9 erittäin hyvää syytä olla lukematta poikarakkausmangaa (1/3)

Ja 9 vielä parempaa syytä kokeilla kuitenkin.

Aikanaan stargay haastoi minut kirjoittamaan jotain ihka oikeasta BL-mangasta, kun en ole näiden kahden ja puolen vuoden aikana kerennyt aihetta kunnolla käsittelemään, vaikka genreä on tullut luettua pelottavan korkeat vuoret. Varsinkin yläasteaikoina kulutin aika hirmuiset määrät jaajoa ja onnistuin jotenkin tuhlaamaan aikaani mitä hirveimpiin sotkuihin. Ähkyhän siitä syntyi, ja niistä ajoista BL-kulutukseni on vähentynyt ratkaisevasti. BL on yksi jumiutuneimmista ja ikävimmistä genreistä, joihin olen tutustunut, tai ainakin se tuntuu sellaiselta kenties juuri yliannostuksen vaikutuksesta. Joka tapauksessa tässä tulee täysin sekalaisessa järjestyksessä 9 suurinta syytäni siihen, miksi en suosittelisi yhtään kenellekään syvempää poikaraukkauden ihmeelliseen maailmaan tutustumista. Toisaalta jokaisen kohdan perässä nostan esiin poikkeuksia keskinkertaisuuden massasta osoittamaan, että poikarakkaussarjojenkin viitekehyksestä löytyy myös niitä korvaamattoman arvokkaita jalokiviä tai ainakin uskallusta rikkoa vakiintuneita rajoja.

Etukäteisjohtopäätöksenä voisin vielä mainita, että BL on pääpiirteissään käsittämättömän huonoa sarjakuvaa, jos sitä yrittää lukea täysin sattumanvaraisesti tai vaihtoehtoisesti yrittää ahmia kaiken eteen tulevan shaiban. Porskutin itse aikoinaan jälkimmäisellä metodilla ja kyynistyin, mutta toisaalta kun nykyään mietin suosikkimangakoitani, lähes kaikki heistä tuntuvat jotenkin kummasti piirtäneen myös BL-henkistä tarinaa ja ison osan olen jopa löytänyt BL-mangan puolelta. Taitavia tekijöitä ja ehdottomasti lukemisen arvoisia teoksia siis löytyy ihan runsaasti, vaikka siltä ei välttämättä päältä päin näytä.

Koska tekstiä tuli taas niin paljon, katsoin parhaaksi katkoa postauksen kolmeen osaan, joista tässä ensimmäisessä fokuksessa on, mikä kaikki poikarakkausmangan hahmoissa on pielessä.

1. Vinku-uket ja semesudet

No Money! vie ukeuden ja semeyden äärimmilleen.

Aloitetaan siitä kaikkein ilmeisimmästä ja läpitunkevimmasta BL-kliseestä. Kaikki tietävät, keitä uke ja seme ovat. Uke on sirorakenteinen ja suurisilmäinen kertojapäähenkilö, joka ei ole kauhean hyvä missään, mutta on muuten ihan kiva, kiltti ja paijattava tyyppi. Seme taas on ajoittaisesta ilkeilystään huolimatta koulun komein ja älykkäin oppilas, joka tykkää ukesta syistä, jotka jäävät niin ukelle kuin lukijallekin mysteeriksi.

Nämä hahmot toistuvat suurimmassa osassa BL-mangaa, ja ovat niin pahamaineisia, että sellaisetkin ihmiset, jotka eivät koskaan ole tutustuneet edes Urabokun tasoiseen viitteelliseen leikkipoikarakkauteen, tunnistavat heidät välittömästi. Näiden kahden etu- ja sukunimetkin ovat täysin nimellisiä, sillä useimmiten heistä puhuttaessa tai heitä ajateltaessa heistä voi aivan yhtä hyvin käyttää nimityksiä Uke ja Seme menettämättä mitään yksilöintiarvoa. Kaikki ukethan ovat samanlaisia ja kaikki semet samoin.

Kaikkein ärsyttävintä näissä hahmoissa ei kuitenkaan ole se, että ehdoton valtaosa semeistä ja ukeista on prototyyppejä. Vielä enemmän rassaa tietenkin suhde heidän välillään. Seme on yleensä paitsi kaikessa mahdollisessa ukeaan parempi, myös kooltaan suurempi, iältään vanhempi ja seksuaalisesti kokeneempi. Poikarakkauden perustavanlaatuinen suhderakenne tekee kaikkensa asettaakseen osapuolet mahdollisimman eriarvoisiin asemiin.

Kai edes joku teki tämän oikein?

UGH:issa semeys ja ukeus eivät ole luonteenpiirteitä.

Mika Sadahiron pojat muodostavat lähes aina reverse-pareja, joissa uken ja semen roolit vaihtelevat ja ovat muutenkin merkityksellisiä aivan marginaalisesti jos sitäkään. Silloinkin harvoin, kun Sadahiron pojilla on suhteessa selkeä nokkimisjärjestys, kuten kuvan Under Grand Hotelin linnakundeilla, kummatkin hahmot ovat itsenäisiä, fiksuja ja röyhkeitä. Japanilaissyntyinen Sen on selkeästi alisteisessa asemassa vankilan bossimies Swordiin nähden statuksensa, lyhemmän lusimisaikansa ja fyysisten ominaisuuksiensa takia. Siitä huolimatta heidän suhteensa ei ole läheskään yhtä epätasa-arvoinen kuin valtaosalla yaoimangan pareista, sillä Sen osaa pitää puolensa – jos ei fyysisesti niin asenteensa voimalla. Tuloksena on voimatasapainoltaan aidosti mielenkiintoinen ja intensiivinen parisuhde, jonka varjolla on helppo antaa anteeksi sarjan heikommat puolet.

Vaikka reverse-parit eivät ole kovin suosittuja genressä, löytyy onneksi ihan mukava kasa muitakin mangakoita, jotka murtavat asetelmia ja kykenevät näkemään seme-uke-asetelman ohi. Esimerkiksi Asumiko Nakamuralla, Setona Mizushirolla ja est emillä seme ja uke saattavat olla monesti kohtuullisen fiksattuja rooleja, mutta hahmot ovat varsin tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, minkä takia draamakin pelaa normaalia paremmin ja niiltä hirveimmiltä roolituksiin liittyviltä ällöilyiltä säästytään.

2. Mitättömät sivuhenkilöt

Time Lagissä uke säikähtää, kun kolmaspyöräparaskaveri rupeaa lähentelemään.

Yleensä mistä tahansa fiktiosta löytyy ainakin joku edes kevyesti seuraamisen arvoinen sivuhenkilö, vaikka päähenkilöt olisivatkin yhtä kiinnostavia kuin kuivuva maali. Koska sivuhahmoista ei tarvitse vääntää hajutonta ja mautonta samaistumisen kohdetta kuten päähenkilöstä, heidän kanssaan tekijällä on monesti enemmän liikkumavaraa. Tämä sääntö ei kuitenkaan päde jaajon kohdalla, sillä poikarakkaudessa kenelläkään muulla hahmolla ei ole mitään väliä kuin niillä kahdella, joiden sänkyyn saattaminen on tarinan perimmäinen tarkoitus. Sivuhenkilöt ovat aivan yhtä epäuskottavia prototyyppejä kuin päähenkilötkin, ja aivan samalla tavalla heidän tarkoituksensa on täyttää tietty yksinkertainen rooli.

Sivuhenkilöstä voi yleensä välittömästi sanoa, mikä hänen panoksensa tarinassa on. Jos uken paras kaveri on ulkonäöltään ja asenteeltaan samantyyppinen kuin seme, tämä on täysin varmasti rakastunut ukeen ja yrittää huonolla menestyksellä kilpailla semen kanssa. Jos tarinassa on muuten varsinaisen semen lisäksi toinen semen näköinen hahmo, on tämäkin automaattisesti semen love rival. Uken paras ystävä voi olla myös ihkuttava yaoifanityttö tai sarkastinen ja yleensä ukea fiksumpi ja tiedostavampi toinen uke-tyypin hahmo, joka saa albumin lopussa vielä oman sivutarinan jossa löytää oman semensä. Jos paras ystävä ei ole rakastunut ukeen, tällä ei ole muuta merkitystä tarinan kannalta kuin rohkaista ainaisen epävarmaa ukea vähän.

Jos taas uke näkee semen tuntemattoman naisen seurassa voidakseen angstata siitä, miten seme ei oikeasti välitäkään hänestä, nainen paljastuu semen sisareksi tai hyvin nuoren näköiseksi äidiksi. Uken vanhemmat hihittelevät hyväntahtoisesti poikansa ahdingolle semesuden kynsissä. Jostain sattuu aina paikalle jengi ilkeitä jätkiä, jotka haluavat raiskata uken.

Mitään muuta funktiota ei yaoin sivuhenkilöllä ole, persoonallisuudesta nyt puhumattakaan.

Kai edes joku teki tämän oikein?

G&J:n sivuhahmot ovat aivan yhtä tärkeitä kuin päähenkilötkin.

Fumi Yoshinagan Gerard & Jacques tarjoilee joitakin poikkeuksellisen mielenkiintoisia ja vahvoja sivuhahmoja, erityisen harvinaisena herkkuna jopa yhden naispuolisen sellaisen. Kun Gerard yllättää takaumassa vaimonsa Nathalien kovin epäilyttävissä puuhissa toisen miehen kanssa, on rouvan pragmaattinen vastaus nuoremman aviomiehen hämmennykseen kimppakiva. Vaikka Nathalie ja avioparin petikaveri Raoul maalataan myöhemmin tarinassa jonkinlaisiksi antagonisteiksi, kolmikon suhde on ehdottoman olennainen osa tarinaa, Gerardin hahmoa ja Gerardin ja Jacques’n myöhempää suhdetta. Nathalietä ja Raoulia ei esitetä perinteiseen tapaan yksiulotteisesti, eikä kumpikaan ole olemassa vain täyttääkseen tietyn yksinkertaisen tarinallisen tehtävän, vaan heistä rakennetaan aitoja, karismaattisia hahmoja, joiden panosta tarinaan ei pysty helposti summaamaan yhdellä lakonisella lauseella.

Myös esimerkiksi Setona Mizushiron pienempien roolien hahmot tapaavat olla keskimääräistä parempia, ja hänkin uskaltautuu toisinaan käyttämään naishahmoja muutenkin kuin fanityttökavereina ja hämäyskilpailijoina. Tomoko Yamashitan Black Winged Love -antologiasta taas löytyy peräti erinomainen ja asettelultaan äärimmäisen tuore BL-lyhäri, jossa kertojana toimii pikkuveljensä onnetonta ihastusta tarkkaileva nuori nainen.

3. Kaikki ovat homoja mutta kukaan ei ole.

Wild Rockissa uken isä pistää tämän esiintymään naisena semelle; kolttu vain päälle ja aidosta menee. Poikien isätkin jakavat sattumoisin lemmekkään menneisyyden.

BL-tarinoissa yksikään mies ei normaalisti ole kiinnostunut hameväestä. Mystisesti niin uken kuin semenkin parhaat kaverit, luokkatoverit, naapurit, serkut, kumminkaimat ja jopa isät osoittavat enemmän kiinnostusta omaa kuin vastakkaista sukupuolta kohtaan.

Mutta tästä huolimatta yksikään näistä hahmoista ei voi olla homoseksuaali. Tunnettuahan on, että homoudessa juuri homoseksuaalinen identiteetti on pahimmassa törmäyskurssissa japanilaisen mentaliteetin kanssa. Siksi miesten välisissä rakkaussuhteissakaan ei missään nimessä homoseksuaalisista teoista huolimatta voida esittää hahmoja homoina. Sen sijaan heidät esitetään ukena ja semenä näiden välisessä korostuneen epätasa-arvoisessa tyyppisuhteessa, jota mollasin jo kohdassa 1.

Uke ei ole homo, koska hän ei koskaan varsinaisesti tee mitään, paitsi korkeintaan ponnettomasti parkuu, ettei halua semen yksityisiä ruumiinosia omiinsa. Uken passiivisuus on niin pitkälle vietyä, että tämän tarvitsee vain maata sängyllä ja vähän itkeä, niin seme hoitaa kyllä loput. Uke ei luonnollisestikaan koskaan pääse antavalle puolelle, koska homomangan sukupuoliroolit ovat absoluuttisia, mutta hän ei ole muillakaan tavoilla tippaakaan aktiivinen. Semen on ilman pakottamista turha odottaa suuseksiä, hyväilyä tai muutakaan panostamista sänkysuoritukseen, koska uke on lakanoiden välissä pelkkä vinkuva räsynukke, joka liikkuu vain semen liikuttelemana. Koska uke ei lainkaan osallistu aktiin, ei hänen tarvitse olla homo.

Seme puolestaan on jo valmiiksi maskuliinisessa roolissa ja suhteen suvereenina kuskina, joten hän voi olla ihan niin aktiivinen kuin sielu sietää (ja hänen täytyykin, koska muuten makuuhuoneen puolella ei tosiaan tapahtuisi yhtään mitään). Näin semenkään ei tarvitse olla homo, vaikka seksiä harrastetaankin toisen pojan kanssa – tai siis, kuten sanottu, pikemminkin toisella pojalla. Näin tehokkaasti seme-uke-suhde on nimenomaan rakennettu mahdollistamaan turvallisen epähomo homoseksi.

Kai edes joku teki tämän oikein?

Memory of the Futuren homouke hämmentää heterosemeä.

Saika Kunieda tykkää tehdä ukesta suhteen kokeneemman ja aktiivisemman puoliskon. Hänen ukensa ovat monesti aidosti homoja ihan identiteetiltäänkin, kun taas semet ovat tyypillisesti heteromiehiä. Asetelma näkyy erityisen vahvasti esimerkiksi kuvan Mirai no kioku / Memory of the Future -pokkarissa. Uket ovat usein ruumiinrakenteeltaan selvästi pienempiä ja kevyempiä, mutta monesti he kontrolloivat suhdetta ja heidät esitetään muutenkin vähän pöllähtäneitä semejään itsevarmempina. Kuniedan teoksista löytyy muutenkin vähän syvemmälle käyviä pohdintoja ihmissuhteista ja niiden synkemmistäkin puolista.

Myös esimerkiksi Shoko Hidakan Arashi no Aton / After a Stormin / Après l’oragen heterokollegaansa palavasti  ihastuva kertoja on rehellisesti homoseksuaali, eikä edes selvästi uke- tai semehahmo. Suuri osa negatiivisista homostereotyypittelyistäkin väistetään varsin nätisti. Fumi Yoshinaga taas on yksi niistä harvoista BL-mangakoista, jotka ottavat teoksissaan tietoisesti huomioon homoseksuaalisuuden yhteiskunnallisen kontekstin.

———————————–

Seuraavassa osassa ragetan seksistä BL-mangassa.