Osa 0: Esittely
Osa 1: Sankarit
Osa 2: Neidot pulassa
Osa 3: Pahikset
Star Driverissa pidetään poikia kädestä.
Kaikki kolme sarjaa, Revolutionary Girl Utena, Star Driver ja Mawaru Penguindrum, kiertyvät edetessään yhä tiukemmin merkittävään osaan nousevan kolmiodraaman ympärille. Kolmiodraamat ovat tietysti perinteistäkin perinteisempi tapa luoda dramaattista jännitettä, sillä hyvä tarinankertoja tietää, ettei mikään liikuta yleisöä niin kuin täyttymätön rakkaus ja vaikea valinta. Yhdessäkään näistä sarjoista ei ole kuitenkaan kysymys aivan perinteisestä kolmen ihmisen välisestä kaksi poikaa tykkää samasta tytöstä tai kaksi tyttöä samasta pojasta -kuviosta, jossa ratkaisevaksi tekijäksi nousee ihastuksen kohteen valinta kilpakosijoiden välillä.
Yhteinen piirre kaikille näille kolmelle kolmiodraamalle onkin se, ettei ratkaisu ole koskaan yhden osapuolen varassa, vaan kolmikkojen suhteet kasvavat monimutkaisemmiksi tarinan edetessä. Toinen merkittävä huomio on, että romanttinen rakkaus ei ole yhdessäkään näistä kolmesta suhteesta se kaikkein merkittävin muuttuja, vaikka pyöriikin mukana jokaisessa.
Spoilerivarot.
Utenan juonittelukolmiodraama koostuu vastakkainasetteluista.
Utenan, Himemiyan ja Akion myrkyllisestä kolmiodraamasta olen kirjoittanut aikaisemmin niin tyhjentävästi, etten rupea tässä toistamaan itseäni. Tiivistettynä se on sävyltään äärimmäisen negatiivinen ja nostaa esiin omituisen tilanteen, jossa kaikki osapuolet kilpailevat toistensa kanssa sen toistensa huomiosta.
Star Driverin kaverikolmiodraama mahtuu näppärästi puhelinkoppiin sadetta pitämään.
Star Driverissa Takuton, Wakon ja Sugatan välille muodostuva kolmiodraama on jälleen kuin suorastaan täydellinen Utenan kuvioiden vastakohta. Kolmikon välille kehittyy syvä ystävyys, eikä kukaan heistä oikeastaan haluakaan ihan hirveästi viedä hommaa kenenkään kanssa pitemmälle, koska ei halua menettää sitä suhdetta, joka heillä kolmistaan on. Heidän suhteensa kuvataankin alusta asti enemmän ystävyytenä kuin rakkautena, vaikka onkin selvää, että sekä Takuto että Sugata ovat rakastuneet Wakoon ja tämä taas tunnustaa katsojalle rakastavansa kumpaakin. Tilanteen pitäisi olla vaikea, ja Wako pohtiikin sarjan lopussa, kuinka hankalaksi Takuton saapuminen heidän elämäänsä on tehnyt asiat. Silti hän kuulostaa onnelliselta ja toiveikkaalta, eikä lainkaan ahdistuneelta. Kaikki kolme näyttävät kiperästä kolmiodraama-asetelmasta huolimatta innokkailta kohtaamaan tulevat haasteet rauhaisan positiivisella energialla.
Pidän kovasti siitä, että vaikka koko sarjan ajan pohjustettua ja rakennettua kolmiodraamaa ei ratkaistakaan lopulta, se kuitenkin tunnistetaan. Lopussa annetaan myös ymmärtää, että hahmot joutuvat vielä tulevaisuudessa tekemään asialle jotain. On mielestäni upeaa, että kerrankin status quon säilyttäminen on hahmoilta aktiivinen ja harkittu, hahmonkehityksen kannalta johdonmukainen päätös, joka ottaa huomioon kaiken, mitä kolmikon välillä on sarjan aikana tapahtunut. Status quo -lopetukset kun vedetään harmillisen usein läskiksi halpojen huumoriarvojen perässä. Star Driver olisi voinut hoitaa homman kotiin yksittäisten päähenkilöidensä osalta paremminkin, mutta pääkolmikon suhteen rakentumisen ja tiivistymisen ottaminen sarjan keskiöön on sarjan käsikirjoituksellisesti parhaita ja muutenkin nautittavimpia puolia (sarjan ending-pätkät oikein alleviivaavat sen tärkeyttä keskittymällä nimenomaan siihen). Suhteen saama kaunis ja positiivinen, muttei silti liian helppo loppukaneetti jätti kaiken sen Gurren Lagann-henkisen lopputappeluilotulituksen keskelläkin rauhaisan ja kivan fiiliksen sarjasta.
Penguindrumin perhekolmiodraamassa sisarukset yrittävät pitää yhtä, mutta meinaavat eksyä.
Penguindrumin pääkolmikko toimii hieman eri tavalla kuin toiset. Jos Utenan kolmiodraama rakentuu vihamieliselle seksuaalisuudelle ja Star Driverin kolmiodraama syvälle ystävyydelle, niin Penguindrumin kolmiodraaman juuret ovat perhesiteissä.
Takakuran lapset Kanba, Shouma ja Himari ovat kasvaneet sisaruksina, vaikkeivät biologisesti sellaisia aivan olekaan. Vanhempiensa menettämisen jälkeen sisarusten välit ovat välttämättä syventyneet entisestään, kun he ovat joutuneet asumaan kolmisin ja pitämään huolta toisistaan.
Takakurat ovat oikeastaan varsin uskottava sisaruskolmikko. Veljesten välillä lentää lapsellista nakkelua ja kummatkin palvovat ihastuttavaa, mutta sairasta pikkusiskoa, joka puolestaan pitää veljensä ruodussa pomottamalla pehmeällä, mutta vakaalla kädellä. Toisaalta he ovat kaikki varsin erilaisia ihmisiä, ja tuntuvat kasvaneen myös hieman erilleen siinä mielessä, että lopulta sarja ei tunnu keskittyvän heidän keskinäissuhteisiinsa niin syvästi kuin se kenties voisi, vaan kaikilla kolmella ja varsinkin pojilla on muutakin perheenulkopuolista meininkiä taustalla. Shouma päätyy juoksemaan Ringo-tytön perässä ja kovaotteinen yritysmoguliperijätär Masako alkaa ahdistella Kanbaa.
Vaikka kukin sisaruksista juoksee omilla teillään paljon, muistuttaa sarja jatkuvasti yleisöään siitä, kuinka tärkeitä he ovat toisilleen. Esimerkiksi kun Shouma joutuu auto-onnettomuuteen, Himari paljastaa tälle, kuinka suunniltaan huolesta välittämisensä nolostuneena kiistävä Kanba oli ollut veljen jouduttua sairaalaan. Kaikki tiet vievät lopulta takaisin toisten kahden luokse. Sekin, että sisarukset yrittävät myöhemmin arvoristiriitojensa seurauksena kiistää perhesiteensä biologisen sisaruuden puuttumisen perusteella tuntuu heidän hellyttäviä yhteisiä kohtauksiaan vasten aivan keinotekoiselta selittelyltä. He väittävät vain teeskennelleensä perhettä, mutta loppupeleissä on selvää, että he pikemminkin yrittävät teeskennellä, etteivät olisi perhettä.
Sisaruussuhteiden alta pulpahtelee myös kaikenlaista muuta sählinkiä maustamaan draamaa. Kanban rakkaus Himariin keikkuu pelkän sisarusrakkauden puolelta uhkaavasti romanttisen rakkauden suuntaan. Toisaalta Shoumasta puhutaan Himarin kohtalon valittuna, vaikka heidän välillään ei oikeastaan missään vaiheessa näytetä erityisen romanttisen oloista kanssakäymistä. Himarin viaton aseksuaalisuus suhteessa kumpaankin veljeen taas on jyrkässä kontrastissa hänet välillä valtaansa ottavan pingviinihatun, ”Kristalliprinsessan” hersyvästä ja itsetietoisesta seksikkyydestä.
Takakuran sisarukset ovat kiinnostavalla tavalla positiivisia ja hyvää tarkoittavia ihmisiä, joiden on kamppailtava omien hyvin inhimillisten ja liioittelemattomien heikkouksiensa kanssa. Tossutettava Shouma osoittaa yllättävän paljon passiivis-aggressiivista vihaa ja katkeruutta vanhempiensa teoista – myös muita kuin vanhempiaan kohtaan. Kiltti mutta vahvatahtoinen Himari joutuu elämään hänet muusta yhteiskunnasta eristävän sairautensa kanssa lintukodossa. Voimakas ja perheen päänä kunnostautunut Kanba taas on koko ajan ottamassa vastuuta ja toimimassa sisarustensa ja varsinkin Himarin hyväksi niin kiireisesti, ettei oikein enää erota järkevän ja itsetuhoisen rajaa – tai epäitsekkään ja kaikkea ympäröivää tuhoavan rajaa.
Sarja olisi mielestäni voinut tuoda esille vähän tehokkaamminkin, kuinka tärkeitä sisarusten keskinäistuki on tällaisten henkilökohtaisten ongelmien kanssa elämisessä, mutta toisaalta pidän asetelman todentuntuisuudesta, sillä mielestäni sisarukset käyttäytyvät ongelmiaan sisälleen hamstratessaan hyvin realistisesti yrittäessään kukin olla omalla tavallaan vahvoja.
Kolmiodraamansa suhteen sarjat ovatkin melko tasaväkisiä, ja kaikki suoriutuvat tästä elementistään erinomaisen vahvasti. Kaiken kaikkiaan Penguindrumin kolmikko jää ehkä hieman hajanaisemmaksi esitykseksi kuin Star Driverin ja Utenan määrätietoisemmat kolmikot. Toisaalta Takakurat ovat hahmoina mielenkiintoisempia kuin Star Driverin päähenkilöt, sillä edes tyhjänpäiväisen kirkasotsaisia Takutoa ja Wakoa vähän synkempi Sugata ei oikein meinaa mielestäni saada puhtia itsenäisenä toimijana, suureksi osaksi sen takia, että Takuto on niin voimakkaasti sarjan valokeilassa. Takakurat eivät kuitenkaan muodosta yhtä näyttävän traagista kolmikkoa kuin Utenan kolmion osapuolet.
Pisteet taitavat lopulta niukalla voitolla ropista tässäkin erässä Utenalle, sillä omat henkilökohtaiset mieltymykseni ajavat intohimojani kovasti Utenan kivuliaan voimakkaan ja dramaattisesti väkevän ja kyltymättömän kolmiodraaman suuntaan. Star Driver on jälleen liian positiivinen ja kunnianhimoton pärjätäkseen kilpailijoilleen – sen kolmiodraama jää mieleen ensisijaisesti miellyttävänä ja hyvin hoidettuna suhdefokuksena, mutta se ei herätä mielenkiintoani tai kuohuta tunteitani tai yllätä tai järkytä, kuten Penguindrum ja varsinkin Utena ovat tehneet.
Seuraavaksi vertailuun pääsevät sarjojen hahmokaartit kokonaisuudessaan.