Talvikausi
Talvikausi jäi animen kannalta vähän heikoksi. Vähän kaduttaa, että loppuun tuli katsottua kehno Zvezda Plot eikä yliluonnollisella varustettua söpöilyhöpsöke Engaged to the Unidentifiedia (Mikakunin de shinkoukei) tai sukupuoliroolit kääntävää komedia Witch Craft Worksiä.
Kummatkin jäivät ihan vahingossa katsomatta loppuun, vaikka ensimmäisen kolmanneksen jälkeen varsinkin Mikakunin vaikutti oikein hauskalta sarjalta, ja pikkusisko oli aika rasittavansöpönen. Witch Craft Works puolestaan loisti todella liian taitavalla ohjauksellaan, vaikka sisältö tuntuikin vähän banaalilta yhden vitsin pöhöltä. WWW:n ED tosin on sellainen korvamato, että siitä muistan sarjan varmaan pitkään. Ehkäpä palaan näiden pariin vielä joskus, mutta välttämätöntä se ei liene.
Yksi jakso tuli töllötettyä Hamatorasta, Hoozuki no reitetsusta, Nisekoista ja Wizard Barristersista, joista ainoastaan viimeksi mainittu herätti mitään kiinnostusta jatkosta, mutta sen hörpändörppäkuvaus lakitoimiston toiminnasta sai pään posahtamaan.
World Conquest Zvezda Plot
Pikkutytön hahmoinen Kate valloittaa maailmaa.
Kohtuullisen lupaavasta, joskin vähän tyhjän oloisesta alustaan huolimatta Zvezda Plot päätyi olemaan kasa värikästä ja nättiä sotkua. Kate on ihana ja söpis tyttö, ja Roboko ihana ja söpis robottipuputyttö. Muuten hahmokaarti jätti melko kylmäksi, eikä tarinankuljetus anna kivoillekaan tapauksille niin paljon kontekstia, että näistä voisi oikeasti välittää.
Sarja tuntuu tavoittelevan Mawaru Penguindrum -henkistä tyyliä, jossa onnistuukin varsin kivasti. Sarja näyttää hyvältä ja luo itselleen onnistuneesti hyvin erityisen asenteen. Sarjan hahmodesigntyyli ja värien käyttö miellyttivät. Se tuntuu kuitenkin unohtaneen sisältöpuoleen panostamisen aidossa style before substance -hengessä.
Lopputulos on sekava sekametelisoppa vailla erityistä nokkeluutta. Se yrittää toisinaan sanoa jotain, mutta joko ei oikein saa kakisteltua asiaansa ulos, vaan piiloutuu jännän tyylinsä taakse tai sitten iskee tupakoinninvastaisen viestinsä nyrkillä katsojan naamaan. Hahmofokuskin on enemmän humoristinen kuin dramaattinen, joten hahmojen syvennystä ei ei pahemmin tapahdu, ja näistä on vaikea saada kovin paljoa irti, kun itsetietoinen komediahösö ei iske.