Joulukalenteri 2011: 15. päivä – koirankuonolainen

15.12.2011 kello 09:00

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Tänään katsotaan vielä toista hahmodesign-feiliä ennen onnistuneempiin tapauksiin palaamista. Edellisessä esimerkissä heikko ja sekava hahmosuunnittelu ei sentään suuremmin haittaa katselukokemusta, kun taas tämä esimerkki ihan oikeasti häiritsee tärkeää kliimaksikohtausta.

Narissa-lohikäärme (Lumottu)

Kuningatar Narissan lohikäärmemuoto on niin pahastunut möllöstä designistaan että uhkaa kaikkien Greyn anatomian ystävien kiusaksi syödä McDreamyn.

Onhan se mukavaa, kun tietokoneanimaatio tarkentuu ja sitä pystytään nykyisin käyttämään jo aika saumattomasti live action –leffoissa. Mutta joskus CG-malleissa tehdään ikäviä kämmejä, jotka haittaavat koko lopputuotetta.

Lumotun pahan kuningatar Narissan lohikäärmemuoto toisintaa Prinsessa Ruususen Pahattaren komeaa ja klassista lohikäärmemorfia. Tämän uudemman version ulkomuodon kanssa on kuitenkin tehty yksi ällistyttävän typerä moka, joka saa koko elokuvan loppuhässäkän vaikuttamaan voimattomammalta kuin se onkaan: Narissa-lohikäärmeen piti nimittäin pystyä puhumaan. Koska meillä on hallussa tekniikat, joilla pystytään tuottamaan ällistyttävän aitoa ja autenttista huulisynkkaa tietokoneanimoiduille hahmoille, niitä pitää tietenkin käyttää aina kun mahdollista. Ja jotta lohikäärme saataisiin huulisynkkaamaan, sen kidasta piti tehdä sympaattinen koirankuono.

Tuloksena pahiksemme ei näytä tippaakaan uhkaavalta, toisin kuin esikuvansa, ihan aidosti huikean vaikuttava Pahatar-lohikäärme, jota ei pyrittykään piirteiltään ja käytökseltään inhimillistämään. Tietysti Lohikäärmeen dialogi on tärkeä osa Lumotun loppukohtauksen sanomaa, mutta hirviömäisen otuksen puheen voi toteuttaa muillakin keinoilla kuin tarkalla huulisynkalla. Prinsessa Mononokessa jumalolennot esimerkiksi puhuvat vain aukomalla suutaan hitaasti tarkoituksellisen huulisynkatta. Myös telepatiaa ja vastaavia temppuja on käytetty

Vain toinen näistä ötököistä saa katsojan painautumaan syvemmälle tuoliin hammasta purren.

Lumotun lohikäärmeestä on tehty todennäköisesti ainakin osittain tarkoituksellakin vähemmän pelottava kuin Pahattaresta, jotta leffa olisi lapsiystävällisempi. Ystävällisen kuonon lisäksi se on myös väreiltään vähemmän uhkaava kuin mustan, violetin ja keltaisen myrkyllisellä yhdistelmällä rymistelevä Pahatar. Ihmismäiset silmät lieventävät myös vaikutelmaa. Ilman näitä möllittyjä kasvonpiirteitä Narissa-lohari voisi toimia ihan kohtuullisesti. Se ottaa kivasti tyyliä kuningattaren ihmisdesignista väriensä ja muotojensa puolesta. Päätä koristava sarviviritelmä tosin näyttää aika pöljältä, vaikka ajatus Narissan kruunun toisintamisesta lohikäärmemorfissa onkin ihan hauska.

Valitettavasti leffan loppu siis kärsii ainakin aikuiskatsojan silmissä periaatteessa muuten ihan hienon lohikäärmeen kasvojen laimeudesta. Se, että leffan pääpahiksen übermuoto näyttää samalta kuin Dinosaurus-animaation kiltti päähenkilödino, ei vain toimi dramaattisen lopputaistelun elävöittämisen kontekstissa. Tällä tavalla yksi hömelö moka hahmodesignissa jättää karvaan maun suuhun koko leffasta.

”Hei nyt! Edes minä en ole noin typerän näköinen!”

 

 

Avainsanat:

Aiheet: Hahmot, Joulukalenteri, Länsiviihde, Taide ja tyyli  Tagit: RSS 2.0

« »


4 kommenttia

  1. Wolf

    Mitä telepatiaa, katsoin Lumotun juuri eilen illalla!

    Mun mielestä tosin Narissan ihmisdesignkin on jo aika suuri floppi, koska asunsa Pahatar-maisessa yksinkertaisuudessa seksikkään pahiskuningattaren muuttaminen halvaksi drag queeniksi, jonka vaatteissa jokainen sentti on kuvioitu ja kimmeltää, ei vaan ole mielestäni hyvä ratkaisu.

    Lohikäärmemuotohan on yksi vitsi, ensimmäisellä kerralla sen nähdessäni yksinkertaisesti nauroin hysteerisesti koko kohtauksen ajan. Sittemmin se on lähinnä itkettänyt. Elokuvan loppu on muutenkin mielestäni visuaalisesti varsin epäonnistunut, vaikka McDreamylla onkin universumin upein takki. Ehkä isoin turn-off oli Gisellen tanssiaisasu – oikeesti, just kun on mahdollisuus mennä niin överiksi kuin ikinä haluaa, valitaankin sitten ruma muodoton säkki, jonka väri ei sovi Amy Adamsille ollenkaan ja riitelee ärsyttävästi punaisten tylsästi roikkuviksi jätettyjen hiusten kanssa. Sisäinen puvustajani itkee! Toki Gisellen metamorfoosi satuprinsessasta oikeaksi ihmiseksi on tärkeä, mutta löytyy sitä oikeasta maailmastakin hyvännäköisiä tanssiaismekkoja. Ärh.

    Sori, avauduin.

  2. alkimohap

    Sinisestäkin lohharista voi melkein saada trauman, jos se ilmestyy keskiyöllä minikokoisena tyynyn alta ja hampaattomilla pikku leuoillaan nappaa kiinni korvannipukasta.

  3. Cilla

    Samaa mieltä loharista, just se oksettava 100 % autenttinen CGI-huulisynkka pilaa koko leffan loppukohtauksen! D:

    Musta Narissan ihmisdesign on oikeastaan aika hyvä idea, se on just niin yliampuva muodoiltaan ja kimallukseltaan että hän vielä oikeiden ihmisten maailmaan saavuttuaan näyttää oikeasti PIIRROShahmolta – pahiksen hänestä tekevät puvun synkät värit, musta ja hopea yhdistettynä eriväriseen kimalteluun. Lohikäärmemuotokin on melko kauniin värinen ja -muotoinenkin, mutta voi helvetti sitä huulisynkan yritystä! Lisäksi mietin sitä, ettei Narissan puhe olisi todellakaan enää kuulostanut samalta niin valtavankokoisen elukan suusta kuultuna, äänihuulet ovat siinä vaiheessa noin 10 kertaa suuremmat :,D En teidä onko siinä ajateltu taas pienimipä katsojia, mutta kohtausta olisi pelastanut edes se, että jättiläismäisen huulisynkkaavan lohikäärmeen suusta olisikin tullut matala ja jyrisevän matala (mies?)ääni. Vaan ei. Argh.

    Gisellen loppudesign jätti kyllä myös parantamisen varaa – puvun väri ei sopinut YHTÄÄN Adamsin sävyihin ja se oli tyyliltään aivan liian hillitty tilaisuuteen nähden – muistattehan kaikkien muiden parien puvut? Aika paha juttu jos tanssivasta parista MIESosapuolella on enemmän röyhelöitä ja pitsiä yllään =D

    Tanssikohtaus feilaa muuten myös siinä mielessä, ettei se heidän tanssimansa ”Kuninkaan ja kuningattaren valssi” edes OLE tahdiltaan valssikappale. Eikö kukaan Disneyn musaväestä tajunnut tätä kohtausta purkitettaessa?

    Mutta ainakin Narissa-lohari saa Prinsessa Ruususen lohikäärmeen näyttämään entistä upeammalta ja täydellisemmältä <3

    ~C

  4. Arana

    Wolf & Cilla: Narissan ihmisdesign on mielestäni ihan jees, mutta se yrittää ehkä vähän liikaa. Piirrosversio on yksinkertaisuudessaan jotenkin uskottavampi. Live-design kyllä eroaa ylimääräisten krumeluurien takia mielestäni vähän liikaa alkuperäisestä animaatiodesignista, eikä siksi kaikkea hösötystä olisi välttämättä tarvittu. Gisellen alkuperäinen häämekko ja Edwardin hihahirvitys sen sijaan on modattu piirrosvaatteista irl-vaatteiksi erittäin näppärästi.

    Toisaalta tuollaiset överidesignit kyllä kutkuttavat monesti. Olen siis itse vähän kahden vaiheilla siinä, tykkäänkö live-Narissasta vai en. En suuresti rakasta, mutta ei se erityisemmin häiritsekään. Isompi ongelma kuin drag queen -puku on mielestäni kuitenkin se, ettei Narissalla ole pahiskarismaa. Hän vain huitoo ympäriinsä draamakuningattaren elkein, eikä hänestä koskaan välity samanlaista kylmää uhkaavuutta kuin Disneyn klassisilla pahiksilla, kuten juuri Pahattarella ja Lumikin pahalla kuningattarella, joista Narissa ammentaa inspiraatiota.

    Gisellen pliisulle juhlapuvulle olen itsekin huokaillut pettyneenä. Paitsi että se on mitäänsanomaton sekä muodoltaan että väreiltään, se on myös täysin tarpeeton etikettivirhe. Rönsyilyä edellyttäviin teematanssiaisiin ei vain mennä tuollaisessa kuosissa, vaikka se muunlaiseen juhlaan voisi tyyliltään sopiakin. Tietenkin puvun yksinkertaisuudella on syynsä, mutta simppelikin tanssiaismekko voi olla komea ja pukukoodiin sopiva.

    alkimohap: Kuulostaa nyt vähän kokemuksen syvältä rintaääneltä tämä. :D

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.