Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.
Suurin osa kalenterin luukuista käsittelee onnistunutta ja voimakasta hahmosuunnittelua, mutta toisinaan eteen tulee sellaisiakin tapauksia, joissa lopputulos on syystä tai toisesta läsähtänyt kasaan kuin kotitekoinen tuulihattu. Tänään ja huomenna esittelenkin muutaman varoittavan esimerkin epäonnistuneista hahmodesign-yritelmistä. Kriteerinäni ei ole niinkään se, etten pidä designin tyylistä. Se, että irvistelen CLANNADin möllösilmäisille moetytöille, ei välttämättä tarkoita, että nämä olisivat hahmosuunnittelullisesti epäonnistuneita. Enemmän kyse on siitä, että mielestäni hahmosuunnittelun avulla yritetään näissä tapauksissa selvästi luoda tietynlaista mielikuvaa, mutta jokin on mennyt pieleen, eikä lopputulos toimi.
Hunter x Hunter
Seikkailushounenin päähenkilöt murjottavat epäkoherentin hahmosuunnittelunsa takia.
Pandora Heartsin luukussa ylistin erityisesti sarjan yhtenäistä vaatetyyliä, joka samalla luo taustaa sen maailmalle ja vahvistaa sen visuaalista tyyliä. Hunter x Hunter puolestaan tekee juuri päinvastoin. Se yrittää saada pelikentälle mahdollisimman monta mahdollisimman erikoisen näköistä toimijaa. Samalla menetetään sarjan visuaalinen yhtenäisyys ja hahmokaarti jää mieleen sekalaisena sillisalaattina ponchomaisista tunikoista selittämättömän siniseen ihoon, läpinäkyviin napapaitoihin ja naamapiikkeihin.
Yhdistäviä piirteitä?
90-luvun shounen-sarjassa piikkitukat ovat toki yleinen ilmiö, mutta muuten hahmojen olemuksessa ja vaatetuksessa tuntuu olevan vähän yhteistä. Tietenkin tätä vaikutelmaa on saatettu tarkoituksellisesti hakeakin, osallistuuhan hunter-kokeisiin paljon erilaisia ihmisiä eri puolilta valtakuntaa. Sarjan lookista on kuitenkin tämän sekalaisuuden takia hankala saada otetta, ja se tuntuu pirstaleiselta. Tämä ei tee HxH:sta huonoa sarjaa, mutta ehdottomasti heikentää sen kokonaisvaikutusta.
Erona aiemmin juuri hahmonsuunnittelullisen monipuolisuutensa ansiosta ylistämiini Muumipeikko-sarjakuviin on, että siinä tekijät ovat käyttäneet malliltaan erilaisissa hahmoissa tiettyjä toistuvia muotoja ja piirteitä, jotka saavat kaikki hahmot näyttämään siltä kuin ne kuuluisivat samaan sarjaan. Lisäksi Muumipeikoissa hahmoilla oli peräti syytä olla kaikenkarvaisia niiden karikatyyriluonteiden takia. HxH:n ainoa motiivi sekavalle hahmosuunnittelulle tuntuu olevan se, että saadaan mahdollisimman paljon mahdollisimman cooleja ja erikoisia ja erilaisia tyyppejä samaan tarinaan.
Yksittäisiä hahmoja tämä lähestymistapa saattaa toki nostaa esiin varsin tehokkaasti, ja tietenkin yksittäiset designit voivat olla onnistuneitakin, vaikka kokonaisuus tökkii. Erityisesti pahismentori Hisoka pistää silmään kuin neulankärki ilmapalloon, mutta en ole oikein päättänyt, onko vaikutus positiivinen vai negatiivinen.
Mitä hittoa, Hisoka?
Hisokan lookkiin on ahdettu niin paljon huomiopiirteitä, että kokonaisuus menee suoraan mauttomuuden puolelle. Toisen silmän alla randomisti tähti ja toisen alla kyynel? Aniliinit hiukset (tai turkoosit edellisen animeadaptaation alussa), FFFFFFFFAAAAABULOUSsisti taakse vahalla muotoiltu kampaus? Terävät kynnet? Outo haitarimuotoiltu keskivartalovaate ja keltainen lantiohuivi? Muhvihihat? Säteilevä haaroväli? Öö… Hmm… Toisaalta tämä huomiohuoraava sekametelisoppa tekee Hisokasta ehdottomasti muistettavan hahmon.
Ulkonäkönsä miljoona mauttomuutta yhdistävästä hörsöydestä huolimatta ja toisaalta osittain myös sen takia hahmolla on kiistattomasti tuplasti enemmän karismaa kuin muilla hillitymmillä hahmoilla yhteensä. Jonkinlaisena anomaliana muutenkin esitettynä Hisokalla on myös jonkinlainen syy äyräiden yli rönsyilevälle lookilleen. Mutta silti on pakko miettiä, mitä hittoa mangakan päässä on liikkunut.
Tai ehkä tässä toteutetaankin vain kaikkien poikien toivepiirteiden yhdistämistä sarjan ulkonäkötrendeiksi samalla tavalla kuin Pandora Hearts tarjoilee naispuoliselle yleisölle, enkä minä vain tajua sitä. Sanon tämän ihan sarkasmitta, sillä omaan silmään HxH:n hahmosuunnittelu näyttää ihan oikeasti pelkästä sotkulta, mutta joku muu voi varmaan nähdä jotain yhtenäisyyttäkin siinä. Väittäkää siis toki vastaan jos olen väärässä.
2 vastausta aiheeseen “Joulukalenteri 2011: 14. päivä – sekalainen kerho”
En väitä ymmärtäväni hahmosuunnittelusta mitään, mutta noissa on kyllä jotain pahasti pielessä.
Hyvä etten sitten ole ihan yksin HxH-ahdistukseni kanssa. :D