Prinsessapäiväkirjat: Megara, osa 2

24.7.2016 kello 12:00

Edelleen elokuvasta Herkules (Hercules, 1997)
Linkki Prinsessapäiväkirjat-postaussarjan esittelyyn.

Megara-introkuva2

Antagonistin puolelta sankarin tueksi loikkaaminen tekee Megarasta uniikin Disney-sankarittaren.

Megarasta on vuosien varrella muodostunut minulle hyvin henkilökohtainen hahmo, ja osittain tämän takia hänen Prinsessapäiväkirjojensa valmistuminen kesti erityisen pitkään. Haluaisin tehdä tunteilleni kreikkalaiskaunotarta kohtaan oikeutta, mutta välillä tuntuu siltä, että päädyn monessa kohtaa jaarittelemaan. Megara oli jopa tähän asti haasteellisinta prinsessapäiväkirjaneito Pocahontasiakin vaikeampi hahmo kuvata sanoin. Kuitenkin tuttuun tapaan olen löytänyt hahmosta niin paljon uutta ja pukenut ensimmäistä kertaa sanoiksi monia tähän asti mielessä epämääräisemmässä muodossa häilyneitä tuntoja, että tuntuu ihan siltä kuin olisin löytänyt Megaran ensimmäistä kertaa.

Ensimmäisessä osassa käytiin läpi Megaran persoonallisuutta, hahmonkehitystä ja hahmodesignia. Tällä kertaa vuorossa roolitus, tärkeät suhteet muihin hahmoihin ja sympaattisuus.

4. Roolitus

Megara on Disneyn leffoissa kolmas räikeästi joukosta erottuva tärkeä naishahmo. Peter Panin Helinästä ja Oliver ja kumppanit -leffan Rusetista poiketen Megara on kuitenkin leffansa ainoa tärkeä naishahmo, eikä yksi useammasta. Toisen, lempeämpiluonteisen naishahmon sijaan Megaraa pehmentääkin itse Herkules.

Ensimmäistä kertaa klassikoissa sankaritar on samalla myös pahiksen kätyri, mikä luo Megaran rooliin herkullisia lojaaliuskiemuroita. Kenenkään klassikkosankarittaren ei ole ennen tarvinnut pohtia valintojaan yhtä paljon, koska sankarittaret ovat aina olleet lähtökohtaisesti oikealla puolella. Megara on väärällä puolella ja tietoinen tästä. Hän yrittää kuitenkin menneiden kokemusten takia olla välittämättä siitä, minkä kurjuuksien aikaansaamisessa tuleekin avustaneeksi Haadesta.

Kyynistynyt neito ei näytä ajattelevan ihmisistä kovin positiivisesti, mutta Herkuleksen tavattuaan hän alkaa kyseenalaistaa toimiaan enemmän ja tuntea enenevissä määrin syyllisyyttä tämän johtamisesta ansaan. Megaran moraalinen dilemma on kiinnostava, koska oman edun ajaminen ja vapauden tavoittelu Haadeksen leivissä satuttaa Herkulesta. Megara on siis leffassa tilanteessa, jossa ei voi voittaa – joko hän satuttaa rakastaan tai jää itse Haadeksen orjaksi loppuiäkseen.

Megara-ei-kinosta

Leffan alussa Megara tuntuu jo tottuneen Haadeksen pelinappulana toimimiseen.

Megaran tarina ei ole aivan leffan keskiössä, mutta saa silti yllättävänkin paljon huomiota. Vaikka neito on leffassa love interest -hahmon roolissa, hänen tarinassaan ei ole kyse vain romanssista. Ennen kaikkea näen Megaran tarinan niin, että Herkuleksen tapaaminen antaa hänelle jotain, mihin uskoa ja siten auttaa lamaannuksen tilassa ollutta hahmoa löytämään itsensä ja ottamaan elämänsä jälleen omiin käsiinsä.

Romanssi on mukava sivutuote, mutta olen tyytyväinen siihen, että leffa ei kerro siitä, miten Herkules pelastaa Megaraa Haadeksen palveluksesta muiden sankaritekojensa ohessa, toisin kuin esimerkiksi Aladdinissa käy Jasminelle. Megara saa omaa agendaa varsinkin leffan loppupuolella, ja hän toimii itsenäisesti ja aktiivisesti korjatakseen virheensä ja auttaakseen Herkulesta. Megaran tarina on siksi mielestäni erityisen hyvin rakennettu tärkeän romanttisen sivuhahmon tarina. Vaikka hän on Jasminen tavoin sivuhahmo, hän saa itsenäisen tarinakaaren, jossa on mielestäni lopulta enemmän kyse hänestä itsestään kuin Herkuleksesta.

Megara täyttää toisaalta myös sivuhahmon tehtävän tukea sankarin kehitystä, sillä hänet on myös saatu sidottua tärkeäksi osaksi Herkuleksen tarinaa. Nimihahmon hahmonkehitys on vahvasti sidottu Megaraan, sillä etenkin sankarin synkistyminen loppupuolella johtuu siitä, että hän saa tietää Megaran petoksesta.

Välibonus: Romanssi

Herkules ja Megara muodostavat kontrastille perustuvan pariskunnan, jossa hahmojen välinen kemia syntyy heidän vastakkaisista persoonallisuuksistaan. Vähän samaan tyyliin rakentuu esimerkiksi Tähkäpään ja Flynn Riderin suhde Kaksin karkuteillä -leffassa. Tähkäpää on täydellisen suora ja vilpitön, Flynn taas esittää coolia otsa hiessä.

Herkules on viaton, muhkeilla muskeleilla varustettu tähtisilmäpoika täynnä auttamisen ja näyttämisen intoa. Hän on suorasukainen, kiltti ja naisseurassa myös suloisen nolo. Megara taas on sirokka ja kyynistynyt neito, josta huonot kokemukset ja pahiksen kätyriksi loukkuun jääminen ovat imeneet ainakin päällisin puolin kaiken elämänilon ja viattomuuden. Hän käyttää seksuaalisuuttaan hyväkseen, epäilee kaikkia ja johtaa Herkulesta epärehellisesti harhaan useaan otteeseen.

Käy siis järkeen, että Megaran kaltaisen sydämensä sulkeneen hahmon suojausten läpi pääsee vain Herkuleksen kaltainen söötti ja hyvää tarkoittava pökkelö, jolla ihan oikeasti ei ole mitään taka-ajatuksia, minkä Megarakin ennen pitkää huomaa.

Megara-aamorin-nuoli

Amorin nuoli osuu vastusteluista huolimatta.

Onkin hauska yksityiskohta, että Herkuleksen kanssa Megara toistaa saman kuvion kuin aikaisemman miehen kanssa: hän uhrautuu rakkaansa puolesta. Edellisen poikaystävän tapauksessa hän myi sielunsa Haadekselle pelastaakseen tämän, Herkuleksen tapauksessa hän työntää tämän pois kaatuvan pylvään alta murskautuen itse sen alle. Edellinen hyypiö lähti ilmeisesti aika nopeasti toisen naisen matkaan, mutta Herkules on valmis vastavuoroisesti panemaan peliin oman elämänsä lähtiessään hakemaan Megaran sielua manalasta. Tällä kertaa pelastettu mies osoittautuu siis Megaran arvoiseksi.

Olen todella tykästynyt pariin hahmojen suloisuuden vuoksi. Herkules on ihan häkeltynyt Megaran seurassa, ja Megara taas aina vähän hämmentynyt Herkuleksen suoruudesta. Megaran ja Herkuleksen vastakkaisuus muotoaa jokaisen pariskunnan välisen vuorovaikutushetken riemastuttavan söötiksi flirttailuksi. Toisaalta kaksikon välillä on hyvin aitoa sympatiaa, sillä kummatkin ovat kokeneet kuulumattomuuden tunteita. Tämän takia he pystyvät ymmärtämään toisiaan, vaikka heidän tilanteensa ovat hyvin erilaiset. Puistotreffikohtaus, jossa heidän dialoginsa muuttuu kujeilevan vilpillisestä surumieliseksi mutta aidommaksi, onkin täydellinen läpileikkaus suhteeseen.

Vaikka Megara yrittää alkuun vakuuttaa itselleen ja Haadekselle muuta, hän selvästi tykästyy Herkulekseen välittömästi ja hymyilee tämän perään vilpittömästi aina kun kukaan ei ole näkemässä. Vaikka Megara ei halua ihastua Herkulekseen, koska miehet ovat kuitenkin aina kamalia, hän ei voi olla ihastumatta, kun Herkuleksesta on Megaran epäluuloista huolimatta niin vaikea löytää vilpillisyyttä.

Megaran romanssi onkin erityisen mielenkiintoinen siksi, että hän joutuu oikeasti taistelemaan tunteidensa kanssa. Kuten mainittu edellisessä osassa, hänen rakkauslaulunsa I Won’t Say (I’m in Love) on merkittävän erityinen Disneyn musikaalikohtaus juuri siksi, että se koostuu täysin Megaran sisäisestä dialogista. Hän itse laulaa negatiiviset ajatuksensa ja epäluulonsa, joilla yrittää vakuuttaa itsensä siitä, että Herkuleksen kanssa lähentyminen on huono idea. Tarinan kertojahahmoina toimivat Muusat puolestaan laulavat Megaran positiivisia ajatuksia Herkuleksesta ja mahdollisesta oikeasta ihmissuhteesta tämän kanssa.

Toinen puoli Megaran tunteista – se, jonka hän yrittää tukahduttaa menneiden huonojen kokemusten takia – on ulkoistettu Muusille. Laulun aikana nämä päätyvät vakuuttamaan Megaran, joka päättää hyväksyä aiemmin torjumansa tunteet Herkulesta kohtaan. Kappale on käännekohta Megaran elämässä, sillä juuri se, että hän hyväksyy rakastuneensa Herkulekseen – ja samalla sen, että hänen maailmassaan voi olla jotain arvokasta – saa hänet aktivoitumaan ja tekemään omia valintojaan sen sijaan että jäisi Haadeksen sätkynukeksi.

Pääpariskunnan käännekohdat ovat kauniisti sidoksissa toisiinsa ja näiden välille kehittyvään suhteeseen. Megara päättää vastustaa Haadesta rakastuttuaan Herkulekseen, Herkules taas tekee kohtalokkaan päätöksen luopua jumalvoimistaan vuorokaudeksi Megaran tähden.

Tämän jälkeen Herkuleksen vihamieliset reaktiot Megaraa kohtaan ovat täysin ymmärrettäviä. Aiemmin hupsun poikamaisen hahmon näkeminen niin vihaisena toisaalta särkee sydämeni joka kerta Megaran puolesta, vaikka neito olisi kuinka ansainnut sen. Suhteesta tekee erityisen mielenkiintoisen juuri se, että kumpikin osapuoli joutuu käsittelemään toista kohtaan tuntemiaan luottamuksen ja epäluottamuksen tunteita.

Välibonus: Pahis ja kätyri

Megaran ja Haadeksen suhdetta ei juuri elokuvassa avata, mikä on hitusen sääli, kun se on Disneyn leffoissa ainoa laatuaan. Emme saa tietää kuin hyvin yleisen tason tarinan siitä, miten Megara päätyi Haadeksen alaisuuteen. Selväksi tehdään lähinnä se, että kyseessä oli vaihtokauppa, koska Haades toimii nimenomaan kauppojen kautta.

Megaran ja Haadeksen vuorovaikutus leffan alussa näyttääkin perustuvan kaupankäynnille. Megara suostuu toimimaan Haadeksen pelinappulana ja saa vastineeksi ilmeisesti jokaisesta palveluksesta jokusen vuoden poistetuksi elinikäisestä vankeudestaan.

Emme saa kuitenkaan tietää, kuinka kauan tilanne on jatkunut, mitä tapahtuisi, jos Megara ei lähtisi Haadeksen leikkeihin mukaan, ja tarkalleen millä tavalla Haades hallitsee Megaran elämää. Näiden kahden välinen dynamiikka perustuu implikaatioille enemmän kuin sille, että asioita kerrottaisiin suoraan.

Megara esimerkiksi vaikuttaa alussa hyvin itsenäiseltä hahmolta, koska hän ei lainkaan yritä miellyttää Haadesta. Dynamiikan todellinen valtaepätasapaino ja Megaran voimattomuus tulevat kuitenkin ilmi siitä, miten Haades ilmaisee tauotta omistajuuttaan Megaraan lepertelemällä tälle ja muistuttelemalla puheissaan tälle jatkuvasti omistusasemastaan, sekä etenkin lääppimällä tätä yhtä lukuun ottamatta jokaisessa parin yhteisessä kohtauksessa.

Megara-ewweweww

En lapsosena edes huomannut Haadeksen jatkuvaa ihokontaktointia, mutta nykyisin se alkaa nopeasti ahdistaa.

Toisaalta osittain tämän jatkuvan kasuaalin koskettelun ansiosta Haadeksen ja Megaran suhde on aina tuntunut minusta jossain määrin tuttavalliselta, kuin he olisivat henganneet yhdessä jo jonkin aikaa ja oppineet tietynlaisiin maneereihin. Minkäänlaisia välittäviä tunteita ei kuitenkaan kummaltakaan puolelta löydy.

On Megaran hahmonrakennuksen kannalta sääli, että hän on alusta loppuun täysin Haadeksen vietävissä, eikä pysty oikeasti vastustamaan tätä edes puistotreffien jälkeen päättäessään kieltäytyä tanssimasta tämän pillin mukaan. Suhteessa Herkulekseen Megaralla on tärkeä tukijarooli sarjan lopussa, mutta suhteessa Haadekseen hän ei saa minkäänlaista mahdollisuutta loistaa. Kun Haadeksen ja Megaran suhde on jollain tasolla ollut hyvin henkilökohtainen, kaipailisin vähän jotain viimeistelyä. Leffassa kuitenkin Megaran ja Haadeksen kontakti päättyy aika seinään, kun Haades vapauttaa Megaran vietyään Herkuleksen voimat.

5. Sympaattisuus

Ei ole salaisuus, että Megara on suuri suosikkini Disneyn neidoista. Hän on niin virkistävän erilainen hahmo tiedostavan ja korostetun seksuaalisuutensa ansiosta sekä siksi, että hänellä on henkilökohtainen suhde leffan pahikseen. Tämän suhteen takia hänen konfliktinsa ovat erityisen mielenkiintoisia ja hänen asemansa sankarin ja pahiksen välillä erityisen herkkä. Asetelma myös mahdollistaa runsaan hahmonkehityskaaren, ja tästä mahdollisuudesta otetaan kiitettävästi irti.

Leffa osaa esittää selkeästi ja tehokkaasti, miten paljon menneet kokemukset ovat vaikuttaneet Megaraan, ja toisaalta miten Herkulekseen tutustuminen muokkaa häntä edelleen. Hahmon rikkinäisyys ja eheytyminen vetoavat minuun, eikä tämän sävyistä hahmofokusta ole ennen Disneyn leffoissa nähty. Kun Haades verhotusti piikittelee tiivistyksensä Megaran menneisyydestä ja kun Megara uskoutuu puiston lähteen äärellä Herkulekselle luottamusongelmistaan, muistojen aiheuttama kipu näkyy hänen kasvoillaan huikean traagisessa kontrastissa hänen normaalisti etäännyttävien vinohymyjensä kanssa.

Megara-hymy

Loppua kohden on ihana nähdä Megaran myös hymyilevän yhä enemmän lempeämmin ilman taka-ajatuksia.

Toisaalta ihoni kihelmöi siitä, miten voimakkaasti hän tuo itseään esille jopa leffan alussa, vaikka hän on silloin vielä pysähtyneisyyden tilassa. Hän on menettänyt vapautensa ja luottamuksensa ihmisiin, mutta hänen olemuksensa on silti hurmaavan pisteliäs, määrätietoinen ja häpeilemätön. Myös hänen terävä hahmodesigninsa tukee kaikin puolin tätä Disney-neidoksi poikkeuksellisen hyökkäävää ja kyynistä persoonallisuutta.

Megaran kerroksellisuus tuo hahmoon monipuolisuutta. Itsevarman ulkokuoren alla kytevän katkeruuden takaa paljastuu vielä vahingoitettu mutta yhä rakastamaan ja toimimaan kykenevä sydän. Tällainen kerroksiin perustuva dramatiikka on suosikkiasioitani fiktiossa, ja Megara on rakennettu upean dramaattiseksi hahmoksi, joka onnistuu myös tuntumaan aidolta eikä pakotetulta.

Kaiken kukkuraksi Megaran tarina on neidon sivuhahmostatuksesta huolimatta erinomaisen hyvin rakennettu, ja häntä käsitellään leffassa itsenäisenä hahmona, eikä vain sankarin tyttöystävänä. Hänellä on oma, voimakas ja koskettava tarinakaari, joka onnistuu samalla tukemaan päähenkilön kehityskaarta ja siten nivoutumaan täydellisesti päätarinaan.

Juuri Megaran ponnistelut aiempien virheidensä hyvittämiseksi päätyvät pelastamaan Herkuleksen ja antamaan sankarille mahdollisuuden pelastaa Olympos Haadeksen joukoilta. Toisin kuin esimerkiksi Jasminella tai Arielilla, Megaralla on siis aidosti merkittävä rooli leffan loppuhuipennuksessa, vaikka hän ei kahakointiin osallistukaan.

Loppujen lopuksi tärkein asia on, että kun Megara saavuttaa leffan lopussa onnen, voin olla täysin onnellinen hänen puolestaan. Leffan päätös tuntuu kaikkien vaikeuksien jälkeen ansaitulta ja luontevalta osalta hahmon kehityskaarta.

Kuvat © Disney

Avainsanat:

Aiheet: Analyysi, Hahmot, Hype, Länsiviihde, Nostalgia, Prinsessapäiväkirjat  Tagit: RSS 2.0

« »


Ei kommentteja

Ei kommentteja.

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.