Prinsessapäiväkirjat: Jane Porter, osa 2

21.7.2018 kello 19:48

Elokuvasta Tarzan (1999)
Linkki Prinsessapäiväkirjat-postaussarjan esittelyyn.

Janeintro2

Sankaritar jättää vahvan vaikutelman, vaikka hän vaikuttaakin leffan tapahtumiin enemmän passiivisesti kuin aktiivisesti.

Tarzan-leffassa nimihahmo itse on minulle huikean rakas tapaus Disneyn miespääosien puolelta. Tämän takia on erityisen hienoa, että Jane pystyy ottamaan paikkansa Tarzaninsa rinnalla niinkin kirkkaasti kuin tekee siitä huolimatta, että tarina keskittyy reippaasti enemmän nimihahmoon.

Edellisessä postauksessa juttelin Janen persoonallisuudesta, hahmonkehityksestä ja hahmodesignista, ja nyt ovat vuorossa roolitus, erilaiset suhteet muihin hahmoihin sekä analyysin kasaan vetävä sympaattisuus.

4. Roolitus

Janessa on erityistä se, että hänessä yhdistyy monia koomisia ja dramaattisia piirteitä. Hänet on designattu dramaattisesti, mutta ele- ja ilmekieleltään sekä reaktioiltaan hän on hyvin animaatiohahmomainen ja jopa karikatyyrimäinen. Tämä tekee hänestä erityisen ja mielenepainuvan poikkeuksen Disney-sankarittarien historiassa, sillä sankarittaret eivät lähtökohtaisesti ole olleet yleissävyltään koomisia.

Janen rooli leffassa on ensiarvoisen tärkeä, sillä hän on heti ensiesiintymisestään lähtien päähenkilöä ajava voima. Tarzanin konflikti on se, että hän on lojaali perheyhteisölleen ja haluaa saavuttaa Kerchack-hopeaselän hyväksynnän, mutta samalla hän on kiinnostunut ihmismaailmasta ja aivan erityisesti Janesta, joka on ensimmäinen hänen kaltaisensa olento, jonka hän kohtaa.

Jane-saa-kukan

Kummankin hahmon täytyy tahollaan päättää, mitä haluaa tulevaisuudeltaan, mutta Tarzanin ajatusprosessia kuvataan paljon enemmän kuin Janen.

On kuitenkin sääli, että Janella on säteilevästä ja eläväisestä persoonallisuudestaan huolimatta tarinassa enimmäkseen välinearvoa, ja siinä mielessä hän muistuttaa rooliltaan paljon Aladdinin Jasminea. Jane on Tarzanin ihastuksen kohde ja konfliktin lähde, mutta hänellä ei ole omaa tarinaa, kuten hahmonkehityskohdassa pohdin. Janen taustoista ei tiedetä mitään, eikä hänen päätöksiään ensin olla jäämättä viidakkoon ja sitten jäädäkin viidakkoon perustella tai tutkita, vaan ne ohitetaan hyvin suoraviivaisesti, siinä missä Tarzanin kohdalla samoja päätöksiä analysoidaan ja taustoitetaan elokuvassa hyvinkin paljon. Jane ei saa myöskään leffassa kovin paljoa ydintarinan kannalta merkittävää itsenäistä toimijuutta, ja varsinkin loppukahakassa hänen roolinsa jää hyvin pieneksi kohtauksen keskittyessä Tarzanin ja sivuhahmojen taisteluun gorillanmetsästäjiä vastaan.

Välibonus: Romanssi

Tarzan on samalla kertaa hyvin romanssipainotteinen ja hyvin perhepainotteinen leffa, sillä päähenkilön tarina rakentuu sen ympärille, miten sankarittaren kohtaaminen mullistaa hänen maailmansa ja hän joutuu tekemään vaikeita päätöksiä sekä perheyhteisöään että Janea kohtaan kokemiensa tunteiden takia.

Janen ja Tarzanin romanssi on rakennettu kauniisti ja tukee elokuvaa vahvasti. Tarzanin ja Janen suhde toimii jossain määrin samalla dynamiikalla kuin Pienen merenneidon Arielin ja Erikin suhde. Tarzan on Arielin tavoin innostunut tietämään kaiken ihmisyhteiskunnasta, ja he molemmat haluavat myös tehdä vaikutuksen viehättävään opettajaansa. Siinä missä Erik epäröi avautua Arielille, Jane on toisaalta hyvin avoin Tarzania kohtaan, mutta sekä Jane että Erik hurmaantuvat välittömästi uudesta tuttavuudestaan.

Tarzanin ja Janen dynamiikasta tekee hykerryttävän erityisesti se, että Tarzan on hyvin vakava ja dramaattissävytteinen hahmo, Jane taas vähän pääsääntöisesti höpsö ja koominen hahmo. Suuri osa hahmojen dynamiikasta syntyy siitä, kun Jane reagoi hassusti Tarzanin täysin vakaviin toimiin, kuten hahmojen ensikohtaamisen aikana, josta kirjoitin aiemmin tarkemmin. Tarzanissa on toisaalta myös toissijaisesti totisenhumoristisia piirteitä ja Janessa keveändramaattisia piirteitä, joten molemmat tuntuvat tasapainoisilta hahmoilta ja he pystyvät luontevasti tukemaan toistensa humoristisia ja vakavia hetkiä.

Tätä dynamiikkaa sekä taitavaa tunnelmanluontia hyödyntämällä leffa luo Janen ja Tarzanin suhteen kehittymiselle todella romanttisen tunnun. Kun hahmot katsovat toisiaan, molempien silmistä ja reaktioista välittyy niin kermapöfföisen täyteläisenmakea fiilis, että sydän tykäyttää joka kerta pari ylimääräistä. Leffan kaunis värimaailma ja kaikki valaistuskikat otetaan käyttöön, ja parin keskinäistä viehätystä ei voi olla uskomatta ja kannustamatta.

Jane-ja-Tarzan

Tarzan tuijottelee Janea peittelemättä ja intensiivisesti, Jane taas luo Tarzaniin ujompia katseita ja punastelee.

Hurmaavan romanttisuuden lisäksi pidän Janen ja Tarzanin suhteesta suunnattomasti myös sen takia, ettei kumpikaan hahmo onnistuneista kuumotuksista huolimatta kuitenkaan rajoitu pelkkään romanssiin. Molemmat myös löytävät innoissaan uusia asioita toisen kulttuurista. Tarzanin vilpitön innostus brittiesineisiin ja -konsepteihin ja niiden imitointi sekä Janen tiedetausta ja ihailu luontoa ja eläimiä kohtaan pitävät molemmat hahmot myös itsenäisinä yksilöinä, joiden elämässä on muutakin kuin se mielitietty.

Välibonus: Isä ja tytär

Jane-ja-isukki

Isä ja tytär ovat melkein kuin kaverit, ja heitä yhdistää vahva luottamus ja lämpö.

Muutaman hyvin dramaattisen ja vakavan rakastavan Disney-isän (Leijonakuninkaan Mufasa, Pocahontasin Powhatan ja Mulanin Fa Zhou) jälkeen Janen isä, professori Archimedes Q. Porter, muodostaa paluun hassuun ja höpsöön rakastavaan isään Kaunottaren ja hirviön Mauricen ja Aladdinin Sulttaanin hengessä. Hän on hupsukka tutkijaukkeli, joka toivoo lapsensa parasta eikä aseta tälle juurikaan vaatimuksia.

Toisin kuin Triton, Sulttaani ja Powhatan (sekä jossain määrin Fa Zhou), professori Porter ei elokuvan aikana yritä lainkaan rajoittaa tyttärensä vapautta, vaan pikemminkin rohkaisee Janea tekemään omat päätöksensä. Tämän takia Janen suhde isäänsä on hyvin samankaltainen kuin Bellen suhde Mauriceen, joka myöskin haluaa tukea tyttärensä omaa ajattelua.

Vaikka professori Porter on leffan kontekstissa aika hyödytön hahmo, Jane osoittaa selvästi kunnioittavansa tätä ja tämän tutkimusta viitatessaan esittelykohtauksessaan useampaan kertaan tämän gorillatutkimukseen. On myös hauska nähdä isän ja tyttären vitsailevan keskenään ihan uudella tavalla. Kun Jane unohtuu päiväuneksimaan kuvaillessaan ensikohtaamistaan apinamiehen kanssa isälleen piirtämällä Tarzanin, isukki vähän vinkkaa silmää, että pitäisikö tytär ja piirros villimiehestä jättää kahden.

Hahmot nauravat yhdessä, ja professori Porter liittyy pariinkin otteeseen leffassa Janen havainnollistavaan gorillamimiikkaan. Tästä välittyy lämmin yhteisymmärrys isän ja tyttären välillä. Jane on todennäköisesti oppinut myös ennakkoluulottomuutensa ja naiivin pelottomuutensa isältään, joka myös innostuu Tarzaniin tutustumisesta ja lähtee mukaan kaikkeen uuteen iloisesti hohotellen.

5. Sympaattisuus

Jane_liaani

Iloisuus ja avoimuus ovat Janen suurimmat hurmauspiirteet.

Jane on aivan ihana, herttainen ja valoisa persoonallisuus, ja hänellä on tärkeä rooli elokuvassa osana nimihahmon tarinaa. On kuitenkin sääli, että Janen oma tarina jää vajaaksi, mutta ainakin häntä käytetään hyvin tukemaan Tarzanin konflikteja.

Janesta tekee Disneyn sankaritarten joukossa erityisen se, että hän on ensimmäinen näistä, jossa on näin vahvan koomisia elementtejä. Juuri koominen lataus antaa Janelle mahdollisuuden olla hyvin fyysinen hahmo, mikä taas saa hänet liikkumaan ja ilmeilemään aivan eri tavalla kuin aikaisemmat selvästi dramaattisemmat Disney-sankarittaret ovat voineet tehdä.

Neito elehtii ja ilmehtii paljon sekä näyttelee kokemiaan tapahtumia niitä professori Porterille kuvaillessaan. Tämä piirre nousee esiin mukavana jatkumona ensin Janen ja Tarzanin ensikohtaamisen jälkeen, kun hän selittää kohtaamista isälleen ja Claytonille mimiikan keinoin. Kun Tarzan vie myöhemmin Janen, professori Porterin ja Claytonin tapaamaan gorilloja, Jane keksii lievittää vetäytyvien gorillojen säikähdystä liikkumalla ja ääntelemällä Tarzanin esimerkin mukaan, ja tämä tuntuu aivan luontevalta hahmolle.

Tämä fyysisyys tekee Janesta hyvin valovoimaisen ja mieleenpainuvan hahmon, vaikka hän tuleekin leffaan mukaan melko myöhään ja vaikka se oma tarina ja hahmonkehitys jääkin heikoksi. Monissa Janen ja Tarzanin yhteisissä kohtauksissa sankaritar saakin vähintään yhtä paljon fokusta kuin nimihahmo itse ja hieman karikatyyrimäisen ilmaisuvoimansa ansiosta melkein jopa enemmän kuin Glen Keanen hienovaraisemmin ilmehtivä Tarzan.

On hienoa nähdä, että vaikka elokuvan tarina ja tematiikka keskittyvät miespääosaan, pystyy Jane aina ruudulla ollessaan nousemaan tasavertaiseksi päähenkilöksi apinamiehen rinnalle.

Kuvat © Disney

Avainsanat:

Aiheet: Analyysi, Hahmot, Länsiviihde, Prinsessapäiväkirjat  Tagit: RSS 2.0

« »


Ei kommentteja

Ei kommentteja.

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.