Prinsessapäiväkirjat: Mulan, osa 1

Elokuvasta Mulan (1998)
Linkki Prinsessapäiväkirjat-postaussarjan esittelyyn.

 

Kiinalaisneito tekeytyy mieheksi, värväytyy armeijaan sairaan isänsä puolesta ja päätyy pelastamaan Kiinan.

Mulan muodostaa Herkuleksen ja Tarzanin kanssa minulle erityisen tärkeän kolmikon Disneyn klassikkojen keskuudessa. Ne olivat ensimmäiset klassikot, joita hypetin etukäteen Aku Ankka -lehden kanssa ja jotka muistan käyneeni katsomassa leffassa. Kaikki kolme ovat mielestäni myös erityisen hyviä leffoja, vaikka yleisesti ottaen niitä pidetäänkin muun renessanssikattauksen joukossa vain ok-tason pätkinä verrattuna vuosikymmenen alkupuolen huikean rakastettuihin spektaakkeleihin. Mulan on kuitenkin vahva kasvutarina, ja nimihahmo itse huikean monipuolinen ja samaistuttava hahmo.

1. Persoonallisuus

Mulanin määrittävä piirre on, että hän ei leffansa alussa oikein sovi mihinkään muottiin, jota yhteiskunnalla olisi hänelle tarjota. Nuoren neidon tehtävänä on elokuvan yhteiskunnassa olla kuuliainen, hyväluonteinen, ahkera ja säntillinen. Nämä hyveet omaksuva nainen onnistuu suoriutumaan hyviin naimisiin ja synnyttämään terveitä lapsia, ja sitä kautta tuomaan kunniaa itselleen ja perheelleen.

Mulan on kuitenkin innostunut ja innovatiivinen nopea ajattelija, joka ei osaa hidastaa, vaan on aina menossa, touhuamassa ja saamassa ideoita. Toisaalta hän ei sovi miehenkään malliin – isoksi osaksi siitä syystä, että hän ei selvästi ole ollut juurikaan tekemisissä ikäistensä miesten kanssa, eikä siksi konkreettisesti oikein tiedä, millaisia miehet ovat.

Leffa tekee selväksi, että sopeutumisongelmistaan huolimatta Mulanilla on ainakin nykykatsojan näkökulmasta paljon erinomaisen toivottavia luonteenpiirteitä. Hän on nopea toimimaan eikä lamaannu tiukankaan paikan tullessa, vaan keksii jatkuvasti luovia ratkaisuja päästäkseen eteenpäin.

Honor to Us All -laulun aikana Mulan keksii sekunnin miettimisen jälkeen käänteen tekevän liikkeen lautapelissä, joka ennen hänen sekaantumistaan näytti jo hävityltä. Kun alokasleirillä kapteeni Shang on ampunut nuolen suuren paalun nokkaan ja käskenyt alokkaita hakemaan sen painokiekot ranteissa, kukaan ei onnistu, mutta Mulan keksii lopulta käyttää painokiekkojen kiinnitysnauhoja kiipeämisapunaan. Alokkaiden kohdatessa hunniarmeijan muut yrittävät toivottomassa tilanteessa kaataa viimeisellä ruutikanuunalla hunnijohtaja Shan Yun, mutta Mulan tähtääkin räjähteen läheisen vuoren lumihuipulle ja onnistuu hautaamaan lumivyöryyn lähes koko hunniarmeijan (ja samalla mitä ilmeisimmin suuren osan alokasleiriläisistä, hupsis). Ja kun viimeiset eloonjääneet hunnit ovat vallanneet Keisarin palatsin ja Shang miehineen yrittää murtaa palatsin ovet väkipakolla, Mulan löytää näppärämmän tavan päästä sisään.

Kun pitää toimia, Mulan ei jää epäröimään.

Älykkyyden lisäksi Mulan on oikeudentuntoinen, mikä käy myös ilmi ennen kaikkea Honor to Us All -laulun aikana, kun hän palauttaa pikkutytölle tämän nuken, jonka pikkupoika oli napannut tältä. Hänellä riittää myös rohkeutta lähteä pois tuntemastaan elämästä armeijaan säästääkseen huonokuntoisen isänsä sodalta. Lisäksi hänen suurta empatiakykyään osoittaa surullinen kohtaus, jossa hän löytää pienen nuken hunnien polttamasta kylästä. Hänestä löytyy kaiken päälle mukava itsenäisen toimijuuden ja itsensä arvostuksen kipinä siinäkin mielessä, että kun leffan miehet suhtautuvat häneen alentuvasti, hän ei vain alistu tällaisen käytöksen edessä vaan sanoo vastaan närkästyneenä.

Toisaalta Mulanista löytyy myös reippaasti kömpelyyttä. Hän epäonnistuu leffan alussa Liitonsopijan aviohaastattelussa, koska höseltää mitä sattuu sen sijaan että käyttäytyisi fiksusti ja järkevästi. Liitonsopija kuvataan hyvin epämiellyttävänä ihmisenä, mutta Mulan ei epäonnistu siksi että Liitonsopija olisi epäreilu, vaan ihan puhtaasti siksi, ettei hänellä ole minkäänlaista käryä siitä, mitä on tekemässä.

Aviohaastatteluun valmistautuminen tuo myös Mulanista esiin melko mielenkiintoisen puolen siinä suhteessa, että on selvää, ettei neito ole ottanut koko asiaa vakavasti ennen H-hetkeä. Hän ei ole opetellut tarvittavia tietoja, vaan laatii vielä pääkallopäivän aamuna lunttia kyynärvarteensa ja on ilman huolen häivääkään iloisesti myöhässä laittautumistapaamisesta. Liitonsopijan pakeille mennessään hänen täytyy matkia muita morsianehdokkaita, koska hän ei tiedä, miten tilanteessa tulisi käyttäytyä.

Koska leffa on tässä vaiheessa jo tehnyt selväksi, että Mulan on älykäs, näyttää siltä, että ongelmat johtuvat asenteesta – Mulan ei ole valmistautunut aviohaastatteluun tai uhrannut siihen energiaansa ihan vain siksi, ettei se kiinnosta häntä. Hän menee sinne miellyttääkseen vanhempiaan ja haluaa tuottaa kunniaa suvulleen ja varsinkin rakastamalleen isälleen, mutta hän alkaa vasta viime metreillä miettiä aidosti, mitä hänellä on pelissä.

Tämä puoli tuo Mulaniin tietyn lapsellisuuden tunnun. Hän ei ole jaksanut panostaa aviohaastatteluun, hän toimii impulsiivisesti, eikä ajattele seurauksia tai sitä, millaisen vaikutelman antaa itsestään tai perheestään muille. Tässä mielessä hän on yllättävän samanlainen hahmo Pienen merenneidon Arielin kanssa.

Vaikka Mulanilta näyttää alussa puuttuvan pitkäjänteisyys, tämä piirre tuo häneen myös sen hyvin suloisen näkökulman, että hän on leffan alkuosassa myös täysin oma itsensä. Hän on aivan rehellinen siitä, mitä haluaa ja mistä on tai ei ole innostunut, ja tämä saa hänet alusta asti vaikuttamaan aidolta ja vilpittömältä henkilöltä. Hän näyttääkin huomattavan ahdistuneelta ja kiusaantuneelta, kun häntä puetaan ja laitetaan hienoksi aviohaastattelua varten.

Tylysää.

2. Hahmonkehitys

Mulanin tarina muodostaa epäilemättä yhden klassikkolinjan sankarittarien merkittävimmistä kehityskaarista tähän mennessä. Herkuleksessa Megara kokee myös huomattavan määrän hahmonkehitystä, mutta hyvin eri tavalla. Megaran kehitys merkitsee ennen kaikkea asennemuutosta maailmaa kohtaan. Mulan taas muuttuu leffansa aikana kykyjensä ja itsevarmuutensa osalta.

Mulan kritisoi sitä, että nimineidon pitäisi vääntää itsensä siihen muottiin, johon yhteiskunta hänet haluaa. En tiedä onko leffan tarkoitus näyttää asiasta myös toinen puoli vai onko se vain omaa tulkintaani, mutta toisaalta miellän ainakin itse, että Mulanin heikkous ihmisenä on leffan alussa se, ettei hän oikeastaan edes yritä sopeutua maailmaan, vaan etenee elämässään lähinnä välittömän mielihyvän varassa ajattelematta tulevaisuutta. Häntä ei ennen alokasleiriä näytetä ponnistelemassa minkään eteen, vaan näemme hänen ainoastaan lintsaavan vaikeista asioista, kuten aviohaastatteluun valmistautumisesta, ja tekevän mielellään asioita, jotka ovat hänelle selvästi helppoja, kuten voittoliikkeitä lautapelissä.

Tästä minulle tuleekin tuntu siitä, että Mulanin kasvu kiteytyy paitsi siihen, että hän onnistuu löytämään paikkansa yhteiskunnastaan ja käyttämään omia vahvuuksiaan, myös siihen, että hän oppii panostamaan vaikeisiin asioihin ja huomaa, että vaikeuksista voi päästä yli jos pistää peliin vähän tarmoa. Aluksihan hän ei pärjää miehenä sen paremmin kuin naisenakaan, mutta myöhemmin hän huomaa, että hän voi itse asiassa suoriutua mahdottomankin oloisista haasteista.

Leffan alussa tuntuu siltä että Mulanin lempeät vanhemmat ovat antaneet tytön temmeltää melko vapaasti, mutta alkavat olla vähän huolissaan siitä, ettei tytär ole kasvanut yli tästä vaiheesta ja alkanut ottaa vakavasti paikkaansa yhteiskunnassa. Yleisölle päin on selvää, ettei Mulanilla ole ollut oikein mahdollisuutta kasvaa, koska ainoa tapa nuorelle naiselle kasvaa tuottavaksi osaksi leffan yhteiskuntaa on kiinnostua täydelliseksi morsiameksi pynttäytymisestä. Tämä on Mulanille vaikeaa, koska hän haluaa sivusta myötäilyn sijaan vaikuttaa ympäristöönsä, kuten Honor to Us All -kohtaus näyttää esittäessään hänet sekaantumassa kylänmiesten lautapeliin ja lasten kahnauksiin.

I’ll Make a Man Out of You -musikaalimontaasi esittää tehokkaasti alokkaiden ja erityisesti täysin nollaviivalta lähtevän Mulanin kehityksen surkimuksista taidokkaiksi taistelijoiksi ja selviytyjiksi. Mulan ei meinaa alkuun pärjätä, ja Shang on jopa jo passittamassa häntä jo kotiin. Hänelle tarjotaan tilaisuus luovuttaa ja palata turvallisesti mutta häpeällisesti kotiin. Tämä on kuitenkin käännekohta Mulanin elämässä, kun hän onnistuu vihdoinkin saamaan fiksuilla ajatuksillaan positiivista huomiota selvitessään Shangin nuolennoutohaasteesta älynsä avulla. Tätä ennen kukaan leffassa ei ole oikein noteerannut Mulanin keksintöjä ja suorituksia, mutta nyt hän onnistuu älyllään ja sitkeydellään motivoimaan koko alokasleiriä.

Mulan oppii yhdistämään fyysisen voiman ja taidon sekä nokkelat oivallukset.

Mulanin kehitykseen liittyvät toistuvana teemana heijastukset. Reflection-kappaleen aikana Mulan pohtii omaa rooliaan yhteiskunnassa epäonnistuttuaan aviohaastattelussa. Pihalammesta ja esi-isien hautakivistä itseään katsoessaan hän miettii, ettei edes tunnista itseään heijastuksestaan: ”When will my reflection show / Who I am inside?” Myöhemmin, kun Mulanin isä on kutsuttu armeijaan puolustamaan Kiinaa hunnien hyökkäykseltä ja Mulan on riidellyt tämän kanssa asiasta, neito istuu suojelijalohikäärmeen patsaalla ja huomaa lätäköstä lohduttoman heijastuksensa, jonka jälkeen katselee vanhempiaan ikkunasta ja tekee päätöksen lähteä armeijaan isän puolesta. Kun hän leikkaa hiuksensa isänsä miekalla vaikuttavan Mulan’s Decision -kohtauksen aikana, hänen päättäväinen ja peloton ilmeensä heijastuu miekasta.

Kun Mulan on leffan loppupuolella hukuttanut hunniarmeijan lumeen, hän myös paljastuu naiseksi, ja muut jättävät hänet seurueesta hänen suureksi katsotun petoksensa takia. Lannistuneena hän katsoo heijastustaan isänsä kypärästä ja pohtii, ettei kenties lähtenyt armeijaan pelastaakseen isänsä vaan itsekkäistä syistä – näyttääkseen itselleen ja muille, että pystyy johonkin. Leffan viimeisillä minuuteilla Mulan palaa kotiin sankarina, mutta isä heivaa Keisarin kunnianosoitukset nurmelle ja syöksyy halaamaan tytärtään. Onnellinen jälleennäkemisen hetki, jossa tärkeää eivät ole ulkoiset kunnian symbolit vaan läheinen ihminen itsessään ja itsenään, heijastuu veteen, ja myös Mulanin äiti ja isoäiti peilautuvat pihalammesta.

Heijastusteema pitää leffan fokuksen tiukasti siinä, miten Mulan etsii itseään ja paikkaansa ensin kotikylässään aviohaastattelun ja sen mokaamisen merkeissä ja sitten armeijassa mieheksi naamioituneena.

Mulan on saanut moitteita siitä, että vaikka on kiva, että kerrankin naispääosa heiluttaa miekkaa ja on kunnolla mukana toiminnassa, niin silti on nihkeää, että hänen täytyy tekeytyä mieheksi voidakseen näin tehdä. Tämä argumentti ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Mulan pärjää alkuvaikeuksien jälkeen hyvin miehenä miesten joukossa, se on totta, mutta loppukahakasta hänen täytyy nimenomaisesti selvitä naisena. Hänen sukupuolensa on paljastunut, ja hän pukeutuu taas naiseksi keksiessään käyttää naiseuttaan palatsin vallanneiden hunnien hämäämiseksi. Leffan loppukohtauksessa on kyse nimenomaan siitä, että sekä Mulan että kaikki hänen ympärillään oppivat arvostamaan häntä hänenä itsenään: rohkeana ja neuvokkaana henkilönä, jota eivät määritä pelkästään sukupuoliodotukset.

Jatko-osa Mulan 2 jatkaa tästä sikäli ihan näppärästi, että siinä Mulan ei enää esitä missään määrin miestä, vaan on kasvanut hyväksymään itsensä, ja kaikki kylän tytöt pitävät häntä sankarinaan ja haluavat oppia häneltä itsepuolustustaitoja. Sääli kyllä jatko-osa ei muuten hyödynnä ensimmäisen leffan hahmonkehitystä, vaan Mulan on kuin eri hahmo (vaikka alkuperäinen leffa loppuu ajallisesti vain kuukausi ennen jatkoleffan alkua). Hän kauhistelee sitä, että Keisarin tyttäret joutuvat järjestettyihin avioliittoihin, vaikka alkuperäisessä leffassa pyritään kunnioittamaan kiinalaisen kulttuurin perinteitä ja yritetään kiitettävän kovasti olla tuputtamatta 90-luvun länsimaisia arvoja, vaikka leffa sijoittuu toiseen kulttuuriympäristöön. Myös Mulanin omat sotkut tulevan avioliiton kanssa tuovat esille korostuneesti moderneja länsimaisia arvoja. Jatko-osa käyttää tapahtumamiljöötä ainoastaan vertailukohtana länsimaisen arvomaailman kaikinpuoliselle ylemmyydelle, ja tuloksena Mulan 2 on hyytävän laiska ja kulttuurisesti epäsensitiivinen leffa.

3. Hahmodesign

Mulanin hahmodesignin osalta olen jo aiemmin kirjoittanut olennaisimmat ajatukseni ylös. Vaikken ole ihan hirveästi jaksanut piilotella ihastustani Disneyn korostetun naisellisten hahmojen muotoja kohtaan, on hienoa, että välillä sankaritar saa näyttää tasapainoisemmaltakin. Varsinkin renessanssisankarittaret ovat tähän mennessä huokuneet seksiä jokaisella pikselillään, ja Hiidenpadan Elenaa lukuun ottamatta kaikki muutkin joko seksikkyyttä, romantiikkaa tai näiden yhdistelmää.

Mulanin designiin ei liity kumpaakaan näistä fiiliksistä, joten on upeaa, että sankaritar saa kerrankin olla viehättävä tavanomaisemmalla ulkonäöllä. Mulan ei saa minua läähättämään samalla tavalla kuin eräät Disneyn tiimalasineidot, mutta hänen ulkoinen olemuksensa herättää kunnioitusta ja sympatiaa hyvin voimakkaasti.

———

Tässä kaikki tältä erää, ja loput Mulan-mietteet saapuvat tuttuun tapaan noin viikon päästä.

Kuvat © Disney