Ennead on eteläkorealainen webtoon mangan sijaan, mutta lasketaanpa silti joukkoon. Ihan hauska kokeilla välillä tällaistakin, ja juttelimme Petterin kanssa Mangakartassa lukukokemuksesta pidemminkin.
Tekijä: Mojito
Julkaisu: Useilla webtoon-alustoilla, englanniksi webtoon-muodossa Tappytoon, printtimuodossa Seven Seas
Julkaisuaika: 2018–
Luettuna: 4/6+ (kuusi printtikirjaa julkaisuna, webtoonia on melkein tuplasti enemmän)
Fantasiamaailma:
Egyptin jumaltarusto on varsin hauska maaperä fantasiamaailman rakentamiselle, kun voi ammentaa valtavasta myyttialtaasta, jossa jumalat sanailevat ja ottavat yhteen keskenään. Sarjassa onkin paljon kiinnostavaa tästä näkökulmasta, ja Egypti-henkisyys on hauska mauste.
Toisaalta maailma toimii lopulta vähän kummallisesti. Lukijalle kerrotaan, että maailmassa on sitä tavallista kuolevaista kansaakin jumalien armoilla, mutta tätä ihmisporukkaa ei vain missään oikein näy. Siksi ei tule myöskään selväksi, miten ihmiset ja jumalat ovat tekemisissä toistensa kanssa. Tämä tuntuisi mielestäni olennaiselta asiasta tuoda jotenkin esiin, kun kyse on kuitenkin jumaltarustosta. Sarjassa toki viitataan siihen, että ihmiset ovat jumalten oikkujen armoilla, mutta on vaikea hahmottaa, ovatko ihmiset ja jumalat esimerkiksi olemassa samalla hahmotuksen tasolla, vai toimivatko jumalat sarjan maailmassa enemmän niin, etteivät ihmiset kykene varsinaisesti näkemään heitä.
Tämä on onneksi aika pieni murhe, mutta syö muuten kiinnostavaa maailmanrakennusta hieman.
Setämies:
Seth on Horukselle niin kirjaimellinen setämies, että oli pakko antaa osuma, vaikkei Sethiltä setämiesenergiaa löydykään. Toisaalta Osiris on kyllä aika hälyttävän daddy.
Setämiehisyys liittyy toki siitäkin näkökulmasta sarjan loreen, että aika lailla kaikki jumalat ovat melko läheistä sukua toisilleen, kuten kanonisestikin. Tämä ei toki hidasta sarjan menoa sen enempää kuin oikeassakaan mytologiassa, eivätkä hahmot yleensä tunnu millään tavalla sukulaisilta.
Vanhempi uke, yabai ja non-con:
(Tämä kohta sisältää spoilereita luetuista neljästä ensimmäisestä kokoomakirjasta.)
Vähän hämmensi, kun aloin lukea ensimmäistä kirjaa, eikä siellä näkynyt muita BL-elementtejä kuin yksi hieman vihjaileva kohtaus miesten välillä. Kakkoskirjassa päästiin sentään vedenalaiseen suusta-suuhun-happisuudelmaan, mutta edelleen fokus oli jossain ihan muualla kuin poikain välisessä kipinöinnissä. Kolmannessa ja neljännessä kirjassa sitten lunastettiin BL-lupaukset ja ensimmäisten kirjojen vihjailu aika erikoisen inhalla tavalla.
Sethiä on seurattu tarinassa jo pitkälle aika epämiellyttävänä, kaikkea vihaavana pahisprotagonistina. Lukijalle on kuitenkin alusta saakka myös vihjattu, ettei Osiriskaan ehkä ollut niin viaton aikoinaan tapahtuneen tragedian osalta kuin tarinan alku antaa ymmärtää. Kolmas ja neljäs pokkari sitten posauttavatkin eteen kumpikin yhden aika veret seisauttavan ja hillittömän pitkän ja raa’an raiskauskohtauksen, jotka maalaavat kuvan etenkin Sethistä ja Osiriksesta hahmoina aivan uudella tavalla, jota kerronta on kuitenkin täkyttänyt sen verran nätisti, ettei käänne hahmojen esittämisessä tuntunut tulevan puun takaa, vaan se päinvastoin toi tarinaan varmuuden tapahtumista, joita olinkin jo ounastellut.
Narratiivisesti tämä epäluotettavan kerronnan shokeeraava murentaminen toimii tosi jännästi, ja se myös tekee Sethistä sympaattisemman hahmon. Toisaalta jäin toivomaan, että Seth saisi tulevaisuudessa myös hahmonrakennusta, joka ei perustu siihen, että häntä raiskataan. Tarina on toki vielä ihan kesken, joten toivottavasti hahmo pääsee kasvamaan muillakin tavoilla, nyt kun hänen kipeimmät kohtansa on paljastettu.
Luin sarjasta K18-version, ja ihmettelin vähän, miten K16-versio on toteutettu, kun yhtäältä raiskauskohtaukset ovat tosiaan niin häkellyttävän suuressa roolissa tarinassa, mutta toisaalta kerronta on jo valmiiksi aika hyvällä maulla toteutettua, eikä siellä esimerkiksi japanilaisen standardikäytännön mukaan olisi oikeastaan mitään, mikä vaatisi sensuuripalkkeja kuvan päälle. Onneksi sarjan vähän kökkö wiki-sivusto tuli apuun ja valaisi, että vähemmän hurjan version ero K18-versioon muodostuu enimmäkseen hienovaraisista visuaalisista pehmennyksistä ja lukijan huomion ohjaamisesta vähemmän sensuellisti.
Jännä piirrostyyli:
Mojiton piirrostyyli näyttää aika hauskan erilaiselta tyypilliseen BL-mangaan verrattuna. Tussausviiva on aika paksua ja selkeää, ja hahmojen kehojen piirteet erottuvat tosi kivasti. Hahmodesigneissa on virkistävää, miten seksikkäinä ja lihaksikkaina myös sarjan lukuisat naishahmot kuvataan.
Ja toki erottuvaan ulkomuotoon tuo osansa sekin, että sarja on julkaistu kokonaan väreissä – joskaan värit eivät monessakaan kohtauksessa ole erityisen nättejä, vaan tosi paljon näkyy ruskeaa ruskealla. Värit tuovat lisäarvoa eniten egyptiläisten seinämaalausten hengestä inspiraatiota ottaneessa hahmojen meikkityylissä, Sethin päähineen alta välillä paljastuvissa punaisissa hiuksissa ja Osiriksen kelmeänvihervässä ihossa. Erityisesti meikit tuovat erinomaisen Egypti-fiiliksen sarjaan.
Lukukokemuksena Ennead oli varsin jännä kokeilu minulle, koska eteläkorealaiset webtoonit ovat taloudessani vielä aika uusi juttu. Enneadin luin tosin turvallisesti paperilta, mikä oli vähän hassu kokemus, kun selvästi sarjaa ei ole visuaalisen kerrontansa puolesta tarkoitettu luettavaksi paperisivuilta.
Törkeän päheä kansidesign kuitenkin, kun kukin kolmen kannen kuvasarja yhdistyy yhdeksi isoksi kuvaksi, jossa kutakin yksittäistä kanssa koristavat hahmot ovat mielenkiintoisesti vuorovaikutuksessa keskenään!
Mieleenpainuva hahmo:
Katkeruudessaan rypevä ja pahaa ympärilleen levittävä Seth on ehdottomasti sarjan valovoimaisin hahmo. Hänestä tekee mielenkiintoisen se, ettei hän selvästi ole aina ollut kamala kusipää, vaan on muovaantunut sellaiseksi hirveiden kokemusten myötä, ja katkeruus on ajanut hänet vihaamaan jopa rakkaitaan. Hänessä onkin aika paljon samaa erään suosikkihahmoistani kanssa, nimittäin Vanitaksen kirjan nimihahmon. Rikkinäisyyttään karseilulla peittävät ikävät pojat ovat vähän heikko kohtani.
Varma uusintaluku:
Luin sarjaa kirjaston antimina, mutta alkoi kyllä kiinnostaa ostaa sarjaa omaankin hyllyyn uusintalukemista varten, kun siinä oli sen verran mielenkiintoisia juttuja, sekä kerronnallisesti että ihan prefesenssimielessä. Jokin valitettava osa sydämestäni tykyttelee sille, että itsensä karseiksi tyypeiksi vääntäneitä hahmoja kurmuutetaan, ja he joutuvat sitä kautta kohtaamaan oman hirveytensä.
Muita huomioita:
Horus taitaa olla sarjan pääasiallinen semehahmo, ja hän on toistaiseksi vielä jäänyt stoalaisen hiljaisena hahmona räiskyvämpien Sethin, Osiriksen ja Isiksen varjoon. Koska sarjassa ei ole vielä oikein järkeviä romansseja näkynyt, vaan lähinnä tosi yksipuolisia myrkyllisiä tunteita ja niistä seuraavia kamaluuksia, en oikein vielä kokenut oikeaksi antaa tälle myrkyllisen romanssin osumaa. Toivottavasti jossain vaiheessa päästään johonkin romanttiseenkin ja eteenpäin pakottamiskauheuksista, koska näiden neljän kirjan jälkeen meno tuntuu vähän lohduttomalta.
Kuvat © Mojito ja mahdolliset muut oikeudenomistajat