E7 – Hahmojen peilaaminen introssa (osa 2)

Viimeksi höpötin vain Eureka Sevenin pääpariskunnasta, Rentonista ja Eurekasta, joihin introt käyttävätkin luonnollisesti eniten aikaa. Niissä käydään läpi kuitenkin myös useampi sivuhenkilö varsin tehokkaasti. Itse asiassa se, että näiden sivuhenkilöiden tarinat ilmaistaan hyvinkin pienessä tilassa, tekee niistä jopa mielenkiintoisempia kuin päähenkilöiden taipaleen kuvaaminen introissa, sillä aikarajoitukset luovat lisähaastetta – henkilöiden ilmaisun täytyy olla vielä tarkempaa kuin Rentonin ja Eurekan tapauksessa, jotta heidän kuvauksensa introissa olisi tehokasta.

Käsittelen kunkin intron kohdalla hahmojen kehitystä kyseisen kauden jaksoissa, eli kutakin kautta vastaavan intron teksti saattaa spoilata hahmokehitystä kyseisen kauden aikana.

Holland ja Talho

OP1

Suosikkikohtani ensimmäisestä introsta on ensinäkemästä saakka ollut 0:35-0:38, jossa käyty silmäpeli on oman kokemuksen valossa melko harvinaista herkkua animeintroissa. Talho ja Holland seisovat lähellä toisiaan, mutta Renton on asetettu heidän väliinsä luomaan emotionaalista välimatkaa. Lisäksi he katsovat korostuneen selvästi eri suuntiin, kunnes Talho kääntää päätään hieman luodakseen viileän silmäyksen Hollandiin, joka puolestaan vastaa katseeseen aivan yhtä viileästi aistittuaan toisen pään liikkeen. Viesti katsojalle on hyvin selvä: näiden kahden välillä on jotakin.

Talhon katse säilyy vakaasti, mutta korostetun välinpitämättömänä Hollandissa. Mies taas ohjaa katseensa välittömästi muualle, kun heidän sivuttaiset katseensa kohtaavat. Epäilisin, että kaikki ihmiset käyttävät joskus juuri samaa tekniikkaa kuin Holland (minä ainakin): hän kääntää pois vain katseensa, ei koko päätään, jotta ele näyttäisi siltä, ettei hän alun perinkään kääntänyt päätään katsoakseen nimenomaan Talhoa, vaan ihan muuten vain. Tämä kohta kielii sarjan poikkeuksellisen tarkasta ele- ja ilmekielen jäljentämisestä. Talhon reaktio näkyy hyvin lyhyen hetken ajan todella pienenä, mutta huomatuksi tullakseen tarpeeksi äkillisenä pään ja silmäluomien painumisena ja äärimmäisen kevyenä hymynä, joka antaa ymmärtää, että hänkin tajuaa Hollandin yrityksen olla kuin ei olisi huomannutkaan häntä. Molemmat ovat kuitenkin sen verran ylpeitä, että ilmeiden välinpitämättömyys säilyy. Missään vaiheessa kumpikaan ei myöskään katso läheskään suoraan toiseen.

Itse sarjassakin Talho osoittaa hieman enemmän ja syvempää mielenkiintoa Hollandia kohtaan kuin toisin päin. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa valmis kunnolliseen suhteeseen, vaan he pikemminkin kiertelevät toistensa ympärillä piikitellen ja lähettävät toisilleen ristiriitaisia signaaleja. Silti heidän vaivautunut vuorovaikutuksensa on selvästi matkalla johonkin suuntaan.

Samalla asetelma onnistuu vielä tuomaan selkeästi esiin sen, millaiseksi Talhon suhde Rentoniin muodostuu nopeasti pojan liityttyä Gekkostaten piraattikööriin. Talhon käsi lepää Rentonin olalla hyvin luonnollisesti, eikä se häiritse tätäkään lainkaan. Heidän välinsä ovat tavallaan päinvastaiset kuin Talhon ja Hollandin välit, ei minkäänlaista jännitettä. Talho on ikään kuin ottanut tulokkaan siipensä alle (mikä on tärkeää Rentonille, jolla on alkuun vaikeuksia kontaktien solmimisessa muuhun miehistöön) ja samalla myös tukeutuu poikaan, sillä Hollandista ei ole häntä tukemaan. Talho ja Renton muodostavatkin varsin oikeaoppisen isosisar-pikkuveli-yhdistelmän.

OP2

Seuraava OP keskittyy seuraavan kauden jaksojen tavoin Hollandin vahvoihin (ja rumaa jälkeä jättäviin) konflikteihin menneisyyden ja nykyisyyden sekä toisaalta todellisuuden ja ideaalien välillä, mikä tulee loistavasti esille myös kohdan (0:33-0:41) lyriikoista. Hollandin osuus on osuvasti reippaasti muuta introa synkempi, mikä sointuu hänen rooliinsa kauden aikana, jolloin hänen Jerk With A Heart Of Gold -asenteestaan ei suodatu katsojalle asti juuri lainkaan sitä kultaista sydäntä. Hollandin itseään etsimisen vaihe on paljon karumpaa katsottavaa kuin Rentonin ja Eurekan vastaavat tarinakaaret. Varsinkin kontrasti muun Gekkostaten miehistön hymyilevien, positiivisten kasvojen kanssa on huomattava.

Talho on Hollandin nykyisyyttä, toisin kuin selkä mieheen päin kaukaisuudessa seisova Diane, mutta Holland on vielä liian kiinni menneisyydessään pystyäkseen jatkamaan kunnolla eteenpäin uuteen suhteeseen. Talhon tyytymätön ja hieman huolestunut katse osoittaa, että hänkin tietää tämän. Talho ei ole edes kunnolla samassa tilassa Hollandin kanssa, vaan tämäkin intro esittää heidän välilleen valtavan kuilun. Talhon käännettyä katseensa pois Hollandista seuraa Talhon ja Hollandin kohtaa saman tyylisellä asettelulla heijastava kuvaus Eurekan ja Rentonin välien viilenemisestä.

OP3

Tähän Holland ja Talho eivät intron yhden kohtauksen kuvaavan luonteen takia ole päässeet mukaan lainkaan muuten kuin halvan näköisesti leikkaa-liimaa-tekniikalla kasattuun rumaan loppufreimiin. Ymmärrettävää intron rakenteen murtumisen vaaran takia, mutta harmillista siinä mielessä, että olisi ollut mielenkiintoista nähdä vilaus kolmannen kauden ”välivaiheesta” Talhon ja Hollandin kehittyvässä suhteessa ennen pomppausta viimeisen kauden ja sen intron kahta ensimmäistä paljon positiivisempaan näkymään.

OP4

Heti alkuunsa näemme Hollandin ja Talhon seisovan vieretysten, kädet toistensa vyötärön ympärillä muun Gekkostaten kanssa. Muissa introissa he eivät ole missään vaiheessa olleet yhtä lähellä toisiaan ja yhtä positiivisesti suuntautuneita kuin tässä auringonnousua yhdessä katsellessaan. Kuten Renton ja Eureka, hekin ovat kasvaneet sarjan aikana siihen pisteeseen, että pystyvät muodostamaan kunnollisen, vuorovaikutteisen suhteen ja perheen.

Kun he ja muu miehistö kipittävät Rentonin ja Eurekan ympärille, he  – ja varsinkin Holland – osoittavat uudenlaista kypsyyttä ja hyväksyntää ottamalla lämmintä ja perhehenkistä kontaktia nuorempaan sukupolveen. Alkuperäiset preferenssit tosin näkyvät edelleen: Hollandin erityinen kiintymys Eurekaan ja Talhon erityinen kiintymys Rentoniin. Nyt kyseessä on enemmän kuin aiemmin hyvin sisaruksellinen suhtautuminen nuorempiin, mikä avaa varsinkin Hollandin aikuistunutta asennetta – hän on siirtynyt elämässään eteenpäin jättämällä Dianen taakseen ja luopumalla aiemmista kuvitelmistaan siitä, että voisi olla Eurekalle se tärkein ihminen. Kohta osoittaa sarjan positiivisessa hengessä päänelikon sekä pienemmässä suhteessa muunkin miehistön suhteiden avoimuuden lisääntymistä.

1:10 alkavasta osuudesta käy myös ilmi vielä selkeämmin, kuinka Holland ja Talho ovat kasvaneet suhteessaan ja päässeet uuteen vaiheeseen elämässään. Talho istuu kapteenin – siis Hollandin – paikalla ja Holland, joka toimii viimeisen kauden aikana enemmän taistelijana, seisoo vieressä. Kun Talho kääntyy avoimesti ja hymyillen katsomaan Hollandia, tämä vastaa rohkaisevasti ja hyväksyvästi – melkoinen muutos ykkösintron vaivautuneen välttelevään kontaktinhakuun. He ovat viimeinkin hyväksyneet toisensa.

Anemone ja Dominic

Vihollispuolen mechapilotti Anemone ja tähän toivottomasti ihastunut nuori luutnantti Dominic saavat kustakin introsta pienet palaset, jotka tuovat hyvin esille antagonistien tilanteen vastakkaisen etenemissuunnan protagonisteihin verrattuna. Rentonin ja Eurekan suhde samoin kuin Hollandin ja Talhon suhde (puhumattakaan Hollandin suhteesta Rentoniin sekä Eurekaan) etenevät selvästi kypsyvänä trendinä. Anemone ja Dominic taas lähtevät korkealta ja ainakin näennäisesti vahvasta tilanteesta (tosin eivät toisiinsa nähden, vaan tarinan puolten valtasuhteiden näkökulmasta), mutta heidän ylleen keräytynyt paine työntää heitä alaspäin kausien ja introjen myötä.

OP1

Ensimmäisessä introssa Anemone hymyilee veikeästi, mutta kohtuullisen selväjärkisen oloisena, ja heti perään näytetään rikkoutunut lääkeruisku (0:45-0:46). Kohta on lyhyydestään huolimatta melko karmaiseva, kun ottaa huomioon, että Anemonen mielenterveys on häneen pumpattujen suonensisäisten ansiosta totaalisen riekaleina heti alusta asti. Dominic näytetään lääkeruiskun jälkeen kääntymässä katsomaan jotakin. Nuorukaisen ilme muuttuu hillityn kauhistuneesta hieman huolestuneeksi. Sarjassahan hän ei haluaisi rauhoittaa riehuvaa Anemonea huumeilla ja yrittää parhaansa mukaan säilyttää psykoottiseen tyttöön jonkinlaisen kontaktin. Intro korostaa myös hänen rooliaan tapahtumien, varsinkin Anemonen valvojana.

OP2

0:58-1:05 välisessä pätkässä ylennetty Dominic asettaa tyytyväisenä ja ylpeänä lakin päähänsä ja sarjan Big Bad -hahmo Dewey tulee kuvaan tietävästi hymyillen. Sitten LFO-mechansa TheENDin edessä seisova Anemone pyörähtää näyttävästi katsojaa kohti leveästi ja itsevarmasti virnistäen. Asettelu tuo ainakin minulle mieleen Dominicin ja Deweyn edellisen suunnalta melko yksipuolisen kilpailusuhteen Anemonesta, joka jumaloi Deweytä ja suhtautuu Dominiciin kuin palvelijaan. Tässä vaiheessa Gekkostaten vastapoolilla menee yleisesti ottaen varmemmin kuin sankaripuolella ja heidän elonsa on melkoisen nousujohteista.

OP3

TheEND on juuri iskemässä ilmassa suojattomina bondaavat Rentonin ja Eurekan lyttyyn kuin kärpäset, mutta Anemone jääkin tuijottamaan heidän Tosirakkauttaan kauhistuneen ja onnettoman näköisenä ja vaihtaa kurssia (0:56-1:05). Edellisessä introssa Anemone käyttäytyi kuin maailman valtias, mutta nyt tyttö ei enää tahdo pysyä koossa psyykkisen paineen alla. Anemonen turhautumus kasvaa myös, kun hän ei saa Deweyltä kaipaamaansa huomiota. Dominic on edelleen valvojan roolissa, ja näyttää vaikuttuneelta näytöksestä, mikä voisi ilmaista kiertoteitse hänen kasvavat epäilyksensä Deweyn seuraamisen fiksuudesta.

OP4

Anemone itkee teurastaessaan coralian-olentoja. Dewey on lopullisesti hylkäämässä hänet samoin kuin jopa Dominic hänen näkökulmastaan. Hyvispuolella suurimmat ihmissuhdesotkut on tässä vaiheessa jo saatu selvitettyä, joten Gekkostaten väki on vahvoilla ja tietää, mitä on tekemässä. Anemone taas on onnettomampi ja enemmän eksyksissä kuin koskaan. Dominic puolestaan viskaa sarjan alkumetreiltä ennakoitavissa olleen Heel Face Turninsa merkiksi luutnantinlakkinsa pois, vaikka oli kakkosintrossa niin mielellään asettanut sen päähänsä. Juuri edellä näytetyt Anemonen kärsimykset toimivat tietysti hänen suurimpana motiivinaan.

Teemat

Sananen vielä siitä, miten introt tuovat esiin sarjan sodanvastaista asennetta. Ykkösintrossä ei mielestäni ole mitään ovin osoittelevaa, mutta varsinkin toinen ja neljäs intro sisältävät yleisestä pirteydestään huolimatta kuvamateriaalia, joka vaikuttaa hieman ronskimmalta kuin normaalimitoitetun OP-toiminnan tarvitsisi olla tuodakseen shounen-sarjan introon vauhtia ja cooliutta. Kakkosintrossa tällaista tunnetta nostattavat varsinkin lähikuva tulittavasta konepistoolista (tms. aseesta, jota en osaa nimetä), sekä Rentonin ja Eurekan Nirvash-mecha tuhoamassa silmiinpistävän brutaalisti armeija-mechan koko torson niin perusteellisesti, ettei pilotinkaan kohtalo jää epäselväksi.

Neljännessä introssa on taas jo viime postauksessa osoittamani Renton pitelemässä kivääriä ja lisäksi Anemonen shounen-sarjaan yllättävän verinen coralianienteurastus sekä jonkinlainen ydinräjähdyksen näköinen posaus (0:31). Neljäs lopputeema onkin sitten ihan teeskentelemätön sodanvastaisuudessaan.