Tokyo Disneyland – yleisfiilikset, paraatit ja show’t

Pitkän kirjoitustauon jälkeen on hyvä elvytellä blogia matkatunnelmilla.

———– 

Syksyn kunniaksi pakollinen halloween-teema itsessään ei ole suosikkejani, varsinkin kun koko Tokio tuntui olevan muutenkin halloween-huuruissa. Halloween oli kuitenkin yhdistetty puistossa musiikkifestariteemaan, joka oli onneksi vähän pirteämpi ja vähemmän kuluneimmat tuntuinen ratkaisu.

Yleistä

Tokiossa on kaksi Disney-puistoa. Kun kävin pari vuotta sitten viimeksi poikaystäväni kanssa Japanissa, kokeilimme DisneySea-puistoa, joten tämän syksyn matkalla suuntasimme tasapainon vuoksi perinteisemmälle Disneyland-puolelle (puiston kartta). Puisto oli vahvan brändäyksen takia luonnollisesti hyvin saman tyyppinen kuin Pariisin Disneyland, eikä siksi aiheuttanut ihan samanlaista uuden seikkailun tuntua kuin DisneySea-reissu.

Tokion Disneylandissä oli kuitenkin myös paljon omaa verrattuna aikaisemmin vierailemiini Pariisin ja Orlandon Disney-puistoihin (josta tosin Orlandon muistot ovat vähän hataria), ja ainahan Disney-puistoissa on ihana käydä, vaikka ne olisivatkin ennestään tuttuja. En ole koskaan tehnyt Disney-puistoihin yli yhden päivän reissuja, joten aina jää pakostakin tutkittavaa ja koettavaa seuraavalle kerralle.

Olen välillä miettinyt, olisiko kiva joskus yöpyä ihan Disney-hotellissa Disney-kokemuksen maksimoimiseksi, mutta en ole koskaan lopulta päätynyt sellaiseen vaihtoehtoon. Kiinnostusta sinänsä on, mutta en ole lopulta ihan vakuuttunut siitä, toisiko hotelli minulle hintaansa nähden tarpeeksi lisäarvoa. Asiaa pitäisi tutkia vähän enemmän seuraavaa Disney-vierailua varten.

Myös asemalta puistoihin vievä juna oli koristeltu teemaan sopivasti.

Keskusaukiota elävöittivät erinomaisen tyylikkäät bändiposterit.

Puistossa oli matkamme ajan käynnissä halloween-rieha. Valitsimme vierailupäiväksemme torstain, sillä keskiviikko ja torstai vaikuttivat ruuhkakalenterin perusteella olevan vähiten ruuhkaiset viikonpäivät. Kalenteria tuli tiirattua myös viime reissulla, jonka aikaan siitä oli olemassa myös englanninkielinen versio, joka on sittemmin poistunut käytöstä – onneksi japaninkielisen kalenterin lukemiseen löytyy kuitenkin englanninkielinen ohje. Väenpaljous ei ollutkaan mitenkään sietämätön, ja  puistossa liikkuminen oli ihan helppoa. Sääkin oli suotuisa – päivä oli vähän vilpoinen, mutta sadetta ei näkynyt eikä myöskään ollut liian kirkasta valokuvaamista ajatellen.

Puistossa oli aivan erityisen hauskaa katsella ihmisten pukeutumista, sillä Tokion Disney-puistoissa näkyy Pariisin puistoja huomattavasti enemmän koordinoitua Disney-teemaista pukeutumista. Monilla puistossa vierailevilla kaveruksilla ja pariskunnilla oli yhteensopivat Disney-paidat, puistosta ostetut hahmohatut tai muuten koordinoidut Disney-aiheiset vaatteet. Useille lapsille oli selvästi käyty ostamassa jo etukäteen Don Quijote -halpatavaraketjusta tai vastaavista liikkeistä Disney-aiheinen naamiaispuku. Yleensä varsinainen cosplay on pieniä lapsia lukuun ottamatta kielletty, mutta tänä vuonna myös aikuiset saivat pukeutua Disney-hahmoiksi koko halloween-riehan ajan. Puistossa olikin kiva nähdä pukuloistoa, ja aivan huippua oli, että puistossa näkyi kaverusten ja pariskuntien lisäksi myös esimerkiksi prinsessoiksi pukeutuneita äitejä lastenvaunujensa kanssa.

Itse en cossaamista harrasta, mutta tunnelman ylläpitämiseksi päällä oli aikoinaan Disneyland Parisin Disney Villagesta ostettu ihanan low key -prinsessahuppari.

Löytyisipä hupparin tyyppistä Disney-vaatetusta enemmän. En tykkää hahmoista ja naamoista vaatteissani, mutta symbolit kelpaavat kyllä.

Japanin puistossa oli myös oikein kiva feature, johon en muista törmänneeni Pariisin tai Orlandon puistoissa. Puiston työntekijät nimittäin tuntuivat aktiivisesti tarkkailevan kävijöitä siltä varalta, että joku tarvitsisi apua valokuvien räpsimisessä. Moneen kertaan ohi kulkeva siivooja tai muu puistohenkilöstön jäsen jätti touhunsa kesken ja tarjoutui ottamaan minusta ja poikaystävästäni yhteiskuvan, kun olimme ottamassa selfieitä tai kuvia toisistamme. Näistä kuvista tulikin oikein kivoja, ja pääsimme yhdessä sellaisiin kuviin, joissa puistoakin näkyi kunnolla.

Syömingit

En ole koskaan syönyt Disney-puistoissa kovin hienosti tai kalliisti, vaikka jotain komeampaakin ravintolaa voisi joskus kokeilla. Söimme tälläkin kertaa varhaiseksi lounaaksi ihan vain Toontownin kioskin pikaruokaa, mutta pitihän se legendaarinen Mikki-pitsa saada, ja kanalla täytetty hanskaleipä oli myös hauska tapaus.

Japanilaiseen tapaan sapuskoista oli esillä muoviversiot.

Päivällisellä päädyimme nettisuositusten perusteella Queen of Hearts Banquetiin, jonne piti jonottaa aika hervoton aika. Ruokala jonotustiloineen oli kuitenkin sen verran hienosti teemoitettu Liisa Ihmemaassa -leffan mukaan, että käynti oli odotuksen arvoinen, ja myös sydämillä valeltu ruoka maistui. Jos joukkueemme olisi ollut vähän isompi, olisi ollut hauska ottaa syntymättömyyspäiväkakku jälkkäriksi, mutta päädyimme jakamaan vähän pienemmän mansikkarahkasydämen. Ruokalan aterioiden sommittelua myöten viimeisen päälle mietitty ulkoasu oli ehdottomasti hyvä ja sopivan disneymäinen valinta.

Liisa Ihmemaassa on inhokkejani klassikkojen joukossa, mutta ravintola oli hieno.

Myös kulinaristimatkakaverini Herrasmustekala oli luonnollisesti mukana reissussa. Ylhäällä jauhelihapihvi, alhaalla miekkakalapihvi.

Illalla lämmittelimme vielä valtavien, vaahterasiirapilla valeltujen Mikki-vohvelien äärellä, ja nekin maistuivat hurjan hyvin. On jännä, miten pelkkä herkun muoto tuo siihen niin paljon lisää hauskuutta. Disneylandin pikaruoka ei ole mitään erityistä, mutta Mikin pään ikoninen muoto tuo sapuskoihin ihan oman, aivan erityisen mausteensa.

Niin ihanan överiä.

Paraatit ja show’t

Vierailumme aikana Disneylandissa pyörivät päiväparaati Happiness Is Here ja iltaparaati Dreamlights molemmat kerran päivässä sekä Halloween Pop’n LIVE -kausiparaati kahdesti päivässä. Ehdimme näkemään kaikki päivän paraatit, mutta minkään osalta emme olleet niin innokkaita, että olisimme kärkkyneet istumapaikkoja. Tokion Disneylandissa on hyvän tavan mukaista (ja ymmärtääkseni myös vaadittua), että muutaman etummaisen rivin katsojat istuvat, jotta mahdollisimman moni näkisi mahdollisimman hyvin. Istumapaikkojen havittelijat alkoivat ottaa paikkojaan jo todella hyvissä ajoin, yli puoli tuntia ennen paraatien alkamista, mihin meillä ei yhden päivän vierailijoina ollut aikaa.

Aamupäivällä katsomamme Halloween-paraati tuntui kestävän ikuisesti, kun paraati liikkui hyvin hitaasti. Se oli myös rytmitetty niin että paraativaunujen välissä oli suuret välit, joiden kohdalla päästettiin pariin otteeseen ihmisiä kulkemaan tien yli. Hitaan etenemisen vuoksi paraati tuntui aika tylsältä. Olisin halunnut päästä jatkamaan puiston kiertelyä, sillä olimme juuri päässeet sisään puistoon, enkä olisi malttanut pysyä paikallani. Olimme kuitenkin sattuneet niin hyville katsomispaikoille, että olisi ollut surku lähteä pois ennen koko paraatin näkemistä.

Hessu toimi paraatimestarina saattueen kärjessä.

Vaikka halloween-paraatin toteutus jäi aika pitkästyttäväksi odotteluksi, oli paraatin idea varsin hauska. Eri paraativaunuilla ja niitä kansoittavilla hahmoilla oli kullakin oma musiikkigenrensä – Mikillä ja Maxilla räppi, Akulla ja ankanpojilla sambasävelet, Stitchillä rokki ja niin edelleen. Halloween-paraatissa nähtiin vain maskottihahmoja, eikä harmikseni niinkään muita klassikkojen hahmoja.  Samat hahmot poukkoilivat kuitenkin paraatitamineissaan myös kauppojen halloween-tuotteissa varsin tyylikkäinä piirrosvedoksina, joita oli oikein mukava katsella.

Levykansi-designit olivat tosi kivoja.

Olimme jo päättäneet, ettei haittaa, jos Happiness Is Here -päiväparaati jäisi välistä, koska halloween-paraati oli ollut vähän pettymysd ja odotimme enemmän iltaparaatia. Happiness Is Here kuitenkin sulki tiemme Haunted Mansion -kummitusjunalaitteeseen juuri kun olimme päättäneet suunnata sinne, joten päätimme että yhtä hyvin voimme katsoa paraatin kun kerran emme sen aikana päässeet laitejonoon. Happiness Is Here olisi sinänsä ihan yhtä hyvin voinut jäädä näkemättäkin, koska se oli aika hajuton ja mauton. Plussana sentään paraatissa vilkutteli pari muutakin hahmoa kuin ainaiset maskotit.

Päivän paras paraati oli oletusten mukaisesti Dreamlights upeine valoinstallaatioineen ja laajoine hahmovalikoimineen. Tällä kertaa mukana oli monia hahmoja suosituimmista animaatioklassikoista, ja lisäksi hahmojen persoonallisuuksia oli oikeasti mietitty. Flynn Rider poseeraili kameralle tärkeilevästi, Anna ja Elsa juttelivat innostuneesti ja Henki vaihtoi kuosiaan jatkuvasti. Pienillä jutuilla paraatihahmoihin saatiin tosi paljon eloa, mikä teki paraatin minulle heti kiinnostavammaksi. Disneyn maskottihahmot ovat ihan kivoja, mutta kaikista eniten pidän hahmoista, jotka seisovat dramaattisen tarinan tukemana.

Kaunotar ja hirviö -vaunu oli paraatin visuaalisesti hienoimpia, ja sen design muistutti hyvin onnistuneesti linnan tanssiaissalia sinikultaisessa värimaailmassaan ja ison kattokruununsa kruunaamana.

Hipsimme etsimään paikkoja Once Upon a Time -loppushow’ta varten hyvissä ajoin, ja pääsimmekin aika kivaan kohtaan, joskin istumaeturivit olivat menneet jo kauan ennen kuin pääsimme puiston keskiaukiolle puoli tuntia ennen show’n alkua. Ruuhkaisina päivinä puistossa pystyy ilmeisesti osallistumaan arvontaan, jonka voittajat pääsevät parhaille paikoille, mutta arvontaa ei meidän puistopäivänämme pidetty. Olimme kuitenkin sen verran ajoissa että löysimme ihan toimivat katselupaikat.

Kuten DisneySeassa, myös Tokion Disneylandissä loppushow on jo puolitoista tuntia ennen puiston sulkemista, mikä helpottaa mukavasti poistumisruuhkia. Lisäksi Disneylandin puolella iltailotulitukset ammutaan juuri ennen loppushow’ta eikä vasta sen jälkeen, mikä toimi mielestäni todella hyvin. Kun ihmiset joka tapauksessa tulevat kärkkymään aikaisin hyviä paikkoja, on mukavaa, että ilotulituksista saa vähän odotusohjelmaa, jolloin aika ei käy niin pitkäksi.

Once Upon a Time oli aivan yhtä hieno kuin Pariisin puistossakin. Pariisissa linnaan heijastettavan videon lisäksi linnan molemmille puolelle vesisuihkuihin heijastetaan myös kuvaa ja hahmoja, ja esityksessä osa repliikeistä on ranskaksi ja osa englanniksi. Tokiossa loppushow’ssa hyödynnettiin vain linnaa ja puhe oli pelkästään japaniksi, mutta kehystarina oli onneksi yksinkertainen – siinä Rouva Pannu kertoi tarinoita Kipolle – ja kohtaukset itse animaatioklassikoista olivat tietysti ennalta tuttuja. Mielestäni linnan alinta osaa käytettiin videon heijastamiseen hieman turhan paljon siihen nähden, että yhtään kauempana olevien katsojien on vaikea nähdä alaosan tapahtumia. Koska omat paikkamme olivat kuitenkin ihan hyvät, tämä ei omaa kokemustamme suuresti haitannut.

Kaunotar ja hirviö -osuus esityksestä oli erittäin komea lopetus, ja siinä linnan muotoja hyödynnettiin hyvin luontevasti Hirviön ja Gastonin lopputaistelun kehikkona. Ylipäänsä rakastan Disney-puistojen upeita loppushow’ta, ja tämänkin jälkeen piti vähän nyyhkiä liikutusta pois viimeisten pyrojen sammuttua.

——

Kävimme myös päivän aikana useissa laitteissa ja muissa kohteissa puiston sisällä, joista enemmän ensi kerralla.