Kuten suunnilleen kaikki vuosikatsauksia kirjailleet ovat maininneet, vuosi 2014 ei ollut mitenkään suuremmoisen vahva animevuosi. Kivaa katsottavaa kuitenkin löytyi aika tarpeeksi ja parikymmentä sarjaa tuli tapitettua loppuun.
Vuoden 2013 jämät
Kill la Kill
Isänsä kuolemaa kostamaan lähtenyt Ryuuko lyöttäytyy yhteen voimabuustin antavan taikakoulupuku Senketsun kanssa pärjätäkseen pääepäillylleen, OPKH:n puheenjohtaja Satsukille.
Kill la Killin tuskallisen hidas ja episodirakenteinen alkupuoli ei jaksanut napata mukaansa. Alkuun ei tapahdu juuri muuta kuin päämäärättömän oloista tappelua tappelun vuoksi. Puolivälissä sarja kuitenkin kiinnitti huomioni Ryuukon hämmentävän karmivalla ja voimakkaalla berserk-kohtauksella. Tuo hetki muutti suhtautumiseni sarjaan täysin nostamalla pikkupikkudominavaatteissa hyppelehtimisen ja tappelemisen panokset yhdellä rykäisyllä huikean korkealle. Äkkiä sarja ei tuntunutkaan enää pakkopullalta, vaan sai alleen valtavasti oikeaa dramaattista tehoa. Olisin tosin kaivannut kohtauksen suurempaa huomioimista myöhemmissä jaksoissa.
Siitä lähtien sarjan meno kuitenkin kiihtyy varsin kivasti, ja suurieleinen lopetus jätti erittäin miellyttävän maun suuhun. Tykkäsin sarjan systemaattisesti yliviljellystä symbolitykityksestä ja sen humoristisesta toteutuksesta, joka malttaa jättää tilaa myös vakavalle sisällönkäsittelylle ja viihdyttävälle hahmokaartille. Pidän rosoisen animaatiotyöskentelyn kekseliäisyydestä, agressivisuudesta ja rohkeudesta. Hahmodesignit ovat kauniita, ja niistä oli mukava nähdä useita variaatioita. Senketsun ja Satsukin vastaavan voimakoulupuku Junketsun niukasti peittävät taistelumoodit tosin vaativat hieman totuttelua ja perusteluja, ennen kuin liian paljastavat asut alkoivat näyttää fiksuilta.