Maailmanlopun con

11.9.2012 kello 11:19

Menneenä viikonloppuna tuli vierailtua toista kertaa anime- ja roolipelitapahtuma Traconissa, joka osoitti jälleen olevansa varsin kiva paketti. Viime vuonna olin tykännyt erityisesti teemapelin näkyvyydestä kaikkialla conissa. Eriväristen ryhmittymien kamppailut, käytävällä kailotetut vallankumoukselliset palopuheet ja muu roolipelitilpehööri onnistuivat tuomaan conikokemukseen ihan omintakeista fiilistä, joka sai sen erottumaan tunnelmallisesti selvästi edukseen kaikista muista coneista. Siksi olinkin hieman pettynyt siihen, etteivät teemapelijutut tuntuneet olleen tänä vuonna yhtä laajasti esillä. En ole itse kiinnostunut roolipelaamisesta tai teemapeliin osallistumisesta, mutta viime vuonna tykkäsin kovasti ohimennen todistaa kumouksellisten pidätyksiä ja muuta aiheeseen liittyvää.

Sen sijaan ohjelman kannalta Tracon nappasi tänä vuonna enemmän kuin viime vuonna, eikä luentosalien väliä juostessa jäänytkään paljon aikaa muulle. Hiukan jäi harmittamaan, etten saanut katsastettua figuurinäyttelyä tai taidekujaa käytännnössä ollenkaan. Puheohjelma on kuitenkin minulle pääasia tapahtumassa kuin tapahtumassa, ja kiinnostavaa settiä löytyi välillä liiankin tiheään. Muutama kova valintakin täytyi tehdä. Ohjelmatarjonnassa kokonaisuutena ihastutti se, miten nätisti ehdoton valtaosa ohjelmasta keskittyi apokalypsi- ja avaruusteemoihin tavalla tai toisella. Tällainenkin yhtenevyys luo selkeästi conin identiteettiä ja yhtenäisyyttä conikokemukseen.

Ensimmäisenä istuin läpi Mikko ”Lmmz” Lammin johtaman kodittomana avaruudessa -keskustelun, jossa pohdittiin avaruuteen sijoittuvia animesarjoja ja niiden kehitystä. Puhujat olivat ilahduttavan perehtyneitä asiaan ja puhuivat myös viihdyttävästi ja toivat esille monia hyviä pointteja. Rakenteeltaan ohjelma olisi voinut kuitenkin olla tiiviimpi ja päämäärätietoisempikin. Nyt puhujat keskittyivät yksittäisten sarjojen puimiseen yksi kerrallaan, mutta yleisemmät ja kokoavat kommentit jäivät lähinnä humorististen loppukaneettien varaan. Luennosta olisi voinut jäädä enemmän käteen, jos yleisiä kehityslinjoja pohtivaa keskustelua olisi ollut reippaammin ja nimenomaan avaruuteen sijoittumisen merkitystä sarjoille olisi pohdittu laajemmin.

Seuraavaksi oli vuorossa kunniavieras Yasuhiro Nakuran haastattelu. Animaattoriherralle esitetyt kysymykset olivat mielestäni varsin hyviä ja monipuolisia, mutta haastattelija olisi voinut olla hieman eläväisempi ja innostavampi. Nakura ei tuntunut olevat aivan puheliaimmasta päästä, ja vastaukset olivat melko lyhyitä ja usein vähän ympäripyöreitä, mutta koin silti saaneeni mielenkiintoisia tiedonmurusia.

Haastattelusta jäi hieman jäykkä fiilis, mikä varmaan johtuu siitä, että lavalla olijoita saattoi ymmärrettävästi jännittää varsin paljon puolin ja toisin. Valmistautuminenkin vaikutti jääneen hiukan viime tinkaan ainakin näin yleisön näkökulmasta, kun Nakuran täytyi erikseen tutkia papereitaan jokaisen kysymyksen kohdalla. Kun kaikki osapuolet tietävät, millaisia kysymyksiä haastattelussa tulee olemaan, jää itse haastattelutilaisuuteen vähemmän vaivauttavaa hukka-aikaa.

Elina ja Heli Routin Sailor Mooniin keskittyvän Planet Soldiers of Love -luennon menin kuuntelemaan kuriositeettinä, vaikken sarjaan ole tutustunutkaan kuin hyvin kevyesti. Sisällöllisesti luento oli ihan näppärä esittely tällaiselle Sailor-nyypiölle, mutta en tiedä, saivatko aiheeseen paremmin perehtyneet setistä hirveästi irti, sillä luento pysyi varsin pintatasolla. Puhuja oli lavalla ihailtavan itsevarman oloinen ja äänenkäyttö ja esiintyminen sujuivat nätisti, mutta luento vaikutti turhan käsikirjoitetulta – kuin puhuja olisi vain lukenut ääneen kirjoittamansa esseen.

Hienot ja monimutkaiset kirjakielen lauserakenteet ja nokkelat sanavalinnat saavat kirjoitetun tekstin näyttämään hienolta, mutta puheohjelmaan tällainen lähestymistapa ei sovi. Liian pitkät ja fiinit virkkeet vaikeuttivat luennon seuraamista, ja puhdas kirjakielisyys sai esityksen vaikuttamaan jäykältä ja elottomalta. Harrastajatapahtumassa olisi parempi puhua epävirallisemmin, jotta yleisö saa paremman kontaktin puhujaan. Nokkelat sanakäänteetkin ovat hauskempia ja viihdyttävämpiä, kun ne vaikuttavat spontaaneilta eivätkä käsikirjoitetuilta.

Puhujan olisi myös hyvä korostaa aihekokonaisuudesta toiseen siirtymistä esimerkiksi selkein väliotsikkoslaidein. Yleisön on helpompi seurata esitystä, kun on etukäteen tiedossa, ettei tässä virkkeessä enää puhutakaan homosuhteista vaan jostain ihan muusta. Nämä esiintymistekniset ongelmat kun saadaan kuriin, on mahdollisia tulevia luentoja varmasti erittäin kiva seurata.

Lohen sisarusten muumiluento oli ehdottomasti lauantain kovin otos ainakin minun ohjelmassani. Luento eteni ihanan analyyttisellä ja vertailevalla otteella Muumilaakson tarinoiden japanilaisen ja suomalaisen version käsikirjoitukseen, äänityöskentelyyn ja ulosantiin. Esitettyjä pointteja havainnollistettiin juuri oikeassa määrin hyvin valituilla klipeillä. Sen lisäksi luento toimi yleisemmälläkin tasolla antamaan kuvaa siitä, miten massiivisesti käännöstekstillä ja ääninäyttelyllä voidaan vaikuttaa mihin tahansa sarjaan kokonaisuutena.

Tracon-sunnuntaini aloitti Heidi ”Hoothoot” Päivisen vahva luento animeohjaaja Shoji Kawamorista. Setti oli näppärästi ja selkeästi jäsennelty, ja Kawamorin teoksista löydettiin valtavasti laajempia säännönmukaisuuksia. Pidän itse hirveästi eri mangakoille tyypillisten tyylipiirteiden etsimisestä, joten luennon juuri tällaisia nimenomaan Kawamorille ominaisia teemoja ja aiheita yhteen keräävä lähestymistapa nappasi kovasti. Syyt tietyn tekijän ihailemiseen löytyvät hyvin usein juuri näistä tämän ikiomista suosikkitropeista ja niiden fiksusta käytöstä.

Myös Anna ”Extended_feline” Rantasilan hyvin samantyyppinen mangataiteilija Kaoru Moriin keskittyvä luento iski samaan hermoon kovin miellyttävästi. Morinkin teoksista oli löydetty voimakkaita ominaispiirteitä, ja mielestäni tuollainen 10 syytä tykätä asiasta X -rakenne sopii yllättävän hyvin puheohjelmaksi.

Legendaarisen Tuxu Kamenin juontama BumtsiBum-henkinen Suurin Pätijä! -tietovisa oli yhtä hauska ja viihdyttävä kuin viime vuonnakin.

Matias ”Madu” Tukiaisen anime ja hahmokulttuuri -luento toimi omalta osaltani loisteliaana ohjelmapäätöksenä conille. Madu käsittelee ja rajaa erittäin hyvin laajoja aihekokonaisuuksia, ja osaa myös esittää asiansa ja pukea ideansa sanoiksi varsin hyvin. Vähemmän yllättävästi tällainen suuri ja rönsyileväkin aihekokonaisuus pysyi siis kiitettävän hyvin ja tiiviisti kuosissa. Joissakin kohdissa haparoitiin ehkä hieman sivupoluille, mutta aiheen vierestäkin esitetyt huomiot olivat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä. Erittäin hyvä setti siis kaikkiaan tämäkin.

Yhteenvetona Tracon oli siis täynnä mielenkiintoista ohjelmaa ja jätti kokonaisuutena kivan fiiliksen, vaikkei roolipeliosuus näkynytkään itselleni juurikaan. Peukut pystyyn siis, ja kiitos kaikille coniseurasta, conin järjestämisestä ja ohjelman pitämisestä!

Aiheet: Tapahtumat   RSS 2.0

« »


Ei kommentteja

Ei kommentteja.

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.