Mangahaaste: Utopia

23.10.2018 kello 18:00

Aiemmin olen pohtinut Hanna-chanin haastetta jännäri– ja kauhugenrejen osalta, ja tänään on vuorossa mietintöjä utopiasta.

Hanna-chanin listalta utopia vaikutti alkujaan aika haastavalta lajityypiltä, jonka alle en oikein saanut sijoitettua mitään mangaa. Sitten älysin, että ranskalainen BL-kirjakerhoni on jo ehtinyt puskea minulle useampia omegaverse-teoksia, joista muutamaan olen melko ennakkoluuloisin mielin tarttunut, kun kerran olen niistä maksanutkin – ja toistaiseksi olen ollut kohtuullisen positiivisesti yllättynyt.

Olen aikaisemmin lukenut näistä Ichi Ichikawan Tadaima, okaeri -sarjan ensimmäisen osan ja Kevin Tobidasen Aborenbo Honeyn. Nyt otin tähtäimeeni Sachimon kaksiosaisen Yes, My Destinyn (Kashikomarimashita, Destiny) sekä sen kaksiosaisen jatko-osan Yes, My Destiny: Answerin (Kashikomarimashita, Destiny: Answer).

Kaikki mainitut nimikkeet ovat ilmestyneet Fusion Productin aiheeseen keskittyvässä Omegaverse Project -lehdessä, ja pokkarien alussa on avulias neljän sivun kertaus siitä miten omegaverse toimii lehden kaanonin mukaan. Alustuksena omegaverse-maailmaa tuntemattomille summattakoon, että ihmisiä on kolmentyyppisiä. Neutraalit betat vastaavat hormonitoiminnaltaan suunnilleen meitä normimaailman ihmisiä ja muodostavat suurimman osan väestöstä. Alfoja taas pidetään vahvimpina ja lisääntymiskykyisimpinä ja he hallitsevat yhteiskuntaa, ja pienimmäksi ryhmäksi jäävät heikkoina pidetyt ja väheksytyt omegat. Toisinaan alfa ja omega saattavat olla sielunkumppaneita ja muodostaa keskenään siteen, joka sitoo heidät yhteen eliniäksi, ja sekä naiset että miehet pystyvät siittämään ja tulemaan raskaaksi. Omegaverseily on alun perin syntynyt länsimaisessa fanfic-kulttuurissa ja levinnyt viime vuosina myös Japanin BL-skeneen.

Yes, My Destiny

yesmydestiny

Tarina kertoo vaikeista tunteista ja suhteista, joten on osuvaa, etteivät pariskuntien katseet kohtaa kansikuvissa. 

Yes, My Destiny -sarjat kertovat omegapoika Aoista, joka joutuu isänsä kuoleman jälkeen alfaperheensä hylkäämäksi ja päätyy uskollisen betahovimestarinsa Miyauchin kanssa töihin toisen perinteikkään alfasuku Saionjin kartanolle. Saionji-perheen nuori alfaperijä Jiroo sattuu olemaan Aoin sielunkumppani, vaikkei haluaisikaan sitä myöntää. Miyauchilla on tunteita Aoita kohtaan, ja Jiroon hovimestari Kudoo taas rakastuu jähmeän alun jälkeen Miyauchiin.

Omegaverse on minulle vähän omituinen konsepti, joka ei ole juuri herättänyt kiinnostusta. Alfa-beta-omega-suhteet sielunkumppaneineen, kiima-aikoineen ja mpreg-puuhineen tuntuvat kovin kaukaisilta ja vähän hassuilta näin asiaan sen kummemmin perehtymättömälle. Vaikka oma fiilis omegaversen maailmanrakennukseen on vähän nihkeä, näkisin kuitenkin, että pohjimmiltaan omegaverse-teokset ovat nimenomaan utopistisia tarinoita ja koko konseptin tarkoitus on rakentaa utopistisia tilanteita.

answer1

Hahmojen tarinoita käydään läpi hahmokerronnan kannalta oivaltavalla tavalla myös luvunaloituskuvissa.
Vasemmalla Miyauchi ja Aoi, oikealla Jiroo ja Kudoo.

Omegaverse-konsepti tunnetaan varmaankin parhaiten juuri hedelmällisenä erotiikka-alustana. Ihmiset ovat osittain eläimellisten viettiensä vankeja, sillä omegahahmojen kiimahormonit saavat alfat järisyttävän himon valtaan, mikä taivuttaa hahmot höyryäviin seksikohtauksiin. Toisaalta konsepti sisältää utuisenpöyheää romantiikkaa, kun kohtalon määräämät sielunkumppanit löytävät toisensa alfaperheen vastustuksesta huolimatta (koska alfasukulinja on pidettävä puhtaana), menevät naimisiin ja saava lapsia ja sitten elävät onnellisena elämänsä loppuun asti yhdessä.

Siinä, että hahmot ovat samaa sukupuolta, ei ole tässä maailmassa yhtään mitään kummallista, vaan hormonityyppi on merkittävämpi sosiaalisesti ihmisiä erotteleva tekijä. Omegaverse on siis täydellinen alusta erotiikan ja romantiikan yhdistämiseen ja tarjoaa myös mahdollisuuksia BL-tarinapakan laajentamiseen.

Yes, My Destinyt syleilevät sekä omegaversen huuruista seksipotentiaalia että romantiikkamahdollisuuksia täysin rinnoin (ja sopivat siksi oikein hyvin myös kirjallisuushaasteen romantiikka- ja erotiikka-kategorioihin). Osa juonenkäänteistä on hassuja rimanalituksia, mutta itse tarinoiden ydin toimii nimenomaan siksi, että ne pyrkivät kyseenalaistamaan omegaversen sielunkumppanisääntöjä.

Jiroo ei halua antaa kohtalon päättää siitä, keneen rakastuu, vaikka Aoin läsnäolo miten kutkuttelisi. Miyauchi taas ei halua vastata Kudoon tunteisiin, sillä uskoo tulevansa hylätyksi välittömästi, jos Kudoo alfana joskus kohtaa oman omegasielunkumppaninsa, kuten Aoi löysi Jiroosta omansa alfansa. Molempien pariskuntien osalta sarja pohtii varsin uskottavasti ja jopa mielenkiintoisesti sielunkumppanikonseptiin liittyvää dilemmaa.

answer2

Lukemissani omegaverse-nimikkeissä on ollut kyse siitä, miten hormonityypeistä johtuvat luokkaerot vaikeuttavat romanssia, mutta rakastavaiset pääsevät lopulta ongelmien yli. Tältä osin nämä omegaverset eivät eroa kovin merkittävästi perus-BL-tarinoista.

Sachimo on myös taitava hahmokirjoittaja. Kaikki neljä päähenkilöä saavat tarinan aikana mukavasti lihaa luiden ympärille, ja kustakin hahmosta löytyy reippaasti enemmän sympaattisuutta, persoonallisuutta ja syvyyttä kuin mitä alkuvaikutelma paljastaa.

Aoi joutuu aloittamaan aivan alusta Saionjin palvelusväkenä, mutta vaikeuksista huolimatta hän pyrkii aina kehittämään itseään ja säilyttämään positiivisen asenteen elämään, eikä kuitenkaan anna Jiroon kävellä ylitseen. Aluksi katkera ja vihainen Jiroo taas pärjää opinnoissa heikosti, vaikka alfaperijältä odotetaan moitteetonta suoriutumista. Hän onnistuu kuitenkin kasvamaan ihmisenä, nielemään alemmuuskompleksinsa ja hyväksymään akateemisesti paremmin suoriutuvan Aoin tuen.

Hovimestaripuolella Miyauchi vaikuttaa kylmältä ja ylenkatseiselta, mutta kovan kuorensa alla hän on yksinäinen, ripustautuu isäntäänsä ja pelkää kuollakseen päästää ketään muuta lähelleen. Sekä betoja ja omegoja halveksuvana yrmysnobina esitelty Kudoo puolestaan lämpenee Aoille nähdessään tämän lannistumattomuuden ja kehittymisen uudessa roolissaan. Kudoo oppii myös kunnioittamaan Miyauchia, ja hovimestarit päätyvät ennen pitkää avaamaan kivuliaita kokemuksiaan toisilleen. Hahmoista etenkin ärhäkkä mutta herkästi hämmentyvä ja punasteleva Kudoo onnistui iskemään aika syvälle sydämeeni – rehellisesti tunteensa näyttävä, vähän epäkohtelias mutta tarinan myötä kasvava ja sisältä lempeä ja huolehtivainen poika kelpaa aina!

destiny33

Aoin ja Jiroon suoraviivaisempi tarina käsitellään nopeammin, ja Miyauchin ja Kudoon monisyisempi tarina saa enemmän tilaa. 

Sachimon tutkiva ja kyseenalaistava asenne toimi kohdallani oikein hyvin, sillä koen erityisesti sielunkumppanuuden vähän ällönä ulottuvuutena omegaversessä. Ainakin Project Omegaverse -lehdessä sääntönä on, että alfa voi sielunkumppaniomegaansa niskaan puremalla solmia heidän välilleen peruuttamattoman siteen, joka käytännössä sitoo omegan alfaan loppuiäksi.

Kuulostaa vähän siltä, että kaikki on kivasti ja ihanan yksiavioisesti niin kauan kuin pariskunta pysyy yhdessä. Mutta sitten onkin ankeampi homma, jos alfa kuolee tai tulee avioero tai suhde ei enää toimi erilleen kasvamisen, väkivallan, pettämisen tai muun syyn seurauksena, jolloin omega ei ilmeisesti voi enää solmia uusia merkityksellisiä romanttisia suhteita. Mielessäni sielunkumppanuus ja siihen liittyvä side tuntuvatkin enemmän kiroukselta kuin siunaukselta.

Oma ajatteluni tuokin esille sen, että oikeastaan jokainen utopia on jostain toisesta näkökulmasta dystopia, ja toisin päin. Omegaverse-BL on kuitenkin täydellinen esimerkki nimenomaan utopia-genrestä eikä dystopia-genrestä sen takia, että tarinoiden on tarkoitus olla omegaverse-maailman lainalaisuuksien ja tropeiden mahdollistamaa romantiikan ja erotiikan hekumointia. Omegaverseä ei ole tarkoitettu yhteensopivaksi tosimaailman tylsien ajatusmallien kanssa, vaan ainakin kapean otantani perusteella siinä pitäisi keskittyä siihen, miten ihanasti kaksi ihmistä toisensa löydettyään voivat täyttää toisensa ja olla absoluuttisen onnellisia yhdessä.

Yhtälöstä on myös poistettu homoseksuaalisuuteen liittyvä stigma kokonaan ja tuotu tilalle yhteiskuntaluokkaan liittyvä Romeo ja Julia -henkinen stigma. Lisäksi omegaverse-tarinoissa perheenrakennus tuntuu kapean otantani perusteella olevan usein keskiössä, siinä missä omegaversen ulkopuolella perheenrakennus BL-tarinoissa on haastavampi konsepti ja voi liittyä lähinnä yksinhuoltajaisä-tarinoihin.

Vaikka pari muutakin lukeemaani omegaverse-tarinaa ovat olleet ihan kelvollisia, Yes, My Destinyistä opin, että välillä ennakkoluulot kannattaa ihan oikeasti heittää kuoppaan, vaikka kuinka omegaverse-hommat hankaisivat vastakarvaan. Muutamista juonellisista kompasteluista huolimatta hahmon- ja draamanrakennus tekivät sen verran suuren vaikutuksen, että uskallan (pienellä outousvarauksella) suositella tätä muillekin sellaisille lukijoille, jotka eivät omegaversestä suuremmin välitä.

yesmydestinyanswerkannet

Answer-pokkarien kannet muodostavat vierekkäin aseteltuna aika ihanan yhteiskuvan.

Kuvat © Sachimo, Fusion Project

Avainsanat: ,

Aiheet: Arvostelu, Hahmot, Manga  Tagit: , RSS 2.0

« »


Ei kommentteja

Ei kommentteja.

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.