Disney-joulukalenteri – 14. päivä

Tervetuloa Missing Linkin joulukalenteriin! Kirjoitan joka päivä yhdestä Disneyn klassikon laulukohtauksesta ja kerron, miksi se lukeutuu suosikkeihini. Kalenteriin päässeet musiikkinumerot ovat osapuilleen paremmuusjärjestyksessä, eli mitä lähemmäs joulua pääsemme, sitä enemmän arvostan päivän laulukohtausta. Jokainen listan kohtauksista on kuitenkin omalla tavallaan upea.

Koska Disneyn suomidubbaukset ovat aivan ensiluokkaisia ja monesti tutumpiakin meille suomalaisille kuin alkuperäiset, käsittelen rinnan suomalaisia ja amerikkalaisia versioita. Liitän postauksiini tuubivideon siitä versiosta, jota itse pidän parempana, ja pyrin kirjoittamaan aina tarpeen vaatiessa sanasen eri ääniraitojen vertailua. En varoita spoilereista erikseen, koska oletan Disneyn klassikot sen verran yleissivistykseksi.

A Whole New World / Se on kuin yö (Aladdin)

[englanninkieliset lyriikat]

Aladdinin ja Jasminen hurmaava ja tunteikas kappale toimii liian sokerisuuden raja-asteen paremmalla puolella, sillä se ei ole pelkästään tai oikeastaan edes ensisijaisesti rakkauslaulu (toisin kuin hyvin samantyyppinen Leijonakuninkaan Can You Feel the Love Tonight). Sen suurimpana objektiivinä tietysti on saattaa pääpari yhteen, mutta tämä tapahtuu enemmän Jasminen ihmetyksensekaisen innostuksen kautta, jota Aladdinin kosiskelu lähinnä maustaa.

Se mikä varsinaisesti saa kohtauksen toimimaan on kuitenkin Aladdinin tavaramerkkielkeiden – ”Luotathan?” (0:10) ja omenan vierittäminen olkavarrella (2:19) – nokkela käyttö ja varsinkin Jasminen reaktiot hänen tunnistaessaan aiemmin tapaamansa katurotan niistä. Ennen näitä maamerkkejä Jasmine kummastelee aivan kohtauksen alussa vain Taikamattoa, eikä vaikuta ensinkään kiinnostuneelta ”Prinssi Alista” ennen kuin tämä paljastaa itsensä epähuomiossa maneerillaan. Tämän jälkeen Jasmine ei epäröi enää lainkaan, vaan nousee ovelasti hymyillen Maton kyytiin.

Omenan jälkeen Jasminen ilme kirkastuu, kun hän varmistuu prinssinsä henkilöllisyydestä. Näillä ilmeillä pelataan todella hienosti, sillä taustalla lymyävä uskomus katupojan kuolemasta todella näkyy ”Luotathan”-repliikin jälkeen Jasminen kasvoilta – hän on aidosti hämmentynyt huomatessaan yhtäläisyyden söpön, mutta teloitetun katupojan ja pöykeilevän kosijan välillä. Ensimmäisessä vaiheessa hän näyttää epäuskoiselta ja yllättyneeltä ja lähtee Aladdinin mukaan suureksi osaksi saadakseen epäilykselleen varmuuden. Kun näin käykin, hän on onnensa kukkuloilla. Vasta nyt päästään Jasminen upeasta uudesta seikkailusta siihen varsinaiseen kaksisuuntaiseen rakkauslauluosuuteen – kun koko musikaalinumerosta on jäljellä vain parikymmentä sekuntia.

Nämä kuviot ovat näkyvällä tasolla hyvin pieni osa kohtausta, mutta ne selittävät yllättävän hienovaraisesti Jasminen toimintaa kohtauksen aikana. Tämä laulu toimii nimenomaan siksi, ettei Aladdin saa kipakkaa prinsessaa puolelleen pelkällä nätillä laululla, siihen Jasmine on aivan liian älykäs.

Eikä tee toki pahaa, että tämä on Disneyn kauneimpia ja lumoavimpia kappaleita tunnelmalliselta ja visuaaliselta toteutukseltaan. Jasminen sininen asu suorastaan hehkuu tummassa sinisävy-yössä (vaikka sille punaiselle tuleekin ehkä kuolattua enemmän), ja vapauden ja vauhdin tuntu on huimaava. Maailman kiertely toimii myös sievänä ja sopivan taustalle jäävänä lisänä uuteen maailmaan tutustumisen teemassa.

Lisäksi minusta on aika hulvattoman hauskaa, miten Aladdin posettaa aivan pokerinaamalla tosi maailmanmiestä, ”Annas kun mä vähän näytän sulle tyttö pieni maailmaa, kun kerta on tullut vähän siellä ja täällä seikkailtua.” Ihan niin kuin jossain katuojassa ikänsä asunut kirppukasa olisi koskaan poistunut Agrabasta sen enempää kuin paikallinen prinsessa. Tuntuu tosi tuoreelta nähdä hahmo, joka valehtelee ilman että yleisölle pitää vääntää tämän hävyttömän aktin tapahtuminen ihan rautalangasta.

———————

Kappale on avainosiltaan yksi niistä vähemmän sanatarkoista käännöksistä; kuinkas muutenkaan, kun huulisynkan täytyy tämän kaliiberin produktiossa olla kohdallaan. ”A Whole New World” paljastaa varsin suorasukaisesti, mistä hommassa on kyse, mutta ”Se on kuin yö” kuulostaa kontekstittömänä kryptisemmältä ja ehdottomasti enemmän rakkauslaululta. Liitettynä muihin lyriikoihin suomennettukin nimi kuitenkin avautuu: ”Tän uuden maailman / nään ihanan. / Se kauneudessaan on kuin yö tää.”

Kuten monen muunkin kappaleen kohdalla, arvostan suomennoksen epäsuorempaa lähestymistapaa, vaikka osaa säkeistä vaivaakin ymmärrettävästi pieni käännöstauti. Jasmine laulaa suomiversiossa korviini häiritsevän korkealta niin, että ääni menettää pahimmissa paikoissa ryhtinsä, mutta Sami Aarvan Aladdin on todella hot ja onnistuu todella tekemään katupojusta oman roolinsa – vai kuulostaako Scott Weignerin ”Do you trust me?” muka oikeasti jonkun korvaan luontevammalta kuin Aarvan ”Luotathan?”