Olen taipuvainen ihkuttamiseen ja fanityttöilyyn kaikenlaisten hottien, söpöjen ja hienojen asioiden yhteydessä, mutta normaalisti suoritan nämä toiminnot kohtuullisen kylmäpäisesti. Sitten ryhdyin epäonnekseni kera kämppikseni tapittamaan hassua 80-luvun lopun nuorisosarjaa nimeltä 21 Jump Street. Sarjassa nuoret poliisit soluttautuvat lukioihin ja ratkovat peitetehtävissä rikoksia. Anttilan alelaarista ensimmäinen kausi tuli poimittua mukaan päätähuimaavaan kahdeksan euron hintaan ihan vain koska kasarimeiningin ansiosta runsaalla kädellä annosteltu tahaton huumori (Vaatteet! Hiukset! Korut! Syntikkamusa!) on aina takuuvarma viihdyttäjä ja toisaalta koska pääroolissa on kaksvitonen Johnny Depp. Tämä sarja mullisti maailmani; minä nimittäin rakastuin ensimmäistä kertaa koskaan järjettömän palavasti fiktiiviseen hahmoon tavalla joka saa aikaisemmat pahemmanlaatuiset ihastukseni Tsumugiin tai muihin valikoituihin kohteisiin vaikuttamaan kovimmillaankin olankohautuksilta.
Yllättäen tunteitteni palon kohde ei kuitenkaan ole nuori herra Depp.
Tai ehkä kyseessä ei sinänsä ole yllätys, enhän koskaan ole varsinaisesti ihastunut Deppin hahmoihin tai mieheen itseensä, vaikka suosikkinäyttelijöihini tämän laskenkin. Deppin näyttelemä Tom Hanson on ihan jees suoraselkäinen, vähän synkeä poliisinalku. Roolissa Depp saa esitellä näyttelijäntaitojaan muun muassa rokkarina, kilttipoikana, pahispoikana, uskonnollisena hörhönä ja Harry Potterina. Hanson on kiva hahmo, ja kaikki muutkin sarjan vakkarit ovat tosi kivoja, oli kyse sitten projektin karismaattisesta pomosta, järkyn kauniista tummasta mimmistä tai järkyn kauniista aasialaisesta pojusta.
Ja sitten on tämä tyyppi.
AH SQUEEEEEEEEEEEEEEEE!
Douglas Penhall, näyttelijänä ainakin Stargatessa joskus pyörinyt Peter DeLuise. Iso ja karhumainen, sarkastista läppää heittävä nuorimies valikoitui suosikikseni varsin nopeasti. Jossain vaiheessa joku ratas aivoissani sitten hajosi, kun huomasin sekä omaksi että lähipiirini hämmennykseksi taantuvani aina nuorukaisen ruutuun astuessa vikiseväksi ja kiemurtelevaksi pop-idoliin kaukorakastuneeksi teinitytöksi.
Voi Penhall, miksi olet niin ihana?
Voi Penhall, miksi kulmakarvasi ja simäsi ovat noin tajuttoman kauniit?
Voi Penhall, miksi bromanssisi Johnny Deppin kanssa on niin söpö?
Voi Penhall, mikset voi syödä hyytelöä lusikalla?
Voi Penhall, miksi feikkiajokorttivirneesi saa minut kirkumaan?
Voi Penhall, miksi koiranpentu-katseesi sulattaisi napajäätikötkin?
Voi Penhall, miksi olet niin hälyttävän paijattava ahdistuessasi?
En meinaa kestää tätä sekavaa rakastunutta meininkiä, enkä ole vielä edes katsonut sarjan viidestä tuotantokaudesta kuin kaksi ensimmäistä (kolmannen pitäisi saapua postissa päivänä minä hyvänsä). Jatkuva ja päätön fangasmittaminen alkaa jo ottaa päähän ja haitata elintoimintoja aika fundamentaalisella tasolla, mutta lopettaminenkin vaikuttaa mahdottomalta, kun mies vaan on niin järjettömän ihana. Kaverit ovat luonnollisesti kovasti tukenani tässä vaikeassa koetoksessa; naamapalmuttavat ja vaihtavat keskenään merkitseviä katseita ja pohtivat, onko OOC-tilani heistä äärimmäisen söpöä vai äärimmäisen pelottavaa seurattavaa.
Ainoa toivoni järkkyneen mieleni sirpaleiden kokoamiseksi on kaiketi saada koko sarja katsottua mahdollisimman nopeasti, että pääsen yli tästä infernaalisesta vaiheesta elämässäni ja pystyn ehkä ajattelemaan jotain muutakin. Tämän siitä saa kun jättää normaalit teini-iän oikut väliin. Koko touhu on muutenkin varmaan joku taivaallinen rangaistus jatkuvasta viivyttelystäni ja kroonisesta myöhästelystäni.
—————————————–
Sarjan virallisella Youtube-sivulla voi muuten käydä katsomassa kolmen ensimmäisen kauden jaksot, joita suosittelen ilmeisestä vaaraelementistä huolimatta. Hauskasta viihteestä on kyse, ja rankkojakin aiheita käsitellään yllättävän asiallisesti ja yksinkertaistamatta. Homma ei edes jostain syystä lipsu juuri yhtään puuduttavan saarnaamisen puolelle vaikka niin päihteiden, syrjinnän kuin muunkinlaisten rötösten vaaroja esitellään lakkaamatta.
Plus Penhall.
Gah! Kirotut poikamaisen suloiset reaktiot, jokaiseen peiterooliin ulottuva luonnollinen itsevarmuus, vinot hymyt, patoutuneet lapsuudentraumat, syötävät reidet, ekspressiivinen ilmeartikulaatio, syvät kulmienkurtistukset, randomit ideat, hölmöt pöhköilyt ja hermostuneet takeltelut!
~<3
13 vastausta aiheeseen “Tervetuloa hullujenhuoneelle”
Tämä. Tämä on kovin viihdyttävä kirjoitus.
(Itse olen aina tykännyt yläastetyyppisistä ihastumisaivopieruiluista, koska on kiva joskus saada jotain romanttista aktiviteettia, ja vielä sataprosenttisen turvallisella ja sydänsuruttomalla tavalla. :D)
”We don’t want money, we want… lunch.”
Päivän off-topic-kommentti; Johnny näyttää ensimmäisessä screencapissa mielestäni ihan ensimmäiseltä Karate Kidiltä :D Taitaa hänkin olla niitä heeboja, jotka alkavat olla hervottomia hottipöksyjä vasta neljänkympin puolella (Robert Downey Jr<3).
Minustakin vuodatus oli äärimmäisen viihdyttävä! Tulee ihan mieleen omat hyökyaaltomaiset fiktiiviset ihastukset vuosilta 2002-2005… Hirveitä aikoja 8(
wat
:D
Wolf: Hyvä että viihdytti; oli aika pakko päästä avautumaan aiheesta, kun se on jäytänyt tajuntaa tässä päivätolkulla. :D
Mutta siis, eihän tässä toimi minkäänlainen aivotyöskentely ja keskittymiskykykin on ihan nollassa. Hirveää tämä tällainen, en halua enää ikinä kokea tämänlaatuista romanttista aktiviteettia. Turvallisesta ei ole puhettakaan, tämähän on vaaraksi terveydelle – sydänlihas varmaan kohta nyrjähtää tai kävelen märissä päiväunissani auton alle tai jotain.
On aika huolestuttavaa, että squeeeeeasin pelkälle tuolle sitaatille varsin eeppisesti (ja että muistan tismalleen miten se sanotaan äänenpainoineen ja puherytmeineen päivineen).
Myy: Depp tosiaan hunksiutuu kovasti vähän vanhempana. Jännä muuten, miten hänen piirteensä tulevat sitä vahvemmin esiin, mitä vähemmän hiukset ovat kasvoilla. Jossain alkujaksoissa hänellä on sellainen nynny partiopoikajakaus, jonka kanssa häntä hädin tuskin tunnistaa itsekseen, mutta heti kun kuontalo vedetään kasari-elvikseksi niin johan on näköinen. Ylipäänsä on kyllä tosi hauskaa bongailla Deppin näyttelijäntyötä edelleen leimaavia maneereita.
Nuori Brad Pitt on muuten tosi ruma siinä yhdessä jaksossa, jossa vierailee kultakutrisena lukiopojuna.
Yhyy olisivatpa omatkin fiktiorakastumiset olleet vuosina 2002-2005. Ei tarvitsisi nyt olla niin tuskissaan. ;_____________;
Tounis: Oikea reaktio. Mutkun se on vaan niin saamarin syötävä. D8
Olkaa onnellisia fanittamisen jalosta taidosta! Me kaikki emme hallitse sitä! (minulle jää ikuinen trauma nuoruudestani, kun olen maailman ainut 15-vuotias tyttö, joka ei osaa fanittaa…)
Hei 15-veellä on vielä koko elämä edessä aikaa fanittaa ja oppia fanittamaan! Eikä siinä mitään, että fanittaa jotain, mutta rakkaudenkipeä Penhall-vinkunani alkaa olla jo vähän nähtävyyden luokkaa. Tosin sen verran olen edistynyt, että pystyn jo ajattelemaan vähän jotain muutakin.
(Ahem, sori myöhäinen vastaus, takana on pari tosi huonoa viikkoa, tietokone hajosi ja silleen…)
[…] Suurella fiktiorakkaudellani, nuoren ulkonäkönsä varjoin lukiopeitehommissa rikoksia ratkova konstaapeli Douglas Penhallilla, on kaikkein kauneimpina aikoinaan eli 21 Jump Streetin toisen kauden aikana ihailtavan monta erilaista versiota takatukasta. Tämä sarja osoittaa, että takatukka on ihan oikeasti joskus ollut aidosti katu-uskottava ja teinicool kampaus. Penhall on mitä täydellisin mies, ja siksi hänen takatukkansakin ovat täydellisiä. Meinasin sanoa tähän jotain fiksua ja analyyttistä ja tehdä pienen penhalltakatukkakollaasin, mutta sitten jäinkin yksitellen ja ajan kanssa selaamaan läpi kaikki 1300 Penhall-kaappaustani, minkä jälkeen oli jo myöhä ja piti muutenkin suunnata punkkaan. […]
Minä olin jokseenkin varma, että luettuani tämän kirjoituksen jatkan joko alkuperäistä etsintääni (etsin siis kuvia nuorista näyttelijöistä yhteen projektiini, eikä kumpikaan näistä ollut etsimäni ; D) tai menen nukkumaan, mutta ei eksyin Youtubeen. : D
Miksei Penhall kelpaa projektiisi Penhall on ihana! ;____________;
Toivottavasti sentään katselit häntä Youtubesta. :D
Mie valvoin monta yötä katsoen 21 Jump Streettiä. :DDD Penhallin ja Hansonin bromance on jotain aivan mahtavaa, kuten koko sarjakin kaikkine takatukkineen ja muine ihanuuksineen. ;____; itkettää ettei noin hienoa ohjelmaa tehdä enää. Tosin vois olla että nuo ei enää pyöris kouluissa undercover hommissa. :DD
Koukuttava sarja! Ihanaa kun tykkäsit! Mutta hei, tuosta on tulossa elokuva tänä keväänä! Traileri ei valitettavasti todellakaan vakuuta, koska siitä on tehty toilailevat tollot -leffa. Pääosissakin kaksi rumaa kolmikymppisen näköistä äijää eikä ollenkaan ihania poikia tai tyttöjä. Olen ihan pettymys. :/
Nyt vasta huomasin että takatukka, niiin kuin Minekuran tyypeillä D: Hmm, punaiset hiukset+takatukka=Aranan unelma?
Toi hahmo on muuten olemassa! Dat Kougaiji. :DDDDD Varsinkin joskus 5 vuotta sitten kävin aika kuumana tohon jätkään.