Ikävä paatti.

11.1.2011 kello 00:41

Oo, oo, heräilen joulunjälkeiskoomastani! Kalenteriparit kokosin muuten tuonne sivupalkin yläkulmaan Joulukalenteri 2010 -linkin alle.

Kun kerran hekumoin koko joulun kivoista ja ihanista tai ainakin positiivisella tavalla mielenkiintoisista pareista, niin laitetaanpa nyt vastapainoksi sekavaa yöllistä nillitystä yhdestä harvinaisen kuvottavasta ihmissuhdesolmukkeesta.

Teksti spoilaa School Daysiä, jos siitä nyt voi enää tässä vaiheessa spoilaantua.


Kolmiodraama gone wrong.

Olipa kerran ihan tavallinen kiltti poika, joka oli ihastunut ujoon tyttöön. Pirtsakan vierustoverinsa kannustuksesta poika uskaltautui tunnustamaan tunteensa tytölle, jolloin paljastui, että tyttökin tykkäsi pojasta. He rupesivat seurustelemaan. Pian poika huomasi, että ujon tytön kanssa oli vähän hankala olla, koska tämä oli ujo. Siispä poika ihastuikin vierustoveriinsa, joka myös oli ihastunut häneen. Sitten poika nai kaikkia sarjan naishahmoja ja lopulta vierustoveri iski hänet kuoliaaksi keittiöveitsellä.

School Days on tarina erittäin tyhmistä lukiolaisista, jotka ovat tiedostamattaan äärimmäisen julmia toisiaan kohtaan. Kaikki vähänkin keskeiset hahmot satuttavat toisiaan mitä karmeimmilla tavoilla, eikä yksikään heistä täysin ymmärrä, kuinka pahaa jälkeä saa käytöksellään aikaan. Hahmot eivät sinänsä ole pahantahtoisia – jokainen heistä näyttää katumuksen ja syyllisyyden merkkejä silloin harvoin, kun heidän tekojensa seuraukset onnistuvat jollain tasolla poraamaan tiensä heidän paksuihin kalloihinsa. Mistään ei kuitenkaan opita mitään, vaan meno käy koko ajan karummaksi.

Omissa silmissäni kaikista näistä ikävistä ihmisistä alhaisimmiksi osoittautuivat sarjan kuluessa päähenkilö Makoto Itou, sekä tämän vierustoveri Sekain paras ystävä Setsuna Kiyoura.

Elämäni on hankalaa ja vaivalloista, koska ihmiset eivät osaa aina käyttäytyä juuri niin kuin haluaisin heidän käyttäytyvän.

Makoto on luonnollisesti itsestään selvä tapaus inhokkilistalla. Etukäteiskuvani hahmosta jokseenkin coolin maineen ansainneena panopukkina osoittautui täysin vääräksi, kun katsoessani sarjaa jouduin toteamaan hänet surullisimmaksi ja säälittävimmäksi öllötykseksi, jota olen koskaan päätynyt ruudulta seuraamaan.

Makoto vaikuttaa alkuun ihan normaalilta harmittomalta lässykältä, mutta osoittautuu sarjan kuluessa pikemminkin harmilliseksi lässykäksi. Heti kun tyttöystäväksi suostunut isoilla kannuilla varustettu Kotonoha ei ensimmäisellä vonkauksella anna, muuttuu seurustelu työn teoksi ja ikäväksi taakaksi, varsinkin kun kiinnostusta löytyy myös vähemmän kainon Sekain suunnalta. Makoton ja Sekain suhde on itse asiassa itsessään kohtuullisen söpöä katsottavaa, koska heidän kemiansa todella iskevät yksiin paljon tehokkaammin kuin Makoton ja Kotonohan. Ikäväksi suhteen tekee se, että Makoto on niin kova pelkuri, ettei uskalla kertoa itseensä sokeasti rakastuneelle Kotonohalle, että heidän suhteensa todellisuudessa päättyi suunnilleen heti ensimmäisten kieltojen jälkeen. Pahaksi onneksi Kotonoha olisi juuri Makoton menetettyä kiinnostuksensa alkanut lämmetä ajatukselle fyysisestä läheisyydestä.

Kyse ei edes ole vain siitä, että Makoto antaa Kotonohan kuvitella heidän olevan yhdessä, vaikka ottaakin Kotonohan käyttämän junan sijaan bussin kouluun ja välttelee tyttöä muutenkin kaikin keinoin viime kädessä blokkaamalla tämän puhelinnumeron. Makoton passiivisuudessa minua kuvottaa eniten se, että hän antaa jo valmiiksi koulukiusatun Kotonohan nöyryyttää itseään vaikka kuinka pitkään julistamalla olevansa Makoton tyttöystävä, vaikka muille poika antaa ymmärtää täysin päinvastaista pelehtimällä Sekain kanssa koulun käytävillä.

Kun sitten entinen luokkakaverikin osoittaa kiinnostuksen merkkejä ja kutsuu Makoton koulufestareiden legendaariseen pimeään koppiin, jonne parit menevät harrastamaan seksiä, nousee kusi lopullisesti nuoren  miehen aivoon. Mistä näitä tyttöjä oikein sataa, tämähän on aika muikeata elämää. Makoto antaa kysymättä ja ajattelematta kaikille peräänsä vonkaaville tytöille, joista osa on tosissaan ihastuneita ja osa haluaa vain tietää, millainen mies kiltin tuntuisen, mutta suositun poitsun housuissa piilee. Tytöt tulevat aktiivisesti Makoton luokse, ja hän ottaa heidät vastaan ilmeettömänä ja vailla tunnontuskia. Oma vikansa, eihän hän nyt sille mitään voi, että niitä vain tulee päälle jatkuvalla syötöllä.

Makoton aloitteellinen toiminta liittyy ainoastaan aluksi Kotonohaan ja sitten Sekaihin, joista hän oikeasti ainakin tarinan alkupuoliskolla tykkääkin. Loppujen valloitustensa kanssa hän on aktiivinen kuin sängyn alle tippunut pikkukivi. Kun tyttöjä alkaa ilmestyä muualtakin, kiinnostus Sekaihin rupeaa haalistumaan ja häviää kokonaan viimeistään silloin, kun tämä ilmoittaa olevansa raskaana hänelle.

Koko Makoton hahmo on niin absurdi ilmestys, että sarjan jälkipuoliskolla huolestuttavissa määrin lisääntyneet hihityspuuskani yltyivät epäuskoiseksi hohotukseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun raskauden tultua yleiseen tietoon kaikki pojun valloittamat pimut blokkaavatkin hänet ja hän ihan hämmentyneenä ja turhautuneena miettii tyhjää tuuttaava puhelin kätösessä, mitä ikinä onkaan tehnyt ansaitakseen moista kohtelua.


Elämäni on täynnä vaikeita valintoja, kun pitäisi sekä auttaa ystävääni että päästä hänen poikakaverinsa alle.

Setsunan käyttäytyminen puolestaan inhotti vakavammalla naamalla. Hän on sarjan ilmiselvin moe-baitti punaisine silmineen, flatteine rinnuksineen ja hiljainenälykäsilmeetönloli-lookeineen. Yleensä tällaiset hahmot tuntuvat uppoavan yleisöön, ja itse tuppaan myös tykkäilemään stooisesta ja vähän eksentrisestä stereotyypistä. Setsunaa opin kuitenkin sarjan kuluessa pitämään pohjattoman typeränä otuksena. Inhoreaktioni ei johdu niinkään siitä, että hän makaa Makoton kanssa, vaan siitä, että hänen ajatuksenjuoksunsa on olevinaan fiksua ja samaistuttavaa, mutta näyttää tämän katsojan silmissä vain hävyttömän hölmöltä.

Ajatusleikki: Kukaan ei tiedä, että olet muuttamassa Ranskaan parin päivän päästä. Rakkain ystäväsi on päässyt yhteen unelmiensa (ja sinun unelmiesi) miehen kanssa, mutta joku isotissinen exäpimu toitottaa seurustelevansa kyseisen hepun kanssa. Koetat parhaasi mukaan pitää pimun erossa miehestä, joka on joko liian kiltti, liian tyhmä tai liian kiimainen sanoakseen pimulle, että sori nyt mut bänät on tullu aikoja sitten joten jospa et ahdistelis enää jotta voin mennä rauhassa pusihalimaan uutta helluani. Noh, ajattelet, se on varmasti ihan hyvä tyyppi, vaikka kukaan ei olekaan varma, deittaako se oikeasti ystävääsi vai pimua. Ystäväsi tarvitsee mielestäsi jotakuta pitämään huolta hänestä sitten kun olet lähtenyt, joten koetat parhaasi mukaan varmistaa, ettei hänen poikakaverinsa päädy liian läheisiin väleihin pimun kanssa. Näin poikakaveri voisi olla ystäväsi tukena tulevaisuudessa.

Saat selville kyseisen poikakaverin pettäneen ystävääsi kolmannen tytön kanssa koulun virallisessa pusukopissa (jonne ystävälliset yläkoululaiset olivat asentaneet videokameran kuvaamaan kaikki hauskat aktit). Lähtöäsi edeltävänä iltana menet poikakaverin luokse ja tarjoudut itku kurkussa makaamaan pojun kanssa, jos hän lupaa, ettei enää petä ystävääsi. Koska poikaystävä on kiimainen, passiivinen ja empatiakyvytön hölmö, hän tarttuu tarjoukseen, tosin unohtaen sen pettämisestä pidättäytymisen varmaan jo ennen kuin on saanut vaatteet yltäsi. Sitten matkustat Ranskaan ja jätät ystäväsi vastaajaan viestin, että sori muttei oikein löytynyt sopivaa aikaa kertoa muutosta kasvotusten, joten koettaa pärjäillä.

Makoton kanssa vehtaaminen on varmasti tarkoitettukin itsekkääksi teoksi Setsunalta, mutta ikävintä siinä on se, että hän yrittää naamioida käytöksensä tukitoimeksi Sekaille. Jo maalaisjärjen pitäisi vähän briiffata, että jokin hänen nerokkaassa suunnitelmassaan meni vikaan. Kun suhde exään vaikuttaa epämääräiseltä ja poju on jo pettänyt ystävää ainakin yhden tytön kanssa, paras tapa varmistaa tyttöystävän onni ei ole se, että mennään tarjoamaan herralle tilaisuus pettää tyttöystävää vielä toisenkin tytön kanssa. Kun Setsuna tietää Makoton naisseikkailuista, olisi häneltä täysin kana-aivoista olettaa, että hänen toimillaan olisi minkäänlaista vaikutusta Makoton uskollisuuteen ja kyvykkyyteen olla Sekain tukena. Setsunan pitäisi olla älykäs ja järkevä hahmo, joten hänellä ei ole mitään tekosyytä hölmölle käyttäytymiselleen. Makotolla, Kotonohalla ja Sekailla sentään vaikuttaa tekijöidenkin mielestä oikeasti olevan jotain vikaa päässä.

Kaikkein suurin Setsunan lukuisista mokista Sekaita kohtaan on mielestäni kuitenkin se, ettei hän uskalla kohdata parasta ystäväänsä siitä, että muuttaa kohta toiselle puolelle maailmaa. Aivan samaan tapaan Makoto on liian raukkamainen kohdatakseen Kotonohan, kun ei halua enää seurustella tämän kanssa. Jättämällä tieten tahtoen ja pelkästään omaa heikkouttaan kertomatta näin olennaisesti heidän suhteisiinsa vaikuttavan seikan Makoto ja Setsuna onnistuvat haavoittamaan Kotonohaa ja Sekaita niin raadollisesti, että katsojallekin tulee paha olo.

Siihen mennessä, kun Makoto vihdoin onnistuu mutisemaan jokseenkin selvästi, etteivät he ole enää yhdessä (tämäkin vain Setsunan painostuksesta), Kotonoha on jo rikki. Tyttörukka viettää loppusarjan höpöttämällä ”numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä” -viestiä spämmäävään kännykkään kuin juttelisi Makoton kanssa. Samoin siinä vaiheessa, kun Sekai saa vihdoin Setsunan törkeän ennakkovaroituksettoman jäähyväisviestin, hän näyttää täysin musertuneelta. Asiaa ei toki auta se, että hänkin on tietoinen Makoton ylimääräisistä naismöhläyksistä. Kun Sekai tietää, että Setsuna on ainakin saattanut olla Makoton kanssa, ystävän äkillinen haihtuminen alkaa hänen näkökulmastaan epäilyttävästi vaikuttaa harkitulta selkäänpuukotukselta. Salaa pois muuttamisen luokittelisin kuitenkin itsessään suurin piirtein pahimmaksi mahdolliseksi tavaksi pettää toisen luottamus, varsinkin kun Setsuna yrittää verhota itsekästä salailuaan alentuvalla ”Sekain omaksi parhaaksi” -tekosyyllä.

Tyhmiä olitte kyllä itsekin, kun oli pakko seota ilmiselvän ääliön vuoksi.

Ikävät ja typerät hahmot eivät tee School Daysistä huonoa sarjaa, mutta niiden ansiosta siitä on melkeinpä mahdotonta pitää. Sarjan katsominen oli itselleni hankalaa sen ilmeisen tarkoituksellisen epäsympaattisuuden ja shokeeraavuuspisteiden kalastelun takia. Samat seikat tekevät siitä kuitenkin äärimmäisen muistettavan animetapauksen, joka herättää voimakkaita tunteita ja vaikuttaa jälkikäteen lähinnä keskisormen heilauttelulta koko haaremigenrelle.

Avainsanat:

Aiheet: Anime, Avautuminen, Hahmot  Tagit: RSS 2.0

« »


9 kommenttia

  1. niidel

    Hei täähän oli loistokirjoitus :-D Pitäisi varmaan itsekin tutustua ko. teokseen, sen verran mainolta alkaa jo vaikuttaa.

    ”Mistä näitä tyttöjä oikein sataa, tämähän on aika muikeata elämää” – tämä on muuten everything went as expectations ja vastaa aiheesta tehtyjä tutkimuksia.

    Naisten harmiksi ja inhoksi miesten aivot nimittäin suhtautuvat seksiin täysin kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Niille harvoille miehille, joille naisia sataa pantavaksi niin ettei tiedä mitä niillä kaikilla tekisi, naiset ovat kulutustavaraa: mitä useamman naisen kanssa mies on harrastanut seksiä, sitä vähemmän tämä arvostaa partneriaan ja sitä enemmän tämä suhtautuu naiseen pelkkänä seksivälineenä.

    Sitten ei tarvita kuin vähän munattomuutta kertoa ettei ollakaan enää yhdessä ja vähän takertuvansorttinen ex-tyttöystävä, että päästään School Days -tunnelmiin :>

    Btw: ”Ikävät ja typerät hahmot eivät tee School Daysistä huonoa sarjaa, mutta niiden ansiosta siitä on melkeinpä mahdotonta pitää.” – eikö tämä tarkoita, että sarja on ainakin herättänyt JOITAIN tunteita? Eivät ihmiset pidä Tulikärpästen Hautaakaan huonona elokuvana, vaikka olisivat itkeneet koko elokuvan ajan. Eri asia sitten, syntyykö katsojalle vastareaktio siitä, että ”tämä yrittää liikaa vain saada minut vihaiseksi/surulliseksi”, kuten sinulle ilmeisesti School Daysin kanssa kävi (ja kuten team Bubukuutille Tulikärpästen Haudan kanssa kävi :P).

  2. madu

    Mun mielestä School Days oli aivan loistava sarja vaikka sen hahmot ja tapahtumat aiheuttivatkin lähinnä ragea ja headdeskausta – sarjasta ei tarvitse varsinaisesti _pitää_ että sitä voisi _pitää hyvänä_.

    Haaremigenre on mun mielestä niin paikalleenjämähtänyt, että tällasista asiat poikkeavasti tekevistä sarjoista tulee aikalailla instant classicceja – ennen School Daysia Kimi ga Nozomu Eien, ja nyt sitten tuo viimekauden Yosuga no Sora rikkoivat rajoja sellaisella tavalla mikä on ollut animessa aika ennenkuulumatonta.

    Mutta täysin samaa mieltä tuon loppukappaleen kanssa. Ja niidelin kannattaa ehdottomasti katsoa tää! Erinomainen sarja.

  3. isokana

    School Days – kiva kirjoittaa, tuskallinen katsoa. Anikissa tuli kirjoitettua parikin kappaletta, kun alkoi päässä kiehua.

    Mutta joo, allekirjoitetaan tuo ”mahdoton pitää”. Se, mikä on vielä huonompi juttu on, että sarjaan väsähti aika nopeasti, kun sen tarkoitukseksi paljastui hahmojen idioottimaisuuden esittely, ja mukana roikkui lähinnä lopun verijuhlia odottaen. Vaikka sitä kuinka rajoja rikotaan, se ei ole hyvä merkki että puolenvälin jälkeen jokaisen jakson loputtua tunnelmana on puolittainen raivoväsymys. ”AAAAAARHHHGHHHHGGGGG!!!##!1 Noi hahmot pitäisi hirttää… taas. Katsonpa seuraavan jakson, joka herättää täsmälleen saman tunnetilan. Jippii… missäs sitä köyttä olikaan…”

    Ystävänpäiväspesiaali ja Magical Heart Kokoro-chan olivat kyllä ihan hassuja virityksiä.

  4. Arana

    niidel: Vau, minä kun luulin olevani viimeinen, joka ei ollut vielä ennen uutta vuotta sivistänyt itseään tällä merkkiteoksella. Ja miksen osaa olla yllättynyt siitä että tykkäsit tekstistä jossa räntätään panemisesta? 8D

    Ihan loogisestihan Makoton hahmonkehitys kieltämättä etenee, eikä hän minusta olekaan huonosti kirjoitettu hahmo, täysin vastenmielinen vain. Ja se vastenmielisyyskin on aivan tarkoituksellista.

    Kuten sanottu, School Days onnistui provoamaan voimakkaita tunteita vaikka muille jakaa. Sen ongelma on ehkä tosiaan siinä, ettei kehitys tunnu luonnolliselta, vaan nimenomaan tarkoitushakuiselta, ikään kuin koko sarja olisi rakennettu vain sen provoarvoisen haaremikettuilun ympärille, mikä saa lopputuloksen vaikuttamaan aika itsetarkoitukselliselta ja sieluttomalta. Toisaalta en oikeastaan häiriintynyt kauheasti tästä, vaan arvostan kyllä sitä, että näin erikoista tapahtumakulkua on lähdetty toteuttamaan. Valitettavasti se muu sisältö on sitten aika heikoissa kantimissa.

    Vastareaktioni Tulikärpästen hautaan oli suunnilleen samaa luokkaa kuin tähänkin, eli lopputuloksen vaikuttavuus laskee plot pointin itsetarkoituksellisuuden ja suvereeniuden takia jonkin verran, mutta periaatteessa tykkäilin leffasta ja siitä, että sellaistakin rankkaa aihetta käsitellään.

    madu: Paikalleen homehtuneet genret saavat tosiaan yleensä kaikki vähänkään pätevät variaatiot esiintymään kovasti edukseen ja antavat lisäarvoa näille teoksille. Itsellä on monesti ollut sama vastassa varsinkin BL-tarinoiden kanssa, kun joskus joku rikkoo niitä ennalta sovittuja sääntöjä, joita kukaan muu ei ole uskaltanut lähteä venyttämään.

    Omalla listalla School Days jää kauas suosikeista samasta syystä kuin isokanalla. Sarjan shokkiarvot ja genren rajojen sohiminen ovat minusta oikeasti hienoa tavaraa, mutta suuren osan sarjan keskivaiheesta olin melko tylsistynyt, kun halu päästä siihen verisirkukseen oli suurempi kuin halu katsoa sarjaa.

    Nyt kun muistutit niin pitäisi varmaan se Kimi ga nozomu eienkin katsoa loppuun joskus, ja tuo uudempikin viritys kiinnostaa kaiken hehkutuksen jäljiltä.

    isokana: Oma reaktio oli sarjan puolivälin paikkeilla suurimmaksi osaksi enemmänkin kyllästymistä kuin ragea, mutta muuten samoja fiiliksiä. Sitten rupesin taas olemaan mukana, kun varsinainen panoputki pääsi kunnolla käyntiin ja pääsin hihittämään menon skitsoudelle. Siitä School Days saa myös krediittiä, että se onnistuu olemaan merkittävä sarja, vaikka täysin tahallisesti riisuu itsensä kaikista sympatiapisteistä.

    Tosin melkein luulen, että Setsunan oli oikeasti tarkoitus olla koskettava hahmo. O.ô

    Nuo lisähärpäkkeet on kyllä vielä katsomatta. Periaatteessa kiinnostaisi, mutten usko jaksavani uhrata tälle franchiselle pahemmin enempää katseluaikaa hetkeen.

  5. niidel

    Eikun itseasiassa tää oli musta hyvä kirjoitus siksi, että kerrankin joku jaksoi kirjoittaa School Daysista mitä ne hahmot tekee ja mikä niitä nakertelee ja miksi koko ihmissuhdekorttitalo menee BAD ENDIIN, eikä vaan tykitä että VITTU MAKOTO ON KOVA JÄTKÄ SE VAAN PANEE KAIKKIA :-D Ei toki mitään vikaa siinä, mutta sellainen kirjoitustyyli vaan jättää itse sarjan tapahtumat aika… etäisiksi.

  6. Arana

    Totta kyllä, samasta syystä varmaan itselläkin ne lähtöoletukset Makotosta olivat ihan väärällä tolalla. Toisaalta School Days on niin provoa tavaraa, että sitä on ihan ymmärrettävästi vähän hankala kommentoida vakavalla naamalla.

  7. Tsubasa

    Harvemmin muuten kukaan tajuaa ottaa tuollaisen katsantokannan – että vaikka hahmo onkin täysin vastenmielinen se voi olla sitä tarkoituksella.

    Aivan liian usein kuulee sanottavan että sarjaa X ei jaksanut katsoa kun hahmo Y oli niin rasittava, tai sillä oli rasittava ääninäyttelijä, tai jotain vastaavaa. Ihan kuin hahmot olisivat jotain miellytysautomaatteja, ja sarjan laatu riippuisi siitä.

  8. Arana

    Muutenkin hahmoja (kuten kokonaisia sarjoja) katsotaan mielestäni monesti vähän yksioikoisesti sen mukaan, tekevätkö nämä moraalisesti oikeita valintoja ja ovatko miellyttäviä persoonia. Moraalisellekin arvostelulle on mielestäni paikkansa fiktion tulkinnassa, mutta omaan kulutusmalliini sen suurempi korostaminen kaiken muun yli ei sovi. On todella vahinko, että tuota hahmojen moraalisesta miellyttävyydestä sokaistumista tapahtuu niin paljon, koska silloin saattaa jotain muuta hienoa hahmosta jäädä huomaamatta.

  9. Bubukuuti » Blog Archive » Pin-up -tyttöjä avaruudessa

    […] Jotain Aivan Uutta. Esimerkiksi haaremigenren uusina raikkaina tuulina pidetyt Kimi ga nozomu eien, School Days (Missing Link: Ikävä paatti, huomatkaa eritoten madun kommentti) sekä Yosuga no Sora osoittavat, […]

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.