kumpuaa vain siitä, etten itse tiedä paljon mitään aiheesta) ja Sisarukset pystyvät heittämään yksityiskohtaista ja hyvin kuvailevaa kommenttia ja pika-analyysiä ilmeisesti seiyuusta kuin seiyuusta. Aiheetkin kaikissa kolmessa ohjelmanumerossa olivat hyviä ja mielenkiintoisia.

Samat ongelmatkin näkyivät kaikissa näissä. Aiheiden laajuus johti nimittäin siihen, että liikaa tavaraa yritettiin tunkea liian vähään tilaan. Meillä tämä näkyi siinä, että eri nimikkeiden ja tekijöiden neutraali esittely vei aikaa, noissa muissa taas esitysaikaa söivät ihan välttämättömänä osana OP-pätkät ja seiyuu-näytteet.

Toisaalta aiheiden luonne johti siihen, että meno kävi vähän monotoniseksi ja asettui malliin sarja/OP/seiyuu A on tällainen –> lyhyt analyysi –> sarja/OP/seiyuu B on tällainen –> lyhyt analyysi –> toista x+12 kertaa –> ai saamari aika loppuu nyt pitää skipata loput ja/tai tiivistää pirusti. Yaoi-nimikkeitä olisi meillä pitänyt olla vähemmän, seiyuu-ohjelmassa taas näytteitä olisi tullut karsia ja OP-luennolle ensi kerralla täydet kaksi tuntia, eiks joo? Tällöin olisi ohjelmiin jäänyt tilaa rikkoa tuota tiiviin paketin kaavaa ja tuoda sitä kautta vähän enemmän eloa ja innovatiivisuutta kokonaiseen pakettiin (OP-luento kärsi tästä selvästi vähemmän kuin me muut tosin). Samaa kaavaa toistavaan meininkiin on kuitenkin helpompi väsyä kuin dynaamisempaan rakenteeseen, vaikka puhujat olisivat kuinka hyviä ja aihe kuinka kiinnostava tahansa. Eipä sillä, ehdottomasti kuitenkin viihdyin yleisössä ja viisastuin taas paljon, sen verran kattavat läpileikkaukset seiyuu- ja OP-maailmaan sain.

Toisentyyppisestä ohjelmasta sitten yuri- ja crossplay-paneelit nappasivat ehdottomasti hyvien panelistien ja loistavien vetäjien ansiosta. Harvinaisen nätisti pysyivät koossa kummatkin, ja kaunista, selkeää argumentointia kuultiin oikein kivasti. Vahva vuorovaikutus yleisön ja paneeliväen välillä piristi menoa kovasti ja jäi hyvin positiivisesti mieleen. Yuripaneeli tuntui kuitenkin loppuvan vähäsen töksähtäen, vai kuvittelenko vain? Tuli mieleen, josko jotain aiheita jäi ehkä käsittelemättä, kun Kuusi-sali piti saada tyhjäksi henkilökuntamajoitusta varten. Ja muistuipa taas mieleen että tyttörakkaus on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle omassa harrastuksessa.

Anna Rantasilan Friikkisirkusta ja trendipelleilyä -luento japanilaisen pop-kulttuurin ja suomalaisen median yhteentörmäilyistä oli myös varsin inspiroiva ja asiantunteva katsaus siihen, kuinka suuri kulttuurishokki Japani-buumi on ollut täälläkin. Harrastuksen tarkastelu kulttuurinäkökulmasta on aina ihan defaulttina kiinnostava aihe. Erittäin hyvänä pointtina luennon lähtökohdaksi otettiin median Japani-käsityksen mollaamisen sijaan se, miten kyseinen käsitys on syntynyt ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet sen kehittymiseen vuosien varrella. Slaitisti mentiin lopussa ehkä paasauksenkin puolelle, vaikkakaan ei suinkaan aiheetta, kun kerran puinnissa oli, kuinka me harrastajat itse voimme vaikuttaa Japani-harrastuksen mediakuvaan.

Ylipäänsä olin erittäin tyytyväinen desuohjelman hardcoreen asiasisältöön ja puhujien asiantuntemukseen ja perehtyneisyyteen. Ohjelmien videoinnin ansiosta ei jäänyt paha mieli sittenkään, kun päällekkäisyyksien takia joku kiinnostava ohjelma jäi näkemättä. Nyt torrentteja odotellessa voisikin itse asiassa katsella noita viime vuoden ohjelmia, kun en silloin juuri mitään päässyt näkemään.

Ostoksia tein maltillisesti, kuten aina coneissa. Vähän vilkuilin jonkun ständin kolmenkympin Sebastian-figua, mutta ehkä hankin oman demonibutlerini sitten ensi kerralla. Toisaalta sainpas vihdoin ostettua Amphin Phantomland-omakustanteen, jota olen kuolannut tässä viimeisen vajaan vuoden ajan varsin pahasti. Enkä sitten voinut vastustaa sitä Viral-posteria, joka Otakunvirankin leiskassa välillä irvistelee (<3). Ilmestyipä kassin pohjalle lopulta vielä Fumi Yoshinagan Ôokun kolmas osakin, koska Yoshinaga on aina laatua ja koska Ôoku on hienointa poliittis-yhteiskunnallista kikkailua, johon olen animangassa törmännyt.

Sosialisointiakin tuli harjoitettua ehdottomasti enemmän kuin missään tapahtumassa ikinä. On siinä vain sitä tiettyä hohtoa, kun porukat tunnistavat nettinickin perusteella. Oli tosi siistiä miitata vähän livenäkin blogaajakollegoita. Afurekon tyttöjen, Amphin, Kuhaan ja niidelin kanssa tuli pari sanaa haasteltua; Maijan, Touniksen ja tietysti oman kultani Deneliksen kanssa heiluttiin enempikin. Ensi kerralla pitää kyllä käydä moikkaamassa useampiakin ihmisiä. Kiitos kaikille seurasta ja hienosta conista!

EDIT: Sadas postaus FTW!

Avainsanat: , , , ,

Aiheet: Tapahtumat  Tagit: , , , , RSS 2.0

« »


5 kommenttia

  1. Cilla

    Heipä hei taas, ja suuret kiitokset meiltä Sisaruksilta että vaivauduit seuraamaan luentoamme Desuconissa! Emme millään päässeet omaan ohjelmaasi koska oman luentomme lisäksi olimme vastuussa myös Momoi Harukon ohjelmista, ja sen takia piti rynnätä pää edellä paikasta toiseen.. Aiomme kuitenkin käydä lähiaikoina lataamassa esityksenne ja tutustua esittelemiinne BL-nimikkeisiin. ;)

    BL:stä puheen ollen, Sisarukset ovat luonnollisesti myös sen ahkeria harrastajia – muun muassa siksi, että yaoimangaan perustuvat animet ja kuunnelmalevyt ovat täynnä lempiääninäyttelijöitämme! Erityisesti minä olen BL-draamalevyjen intohimoinen kuuntelija ja voin kertoa, että tälläkin hetkellä minulla on työn alla kaksi BL-arvostelua, jotka aion postata Afurekoon niin pian kuin saan ne tehtyä. Päätimme myös siskojen kanssa jo, että ensi vuoden Desuconissa tulemme pitämään BL-aiheisen seiyuuluennon, jossa esittelemme seiyuuita BL:ssä, eli ketkä sitä tekevät ja mitä he siinä tekevät – havainnollistavien esimerkkien kera, luonnollisesti. ;) Tervetuloa kuuntelemaan papatuksiamme ensi vuonnakin, tällä kertaa yaoihengessä!

    Tämänkertainen luento lyheni alun tekniikkasäädön vuoksi aika paljon – ja materiaalia näytti olevan liikaa, vaikka mittasimme näytteiden yhteispituuden monta kertaa etukäteen – mutta jos jäit kaipaamaan luennolla esiteltyjä nimiä tai poisjääneitä videonäytteitä, ne on kaikki upitettu Afurekoon Desucon 2010 -postaukseen.

    Kiitos vielä kovasti että olit paikalla, ja positiivisesta palautteestasi. On aina ilo jutella ääninäyttelystä ja ehkä päästä opettamaan ihmisille alasta jotain uutta ja yllättävää. :)

    ~C

  2. Tsubasa

    Onhan näitä miesyleisölle suunnattuja trappimangoja siellä sun täällä… Itse olen lukenut ainakin Kenjiro Kawatsun No Brata hyvällä halulla.

    Mutta kiitoksia kehuista! OP-luennossa pysyi varmaan punainen lanka mukana lähinnä sen vuoksi että olin hionut sitä viime kesästä lähtien ja heitellyt sen palasia edestakaisin siitä alkaen, kaivaen esiin aasinsiltoja yksittäisten aiheiden välillä. (Sain inspiraation luettuani samantyylisestä paneelista Anime Expossa) Sääli että tekniikkaongelmat sitten tosiaan katkaisivat lystin lyhyeen, mutta näillä näkymin Traconissa saadaan ehkä täysimittainen setti pidettyä.

    Ôoku on kyllä kovinta shittiä ikinä – ajattelin kirjoitella siitä (ja sen suhteesta Ursula K. LeGuinin novelliin ”Seggrin kysymys”) ehkä jotain tässä lähi…kuukausina. Ellet toki ehdi itse ensin, silloin tulen vain kommentteihin riehumaan.

  3. Krypfto

    Kiiitokseni erinomaisesta ja asiantuntevasta Utena-luennosta, olin lupaukseni mukaisesti siinä eturivissä kyyläämässä. Yksityiskohtien pikainen mieleenpalauttaminen maratoonaamalla koko sarja + leffa conia edeltäneellä viikolla ei mennyt hukkaan; jälkikäteen ilmiselviltä tuntuvat huomiosi vaatteiden (tai niiden puutteen) rinnastumisesta rooleihin (tai niiden puutteeseen) ja Anthyn vastaan kurottamisen merkityksestä saivat ne viimeisetkin hehkulamput viimein syttymään pääkopassani.

    Yaoi-ohjelmasta sen sijaan täytyy esittää pienoista kritiikkiä: Higashi Nishidaa ei mainittu! Mitäs peliä tämä nyt oikein on. Oletan, että tämän massiivisen puutteen aiheutti vain yksinkertaisesti se, ettei kumpikaan teistä ollut vielä kyseisen tekijän tuotoksiin ehtinyt tutustumaan (koska ajatusmaailmaani ei mahdu että joku oikeasti ei pitäisi Nishidaa lukemisen arvoisena), ja niinpä lämpimästi suosittelenkin nyt pikaista uppoutumista vaikkapa lämminhenkiseen sairaaladraamaan Kage Aru Tokoro Ni, tai vaihtoehtoisesi ratkiriemukkaaseen yakuza-oneshottiin Jingi Nashi. Että näin.

    Yuri-paneeli tosiaan taisi hiukan päättyä ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan, mutta turistavaahan nyt olisi riittänyt vaikka useammaksi tunniksi. Ensi kerralla sitten jatketaan siitä mihin jäätiin? Toisaalta tavallaan huvittavaa, että samaan aikaan kun ohjelmalehtinen sanoo Yaoi – lukemisen/katsomisen arvoista -luennosta sen antavan ”vihdoin ja viimein mollaamisen olla”, illan yuriohjelma ”keskittyy tarkastelemaan genrensä synkempiä puolia sekä kaikkein turhauttavinta, jopa koomista antia.” Yuri – ikuinen perässähiihtäjä. Mukava kuitenkin kuulla, että paneeli nappasi; kyseessä oli sentään ensimmäinen kertani siellä toisella puolella pöytää, joten hyvä jos en täysillä siellä mitään tunaroinut.

  4. stargay

    Haha, viime vuonna harrastin omasta ohjelmastani aika rautaista itsekritiikkiä niin hyvä että sä hoidit sen tällä kertaa pois alta. Mä voin keskittyä iloitsemaan vaikka siitä että näin ainakin yhden tyttöporukan oikeasti kirjoitelleen niitä nimikkeitä ylös paperille, eli ehkä meidän luento onnistui tarkoituksessaan ihan hyvin. :3

    Krypfto: Oikeassa olit, itse en ainakaan ole Nishidan tuotantoon (toistaiseksi) tutustunut, täytyypä ilmeisesti korjata asia lähitulevaisuudessa.

  5. Arana

    Cilla: Saitte kyllä tehdä kovasti hommia Momoi-ohjelmien eteen, mikä ansaitsee ihan hemmetisti rispektiä. Ja olenkin ehtinyt jo vähän surkutella mielessäni että vuoden päivät pitää taas odottaa sitä BL-seiyuu-ohjelmaa. Itse en ole juurikaan draama-cd-puoleen tutustunut, mitä nyt pari hassua tullut kuunneltua läpi, joten siksikin odotan innolla. Mutta hienoa, että nyt on alkupaloiksi tulossa Afurekoon aiheesta juttua.

    Tuli kyllä itsekin tänä vuonna huomattua, että ajankäytön suunnittelu on vaikea operaatio ja meiltähän yaoi-suositteluidenkin kanssa rupesi aika loppumaan ja meni sitten pari minuuttia yliajallekin. Noh, ehkä kokemuksesta oppii tässäkin suhteessa. Ja juu, latailin kyllä klipit, että voin joku päivä kuunnella ne läpi vaikka ANN:n kanssa ja vilkuilla aina, mitä kaikkea kullakin seiyuulla on CV:nsä kätköissä :)

    Tsubasa: Hoh, hassua, mutta japanilaiset tuntien en kyllä jaksa olla edes yllättynyt trappi-intoilusta. Mutta en jotenkin olettanut, että sitä olisi kovia määriä ihan jätkän ja tyttöpojan välisenä romanssinakin. Lue Prunus Girliä, paljon viehättävämpi sarja kuin No Bra (lukaisin ensimmäisen chapterin ja olin vähemmän kuin vaikuttunut).

    Oho, kappas, muistan lukeneeni tuon postauksen, vaikkei ollutkaan Desussa ollenkaan mielessä. Ne aasinsillat juurikin lisäsivät luentosi rakenteen dynaamisyyttä kivasti ja tekivät siitä helposti seurattavan. Pointseja myös uusimman Cutey Honeyn OP:stä, se on vaan aina niin retrohieno. <3 Hitsi kun olen itse Ameriikassa Traconin aikaan, mutta kyllähän tuosta on nyt suurin osa nähty joka tapauksessa.

    Hahaha, kilpajuoksu Ôoku-postaukseen! Katsotaan nyt, eiköhän siitä riitä kahdenkin postauksen tarpeiksi sanottavaa, sen verran jytyä tavaraa. Itse ajattelin kurkata sarjan kerronnallisiin ambitioihin.

    Krypfto: Hahaa, se siis olit sinä! Vähänkö mietin, että toi tyyppi tossa on ihan takuulla Krypfto. :D

    Hienoa, että tykkäsit luennosta, olin jo vähän peloissani powerpointtia kasatessani, että minua pidettäisiin ihan pöpinä ylitulkitsijana, mutta olen tosi iloinen siitä, että muidenkin mielestä päättelyni oli ihan järkeenkäypää. Utena on kyllä vaan niin loistava sarja, kun aina löytyy jotain uutta ja hienoa. Itse en kyllä ehtinyt katsella uusiksi kuin viimeiset neljä jaksoa sarjasta, vaikka tarkoitus oli maratoonailla koko homma läpi, mutta onneksi sarja on tapitettu ja screencäppejä kuolattu niin useaan otteeseen, että tulee jo melkein ulkomuistista.

    Minäkään en ole Nishidaa lukenut, mutta varmasti pitää nyt käydä kiinni nyt kun sitä on luotettavalta taholta suositeltu.

    Katsoin muuten ihan samaa tuosta yaoi-ohjelman ja yuri-ohjelman suhteesta, kun juuri viime Desussa oli Yaoin synkempi puoli -paneeli. Ensi vuonna sitten liikkeelle positiivisemmissa yureiluissakin, eikös? Ja hyvin pärjäsit lavalla, se puoli näytti olevan varsin hanskassa. ^^

    stargay: Hitsi, minä en kyllä nähnyt yhtään mitään, mutta tosi hienoa, että joku löysi jotain kiinnostavaa. Heh, itsekritiikki on hyödyllinen harrastus kohtuullisissa määrin, mutta joskus sekin toimii, ettei sitä tarvitse tehdä… y’know, itse. :D

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.