Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 24

24.12.2014 kello 09:30

Jouluaatto on vihdoin täällä, ja Missing Linkin joulukalenteri saapuu päätökseensä jo neljättä kertaa! Koska aloitin kalenterin tekemisen lennosta marraskuun viimeisenä päivänä, oli luukkujen väsääminen joulu- ja koulukiireiden lomassa välillä vähän raskasta. Sain kuitenkin kalenterin myötä elää uudestaan monia ikimuistoisia hetkiäni tärkeän harrastukseni parissa, ja koko joulunodotus hurahti ohi pää ihan mahdottoman täynnä tunteita.

Olen tässä kalenterissa käynyt läpi muistoja mangoista, joihin olen törmännyt vuosina 2002-2013. Tänään on vuorossa aaton kunniaksi kourallinen sellaisia sarjoja, joihin liittyviä kokemuksia tulen varmasti muistamaan tältä vuodelta 2014.

Life

luukku-24-life-neulat

Ayumu joutuu lukion väärällä jalalla aloitettuaan koulukiusatuksi ja kaikki on kamalaa.

Julkaisulehti ja -aika: Bessatsu Friend (Kodansha), 2002-2009
Pokkareita luettuna: 20/20

Rankkaa shoujoa vääntävän Keiko Suenobun koulukiusaamissarja Life tuli luettua melkein kokonaisuudessaan angiinapöpön tehdessä kotiaan kurkkuuni, kun olin jumissa sohvassa koko päivän. Heikkenevä terveydentila teki hämmentävän väkivaltaisen ja julman kiusaamiskuvion seuraamisesta oikein korostuneen ahdistavan kokemuksen. Sisällöltään (joskaan ei aina toteutukseltaan) näin intensiivisen pitkän sarjan lukeminen yhteen putkeen oli minulle myös itsessään harvinainen ja suorastaan ainutlaatuinen kokemus. Loppuun päästyäni pää oli aika pyörällä.

Lifen käsitys koulukiusaamisesta on paljon karumpi ja lohduttomampi kuin samaa asiaa vatvovan Onani Master Kurosawan. Monesti sarjan hirveilyt aiheuttivat överiydellään jopa silmien pyörittelyä, ja psykoottisimmissa kohtauksissa uskottavuus oli välillä koetuksella. Toisaalta sarja innosti kärjistetystä kuvauksestaan huolimatta pohtimaan Japanin koulujärjestelmän toimivuutta ja sen kiusaamisongelmia.

Life ei kuitenkaan ole yleissävyltään yhtä pohjattoman hirveä kuin takuuvarma vihaussarjani The Flowers of Evil. Ayumun hidas mutta varma hahmonkehitys selkärangattomasta seurailijasta vahvaksi ja itsenäisesti toimivaksi ihmiseksi tuo sarjaan lopulta oikeastaan aika toiveikkaan sävyn.

Gangsta

luukku-24-gangsta

Supervoimilla varustettu myrtsi ja kuuro Nick sekä rennon renttumainen silmäpuoli Worick pyörittävät apumiespalvelua (sellaista, jossa tarjotaan enimmäkseen väkivaltaisia apuja).

Julkaisulehti ja -aika: Comic Bunch (Shinchosha), 2010-
Pokkareita luettuna: 2/6+

Kohsken Gangsta on aivan ylimaallisen söpö sarja ollakseen väkivaltaa tursuileva toimintahörpäke. Tahtoisin vain paijailla kaikkia hahmoja, ja heidän touhunsa saavat minut usein purkamaan söpöysyliannostusta kieriskelemällä sängyllä. Varsinkin rujosti mulkoileva Nick on maailman suloisin olento ikikurtistettujen kulmiensa ja tsundereasenteensa kanssa.

Hahmot eivät edes jää pelkiksi söpököiksi, vaan heidän tarinansa ja vuorovaikutuksensa vetävät tehokkaasti mukaansa. Hahmokirjoitus muistuttaa huomattavan paljon neoshounenia kynäilevän ikisuosikkini Kazuya Minekuran hahmokirjoitustyyliä. Sarja ilmestyy seinenlehdessä, mutta siitä huolimatta neoshounen-aistini kihelmöi lukiessa kuin vahva allerginen reaktio, tosin paljon miellyttävämmin.

Kohsken piirrostyyli käy lisäksi niin pilkulleen yhteen makuni kanssa, ettei pikaisella mietinnällä tule mieleen ainuttakaan sarjaa, jonka taidetyyliä ylistäisin yhtä taivaallisen täydelliseksi (taikasanat ovat edelleen leveät suut ja väsyneet silmät). Muutenkin rosoinen ja selkeä yhdistyvät tyylissä täydellisesti, ja lukeminen on silkkaa visuaalisessa miellyttävyydessä paistattelua.

Maaginen suklaapuoti (Chocolat no mahou)

maaginen suklaspuoti

Enigmaattinen suklaapuodinpitäjä Shokora valmistaa toiveita toteuttavia suklaita, mutta ei ilman maksua.

Julkaisulehti ja -aika: Ciao (Shogakukan), 2009-
Pokkareita luettuna: 4/12+

Olin kuullut usealta suunnalta negatiivisia ja korkeintaan taskuvilpoisia mielipiteitä Rino Mizuhon karmisesta episodisohjokkeesta, Maagisesta suklaapuodista. Kaikesta kuulemastani huolimatta halusin tutustua sarjaan Traconin kunniavieraaksi saapuvan Mizuhon ohjelmia silmälläpitäen. Tracon jäi lopulta väliin maailman tyhmimmästä syystä, mutta sarjaa samplasin silti – ja itse asiassa ennakko-odotusten vastaisesti ihan tykkäilen siitä.

Lastensarjassa kun ollaan, moraalioppitunnit ovat suurimmaksi osaksi turhan yksinkertaistettuja ja kärjistettyjä: kiltti tyttö saa aina toiveensa ja maksuksi peritään vain negatiivisia tunteita tai ominaisuuksia, kun taas ikävät hahmot saattavat vammautua henkisesti tai fyysisesti, tai jopa kuolla. Shokorakaan ei ole sinänsä kovin mielenkiintoinen tyyppi, vaikka salaperäisenä suklaavelhottarena neito toimiikin varsin hyvin. Sarja on muutenkin enemmän konseptisarja kuin hahmosarja, mutta monesti ne konseptit ovatkin sitten aika kivoja. Välillä sarjassa myös käytetään yllättävänkin jänniä narratiivisia elementtejä, joita tällainen kerrontarohmu jaksaa arvostaa.

Suklaapuoti ei ole Setona Mizushiron englantikäännöstään yhä verisesti kaipaavan Heartbroken Chocolatierin veroinen suklaasarjakuva. Siitä huolimatta suklaan ystävän suu saattaa vähän vettyä ihastellessa rakkaudella kuvattujen herkkujen lähikuvia. Koska tykkään myös vahvasta motiivien ja symboliikan käytöstä, erilaisten suklaiden ympärille rakennetut moraaliruletit jaksavat ainakin toistaiseksi innostaa. En ole kovin hyvä episodisarjojen kanssa, mutta tähän asti olen tykännyt paljon paljon enemmän kuin olin odottanut.

Nana to Kaoru

NanatoKaoru

Lukioluuseri Kaoru auttaa hehkeää lapsuudenystäväänsä Nanaa irrottautumaan arkistressistään sadomasoleikeillä.

Julkaisulehti ja -aika: Young Animal (Hakusensha), 2008-
Pokkareita luettuna: 5/13+

Ryuta Amazumen kuumottelusarja Nana to Kaorun nimihahmojen välillä läikehtivää dynamiikkaa on ilo seurata, ja kuumotukset jaksavat kivuta kivoille tasoille. Hahmot aloittavat suhteensa aivan väärästä päästä, kun seksuaalisiin tilanteisiin päästään ennen henkistä läheisyyttä, eikä kumpikaan oikein kehtaa myöntää tykkäävänsä toisesta.

Pariskunnan voimatasapaino tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessa, joten heidän kanssakäymistään on melko mielenkiintoista seurata, vaikkei suhde kovin nopeasti sarjan aikana etenekään. Määrätietoinen koulumenestyjä Nana on sosiaalisesti paljon lyhyttä ja sammakkonaamaista Kaorua ylempänä. Kahdestaan ollessaan ja etenkin BDSM-sessioidensa aikana he ovat kuitenkin Kaorun asiantuntemuksen ja S-roolin ansiosta paljon tasavertaisempia. Kaoru on luonteeltaan perinpohjainen, mutta alisuorittaa elämäänsä motivaation ja itsetunnon puutteessa.

Vaikka sarjassa ei harrasteta seksiä tai muodosteta virallista suhdetta (ainakaan suurella kiireellä), sen näkemys seksuaalisuudesta fiktiossa on kovin virkistävä. Seksuaalisia tilanteita ja fiiliksiä käsitellään mukavan raikkaalla tavalla positiivisena asiana. Kerrankin ne eivät vain aiheuta ongelmia, vaan nimenomaan ratkaisevat sellaisia.

Girl May Kill

luukku-24-girl-may-kill

Aki Gohongin viattoman oloinen naapurityttönen Mei onkin mafiatappaja.

Julkaisulehti ja -aika: Monthly Action (Futabasha), 2013-
Pokkareita luettuna: 3/3+

Vuoden ehdottomasti suurimmaksi yllättäjäksi räjähti Azusa Itakuran Girl May Kill. Vitsiltä kuulostavan alkukonseptin takia odotin sarjan fiiliksen painottuvan komediaan, joten lähdin lukemaan nihkeällä mielellä. Jo ensimmäisen luvun jälkeen oli kuitenkin selvää, että painopiste kallistuu pikemminkin dramaattiseen suuntaan, ja kohta sarja vangitsikin täyden mielenkiintoni.

Girl May Kill saavuttaa harvinaisen onnistuneen tasapainon yhtäältä sydäntä lämmittävän perhedraaman ja toisaalta sydäntä kylmäävän karmivan väkivallan välillä. Jälkimmäinen puoli pusketaan aivan erityisen tehokkaaksi esittämällä rikolliselämään kuuluvat väkivaltaisuudet ja uhkat täysin kasuaalisti – Gohongin kauhistunutta normonäkökulmaa lukuun ottamatta. Toisaalta myös Gohongin ja Mein välinen herttainen (ja olemustaan laskelmoivamman Mein puolelta vähän häikäilemätönkin) suhde pääsee oikeuksiinsa nimenomaan kasuaalin, ylidramatisoimista väistelevän esitystavan kautta.

Lisäksi Gohongin ja Mein kanssa kämppistelevä, Mein kanssa samaan rikollisjärjestöön kuuluva Katsura on kivoimpia ellei jopa kivoin homohahmo, johon olen ei-BL-mangassa törmännyt. Niin asiallinen ja mukava nuori mies ammatistaan huolimatta. Katsura on myös inhimillisyydessään kelpo vastapaino Meille, joka on näennäisen viattomuutensa alla hyytävän tunnekylmä.

———–

Tämän vuoden mangamuistoja olisi voinut helposti luetella tuplamääränkin, mutta nämä kokemukset hyppäsivät ehdokkaita miettiessä mieleen nopeimmin ja voimakkaimmin. Kunniamaininnat ainakin Husk of Edenille, Millenium Snow’lle, Dawn of the Arcanalle ja Happy Marriagelle.

Kiitos lukijoille, ja lisäksi kollektiivinen kiitos kaikille joulukalentereita pyörittäneille!

Hyvää ja mangaisaa joulua kaikille!

 

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , ,

Aiheet: Joulukalenteri, Manga  Tagit: , , , , , , , , , , , , , , , RSS 2.0

« »


Yksi kommentti

  1. Lolicon

    Elääks tääl ketään? :3

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.