Penguindrum Ringon vinkkelistä

7.9.2011 kello 18:46

Tavanomaisen näköinen tyttö paljastuu kaikkea muuta kuin tavanomaiseksi.

(Ei näytä ihan episodipostailu onnistuvan minun aikatauluillani, mutta muutaman jakson välein näyttäisi tulevan tekstiä helpommin.)

Mawaru Penguindrum on jännittävä sarja, sillä on oikeasti hyvin vaikeaa ennakoida, mihin suuntaan tuleva jakso lähtee viemään tarinaa. Yksi asia on kuitenkin helppo tietää jo etukäteen: uusin jakso tulee sekoittamaan koko ajan skitsommaksi menevää pakkaa entisestään. Siitä pitävät huolta sarjan hahmot, jotka ovat juuttuneet juoksuhiekkaan, eivätkä edes huomaa vimmatun pyristelyn ja räpiköinnin vain pahentavan tilannettaan.

Penguindrum alkoi esittelemällä katsojilleen Takakuran suloisen sisaruskolmikon, jonka jäsenet välittävät toisistaan aidosti ja haluavat varjella jäljellä olevaa perhettään, kun vanhemmat ovat poistuneet kuvioista, eikä sukulaisiakaan vaikuta olevan. Toisaalla tutustuimme tosirakkautta etsivään Ringoon, joka uskoo vilpittömästi vielä saavansa kohtalonsa valitun. Sarjan ensimmäiset kahdeksan jaksoa ovat kuitenkin lähteneet pahaenteisen systemaattisesti ja määrätietoisesti kerimään auki näiden neljän nuoren suhteita toisiinsa ja ympäristöönsä karulla kädellä. Nätin pintakerroksen alta alkavat paljastua kytevät sielunrippeet ja mätänevät paiseet.

Pahaenteisempää kuin miltä näyttää.

Ringon pätkä sarjan introvideossa on jännittävä, ja todennäköisesti merkityksellinen lähtökohta hahmon kehitykselle. Siinä Ringo nappaa käteensä tärkeän kohtalo-päiväkirjansa ja lähtee juoksemaan määrätietoisesti se kourassaan. Kun sarja alkoi, ohitin hänen ympärilleen leimahtavat tulenlieskat olettamalla, että juoksu syöksähtää päättäväisyyttä kuvaavien liekkien säestämänä niin kovaksi spurtiksi, että tyttö katoaa ruudusta. Luin kohtauksen ehkä ennakoivan sitä, että Ringon merkitys sarjassa tulee olemaan suurempi kuin voisi ennakolta kuvitella. Tämä tuntui sopivan myös hänen omistautuneeseen ja päättäväiseen luonteeseensa. Myöhemmin kuitenkin huomasin, ettei kyseinen kohta lähemmin tarkasteltuna näytäkään siltä, että Ringo saisi liekeistä lisäpotkua, vaan pikemminkin lieskat tuntuvat nielaisevan hänet. Minä ihan oikeasti pelkään tämän hahmon tulevaisuuden puolesta.

Hahmon pakkomielteisyys on tähän mennessä jatkuvasti eskaloitunut yhä omituisempiin sfääreihin. Ringon yksipuolinen, mutta kiihkeä rakkaussuhde edesmenneen vanhemman sisarensa Momokan ystävään, lintuintoilija Tabukiin, alkaa nokkelasti katsojan yllättäen, kun tavallinen tyttö paljastuukin stalkkeriksi. Tytön epätoivoiset ja todellisuudesta irtautuneet yritykset toteuttaa uudelleen sisaren päiväkirjan merkinnät tämän ja Tabukin suhteen etenemisestä alkavat hämmentää hyvin pian. Kun päästään karmivaan Tabukin lattian alla salaa nukkumiseen samalla ensimmäisen yhteisen yön ihanuutta hihkuen, ollaan jo täysin ylitetty järkevyyden rajat. Kahdeksas jakso lisää soppaan chiliä vielä Ringon häiriintyneen raiskaussuunnitelman muodossa. Jokainen jakso tähän mennessä on entisestään syventänyt tytön todellisuuspakoisuutta ja jokaisessa jaksossa tämän kekkaloinnin pukeminen hauskoihin huumorivaatteisiin alkaa karmia entistä enemmän.

DEEEESTINIII!

Ringo on tässä vaiheessa kiistämättömästi täysin hullu, ja hänen perverssit unelmansa päiväkirjan tekstien toteuttamisesta hinnalla millä hyvänsä sekä kieroutunut luulorakkautensa Tabukiin tuovat häneen suorastaan iljettäviä piirteitä. Tästä huolimatta hän näyttäytyy minulle hyvin surullisena ja sitä kautta myös sympaattisena hahmona. Sarja on onnistuneesti valottanut pikkuhiljaa Ringon perhetaustaa tehden hänen järkkyneen mielenterveytensä ymmärrettävämmäksi. Kuolleen sisaren haamu, vanhempien riitely ja ero, äidin jatkuva poissaolo ja isän henkinen loitontuminen uuden perheen suuntaan ovat kaikki osaltaan voimistaneet Ringon päähänpinttymiä.

Kuudes jakso tekee mielestäni loistavaa työtä sen ilmaisemisessa, miten Ringo on pikkutyttönä kokenut vanhempiensa riitelyn siitä, onko tärkeämpää jatkaa elämää eloonjääneen tyttären kanssa vai jäädä suremaan kuollutta lasta. Kohtaus ilmentää samaa asiaa, jota mietin viimeksi Penguindrumista kirjoittaessani; pinnalta se on humoristisesti liioiteltu, mutta hiukan syvemmältä on helppo huomata, kuinka tehokas ja ahdistava kohtaus todellisuudessa on.

Ringon mielikuvissa isää ja äitiä symboloivat ylireagoivat pehmolelufiguurit. Kappa-äiti katkaisee teatraalisesti huutaen kurkun ja nalle-isä paiskoo pähkinää lattiaan. WTF-lukemat räjähtävät, kun äkkiä valtava ankerias hyökkää paikalle ja pistää keittiön remonttiin. Osa katsojista on tuntunut pitävän Ringon reaktiota epäuskottavana ylilyöntinä – ei kukaan järkevä ihminen päättelisi vanhempien tämänsisältöisestä avioeroakin vähän enteilevästä keskustelusta, että vanhemmat lakkaavat riitelemästä jos hän onnistuu muuttumaan sisarekseen, jonka kuolema vaikuttaa syyltä perheen ongelmiin. Mielestäni kohtauksen pehmolelu-rekonstruktio Ringon päässä kertoo kuitenkin selkeästi, kuinka voimakkaasti hän on kokenut riidan. Ankeriaan kylvämä sekasorto viimeistään on selkeä merkki siitä, miten pahasti tuo hetki naksahti pikku-Ringon päässä.

”Ah voih mureena-ankerias tuhosi kotimme ja perheemme ajautuu erilleen!”

Jos vanhempien riitely olisi vain näytetty normaalina takaumana, se ei olisi ollut ollenkaan yhtä tehokas. Nyt näemme kuitenkin hyvin konkreettisesti, miten tuhoisana ja mullistavana tällainen riita voisi näyttäytyä pienelle lapselle: jos Ringo voisi olla Momoka, vanhempien ei tarvitsisi riidellä, eikä perheen ei tarvitsisi rikkoutua. Niinpä perheen kasassa pitäminen jää Ringon vastuulle; hänen on oltava Momoka. (Perheen yhdessä pitäminen on myös Takakuran sisarusten päätavoite, mutta heistä enemmän joskus toiste.)

Ringon päätelmien takana oleva sairas logiikka käy minusta täysin järkeen pehmolelukohtauksen valossa. Pikkuisen ihmisen perspektiivistä maailma näyttää erilaiselta kuin meidän valistuneiden ja varttuneiden katsojien – onnen hetket ovat kultaisempia, mutta myös perheen sisäiset ongelmat kouraisevat syvemmältä, kun niiden kontekstia ei voi vielä aivan ymmärtää. Kuten olemme sarjan aikana nähneet, jokin on mennyt pienen Ringon kehityksessä pahasti pieleen, ja tämä kohtaus valottaa ainakin jonkin verran, mistä on kyse.

Edelleen tämä kaikki tekee Penguindrumista äärimmäisen pelottavan sarjan. Jaksoakaan en ole onnistunut katsomaan ilman niskaan nousevaan kylmää hikeä, kun meno käy astetta ahdistavammaksi, hyvin usein juuri Ringon seikkailujen ansiosta. Näille tunnelmille luo voimakkaan kontrastin sarjan erinomaisen härö ja pistävä huumorintaju, joka puolestaan saa minut tikahtumaan nauruun joka jaksossa. Sarjan veitsellä leikattava intensiteetti on pitkälti tulosta näiden kahden toisistaan normaalisti hyvin kaukana olevan ulottuvuuden saumattomasta yhteensovittamisesta.

Vanhempien riidat ovat pelottavin asia, mitä pieni ihminen voi kuvitella.

Sitten vain miettimään, miten tämä isommaksikin jutuksi kuin vain sekoilevan tytön hourailuiksi maalailtu Project M liittyy tarinan kokonaisuuteen. Toinen suuri kysymysmerkki on päiväkirjan todellinen luonne – onko se pelkkä kirjanen vai liittyykö siihen jotain muutakin?

Avainsanat:

Aiheet: Analyysi, Anime, Hahmot  Tagit: RSS 2.0

« »


Yksi kommentti

  1. Kesä 2011 Päätös | Vahvin blogi

    […] anime, mutta vahvasti symbolinen, mikä ei ole minun palani kakkua. Kannattaakin tsekata sellaisen mielipide, joka tämän alueen hallitsee. Kauden op. […]

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.