Yuri!!! on Icen parhaat hetket

Unohduin viimeksi ulisemaan niistä Yuri!!! on Ice -sarjan puolista, jotka eivät oikein toimineet minulle. Tällä kertaa hyppään sitten suoraan asiaan, eli voimakkaimpina mieleen jääneisiin hetkiin, jotka tekivät sarjasta sen ongelmista huolimatta unohtumattoman kokemuksen.

Teksti sisältää ihan kaikki spoilerit.

10. Yuurin voitto Yuriota vastaan

Tästä vastakkainasettelusta olisi voinut saada irti enemmänkin.

Sympatiani kierivät hyvin herkästi altavastaajan suuntaan, joten massiivisen luisteluitsevarmuuden ja heiveröisen teiniegon välillä tasapainoileva Venäjän 15-vuotias luistelijalupaus Yurio ei oikein missään vaiheessa vetänyt suuresti puoleensa, eikä varsinkaan sarjan alkujaksojen aikana. Tykkään usein äksyistä pojista, mutta Yurion käytös oli mielestäni valtaosan ajasta hirveän ikävää. Hahmo ylitti mielessäni suloisen tsuntsunpöffön ja satuttavalla tavalla tahallaan ilkeän pissipään rajan liian monta kertaa että olisin voinut aidosti pitää hänestä.

Yuuri sen sijaan sai kannatukseni puolelleen alusta asti jo siksi, että ensimmäiset kaksi jaksoa sarja tuntui keskittyvän ilkeilevän ilomielisesti alleviivaamaan sitä, miten onneton luuseri hän on. Samaistuin helposti lannistuvan Yuurin tuntemuksiin mutta inhosin sarjaa, joka ilkkui nuorukaiselle lakkaamatta. Ilman ensimmäisen jakson tunteikasta luistelukohtausta sarja olisi epäilemättä tullut dropatuksi heti alkuunsa sadan voltin vihalla.

Tätä taustaa vasten kolmannen jakson kisa Yuurin ja Yurion välillä muutti sarjan sävyä ja samalla suhtautumistani sarjaan. Koutsina ja tuomarina toimiva Victor jakaa kummallekin pojalle juuri sen version samasta kappaleesta, joka tuntuu vieraammalta ja vaikeammalta. Oli suurenmoisen tyydyttävää nähdä teknisesti taitavan mutta emotionaalisesti viisivuotiaan ja sosiaalisesti kamalan Yurion kamppailevan hänelle annetun herkkää ja puhdasta rakkautta ilmaisevan On Love: Agape -ohjelman kanssa. Vielä tyydyttävämpää oli kuitenkin nähdä, miten komeasti Yuuri pystyi selvästi kypsempänä ja joustavampana ihmisenä sopeutumaan omaan ohjelmaansa, voimakasta seksuaalista rakkautta ilmaisevaan On Love: Erosiin.

Kolmannen jakson kisa sai sarjan tuntumaan vihdoin siltä, että se aikoi ottaa epävarman päähenkilönsä tosissaan eikä vain kuittailla tämän saamattomuudesta. Kisa sai myös luottamuksen sarjan hahmokirjoitukseen kasvamaan, kun se pystyi yllättäen esittämään tähän mennessä altavastaajana esitetyn Yuurin vahvuudet siihen asti selvästi parempana luistelijana esitetyn Yurion heikkouksia vasten.

Olisin oikeastaan toivonut, että Yuurin ja Yurion peilaamista toisiaan vasten olisi jatkettu sarjassa enemmän, sillä hahmot olisivat voineet oppia toisiltaan paljon ja tukea toisiaan ja muodostaa sitä kautta mielenkiintoisen suhteen. Yurio kuitenkin omituisesti katoaa sarjasta moneksi jaksoksi tässä vaiheessa ja palaa relevantiksi hahmoksi vasta loppukolmanneksella, joten tästä vastakkainasettelusta ei lopulta saatu irti niin paljon kuin olisin toivonut. Tämän myötä Yurio myös jäi minulle kaukaiseksi hahmoksi. Kolmannen jakson kisan häviö teki Yuriosta kuitenkin alkujaksojen esitystä sympaattisemman hahmon, jota ei onneksi tarvinnut vihatakaan sarjan edetessä.

(Sivuhuomiona on pakko mainita, että vaikka Yurio on alkuun innostunut Eros-versiosta, niin minua lähinnä hihityttää ajatus pikkulapsikiukuttelevalla tavalla söötistä Yuriosta yrittämässä esiintyä seksuaalissävytteisesti.)

9. Yurion tiikeripaita

On ihan hauska yksityiskohta, että ulkonäkö on Yuriolle supertärkeä juttu – katsokaa nyt tuota noloa takkiin mätsäävää matkalaukkua!

Vaikken yllä todetusti koskaan täysin lämmennyt Yuriolle, hän pääsi toimittamaan sarjan parhaat vitsit. Varsinkin sarjan alkujaksojen huumori perustui enimmäkseen Yuurin pilkkaamiseen ja tyhmiin chibivitseihin, mutta Yurion tiikeripaitakohtaus erottui edukseen tässä joukossa.

Yurio miettii Japaniin Victorin perässä saavuttuaan, ettei kannata postata Instagramiin kuvia, ettei valkulta tule huutoja – hän kun läksi koto-Venäjältä ulkomaille Yakov-valmentajaltaan salaa. Kaupungilla kävellessään hän kuitenkin näkee kaupassa hurmaavan mauttoman tiikeripaidan ja on niin suloisen jonne, ettei pysty olemaan postaamatta Instagram-kuvaa välittämästi ostettuaan paidan (eikä innostuksissaan ilmeisesti huomaa edes poistaa paikkatietoa).

Vitsi on ihanan lempeän rakastava eikä ollenkaan naurunalaiseksi tekemään pyrkivä. Siksi se antoi toivon siitä, ettei sarja ehkä olekaan niin ikäväsieluinen kuin ensimmäiset jaksot muuten antoivat ymmärtää. Hetki myös tuo esille sööttejä puolia Yuriosta ja herättää sitä kautta sympatiaa hahmoa kohtaan.

8. Yurion dance-off

Jakson 10 ED on myös kokonaisuutena hirveän hauska kollaasi pieniä hetkiä.

Jaksossa 10 paljastuu, että Yuuri on edellisen Grand Prix -finaalin päätösbileissä juonut itsensä niin tumperoon, että on innostunut haastamaan paikalla olijoita hurjaan tanssikisaan. Yurio muistelee tilannetta ärtyneenä, kun hänet vedettiin sellaiseen tyhmyyteen mukaan ja oli tosi noloa ja ankeaa. Sittemmin lopputekstien aikana nähdään kohtauksesta paikalla olijoiden nappaamia kuvia, joissa Yurio näyttää olevan vielä enemmän tosissaan tanssikisaamisen kanssa kuin Yuuri. On sööttiä, että Yurio antaa tilanteesta niin erilaisen kuvan kuin millaisena se kuvatodisteiden valossa meille näyttäytyy, ja jälleen kerran lempeämielinen vitsi avaa Yuriosta symppisteltäviä puolia epäkohteliaisuuden vastapainoksi.

(Tanssikisasta on tässä välissä pakko huomauttaa, että paljastuksen tehokkuutta heikentää minulle reippaasti se, ettei minusta ole ollenkaan uskottavaa, että a) Yuuri olisi unohtanut koko tapauksen täysin absoluuttisesti vaikka oli kuitenkin tarpeeksi järjissään pystyäkseen tankotanssimaan, b) kukaan ei olisi ladannut bileistä kuvia Instagramiin, mistä Yuuri olisi nähnyt ne ja c) asia ei missään vaiheessa usean kuukauden aikana tullut puheeksi Victorin ja Yuurin välillä, eikä edes Yurio kuittaile aiheesta. Käänne siitä, että Yuuri lähentelikin Victoria ensin ja Victor on siksi ajatellut heidän olevan tietyllä fyysisyyden ja yhteisymmärryksen tasolla jo sarjan alussa, on sinänsä ihan siisti ja saa Victorin alkujaksojen tunkeilun vaikuttamaan vähemmän ällöltä. Käänteen toteutus ei kuitenkaan harmillisesti mennyt kohdallani ihan läpi.)

7. Odotettu pariluistelu

Kohtauksessa on tosi nätti väripaletti.

En sarjan aikana oikein päässyt sisälle Yuurin ja Victorin romanssiin, koska heidän suhteensa voimatasapaino tuntui minusta liian selkeästi Victoriin painottuneelta. Sarjan aikana Yuuri tuntuu itsevarmimpinakin hetkinään olevan aina vähän altavastaajan asemassa jo senkin vuoksi, että Victorin parhautta hehkutetaan joka käänteessä, ja Yuurin mielessä pyörii jatkuvasti kisoissa, että hänen täytyy todistaa maailmalle ansaitsevansa Victorin. Lisäksi Yuuri tuntuu loppuun asti vähän epävarmalta siitä, mitä hänen ja Victorin välillä on, ja parin vuorovaikutus vaikuttaa usein pidättyväiseltä. Oli toki itsessään siistiä, että mainstream-sarjassa nähdään näinkin suorasukaisesti tarina kahden miehen välisestä romanttisesta viehätyksestä, mutta suhdedynamiikka ei onnistunut vakuuttamaan minua henkilökohtaisella tasolla.

Yuurin ja Victorin välisen valtaepätasapainon takia toivoin sarjan edetessä, että voisin nähdä heidät luistelemassa yhdessä. Sarja kuitenkin selvästi panttaa tällaista hetkeä, sillä silloin, kun Yuuri ja Victor ovat kummatkin jäällä, he keskustelevat eivätkä luistele. Näin heidän suhteensa ei kumma kyllä oikeastaan rakennu lainkaan luistelun kautta: vain Yuurin näytetään luistelevan sarjan nykyisyydessä, ja Victor taas näytetään luistelemassa lähinnä hahmojen muistoissa. Tämä lähestymistapa luo välimatkaa Yuurin ja Victorin välille. Itselleni ainakin tulee sellainen tuntu, että Victor olisi niin paljon Yuurin edellä, etteivät he oikein mahdu samalle jäälle luistelemaan.

Sarjan viimeisessä kohtauksessa Yuuri luistelee Grand Prix’n exhibition-ohjelmanaan ensin yksin Victorin kuuluisaa aikaisempaa Grand Prix -voitto-ohjelmaa. Kun Victor sitten saapuu hetken päästä  tekemään esityksestä pariluistelun, hetki tuntuu siltä, että Yuuri on vihdoin kuronut taitojensa osalta mutta ennen kaikkea henkisesti Victorin kiinni.

Jäätanssi saa pariskunnan vihdoin vaikuttamaan tasavertaisilta, kun Victorin luistelu ei ole enää vain epämääräinen muistoissa elävä jumalallinen kokemus, jota Yuuri palvoo kaukaa. Tavallaan siksi kohtaus tuntuu pikemminkin alulta heidän suhteelleen kuin sarjan lopulta. Tämä tekeekin siitä myös täydellisen päätöksen sarjalle – yksi vaihe suhteesta päättyy ja toinen alkaa. Kohtaus myös luo siten sillan sarjassa nähdyn kankean ja epävarmuudella täytetyn hahmodynamiikan ja ED:n paljon vapautuneemmalta tuntuvan paridynamiikan välille.

On kuitenkin ihan hirveän sääli, etten oikein pysty nielemään kohtausta sellaisenaan sen kontekstissa. Yksittäisenä kohtauksena se on kaunis, mutta se toimisi paljon saumattomammin, jos se ei tapahtuisi välittömästi Grand Prix -finaalin jälkeen, vaan vasta kuukauden tai muutaman päästä.

Yuuri ei nimittäin vielä Grand Prix -mitalia pidellessäänkään tunnu olevan lainkaan samalla rappusella Victorin kanssa, vaan hänestä paistaa ihan sama epävarmuus ja tietty riippuvaisuus toisesta kuin aina aikaisemminkin. Siksi Yuuri ei vaikuta vielä olevan ollenkaan valmis siihen, että suhde kasvaisi tasapainoisemmaksi välittömästi. Olisin kaivannut pientä välimatkaa finaalin ja epilogi-pariluistelun välille, jotta voisin pitää suhteen kasvua aidosti uskottavana. Oli siis ihanaa, että sarja täytti odotukseni ja toiveeni saada nähdä Yuuri ja Victor jäällä yhdessä, mutta voi kun kohtaus olisi rakennettu hieman eri tavalla!

(En itse asiassa alun perin tajunnut, että epilogi luistellaan ihan finaalin kylkeen, koska hahmojen dynamiikka vaikuttaa niin erilaiselta. Jos väärinkäsitykseni ei olisi korjautunut, tämä kohtaus olisi ollut paljon lähempänä ykköshetkeäni. En silti totuuden paljastuttuakaan hennonnut millään jättää pariluistelua pois listalta, kun tykkäsin viimeistä jaksoa katsoessa siitä niin paljon.)

6. Victor huomauttaa Yuurin kestävyydestä

Vähän tasapainoa.

Jaksossa 4 mieleeni painui yllättävän syvästi aivan pikkuinen hetki, kun Victor on auttanut Yuuria harjoittelemaan vaikeaa hyppyä. Kolmentoista kerran jälkeen Victor on jo aivan poikki, mutta Yuurissa riittää vielä virtaa. Victor huomauttaa, että Yuurista löytyy yllättävän paljon kestävyyttä.

Hetki tuntui taas monipuolistavan sarjan hahmokirjoitusta tuomalla ensimmäistä kertaa esiin, että Yuurilla on jotain luisteluun liittyviä ominaisuuksia, joiden osalta hän on Victorin yläpuolella – ja että toisaalta Victor ei ole kaikkivoipa luistelujumala, vaikka sarja usein maalaa hänet sellaiseksi. Tämä aivan pieni sipaus tuo mukavaa tasapainoa, inhimillisyyttä ja lähestyttävyyttä hahmoon, jota kaikki muut hahmot muistelevat taukoamatta legendaarisen mahtavana luistelijana.

5. Yuuri käskee Victoria palaamaan Japaniin sairaan koiran vuoksi

Kun Yuuri ja Victor ovat Venäjällä Grand Prix -finaalin kannalta ratkaisevissa kisoissa, he saavat yllättäen Yuurin perheeltä tiedon siitä, että Victorin Japaniin jäänyt koira Maccachin on kriittisessä tilassa syötyään tyhmyyksiä.

Yuurin ensimmäinen reaktio tietoon on käskeä Victoria lähtemään heti Japaniin, vaikka seuraavan päivä vapaaohjelma määrää sen, pääseekö Yuuri Grand Prix -finaaliin vai ei. Hän on tietoinen sekä oman tilanteensa vakavuudesta ja tuen tarpeestaan että siitä, miten tärkeä kumppani Maccachin on Victorille. Minusta oli erinomaisen suoraselkäistä ja epäitsekästä Yuurilta, että hänen selkärankareaktionsa on, että Victorin pitäisi tällaisessa tilanteessa olla Maccachinin eikä Yuurin tukena.

4. ED

Paljon pieniä tulevaisuuden muistoja.

Sarjan ED on ihana tunnelmailupätkä, jossa selataan hahmojen Instagram-kuvia ja näytetään still-kuvia Yuurista, Victorista ja Yuriosta tekemässä kesäisiä juttuja, kuten käymässä rannalla ja leikkimässä tähtisadetikuilla. Kesäinen kuvasto antaa myös vinkin siitä, että ED ilmeisesti sijoittuu sarjan tapahtumien jälkeiseen aikaan, sillä sarja itse alkaa syksyllä, eikä siihen liity kesäisiä maisemia.

Tältä osin sarja väläyttelee ED:n aikana siis hahmojen tulevaisuutta samalla tavalla kuin varsinainen jaksosisältö väläyttelee näiden nykyisyyttä kertomatta kuitenkaan kaikkea. Ajatus on hirveän kiva, ja on erityisen mukava nähdä varsinkin Victorin ja Yuurin välisiä kursailemattomia kiintymyksenosoituksia ED:n kuvastossa. Hahmojen välit ovat siinä silmissäni romanttisemman ja aidomman tuntuiset kuin missään, mitä itse jaksosisällön aikana nähdään. Tämä voisi kertoa näiden suhteen kehittymisestä edelleen sarjan lopetuksen jälkeen, ja ED-kuvista tuleekin yhteisen hauskanpidon takia minulle paljon tasavertaisempi kuva kuin sarjan aikana nähtävistä hetkistä.

ED-kuvissa ei näy samanlaista epävarmaa jännittyneisyyttä hahmojen välillä kuin sarjan aikana muuten. Yuuri ei näytä olevan ollenkaan altavastaajan asemassa, vaan hän ja Victor vaikuttavat niissä aidosti tasavertaisilta henkilöiltä ilman epätasapainoisen ihailusuhteen ja epävarman omistushaluisuuden tuomaa painolastia. Itse sarjassa taas on hyvin vähän hetkiä, joissa kaksikko ihan vain viettäisi aikaa ja pitäisi avoimesti hauskaa yhdessä.

ED korostaa myös hyvin valokuvien merkitystä yhteisten muistojen rakentamisen ja säilyttämisen kannalta. Kaikissa kuvissa on kyse nimenomaan läheisten kanssa jaetuista hetkistä (jos ei muuten niin Instagramin kautta, jonne tietysti laitetaan kuvia jotta kaverit näkevät, mitä hauskaa kukin on viime aikoina tehnyt). Tämä sopii hyvin sarjan mukana koko ajan kulkevaan siteiden muodostamisen teemaan. Myös kappaleeseen liittyy hyvin nostalginen, kullattuja muistoja makusteleva kaunis ja eläväinen mutta aivan hitusen surumielinen sävy.

3. Yuuri törmää seinään

Vähän lähti lapasesta.

Viidennessä jaksossa käydään läpi sekä Japanin kisojen lyhytohjelmat että vapaaohjelmat. Jakson alkupuoliskolla Yuuri selostaa voice-overina ajatuksensa lyhytohjelmansa aikana, mutta vapaaohjelmassa Yuurin ääni vaimenee täysin ja ohjelmasta kuullaankin tällä kertaa vain Victorin ajatuksia.

Victor käy läpi mielessään Yuurin vapaaohjelman elementtejä Yuurin luistellessa. Victor pohtii ristiriitaisin tuntein, että yhtäältä Yuuri toimii monessa käänteessä hänen neuvojensa vastaisesti eikä suorita teknisesti parastaan, mutta toisaalta Yuurin tämänkertainen esitys on silti jotenkin normaalia intensiivisempi ja lumoavampi.

Esitys myös todella tuntuu erityisen intensiiviseltä. Näin on ehkä juuri sen takia, että ajatusnäkökulman vaihto luo minulle tunnun siitä, että Yuuri on vapaaohjelman aikana niin sisällä luistelussaan, ettei hänellä kerta kaikkiaan ole ajatuksia sen aikana. Hän tuntuu olevan aivan uudenlaisen flow’n vallassa. Kohtaus kulminoituu siihen, kun hän laskeutuessaan viimeisestä hypystään täräyttää päänsä kaukalon seinään. Välikohtaus on kuvattu raivokkaasti ja nopeasti, kun veripisarat lentävät ja yleisön henki salpautuu, mutta Yuuri vain jatkaa ohjelmansa loppuun rauhallisesti kuin transsissa.

Kohtauksen animointi on jäänyt valitettavan kankeaksi, mutta siitä huolimatta siihen on saatu mukaan tyynen raivopäistä ja määrätietoista intensiivisyyttä, jota Yuurin esityksissä ei yleensä näy.

2. Yuurin itkukohtaus

Victor on välillä melkoisen perseestä ihmisenä ja valmentajana.

Ehdottomasti sarjan paras ja vetävin hahmo- ja hahmosuhdekirjoitushetki minulle löytyy seitsemännestä jaksosta, jossa Yuuri näyttää uhkaavasti paineen alla murenemisen merkkejä. Yö on jäänyt nukkumatta jännityksen takia ja jokainen kehu, jonka China Cupin selostaja osoittaa muiden luistelijoiden suorituksille, täräyttää kauhun viimeiseksi vuorossa olevan päähenkilön kasvoille. Tilanne näyttää täysin toivottomalta, ja Victor yrittää neuvottomana rauhoitella tärisevää luistelijaansa.

Koko jakso keskittyy Yuurin kasvavaan hermostuneisuuteen ja lamaannukseen. Myös muiden luistelijoiden esityksiä käytetään tehokkaasti apuna, kun fokus säilyy koko ajan siitä, miten säikysti Yuuri reagoi muiden onnistumisiin. Victor päättää lopulta kokeilla motivoida Yuuria uhkaamalla lopettaa tämän valmentajana, jos nuorukainen ei pääse mitalikolmikon joukkoon. Victorin yllätykseksi Yuuri purskahtaa itkuun – ei siksi että pelkäisi Victorin olevan tosissaan, vaan koska huomaa valmentajan vain testaavan häntä, mutta ikävän painostavasti sanominen tuntuu silti pahalta, koska se kuulostaa epäluottamuslauseelta. Samalla Yuuri päätyy purkamaan patoutuneen jännityksensä itkun kautta ja kertomaan Victorille, että hän tarvitsee tältä vain uskoa siihen, että hän voi voittaa – silloinkin, kun hän ei itse osaa uskoa itseensä.

Kohtaus on hyvin voimakas etenkin sen vuoksi, että Yuurin reaktiota on pohjustettu koko jakson ajan ja toisaalta siksi, että Yuurin reaktion intensiivisyys yllättää Victorin moneen otteeseen kohtauksen aikana. Lisäksi muiden luistelijoiden esityksiä käytetään jaksossa tärkeän konfliktin rakentamiseen paremmin kuin missään muussa sarjan kisassa. Kun Yuurin murtumisen partaalla hoipertelua näytetään vain lyhyesti aina muutamaan otteeseen esitysten aikana ja välissä, tahtoisin vain palata katsomaan, mitä sankarille kuuluu. Muiden luistelijoiden esitykset vitkuttavat Yuurin kohtauksiin pääsemistä ja lisäävät siten koko ajan jännitettä ja tekevät ajan kulumisen samalla tuskastuttavan selväksi – enää muutama esitys pääkallohetkeen, vaikka Yuuri on yhä ympäriinsä hortoileva stressipallo.

Lisäksi itkukohtauksen jälkeisessä vapaaesityksessä jännityksen laukeaminen johtaa siihen, että Yuurin esityksen tunnelma on vapautuneempi ja hallitumpi kuin koskaan aikaisemmin – ja etenkin hienossa kontrastissa viidennen jakson sekalaisen intensiiviseen versioon vapaaohjelmasta. Yuuri myös moittii samalla mielessään tyynen rauhallisesti Victorin kokemattomuutta valmentajana. Tämä muutos Yuurin aikaisemmin lähinnä ihailevassa suhtautumisessa Victoria kohtaan monisävyistää suhdetta mukavasti.

Seitsemäs jakso on kokonaisuutena ehdottomasti sarjan paras. Se toimittaa upean hallitulla tavalla tuskastuttavan jännitteisen pohjustuksen, kiristyneen tunnelman purkautumisen yllättävällä ja voimakkaalla tavalla sekä äärimmäisen tyydyttävän jälkitunnelmoinnin.

1. Yuurin viimeinen vapaaohjelma

Kohtauksen huuma vei mukanaan.

Kun Yuuri on päätynyt hieman alisuorittamaan Grand Prix -finaalin lyhytohjelmansa, on viimeisen jakson vapaaohjelmalle ladattu valtava määrä painetta ja odotuksia. Yuuri on metsästämässä kultamitalia, mutta lyhytohjelmakierroksen neljäs sija ei näytä hurjan hyvältä.

Yuurin hahmokaari on keskittynyt siihen, että itsevarmuuden karttuessakin hän on edelleen suoritukseltaan epävakaa. Vapaaohjelmaa edeltävä keskustelu Victorin kanssa uran lopettamisesta finaalin jälkeen varmistaa, että sekä Yuuri että Victor lähestyvät viimeistä esitystä vakavina ja innottomina. Tämä lataa myös katsojiin epävarmuutta Yuurin onnistumisen suhteen. Kuten Yuuri toteaa, ohjelman pitäisi onnistua täydellisesti ja paremminkin, jotta kultasija olisi saavutettavissa. Mutta Yuuri ei lähde jäälle taistelumielin, joten vähän ankean tunnelman perusteella on vaikea tietää etukäteen yhtään, mitä tuleman pitää.

Kaikki sarjan aikana kasautuneet paineet ja odotukset pystytään kuitenkin ilmaisemaan esityksen animoinnissa hurjan hyvin. Jokaiselle Yuurin hypylle ladataan painolastia. Hyppyjen ponnistuksia korostetaan, hypyt näytetään erityisen korkeina ja jokainen laskeutuminen tärähtää hermoja raastavasti. Siksi hyppyjen aikana tai niitä ennen ei ole lainkaan selvää, saako Yuuri suoritettua kunkin hypyn täydellisesti. Jokaisen onnistuneen hypyn jälkeen paine tuntui vain kasvavan entisestään.

Katsoin kohtauksen henki salpautuneena ja jännitin Yuurin puolesta koko voimallani. Vaikka Yuri!!! on Ice on ollut minulle monessa kohtaa melkoisen epätasainen ja usein vähän kädenlämpöinen sarja, tämä viimeinen luistelu oli yksi fiktionkuluttajaelämäni hienoimmista mukanaelämisen hetkistä.

—-

Näidenkin lisäksi sarjassa oli paljon muistettavia ja hienoja hetkiä. Erityismaininnan voisi ansaita viidennen jakso kohta, jossa Yuuri kannustaa häntä fanittavaa sööttiä Minamia, kun poika on aloittamassa ohjelmansa.

Suosikkihetkeni keskittyvät selkeästi Yuuriin, joka oli alusta asti mielestäni hyvin mielenkiintoinen hahmo, josta löytyi paljon kasvunvaraa (siitäkin huolimatta että Yuurin ääninäyttelijä Toshiyuki Toyonagan uliseva näyttelytyyli on ihan sietämätöntä kuunneltavaa). Ja vaikka kuinka vikisen siitä, ettei Yurio sykähdyttänyt hahmona, niin selvästi hänenkin söpöhetkensä jäivät mieleen. Ailahtelevainen Victor taas ei suuresti herättänyt minussa positiivisia tunteita.

Kaikkiaan on ihan hauskaa, että top 3 -hetkeni pyörivät vielä kaikki Yuurin vapaaohjelman ympärillä. Tämä kertoo siitä, että luistelukohtauksiin on sarjassa saatu ladattua soveltuvan paljon paukkuja siitä huolimatta, että samaa ohjelmaa toistetaan monta kertaa.