Aranan R&A-ohjelma 2010
pe 17.9. Brotherhood
la 18.9. Love Exposure
su 19.9. Evangelion, The Secret of Kells, Burlesque Undressed
ke 22.9. The Illusionist, Heartbeats
pe 24.9. L.A. Zombie
la 25.9. Summer Wars
su 26.9. Raavan
Love Exposure (Ai no mukidashi)
Tämän päivän leffaan piti raahautua vielä kipeämpänä kuin eilen, mistä aiheutuva puolikuolleisuus epäilemättä vaikutti reaktioihini jossain määrin. Joka tapauksessa Love Exposure on kaikin puolin suurin piirtein yhtä kaukana eilisen Brotherhoodista kuin leffojen tuotantomaat Japani ja Tanska toisistaan. Jos Brotherhoodin tarina oli ennalta-arvattava niin Love Exposuressa se poukkoilee mitä odottamattomampiin suuntiin. Jos Brotherhoodin tunnekartta oli hienovarainen ja hellän karu niin Love Exposuressa tulikuumat tunteet riepottelevat hahmoja kuin myrskytuuli paperinpalasia. Jos Brotherhood herätti yleisössä awww-huokailua niin Love Exposure sai salin raikumaan räkänauruista.
Nelituntisen eepoksen ensimmäisestä puolikkaasta tykkäsin kuin hullu puurosta. Kung fu -pantyshotit ja muut absurdilla huumorilla leikkivät käänteet onnistuivat naurattamaan kieroutuneella hyväntuulisuudellaan ja hahmojen tarinat jaksoivat oikeasti kiinnostaa. Viimeisestä kolmanneksesta taas jäi suuhun harvinaisen paha maku, kun alkupuoliskon absurdi komedia saikin kyytipojakseen verisohjoista ahdistusta ja aivan liian suuren määrän mauttomuutta. Stondis-vitseille jaksan nauraa vain aika rajallisesti, ja parantumattoman sairaiden, toinen toistaan ikävemmiksi käyvien ihmistenkin katselu alkaa ennen pitkää rasittaa, kun emotionaalista tarttumapintaa heihin on tarjolla heikosti. Juonenkäänteiden syy-seuraus-suhteet ja kerronnan selkeyskin rupeavat loppua kohti kovasti hajoilemaan.
Vaikka toivonkin, että olisin läksinyt salista väliajalla, täytyy krediittiä antaa hienosta musiikin käytöstä, joka muistuttaa valtavasti Quentin Tarantinon übercoolia musiikkiohjaustyyliä. Visuaaliseltakaan puolelta en löydä muuta kuin positiivista sanottavaa, sen verran kovasti valkokangas tursusi kaunista katsottavaa niin kuvauksen kuin asetteluiden ja näyttelijöidenkin osalta. Kokonaisuutena leffa muistuttaa vikkelässä kipeydessään kovasti viime vuoden korealaista vampyyriraina Thirstiä, joka kuitenkin jäi mieleen paljon positiivisemmin jo eheämmän käsikirjoituksensa ansiosta.
————-
Hintansa väärti? Eeppinen alkupuolisko kyllä, mutta olisin lähtenyt teatterista paremmin mielin ilman jälkipuoliskon käsiin murenevaa epätoivoisuutta.
6 vastausta aiheeseen “R&A 2010: Lauantai 18.9.”
R&A-bloggausta, mahtavaa!
Meikä ottaa koulusta omaa vapaata maanantaiksi ja tiistaiksi, jolloin olis tarkoitus autoilla (= olla kyydittävänä, autokortiton kun olen :p) Helsinkiin festarimielessä.
Mun maanantaiohjelma on toistaiseksi yhden elokuvan kestoinen, eli 35 Shots of Rum yhdeksältä Kinopalatsi 8:ssa. Lippuja saattaa olla vielä jäljellä, joten jos hiukaakaan kiinnostaa, toimi heti! :)
Mulle kävi vanhanaikaiset, eli olin lippujen kanssa liian hidas. Maanantain Life During Wartime -näytös on tietenkin jo loppuunmyyty, samoin mun suunnitelma B eli Lebanon. Life During Wartime on toisaalta viimeinkin saatu dvd:lle, joten itku silmässä ei tarvitse Turussa ruikuttaa!
… Ja ehkä kirjoittamastasi Brotherhoodista saattoi tulla maanantain ohjelmistoa, en tiedä vielä. Kiitos joka tapauksessa suosituksesta! Jos ohjaaja mainitsee In the Mood for Loven, erään suosikkielokuvani, teoksensa esikuvaksi, sen voisi mennä katsomaan jo yksinomaan siitä syystä…
Mutta tiistai on sellainen elokuvapäivä että huh huh! Et näköjään ole menossa paikan päälle silloin, omat suositukset siis peliin:
Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives
Ohjaaja: Apichatpong Weerasethakul
En ole odottanut mitään elokuvaa näin kovasti vuosikausiin! Weerasethakul nappas tästä Cannesin festareilla Kultaisen palmun, mitä kukaan ei osannut odottaa, eikä ehkä edes toivoa. Minulle tärkein (ja omaa opiskelua/työtä innoittavin) elävistä elokuvantekijöistä tällä hetkellä. Traileri -> http://www.youtube.com/watch?v=iHeD7mA8CO0
Trash Humpers
ohjaaja: Harmony Korine
Traileri (ja miksei elokuvan esittelytekstikin HIFF:in sivuilla) kertoo kaiken -> http://www.youtube.com/watch?v=JQYSRXT3CiU
Gummon ja Julien Donkey Boyn nähneenä tää olis festareiden must-to-see-kamaa ehdottomasti, mutta voi olla, että haluan Uncle Boonmeen jälkeen vaipua fiilistelyyn ja olla yksin. Ellei niin käy, tänne mennään! DVD:lle (tai Korinen räätälöimälle VHS:lle, jos hyvin käy) tää tulee joka tapauksessa hommattua.
Ohjelmistossa näyttäisi olevan myös mm. Lebanon, tsekkiläistä animaatiota ja Life and Death of a Porno Gang. Lippujen saatavuudesta en tiedä.
Sellaista. Huomista odotetaan kuin kuuta nousevaa!
Hyviä festareita toivottaa,
Joel
Asennetta, kyllä korkean profiilin elokuvastelu aina koulun voittaa! Hienoa, että ilmeisesti joku muukin on yhtä innoissaan anarkian rakastamisesta kuin allekirjoittanut.
Itse toimin nopeasti ja olin varaamassa lippuja heti varausjärjestelmän avautuessa mutta eilen sitten huomasin, että tämän illan Heartbeatsin lippu oli jäänyt lunastamatta, joten sinne ei nyt sitten tule mentyä.
Hassua, itselleni tuli hinku nähdä tuo In the Mood for Love juuri siksi, että se mainittiin Brotherhoodin yhteydessä. Pitänee sekin yrittää jostain taikoa, jos kerran tosiaan hieno on.
Trash Humpers taas vaikutti minusta niin luotaantyöntävältä leffalta, etten missään vaiheessa ole edes harkinnut sitä katsovani. Boonmee taas vaikuttaiasi ihan mielenkiintoiselta, mutta kun tuon lunastus-mokani jälkeen viimeinen paikka sarjalipusta vapautui, niin se menee kyllä itseoikeutetusti Women Without Menille, jonka pois jäämisestä olin aikaisemmin vähän surku. Onneksi ruksin katalogistani noin neljäkymmentä leffaa kiinnostavaksi, niin löytyi helposti paikkaaja Heartbeatsille.
Menin sitten kuitenkin tiistaina leffaan, mutta kohteena oli The Housemaid. Leffavalintaa ei vain aikatalu- ja muiden kysymysten takia ollut lyöty lukkoon ennen tiistaiaamua, joten se ei ollut päässyt aikaisemmin R&A-ohjelmaani
Toivottavasti oli hyvät festaripäivät! Omat ovat tässä mukavasti vasta puolivälissä ja flunssakin on ruvennut helpottamaan.
Juu, myönnän kans olevani festari- ja leffarakastaja suurella sydämellä :) Elämä pyörii elokuvien ympärillä opiskelupaikkaa myöten, ja jos hyvin käy, jatkan eloani harrastukseni, intohimoni ja unelmani rinnalla työskentelemällä alalla tulevaisuudessa. Saa nähdä miten käy!
Pan Vision teki aika ässän tempun tuossa vuosi pari sitten, kun toi varhaisimmatkin Wong Kar Wai -leffat dvd:lle Rakkautta & Anarkiaa -sarjaansa. Menet siis mihin tahansa Suomen Anttilaan, löydät In the Mood for Loven lisäksi loputkin wkw-leffat alle seitsemällä eurolla/kpl! Ensiksi mainitun olen muistaakseni ostanut aikoinaan neljän euron hintaan.
In the Mood for Love on ehdottomasti suosikkielokuvieni top 10 -listalla. Siinä on myös hienoin soundtrack, johon olen eläessäni törmännyt. Se on mahdollisesti myös visuaalisesti maailman kaunein elokuva… Eli toisin sanoen: suosittelen ;)
Trash Humpers jäi meikäläiseltäkin väliin, Uncle Boonmee kun jätti kivasti otteeseensa vielä näytöksen jälkeenkin :) Uncle Boonmea, kuten kaikkia Weerasethakulin elokuvia, suosittelen kuitenkin melkoisella varauksella: nytkin oli puoli salia unessa elokuvan aikana :DD
Kiitos, oli kivat festarit (pääsin Pizza Huttiinkin, yeah!) – tulin sopivasti flunssaankin vasta niiden jälkeen ;) Samat sanat myös sulle, jatka päivittelyä jos tulee tiukkoja pätkiä vastaan!
Tässä joku aika sitten kaveri suositteli Wong Kar Waita ja Anttilan alelaarissa oli valittavana 2046 ja ItMfL, joista edellisen sitten päädyin valitsemaan. En ole kyllä vielä katsastanut pätkää, mutta kansi on ainakin nätti. Jos siitä tykkään niin sitten ainakin lähden metsästämään tuota toista kaveriksi.
Hidastempoiset leffat ovat uponneet aika vaihtelevalla menestyksellä. Yleensä korostunut rauhallisuus kerronnassa joko iskee satasella, kuten tuossa keskiviikon L’Illusionistessa, tai sitten jättää homman pliisuksi. Siksi en tuosta Uncle Boonmeesta ollut kauhean innostunut.
Nyt sitten raapustamaan enää viimeisen päivän leffoista sananen niin festarit on pulkassa.
Korjaa, jos olen ymmärtänyt väärin.
Jos diggailet enemmänkin homoilusta elokuvissa, tähän paikkaan sopii silloin mainostaa, että Wong Kar Wai on tehnyt mielestäni maailman toiseksi parhaimman rakkauselokuvan, jossa rakastavaiset ovat homoseksuaaleja. Happy Together irtoaa Anttilan alelaareista samaan hintaan kuin nuo mainitsemasi pätkät.
Ykkönen on – yllätys, yllätys – Weerasethakulin Tropical Malady, joka on kaiken kaikkiaan maailman parhaimpia rakkauselokuvia – kuten Happy Together – ylipäänsä – ellei paras.
(Summer Wars pääsee teatterilevitykseen, ei oo totta, mahtavaa!)
O mit – unohdin vastata tähän! Sori… D:
Tosiaan olet ymmärtänyt ihan oikein ja homoilu piristää aina päivääni. Mutta hetkonen, Happy Togetherin olen muuten jopa telkkarista nähnytkin, se tuli telkkarista joskus useampi vuosi sitten. En muistaakseni ollut erityisen ihastunut, mutta osasyy sille löytyy siitä että siitä on kauan ja osasyy siitä, että se oli antenniaikaan, eikä telkkari meinannut näyttää kuin pikselisotkua. Pitääkin napsia uuteen katsasteluun.