Pohdintoja kevätsarjojen hahmoista: Angel Beats!

25.6.2010 kello 09:00

Kun nyt kerran olen päätynyt seuraamaan tällä kevätkaudella niinkin päätähuimaavaa lukumäärää sarjoja kuin 12 mukaan lukien jo aiemmin pyörivät, voisin vissiin jotain niistä sanoakin. Koska fiktiossa yksi ehdottomasti tärkeimmistä tekijöistä minulle on hahmopuoli, ajattelin miettiä vähän kevään sarjojen tapoja käsitellä pelinappuloitaan. Huomaa, että käsittelyssä ei ole koko sarja, vaan nimenomaan sen asenne hahmojaan kohtaan.

———————————————————————————

Kuolleet lukiolaiset kapinoivat tuonpuoleisen opinahjonsa sääntöjä vastaan välttyäkseen reinkarnaatiolta.

Jaksoja katsottu: 12/13

AB! ratsastaa ennen kaikkea maailmansa mysteereillä, kuten kaikesta blogaajien teorisoinnista helposti näkee. Onko kuolemanjälkeinen limbolukio oikeasti kiirastuli vai odotussali ennen seuraavan elämän vastaanottoa? Vai kenties roolipelimaailma? Miksei meille kerrota, miten keskeiset henkilöt tarkalleen ottaen kuolivat? Miksei henkilö X kadonnut/siirtynyt eteenpäin, vaikka näyttäisi päässeen sinuiksi selvittämättömien asioidensa kanssa? Nämä mysteerit kuitenkin ammentavat suuriman osan voimastaan hahmokaartista, mikä tekee AB!:sta hahmovetoisemman sarjan kuin ensinäkemältä vaikuittaisi.

Angel Beats! näyttäisi kärsivän vahvasti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Välillä hahmojen meno on maanisen pirtsakkaa ja tilannekomiikka valtaa ruudun. Sitten äkkiä ilman mitään varoitusta hahmot vajoavat depressiivisyyden syövereihin käydessään läpi kurjaa elämäänsä, ja kohta mokomat pomppivat taas ympäriinsä hyperaktiivisesti. Hassuilun ja vakavan tragedian väliset siirtymät melkein huimaavat päätä, ja ovat saaneet monet katsojat valittamaan rasittavasta rytmin puutteesta ja hahmojen pinnallisuudesta. On vaikea päästä todella sisälle hahmoihin, kun tilannekomiikka keskeyttää vakavat kohtaukset ja tragedian äkillinen puskeminen ruutuun saa komedian tuntumaan kömpelöltä. Hektiset vakavuusasteen vaihtelut ikään kuin syövät toistensa vaikuttavuutta ja nakertavat siten katsojien yhteyttä hahmokaartiin.

Lisäksi AB! on vähän laiskasti vetänyt hahmokaartiinsa kaksi varmaa korttia, jotka ovat aivan välttämättä suurimman otakukansan mieleen. Enkelinä eli Tenshinä alkujaksoissa tunnettu oletuspahis Kanade on rakennettu tarkan kaavan mukaan suorastaan muoviseksi  fanipoikien fäppifodderiksi; väärinymmärretty, söpö ja hiljainen tyttö, josta löytyy tarpeeksi pikku omituisuuksia (Mapo tofu! Lootus-handsonic!), jotta otakut saadaan kuolaamaan. Samaan tapaan kuin K-Onin Mion kanssa, Kanadenkin hahmossa minua häiritsee täysin läpinäkyvä laskelmointi, joka vie pois hahmon aitoutta.

Toinen katsojien supersuosikki on sitten TK, koko ajan jammaileva cool dyyde, jonka jokainen repliikki on hassuneeppistä engrishiä tai kuolematon jenkkimediaquote (”Get chance and luck!” ”I’ll be back!” ”Knockin’ on heaven’s door.”). Ja myöntää täytyy, että TK on omiakin suosikkeja, ehkä siksi, että hänestä laskelmointi tekee ihastuttavan randomin ja supercoolin hahmon, kun taas Kanade on saatu lähinnä huokumaan sielutonta moea. En minä suinkaan Kanadeakaan vihaa, mutta tykkäsin hänestä paljon enemmän sarjan alkupuolella, kun hän ei ollut vielä niin selvä panderointihahmo, vaan yleisön vinkkelistä luonteeltaan ja tarkoitukseltaan huomattavasti epämääräisempi toimija kyseenalaisessa antagonistin roolissaan. Minusta hän oli mielenkiintoinen hahmo väistämättömään hyvikseytymiseensä asti, mutta tunsin itseni tosi petetyksi, kun hän alkoi outosöpöillä geneerisesti ja noudattaa Otonashin jokaista pyyntöä kuin joku ihku pikku meido, aina valmiina palvelemaan isäntäänsä. Yh.

Fanipanderointia pahimmillaan ja parhaimmillaan.

AB!:n vahvuutena taas on mainittava, että pinnallisuudestaan huolimatta keskusporukka on ainakin itselleni ollut valtavan hauskaa ja viihdyttävää seurattaavaa. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että vaikka suuri osa suuresta hahmokaartista jätetään varsin syrjäiseen, comic relief -painoitteiseen osaan, ei kenestäkään tehdä aivan täyttä pelleä, vaan jopa ne täysin kieli poskella -hahmot saavat pikku viipaleen mietteliäämpääkin kohtausta. Jakson 11 lopussa esimerkiksi kaikki jäivät pohtimaan vaihtoehtojaan limbomaailmasta katoamisen ja taistelun välillä, ja vähemmän dramaattista valokeilaa sarjan aikana osakseen saaneita hauskoja hahmoja näytetään tekemässä valintojaan haikean ED-kappaleen tahdissa. Sarjan ratkaisu laajan hahmokaartin käsittelemiseen 13 jakson aikana onkin varsin onnistunut sikäli, että vaikka vain osa hahmoista saa osakseen kunnollista huomiota, niin nuo pienemmät ja koomisemmatkin hahmot pidetään kuitenkin mukana ja tärkeänä osana sarjaa, eikä tekijätiimi kohtele heitä alentuvasti pelkkinä paperisina täytehahmoina.

Tämäkin pölvästi saa hempeän hetkensä.

Toinen erityinen vahvuus on se, kuinka sarja käsittelee hahmojaan jokajaksoisella tahdilla yllättävillä ratkaisuilla, mikä sopii sarjan valitsemaan hektiseen lähestymistapaan. Kanaden roolin muutoksen arvasivat toki kaikki monta jaksoa etukäteen, mutta esimerkiksi Naoin roolin muutos vetäisi pallin monen katsojan alta, samoin eräät hahmokatoamiset. Lisäksi tykkään vaihtelun vuoksi siitä, että kerrankin löytyi lukioanimea, jossa romanssi jää reippaasti taka-alalle.

Toisaalta olen ihmeissäni siitä, että kapinallisjengin pomoa Yuria kutsutaan blogosfäärissä edelleen Haruhi-ripoffiksi, vaikka hänestä on aivan selkeästi ulkoisesta yhdennäköisyydestä huolimatta rakennettu hyvin erilainen hahmo alusta lähtien. Suzumiyan Haruhi on ailahtelevainen, itsekeskeinen ja välistä hyvinkin epäempaattinen johtaja täynnä potrakkaa karismaa ja kovaa tahtoa. Yuri taas on vastuuntuntoinen, laskelmoiva ja tarkkaavainen johtaja, joka osaa ottaa toiset huomioon ja myöntää omat virheensä. Onko niillä muka oikeasti muuta yhteistä kuin pomon asema ja hiuspanta?

Suosikkihahmo

Pesispoika nappaa pallon.

Hinata nousi välittömästi kevyeksi kevätihastuksekseni kaikessa poikamaissessa söpöydessään, positiivisuudessaan ja ystävällisyydessään jelppimällä keskushenkilöämme Otonashia sopeutumaan kuolemanjälkeiseen maailmaan alkujaksoissa. Pidin välittömästi siitä, miten hänen ja Otonashin välille rakennetaan ihan kunnollista ystävyyssuhdetta. Valitettavasti AB!:n vähän epätasaiseen tapaan tämän suhteen kehittely vaikuttaa unohtuneen tekijöiltä sarjan puolivälin jaksojen aikana, kun Hinata saa osakseen lähinnä klovnin roolia ja temppuilua ällöpirtsakan ja rasittavan aadeehoodeelaulaja Yuin kanssa.

Juuri kun olin luopumassa toivosta Hinatan suhteen ja myöntymässä siihen, että olkoon sitten TK lempihahmoni, tapahtui kymmenes jakso. Se jatkaa kauniisti, mutta hienovaraisesti Hinatan tarinaa siitä, mihin se jäi Hinata-keskisessä neljännessä jaksossa, jossa sinipäinen pesispoikani tajusi, kuinka hieno juttu olisi kadota ja päästä eroon menneistä painolasteista, mutta Yui hyökkäsi epähuomiossa mokaamaan hänen mahdollisuutensa saavuttaa rauha. Kymppijakson loppu antaa kuvion vapaamuotoisen toisinnon avulla myös syvyyttä Hinatan ja Yuin omituiselle ”lol nappaan sut kivuliaaseen painiotteeseen ilman mitään syytä” -suhteelle, joka ennen tätä oli vaikuttanut vain kummalliselta ja epäonnistuneelta yritykseltä vääntää huumoria (tosin ihan jees että kerrankin tyttö ja poika mukiloivat toisiaan, eikä vain tyttö poikaa).

Samperi, niistähän tuli melkein söpö pari.

Avainsanat: , ,

Aiheet: Analyysi, Anime, Hahmot  Tagit: , , RSS 2.0

« »


5 kommenttia

  1. Tounis

    Äh, menin helppoon! Mutkun Kanade nyt on vaan ihanampi ko tollaset… pojat! :<

    Yurippe = Haruhi, jännä yhtälö johon öbaut kaikki on päätyneet. Erityisen jännää siinä on se, että kyseessä on samat tyypit, jotka SoranoWoton aikana meuhkas siitä, kuinka jengi tekee johtopäätöksiä pelkän hahmodesignin perusteella (jinx, katson sinua)

    Ilmeisesti pomottavat tytöt on aina all the same shit.

  2. Tsubasa

    Jäikö loppu jotenkin kesken?

    Mutta niin kuin sanottu… Ihmiset eivät enää osaa erottaa yhtä äksyä tyttöä toisesta. Tähän on tultu.

  3. Arana

    Tounis: Älä nyt, on ne pojatkin välillä ihania. Hinata on ihana. Ei nyt aivan niin ihana kuin joku Tsumugi (miksi oi miksi suurin animerakkauteni koskaan esiintyy ihan väärässä sarjassa?), mutta silleen pojaksi tosi ihana.

    Hyvä huomio tuosta Sora no Woton puolustajaporukasta. Eroja ja yhtäläisyyksiä on niin helppo nähdä kun niitä haluaa nähdä. Novan angelbeatsröllääminen on kyllä ihan hassua, mutta tuntuu siltä välillä, että katson itse jotain ihan eri sarjaa.

    Tsubasa: Oho ilmeisesti jäikin kesken, mutta ei minulla ole kyllä mitään ideaa siitä, mitä tuohon oli muka tarkoitus lisätä. Taas osoitus siitä, miksi oikolukeminen olisi siisti aktiviteetti, tai vaihtoehtoisesti miksei juttua veistetä viisi minuuttia ennen mökkireissulle lähtöä. Napsaisinpa ylimääräisen sanasen pois häiriitsemästä.

    Jos tähän on tultu niin kyllä täältä poiskin pääsee.

  4. Denelis

    ”— että kerrankin löytyi lukioanimea, jossa romanssi jää reippaasti taka-alalle, eikä haaremistakaan ole tietoakaan.”
    Muuten hyvä, mutta viimeisessä lauseessa on kaksi -kaan:ia, joka laskee sen dramaattisuutta ja luettavuutta. Ymmärrän, miksi olet laittanut ne molemmat siihen, mutta voitko korvata toisen jollain muulla tai etsiä uuden lauserakenteen?

    Formaatti on muuten tosi kiinnostava. Ensimmäinen osio sarjan hahmojen käsittelystä yleensä ja sitten sen jälkeen tosi subjektiivinen näkemys siitä, mikä on suosikkihahmo. Se toimii! ^__^b Toisaalta tuosta tulisi vähän vähemmän kahtiajakonen vaikutelma, jos voisit jotenkin sitoa niitä osia tiukemmin yhteen tai lisätä sinne kolmannen osan (joo, tiedän: lisää pituutta = juuri sitä, mitä halusit…). Tekstissä tuli jo nyt osittain esille se, miten sarjan yleinen hahmojen käsittely näkyy lempihahmossasi, mutta sitä voisi myös painottaa enemmän. Tavallaan toisit sitä sarjan yleistä asennetta hahmoja kohtaan esiin myös sen lempihahmosi kautta – ajattele sitä vaikka case studyna. :D

    Kuvat ja kuvatekstit ovat samaa taattua huolella valittua Arana-laatua, joten en sano niistä juuri sen enempää. Ne sopivat asettelullisesti todella hyvin layoutiisi ja olet laittanut ne myös tekstin sisältöön nähden oikeisiin kohtiin. Piti muuten ihan tarkistaa, oletko aiemmin laittanut kuviin violetit reunukset, mutta ainakin parissa aiemmassa postauksessa on ne myös, joten ilmeisesti en vain sitten ole kovin tarkkaavainen. Toisaalta WA1-postauksessa niitä ei ole… o.O Ilmeisesti missasin kokonaan sen hetken, jolloin aloit lisäillä niitä. Sivuhuomautuksena vain: olen aina pitänyt kuvatekstiesi puhekielisyydestä ja näennäisestä spontaaniudesta.

    Rakenteesta vielä sen verran, että se on hieno ja todella nätisti tiivistetty. Olet saanut jopa sarjan esittelyn mahtumaan mukaan! ^^ Ainoastaan lopun (loppu ennen suosikkihahmo-osiota siis) Haruhi=/=Yuri-kummastelu tuntui vähän offtopicilta. Mikäli sarjalla on jotain tekemistä Haruhin kanssa (samoja tekijöitä/ääninäyttelijöitä/sponsoreita/etc?), sitä kannattaisi tuoda enemmän esille. En tietenkään tiedä, mitä ja kuinka äänekkäästi blogosfääri ja animefanit (AB!:n tai Haruhin) tästä sanovat, mutta ainakin asiaanperehtymättömälle tuo aiheuttaa aika voimakkaan ”Ja tämä liittyi hahmonkäsittelyyn sarjassa miten? O.o” -fiiliksen. Sinänsä se toimii loppukappaleena, mutta vain sellaisella ”Ja sitten söpömpään tarinaan…” -tyylillä, mikä tässä tilanteessa on vähän kehun ja diplomaattisuuden rajamailla. En sano, että sitä pitäisi muuttaa(, mutta..). Tietenkin tuon kaltaiseen artikkeliin on hankala kirjoittaa loppukappale, koska se varsinaisesti loppuu vasta suosikkihahmo-osion jälkeen, mutta toisaalta jo ennen sitä, jos tiedät mitä tarkoitan. Loppukappaleen paikka riippuu kai siitä, miten itse tulkitset sen. Laittaisin sen itse ennen suosikkihahmo-osiota, jota kohtelisin lähinnä sivuhuomautuksena muuhun postaukseen nähden jo pelkästään sen takia, että se on reilusti lyhyempi ja siihen on vielä hankalampi kirjoittaa tyhjentävää loppukappaletta.

    (Huomasit varmaan, etten varsinaisesti analysoinyt postauksesi sisältöä. Anteeksi. Olen nyt liian väsynyt, joten käytän tekosyynä sitä, etten tunne sarjaa. ^^”)

  5. Arana

    Öö, joo, deletoin vikan lauseen kokonaan. Ei siitä olis saanut hyvää tekemälläkään (tainoehkäjoo, mut ei jaksa, kun kello on jotain ja parin tunnin päästä pitää lähteä lentokentälle).

    Ohhoh, kiitosta vaan, tiedän, että pyysin palautetta rakenteesta, mutta silti vau. Teitin kritiikki on aina niin ihailtavan perusteellista. <3

    Tuo "onks nää osiot ny liian erillisiä" -kysymys kyllä kävi jossain vaiheessa omassakin mielessä, mutta sitten tuli töitä ja mökkeilyä ja pakkaamista ja päätin vain kirjoittaa, mitä mieleen tuli. Case study -lähestymistapa on kyllä pirun hieno ehdotus, joka ei jostain syystä käynyt omassa päässä ollenkaan; pitää katsoa, jos vaikka saisin enemmän sellaista fiilistä tuleviin hahmokatsauksiin. Neljä seuraavaa on kyllä jo kirjoitettu, enkä niitä varmaan kerkeä muokkailemaan, kun lähden Floridaan sukeltamaan ja heilumaan teemapuistoissa. Saa nähdä, saako blogialustan ajastusmekanismi nuo seuraavat postaukset julkaistua oikein, kun muuten päivät ja kellonajat tuntuvat olevan sillä välillä hakusessa.

    Pitää kyllä tunnustaa, ettei minulla ole osaa eikä arpaa niissä violeteissa reunuksissa, ne vain rupesivat ilmestymään jonkun päivityksen jälkeen, joka väänsi postauksiin upotetuista kuvista automaattisesti linkkejä pelkkiin kuviin oikeassa koossaan (mikä ei tietysti hirveästi omiin kuviin vaikuta, kun käytän pieniä kuvia muutenkin). Mutta yay, kuvatekstejä on hauska kirjoittaa, kun niissä voi ehkä irrotella vähän enemmän kuin leipätekstissä. ^^

    Ihan siuta ajattelin sarjaesittelypätkien kanssa, kun niiden puutteesta viimeksi (aiheellisesti) whinetit. Haruhin ja Yurin dilemmaa sen sijaan en avannut sen kummemmin, vaikka olisin siihenkin jonkun havainnollistavan kuvakaksikon voinut änkeä. Sehän siis tosiaan liittyy englanninkielisessä blogosfäärissä käytyyn hyvin kovaääniseen ragetukseen siitä, että AB!:n Yuri olisi muka suora kopio Haruhi Suzumiya -sarjan nimihahmosta, koska tyttöjen hahmodesignit ja asema jengiensä määrätietoisina johtajahahmoina osuvat aika hyvin yksi yhteen. Doraman aihetta on revitty siitäkin, että AB!:n on purkittanut P.A. Works -studio, vaikka edelliset AB!:n käsikirjoittajan visual noveleihin perustuneet sarjat on tuottanut KyoAni-studio, joka on myös vastuussa Haruhin animesta. Otakuporukat ovat sitten koko kevään ajan tuskastelleet, että onko Yuri vain hävytön Haruhi-ripoff vai P.A. Worksin suunnalta jotain pottuilua KyoAnille vain mitä. Samalla monilta on jäänyt huomaamatta, ettei Haruhissa ja Yurissa ole juuri muuta yhteistä kuin se pintapuoli.

    Ehehe, itse asiassa en ollenkaan ajatellut loppukappaleita näitä kirjoitellessani ja varsinkin tämä postaus kärsi hirveästä määrästä saksimista ja copypasteamista. Kuten mainittu, olen naputellut harvinaisen aika huolettomasti näitä tekstejä, koska aikaa ei ole ollut ja alkuun helpolta tuntunut "lol kirjotan pari sanaa kaikkien kattomieni sarjojen hahmojen käsittelystä piece of cake" -projekti vähän ryöstäytyi käsistä (hyvä muuten, että tykkäsit kuvista, koska niiden valkkaaminen ja muoksiminen vei hävyttömästi aikaa jostain syystä). Mutta siis joo, loppukappaleet, olisi kyllä ihan hyvä olla olemassa.

    (Ihan hyvä tekosyy on sarjan katsomattomuus. Oma tekosyy kiireestä ei niinkään toimi, koska miksi pitää lähteä tekemään jotain työlästä, jos ei kerran ole aikaa? Noh, kerran sitä vain eletään. ^^'')

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.