Vuosipäivän kunniaksi

Missing Link on juhlinut synttäreitään hyvin epäsäännöllisesti tässä vuosien varrella, riippuen ihan siitä, miten olen jaksanut ja ennättänyt asiaa erityisemmin muistaa ja siitä, olenko keksinyt jotain erityistä sanottavaa. Tänään tulee kuitenkin kuluneeksi huikeat kahdeksan vuotta, vaikka kirjoittelu ei olekaan ollut hetkeen ihan säännöllistä. (Sain muuten viime vuoden puolella blogin melkein kahdeksan vuoden olemassaolon jälkeen aikaiseksi esittelytekstin, jonka olemassaoloa en ole tainnut koskaan suuremmin rummuttaa.)

Merkkipäivän kunniaksi ajattelin esitellä hieman talouteni mangakokoelmaa, josta keräilijäsieluni on melkoisen ylpeä ja jonka vuoksi en tahdo enää koskaan muuttaa, kun kuollut puu painaa niin hurjasti. Husbandon kanssa yhteisvoimin rakennettu kokoelma on paisunut tasaista tahtia, ja tällä hetkellä se käsittää ylläpitämäni Excel-taulukon mukaan 1966,5 pokkarin verran tavaraa alkuperäisinä noin parisataasivuisina japanilaispokkareina laskettuna.

Fyysisiä niteitä on joitakin kymmeniä vähemmän, koska englanninkielisissä julkaisuissa suositaan nykyään omnibus-muotoa, jossa kerätään yksiin kansiin useamman pokkarin verran sivuja. Omassa hyllyssä näitä löytyy nopealla silmäisyllä reipas viisikymmentä kappaletta. Lukumäärän höpsö puolikas johtuu siitä, että aina välillä hyllyyn jää roikkumaan joku puolentoista alkuperäispokkarin omnibus – tällä hetkellä syyllinen on Master Keaton 1.

Lisäksi samasta pokkarista löytyy joissain tapauksissa useampi kieliversio, koska hyllyissä on edustettu mangaa englanniksi, suomeksi, ranskaksi ja japaniksi (sekä muutama hassu ruotsiksi ja espanjaksi).

Hyllyjen järjestäminen on minun vastuullani (husbandolla on neuvonanto- ja veto-oikeus), ja kaikenlaiset uudelleenjärjestelyt ovat suurta huviani aina, kun joku hylly alkaa tilaongelmien takia näyttää sotkuiselta. Viimeisin suuri järjestelykierros oli viime syksynä, kun hankimme reippaasti lisää hyllymetrejä.

Eri tapoja järjestää mangahylly on tietysti monia. Aakkosjärjestys sarjan nimen mukaan tuntuu olevan suosittu tapa, ja tietysti ihan syystä, kun se tekee oikean paikan löytämisen kullekin nimikkeelle helpoksi. Itse en kuitenkaan ole siitä oikein koskaan tykännyt, koska minusta tuntuisi hassulta laittaa Nana ja Nana to Kaoru  tai Muotiunelmia ja Mushishi vierekkäin, kun sarjat ovat täysin eri maailmoista.

Aakkosjärjestys tekijän nimen mukaan olisi toinen vaihtoehto, joka mahdollistaisi sen, että saman tekijän tuotokset löytyisivät samasta paikasta. Aikaisemmin hyllyni ovatkin olleet ensisijaisesti mangakan mukaan järjestettynä. Uusin järjestelykierros käänsi ensisijaiseksi järjestysprioriteetiksi kuitenkin sen mangalehden, jossa sarja on ilmestynyt. Syynä oli lähinnä lehtituntemuksen kasvattaminen. Kun saman lehden sarjat ovat yhdessä, on helpompi sisäistää, millaisia sarjoja missäkin mangalehdessä pyörii.

Shounen-hylly (klikkaamalla isommaksi)

Shounen-hyllyä on tilan takia sensuroitu Bleachin ja Naruton osalta, joista suurin osa on karkotettu pimeään loppusijoituspaikkaan sohvan taakse. Koska kyseisiä sarjoja ei kuitenkaan koskaan tule hiplailtua, on hyllyyn jätetty vain muutama edustaja näön vuoksi. Alin hylly on varattu isoille möhkälejulkaisuille jotka eivät muualle mahtuisi, ja sinne on eksynyt ilman erityisen hyvää syytä myös Natsume Onon tuotanto ja erinäisiä muita taiteellisesti ansioituneita seinen-teoksia.

Puukuosinen hylly on vähän höpsösti eri näköinen kuin muut valkoiset mangahyllyt, mutta onneksi sisustussilmä on meillä molemmilla vähäsen sinne päin, joten epäsointu ei suuremmin häiritse. Olkkarin jakajana toimiva Ikean torni huojuu vähän pelottavasti aina, kun käsittelen vähän ylempänä olevia pokkareita, joten olen ristinyt sen Huojutorniksi.

(Neo)Shounenhylly (kliklik isommaksi)

Koska sekä shounenmangat että neitoinsarjat pursuilivat omista hyllyistään, piti niitä jakaa tähän välihyllyyn. Neitoinpuolelta irtosi juuri sopivasti oikealle puolelle neoshounenkokoelmani, joka on miellyttävän mittava ja sopi shounenien kaveriksi hyvin. Vasemman puolen ovat vallanneet shounenin lisäksi Project H:n tuhmemmat julkaisut toisiksi alimman hyllyn oikealla puoliskolla ja ranobet alimman hyllyn oikealla puoliskolla. Niiden vieressä alimmalla hyllyllä on Yoshihiro Takahashin koiramangaa, josta osa on myös sohvan takana piilossa.

Hyllykköä oli hieman haastava kuvata, koska se on pystytetty eteiskäytävään eteisnaulakkoa vastapäätä. Koti on suunniteltu esteettömäksi, joten käytävässä oli juuri sen verran leveyttä, että Ikean 20 settiä syvät Bestå-hyllyt menevät siihen nätisti ja ahtaamatta käytävää liikaa. Tuota syvyysmallia on vähän vaikea löytää, mikä on sääli, koska mangalle se on juuri optimaalinen. Mangojen alapuolella on vielä pari hyllyriviä omistettu kevyille kengille juuri sen takia, että sijaintina on eteinen.

Neitoinhylly (kliketi isommaksi)

Neitoinhyllyssä ovat neoshounen-lehtien sarjoja lukuun ottamatta kaikki shoujo- ja josei-pokkarit. Hylly on järjestetty suunnilleen sillä logiikalla, että pienempien tyttöjen lehdet ovat ylempänä (käytännön syistä, koska niihin ei tule niin usein koskettua) ja isompien tyttöjen lehdet alempana. Tämän logiikan mukaisesti alin hyllyrivi on sitten varattu BL-mangalle.

Olen tässä ja muissakin hyllyissä yrittänyt jättää vähän tilaa sellaisiin kohtiin, mihin tiedän tulevan lisää tavaraa säännöllisesti. Olisi ikävää tunkea Yona of the Dawnin ensimmäiset pari pokkaria ihan pikkuruiseen rakoon, kun sarja on yli kymmenpokkarinen.

Koska nämä hyllyt ovat vähän epäkäytännöllisen korkuisia ja syvyisiä, käytän tilaa tehokkaammin kasaamalla pokkareita lappeelleen. Muutamaa kohtaa lukuun ottamatta tämän pystyy onneksi saamaan näyttämään aika siistiltä, mutta ongelmakohtiakin on aina muutama, joita pitäisi yrittää vähän sumplia sitten kun jaksan taas ottaa uudelleenjärjestelyprojektin alle.

28 sentin syvyyden vuoksi olen käyttänyt näitä hyllyjä myös pikkuesineiden esilläpitopaikkana. Niinpä pokkareiden edessä seikkailevat Ash ja kaverin aikoinaan minulle lahjaksi askartelema Pikachu, heppakaksikko, mustekalapariskunta, Disney Infinity -figuurit (jotka olen ostanut pelkästään siksi että ne ovat kivoja – peliä en omista) ja kaikenlaiset muut pikkuöttiäiset. Iso osa pehmoystävistäni asuu hyllyn päällä. (Osa niistä asuu myös (neo)shounen-hyllyn päällä, vaikkeivät kuvaan päässeetkään.)

Hylly on alun perin hankittu äitini lapsuudenkotiin, ja sitä on kasattu ja purettu kymmeniä kertoja, mutta aina se jaksaa pysyä tukevana. Kun yläasteella ollessani sain hyllyn omaan huoneeseeni, iloitsin, että nyt ei hyllytila lopu ikinä – ja silloin siinä ei edes ollut vielä kahta ylintä hyllyriviä! Minulla taisi tuolloin olla viitisenkymmentä mangapokkaria.

Seinenhylly (suurennu klik!)

Seinenhylly on mangakokoelmamme uusin pitelijä. Nämä ovat samoja Bestå-hyllyjä kuin eteisen (neo)shounenhyllykin, mutta valitettavasti eteisessä olevaa korkeampaa hyllykköpalikkaa ei enää saa, minkä takia jouduimme ostamaan miljoona tällaista matalampaa, joiden korkeus on vähän epäsuotuisa – kolme pokkarinkorkuista hyllyriviä ei ihan mahdu yhteen hyllykköpalaan, mutta kahteen hyllyriviin jäisi tosi paljon ilmaa. Onneksi neitoinhylly oli jo aikaisemmin pakottanut minut pinoamaan pokkareita lappeelleen, joten tässäkin löysimme ihan toimivan ratkaisun hyllytilan optimaaliseksi hyödyntämiseksi. Ditto pitää paikkaa tuleville Tokyo Ghoul -pokkareille.

Seinenmangan lisäksi tähän hyllyyn pääsi yllättäen legioonallinen Aku Ankan taskukirjoja ja Roope-setä-lehtiä, kun isoveli halusi päästä kokoelmastaan eroon ja päädyimme adoptoimaan sen. (Husbando: ”Ei sarjakuvia voi laittaa pois tai antikvariaattiin, ajattele jälkipolvia!”) Voi toki olla, että ennen pitkää manga jyrää Taskarit jonnekin minne aurinko ei paista, mutta tällä hetkellä Ankka-juttuja on ihan hauska pitää esillä, kun tilaa kerrankin on. Ehkäpä näitä voisi joskus jopa lueskella!

Tykkään itse stalkkailla, mitä muiden mangahyllyt ovat syöneet, joten olipas hauska päästä esittelemään vähäsen omiakin.