Ostoystävän matka Tokioon, osa 1: Animekauppoja, taidekirjoja ja krääsää

Kävimme husbandon kanssa toukokuun lopulla parin viikon retkellä Tokiossa, kun edellisestä reissusta oli jo kulunut peräti vuosi ja ikävä oli kasvanut liian suureksi. Kaupungista tuli tietysti osteltua ja katseltua kaikenlaista nörttihöpöä. Rupesin sitten lentokoneessa aikani kuluksi naputtelemaan ylös ajatuksia matkasta ja parantumattomana materialistina etenkin ostokokemuksistani. Koska Japanista paluun jälkeen aika kului tehokkaasti kaikennäköisissä Desuconeissa, koulutuksissa, häissä ja juhannuksissa, ei aiemmin ollut aikaa tämän tekstin ja kuvien editointiin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Höpöteltävää löytyi pitkän lentomatkan aikana sen verran, että jaan setit kolmeen postaukseen. Aloitetaan vaikka anime- ja mangajutuilla. Varoituksen sanasena, että edessä on aika paljon Kuroshitsujia.

Kuvia saa klikkailemalla isommiksi.

Animatet, taidekirjat ja muut oheistuotehärpäkkeet

Animen, mangan ja oheiskrääsän yleisketju Animaten puoteja tuli testattua kolmessa kaupunginosassa. Ikebukuron ja Shinjukun versiot painottivat naisyleisön suosikkeja selkeästi enemmän kuin nörttimekka Akihabaran vastaava. Ylipäänsä kaikissa mangaa myyvissä kaupoissa oli kiva tutkiskella, mitkä tutut ja tuntemattomat sarjat saavat eniten valokeilaa ja missä on kivoimmat ja mielenkiintoisimman oloiset kannet.

Animateissa suurimmat mangapromot oli omistettu kolmelle sarjalle. Neitojen osastoilla erityishuomiota ja suuria, pahvisia promokuvia sai Lily Hoshinon herttainen nuorten tyttöjen fantasiaromanssi Kigurumi Guardians. Ilmeisesti sarja on siis Japanissa ihan suosittu tai ainakin koetaan lupaavaksi, sillä se ei ole erityisen ajankohtainen esimerkiksi animejulkistuksen takia ja pituuttakin on vasta kolme pokkaria. Sarjan esilläolo ilahdutti, kun olin juuri tutustunut siihen Hoshinoa käsittelevää Anime-lehteen tullutta artikkelia varten (löytyy numerosta 4/2015).

Ei ehkä historian suurin mestariteos tämä hupsukka kigurumipoikamanga, mutta aika ihana sarja silti ja söötein päätyty.

Poikien osastoilla taas esille oli nostettu Takaya Kagamin ja Yamato Yamamoton fantasiaseikkailu Seraph of the End samalla tavalla, varmaankin tuoreen animesovituksen kunniaksi. Tähänkin sarjaan pitäisi varmaan tutustua ensimmäistä animejaksoa paremmin jossain vaiheessa.

Kaikkein näyttävimmät promot sai ilokseni oma suuri suosikkini, Yana Toboson neoshounen-menestys Kuroshitsuji. Sarjalle oli rakennettu tyylikkäät alttarit kauppojen pääsisäänkäynneille. Erityinen esilläolo selittyi uunituoreen toisen taidekirjan ja uusimman pokkarin yhteisjulkaisupöhinällä. Ostin taidekirjan edellisen kaveriksi, ja niteen kylkiäiseksi annettiin kassalla muovikuva sarjasta.

Varsinkin tämä Shinjukun alttari oli söötin antaumuksella rakennettu ruusuköynnöksineen ja teesetteineen. Huomaa ruusujen alle mustaan kankaaseen aseteltu lintuhäkki, johon on vangittu yksi kappale uutta 21. pokkaria. :D

Hotellilla selvisikin sitten Animaten pirullinen markkinointijuoni, kun huomasin A4-kokosen kuvan olevan oikea puolikas A3-kokoisesta kuvasta – ja vieläpä Sebastianin puolikas eikä parhaan pojan eli Cielin vasen puolikas! Seuraavassa Animatessa (ylläolevassa kuvassa) selvisi, että promoalttarilta olisi pitänyt ostaa myös se uusin Kuroshit-pokkari, jonka mukana olisi tullut Cielin puolikas kuvasta.

Jos kuva olisi kokonaisuutena ollut vähänkin pöljä, olisin jättänyt asian sikseen, mutta koska kokonaisuus on huikean kaunis, päätin ostaa pokkarinkin, jotta saisin koko kuvan seinälle.  Olo oli totaalisen huijattu, koska en olisi kielitaidotomana tarvinnut japani-pokkaria mihinkään, mutta tulipahan tuettua suosikkimangakaa tämän kotimarkkinoilla. Nyt omistan sitten Kuroshittiä neljällä eri kielellä, saavutus kai sekin!

Koko kuva vihdoin kasassa!

Kylkiäiskuva iski välittömästi ennen kaikkea siksi, että pidän aivan erityisesti tällaisista Toboson taidekuvista, joissa käytetään monia eri keinoja dramatiikan luomiseksi, sillä mangaka osaa visuaalisen dramatiikan kikat herkullisen hyvin. Kuvan kylmäävän tummansininen väriteema saa niskavillani aika tehokkaasti pystyyn. Sininen toimii erityisen hyvin, koska se on muutenkin Cielin teemaväri. Lisäksi kuvasta huokuva liikkeen illuusio lisää dramatiikantuntua entisestään (hiukset ja asennot viittaavat siihen, että Sebastian on juuri nostanut Cielin olalleen).

Cielin ja Sebastianin välinen sanaton kommunikaatio asettaa heidät samaan aikaan sekä vastakkain että yhteistyöhön jo asettelullisesti, mitä hyödynnettiin ihan fiksusti markkinointikikkana – kummassakin puolikkaassa näkyy toisen hahmon naama ja toisen hartiaa tai jalkoja, joten kuva tarvitsee molemmat kaksi puoltansa.

Kuvan fyysisyys ja etenkin kummankin hahmon käsien otteet toisesta tekevät asetelmasta myös hyvin intiimin ja luovat kuvan luottamuksesta. Toisaalta hahmojen kylmät ilmeet antavat viitteitä myös epäluottamuksesta. Kaikkiaan tämä kokonaisuus nousi heti suosikkieni joukkoon Toboson taiteesta, sillä se kuvaa sarjaa, hahmoja ja näiden suhdetta toisiinsa kerrassaan herkullisen dramaattisesti ja monitahoisesti. Kannatti ostaa pokkari.

Vuosi sitten julkaistu ja ostettu ensimmäinen taidekirja ja uusi toinen taidekirja rinnakkain.

Black Butler Artworks 2 -taidekirja jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Artworks 1 sisältää Toboson taidetta pääasiassa vuosilta 2007-2009, Artworks 2 taas vuosilta 2009-2011 (muutama kuva myös vuodelta 2012). Uudestakin taidekirjasta löytyy siis hyvin vähän kuvastoa, joka ei olisi jo tullut netissä vastaan; molemmissa vain kansikuva on uutta tuotantoa.

Toboso on kuitenkin sen verran kova kuvittaja, että hänen töitään viitsii katsella painettunakin, ja rinnakkain taidekirjat luovat komean katsauksen hänen tyylinsä kehittymiseen. Uskallan myös näiden parin ensimmäisen kirjan sisällön ja julkaisutahdin perusteella odottaa innolla ensi keväälle kolmatta taidekirjaa ja taas pari vuotta tuoreempia taiteiluja. Kakkoskirjan sisältä löytyy paitsi mangan oheistaidetta myös ensimmäisiä animekausia varten tehtyjä kuvia pääkaartin lisäksi animeihin keksityistä uusista hahmoista. Lisäksi kirjan loppuun on koottu jälleen Toboson fanitaidetta esimerkiksi Durararasta ja Star Driverista.

Ulkonäöltään uusi taidekirja on osin hieno mutta osin onneton. Psykedeelisen mustavalkoinen kukonvarvas-tausta ponnahtaa esiin heti ja luo vahvan kuosin kirjalle. Kultainen teksti ja kuviointi ei kuitenkaan välttämättä ollut onnistunein ratkaisu, koska tekstit ja kuviointiyksityiskohdat erottaa levottomasta taustasta vasta, kun työntää nenän ihan kiinni kirjaan. Toisaalta tykkään itse kuvasta, joka löytyy kannen takaa myös kokoversiona. Punainen sidosnauha on myös oiva korostusväri, joka rimmaa kuvassakin pilkahtavaan punaiseen. Paljon jännempi kun ensimmäisen kirjan musta nauha, vaikka muuten ensimmäisen kirjan kansisuunnittelu onkin tyylikkäämpää.

Edellisellä Japanin-reissulla ostelin kuutisen taidekirjaa, mutta nyt saldo jäi tuohon Kuroshitin kakkoskirjaan. Monikin uudehko taidekirja olisi kyllä kiinnostanut, eräässä kirjakaupassa esimerkiksi promottiin kovasti Kemuri Karakaran Donten ni warau -taidekirjaa. Mangakan visuaalinen ilmaisu on todella komeaa, joskaan ei yhtä dynaamista ja kekseliästä kuin Toboson. Esillä olevia upeita taidekirjaprinttejä piti kuitenkin jäädä ihailemaan hyväksi aikaa.

Karakaran taidekirjan (yläoikealla) jännittävä kansiratkaisu heittää kansikuvan päälle sumeasti läpinäkyvän filtterin. Ympärillä Donten ni waraun ja sen spinoff-sarjojen pokkareita.

Natsume Kumetan Bokura no kisekin lukemisen aloitin juuri matkan aikana, joten siitäkin julkaistu taidekirja kiinnosti. Ei tosin yhtä paljon kuin Donten ni warau -kirja, sillä Bokura no kiseki ei ole visuaalisesti mitenkään erityisen mieleenpainuva, vaikka päihittääkin Donten ni waraun tarinallisesti mennen tullen.

Lisäksi monessa paikassa oli esillä Lily Hoshinon uusi taidekirja, josta löytyi yhdestä kirjakaupasta selailuversiokin (yleensä kaikki mangat ja taidekirjat ynnä muut ovat kaupoissa tiukasti muovitettuina, ja selailuversioita on esillä heikosti). Kansien välistä löytyi alkuun huikean kauniita, mangakan pixiv-tililtä tuttuja fantasiateemaisia teoksia ja loppupuoliskolta vanhempien BL-tarinoiden pliisuhkoja kansia. Jos olisin jonkun taidekirjan Hoshinolta ostanut, olisin kuitenkin valinnut vanhemman Otome youkai Zakuro -sarjaan tai Mawaru Penguindrum -animeen keskittyvän kirjan (Hoshino kun suunnitteli sarjan ihanat hahmodesignit). Kaikki nämä jäivät kuitenkin hyllyyn tällä kertaa pakkaamis- ja budjettisyistä, mutta onpahan ostoslistaa seuraavalle reissulle!

Samaan sarjaan Cielin kanssa kuuluisivat myös Sebastian- ja Joker-killuttimet, mutta niitä en löytänyt mistään.

Koska en voi saada Kuroshitistä tarpeekseni, Animatesta lähti mukaan myös söötti Sirkus-juonikaariteemainen Cielin murjotuskillutin. Olen joskus kokeillut pitää tällaisia muoviroikkumaskotteja laukussa tai avainnipussa koristeena, mihin ne on kaiketi ensisijaisesti tarkoitettukin, mutta sellaisessa käytössä raukat päätyvät ennen pitkää mustumaan ja likaantumaan. Sitten likaa ei saa mattapinnasta enää normisaippualla pesemällä kunnolla pois.

Tykkään kuitenkin killuttimien materiaalista ja ne ovat monesti tosi sööttejä, kun oikea hahmo sattuu kohdalle (kotona oli jo ennestään yksi Ciel!). Siksi tökinkin roikkumaskottini nykyisin sinitarralla kodin kaappi- yms. pinnoille koristeiksi. Siellä ne pysyvät kivasti nätteinä ja tuottavat iloa pitempään, eikä nuhjuuntumista tarvitse surra.

——————————-

Tässä kaikki tältä erää, ensi kerralla sitten mangalehti- ja figujuttuja sekä vähän lisää Animaten antimia. Viimeisessä osassa taas Pokémonia ja Disney-hommia.