Joulukalenteri 2011: 6. päivä – kotimaista muotoilua

6.12.2011 kello 09:00

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Muumipeikko-sarjakuvat

Katsellaanpa itsenäisyyspäivän kunniaksi tänäkin vuonna suomalaista tuotantoa! Omassa perheessä Muumi-franchise on ollut rakkaimmassa muodossaan sarjakuvana. Tove ja Lars Janssonin taiteilemat Muumipeikko-strippitarinat sisältävät jos jonkinmoista ötökkää ja elukkaa. Muodot vaihtelevat muumiperheen pehmeästä pyöreydestä pitkänterävään Vilijonkkaan, kummitusmaisiin hattivatteihin ja pikkuruisiin siileihin. Otuksia on suuria ja pieniä, tummia ja vaaleita, ihmismäisempiä ja erikoisempia. Yksi vilkaisu sarjakuviin riittää kertomaan, että vain mielikuvitus on ollut rajana stripeissä juoksentelevien hahmojen visualisoinnissa – eikä sitä todellakaan ole tekijöiltä puuttunut.

”Joka pikku ötökällä rusetti on hännässään…”

Janssonien luomukset ovat karikatyyrejä. Jo hahmon muodosta ja sitä korostavasta asustuksesta on helppo päätellä tämän usein kärjistetty persoonallisuus. Janssonin sisarukset tekivät Muumipeikosta vahvasti yhteiskunnallisen sarjakuvan irvailemalla kaikelle asiaan kuuluvalle sosiaalisista luokkaeroista pinnalla olleisiin aatteisiin ja instituutioihin (jotka ovat nyt puolen vuosisadan kuluttuakin edelleen ihmeen ajankohtaisia). Muumipeikko-tarinoissa he pukevat näitä abstrakteja mielikuvia ja ideoita asioista, ihmisistä ja yhteiskunnasta kuviksi ja antavat niille visuaalisen muodon Muumilaakson otuksina.

Yleensä en ole suuri luonteenpiirrekärjistysten ystävä, mutta Muumien suhteen teen poikkeuksen. Muumilaakson asukkaat saattavat olla rooliensa ja edustamiensa mielikuvien vankeja, mutta he ovat kaikki lopulta hyväntahtoisia otuksia yhteiskunnallisten karikatyyriensä alla. Esimerkiksi Primadonna on sietämättömän itsekkään hienohelman perikuva – vaalea, pitkä, sileä ja hoikahko muoto; muodikkaat permanenttihiukset; pitkät ripset, joiden alta on hyvä katsella alaspäin muuta alhaisempaa maailmaa; korut, meikit ja pikkuruiset jalat. Tällaisista yksinkertaisista ja selkeistä indikaattoreista on rakennettu kokonaisuus, joka kertoo tismalleen, mistä hahmossa on kyse. Silti Muumipeikon vähän huomautettua asiasta Primadonna älyää, että voisikin tehdä joskus jotain epäitsekästä ihmissuhteidensa eteen. Hän on niin selvä diiva kuin kuvitella saattaa, mutta häntä ei ulkomudoostaan huolimatta latisteta pelkästään yhden piirteen hahmoksi.

Näyttää diivalta ja kuulostaa diivalta ja onkin diiva, mutta osaa diivakin ajatella.

Samalla tavalla Haisuli  on ilmiselvä rötöstelevä kelmi – hän on tummaturkkinen, epäsiisti, piikikkään karvainen, isojalkainen ja huonotapainen otus, joka virnistelee ja irvistelee kulmiensa alta ilkeilevästi. Tästä huolimatta hänkin on lopulta Muumiperheen ystävä, eikä henno aiheuttaa Mammalle mielipahaa:

Kaikki Muumiyhdistyksen jäsenet saavat aidon muumisolmion.

Kaikki Muumipeikko-sarjakuvien hahmot on rakennettu tähän malliin. Heidän ulkomuotonsa sanelee hyvin pitkälti sen, millaisia he ovat persoonallisuutensa ja elämäntapojensa puolesta. Siten hahmodesign on aivan ehdottoman merkityksellinen osa heitä. Tärkeää on myös huomata, että vaikka he ovat juuri sitä, miltä näyttävät – suoranaisia ennakkoluuloprototyyppejä – he ovat myös pohjimmiltaan järkevää ja kelpoa väkeä.

Huomion arvoista on myös se, että vaikka muotoa ja mallia todella löytyy laidasta laitaan, ja varsinkin Muumien pyöreää muotoa voisi helposti pitää ensivilkaisulta kankeana, saavat Janssonit Muumiperheen ja muutkin Muumilaakson asukkaat liikkumaan niin elämäniloisesti ja vikkelästi, että heikompaa hirvittää. Jopa normaalisti siisti ja moitteeton kotirouva Vilijonkka ryhtyy joskus keväiseen tanssiin ja ankeankyyninen Miska-kotiapulainenkin innostuu toisinaan ottamaan ilon irti elämästä.

Varsinkin Tove saa hahmot liikkumaan äärettömän ilmeikkäästi.

Ja muistakaahan, ettei Muumiperhe missään nimessä ole virtahepoperhe. ;D

Löytyykö mistään muualta yhtä monimuotoisia ja kekseliäästi kasattuja hahmosuunnittelukekkereitä?

Avainsanat:

Aiheet: Hahmot, Joulukalenteri, Länsiviihde, Taide ja tyyli  Tagit: RSS 2.0

« »


2 kommenttia

  1. stargay

    Ihanaa, muumeilla on aina hyvä aloittaa päivä! Itsekin tykkään kaikkein eniten noista sarjakuvainkarnaatioista sekä Janssonin itsensä piirtämistä kuvakirjoista. Eipä tule ihan heti mieleen toista sarjaa jossa olisi noin monen näköistä hiihtäjää sulassa sovussa keskenään. :D

  2. Arana

    Ah ne kuvakirjat! Jansson taitaa tarinankerronnan ja filosofoinnin, mutta parhaimmillaan hän on mielestäni nimenomaan kuvataiteilijana. Kaikki artti niin kaunista ja tunnelmallista. <3

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.