Animevuoden 2011 vaarallinen matka

24.2.2012 kello 14:00

Vuosikatsaukset tuntuvat jäävän joka vuosi myöhempään, mutta ollaanhan tässä vielä alkuvuoden puolella! En hienoista aikomuksistani huolimatta saanut viime vuonna aikaan osavuosikatsauksia, mutta yritetään tänä vuonna uudestaan. Haluan kuitenkin tehdä koonnin viimekätisistä reaktioistani vuoden sarjoihin, sillä on ikävää, jos pelkät alkufiilikset jäävät roikkumaan ilman lopullista tuomiota. Viime vuonna tosin ensivaikutelmienkin kirjoittelu tahtoi jäädä vähän laiskaksi, mutta yritän petrata siinäkin tänä vuonna (en muuten kirjoittanut ensivaikutelmia talven sarjoista, ”hups”).

Animevuodesta 2011 jäi päällimmäisenä mieleen vahvojen sarjojen runsaslukuisuus. En katsonut yhtä paljon animea kuin vuonna 2010, mutta katsomistani suurempaa osaa voisin kehua katselekokemuksellisesti selkeästi keskivertoa paremmaksi. Toisaalta niitä erittäin heikkojakin esityksiä vaikuttaisi olleen aika paljon, mutta sain melko hyvin väisteltyä pahimmat möhlät.

Talvikauden sarjat saivatkin jo vähän kattavammat loppupäätelmät, joten jatketaan suoraan keväästä. Syksyllä 2010 alkaneeseen Star Driveriin en mene tässä sen syvemmin kuin sanomalla, että nautin sarjan katsomisesta ja etenkin sen asenteesta suuresti, vaikkakin kokonaisuus jäikin lopulta alle alkuhypen nostattamien odotusten. Lisää settiä Star Driverista löytyy tästä postaussarjasta.

Kevät

(ensivaikutelmia)

Kevät oli kokonaisuutena katsoen itselleni vahvin kausi, sillä katsoin loppuun kaikki sarjat, joita päädyin seuraamaan, eikä yhdenkään viimeiseen jaksoon pääseminen ollut missään määrin työlästä tai edes puuduttavaa.

Tiger & Bunny oli suoranaista rakkautta ensi silmäyksellä. Katsottuamme silloisen kämppiksen kanssa ensimmäisen jakson istuimme hetken hiljaa ja varmistimme sitten toisiltamme epäuskoisina, vaikuttiko sarja todella niin hyvältä kuin siitä jäänyt fiilis antoi ymmärtää. Tapitimme sarjan läpi yhdessä aika hysteerisissä meiningeissä ja rakastimme sitä koko sydämestämme sen lukuisista heikkouksista ja puutteista huolimatta. T&B kömmähtelee ja kompastelee vähäsen joka kulmassa, ja myötähäpeätilanteiden määrä kertyi sarjan mittaan kunnioitettavan suureksi. Se saa kuitenkin anteeksi isommatkin fibansa ihan vain olemalla valtaisan rakastettava ja suurisydäminen. T&B tietää olevansa vähän hassu sarja, ja pystyy siksi moneen otteeseen yllättämään nokkeluudellaan.

Hyvin tykättävän päähenkilökaksikon kemiat toimivat hyvin loppuun asti, ja heidän suhteensa kehittymisen seuraaminen lämmitti mieltä. Parin vanhempi osapuoli Kotetsu varsinkin varmisti paikkansa sydämessäni lisäyksenä lukuisaan äijäihastushaaremiini. Suurin osa muista hahmoista jää valitettavasti häiritsevän stereotyyppisiksi ja pintapuolisesti käsitellyiksi. Varsinkin Fire Emblemin flaming gay -kaakatus olisi voitu toteuttaa miljoona kertaa tahdikkaammin ja uskottavammin. T&B on kuitenkin siitä harvinainen sarja, ettei sen hukkaama potentiaali kuitenkaan jää ihan kauheasti potuttamaan sarjan yleisen ihastuttavuuden, näppäryyden ja tuoreuden ansiosta.

T&B: Istuvimmat tuotesijoittelut, kaunein bromanssi, fetisseimmät nilkat.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Anime  Tagit: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , Kommentteja: 9 »


Rakkautta & Anarkiaa 2011

8.10.2011 kello 23:18

Olisin halunnut tänäkin vuonna liveblogata Rakkautta & Anarkiaa -kokemukseni, mutta siihen ei yksinkertaisesti ollut aikaa, kun kyseiset viikot pakkautuivat niin täyteen. En myöskään päässyt katsastamaan yhtä paljon elokuvia kuin viime vuonna, mutta toisaalta leffatarjontakaan ei iskenyt aivan yhtä kuumasti kuin on ollut tapana. Esimerkiksi vuoden 2010 R&A-kierrokseni voittajat eli animaatiot jäävät hyvin heikolle edustukselle tänä vuonna, enkä vaivautunut katsomaan ainuttakaan niistä muutamasta, jotka tänä vuonna pyörivät. Toisaalta tuli nytkin nähtyä mukava annos erilaisia leffoja eri puolilta maailmaa, ja viisi seitsemästä nappasi hyvinkin paljon.

Tarkempiin synopsiksiin ja trailereihin pääsee tutustumaan otsikkolinkkien kautta R&A:n kotisivuilla.

Ja muistakaahan äänestää joulukalenteriaihetta torstaihin mennessä!

7 Sins Forgiven (7 Khoon Maaf, Intia 2011)

Kuten leffaseurani esityksen päätyttyä totesi: ”yllättävän hyvä Bollywood-leffaksi.” Tämän R&A-kierroksen avannut yllättävän synkkäsävyinen, mustalla huumorilla väritetty aviokriisidraama loisti odottamattoman nokkelana, varsin viihdyttävänä ja hieman ilkeästä huumorintajustaan huolimatta tunteikkaanakin tapauksena. Erityisesti musikaalikohtausten käyttö vakuutti elokuvaa rytmittävällä säännönmukaisuudellaan. Niitä hyödynnetään ovelasti ja pilke silmäkulmassa kuvaamaan päähenkilö Susannan toisiaan seuraavien avioliittojen onnellisia alkutaipaleita, jotka rupeavat säröilemään ennen pitkää, kun kukin ruumisarkkuun lopulta päätyvistä miehekkeistä paljastuukin kehnoksi aviovalinnaksi. Leffa ei kylmästä huumorielementistään huolimatta unohda hahmonkehitystä, vaan hauskojenkin kuvausten keskellä oli melko sydäntä särkevää seurata, kuinka jokainen uusi murha selvästi jää painolastiksi Susannan harteille ja muuttaa ja kyynistää häntä ihmisenä.

Cold Fish (Tsumetai Nettaigyo, Japani 2010)

Viime vuoden Love Exposuren jälkeen jäin pohtimaan, kuinka suureksi osaksi leffan jälkipuoliskosta jääneet epämiellyttävät fiilikset johtuivat päälle puskevasta flunssasta. Nyt saman ohjaajan eli Sion Sonon toisen leffan täysin terveenä katsottuani voin sanoa, että tämän ihmisen ohjaustöitä en ole enää tulevina vuosina lähdössä katsomaan.

Sonon elokuvissa kameratyö on kaunista, musiikilla leikittely tyylikästä ja kohtausten rakennus kiehtovaa. Nämä ulkoiset ja rakenteelliset kaunistukset eivät kuitenkaan riitä tekemään elokuvaa katsottavaksi, kun sisältö on nimen mukaisesti kylmää kuin kala. En löydä Cold Fishistä sydäntä tai sielua, vain ryhmän ihmisiä, jotka vuoron perään sekoavat omiin piilotettuihin ja patoutuneisiin tunteisiinsa. Samalla he menettävät sen vähän ihmisyytensä, mitä Sono on heille alun perin suonut. Kritiikki sulkeutunutta japanilaista kohteliaisuusyhteiskuntaa kohtaan on napakkaa, mutta ei saavuta kovin paljoa, kun tarinan keskiössä kituvista hahmoista ei pysty välittämään näiden tarkoituksellisen ja täydellisen epäsympaattisuuden vuoksi. Tuloksena käteen jäi tyhjä katselukokemus, jossa tyyli ja kärkevyys menevät tarinan ja hahmojen edelle.

Sleeping Beauty (Australia 2011)

Tämä prostituution rajoja tutkaileva aussileffa onnistui hitaudestaan huolimatta pitämään melko hyvin otteessaan suureksi osaksi vahvan ja perinteisestä vähän poikkeavan näyttelytyönsä ansiosta. Myös hieman oikutteleva käsikirjoitus kiehtoi esimerkiksi lisätessään pitkän ja painokkaan monologin mitä epätodennäköisimmän sivuhenkilön suuhun ja rakentaessaan muuten melko tarkoituksellisen kolean päähenkilön koleaan maailmaan lämpöä yllättävän ja täysin päätarinaan liittymättömän sivujuonen kautta. Nämä rakenteelliset eriskummallisuudet on toteutettu niin hallitusti ja tietoisesti, että ne päätyvät tukemaan elokuvaa kokonaisuutena sen häiritsemisen sijaan.  Sitä vastoin täysin avoimen ja äkillisen lopetuksen WTF-arvot jättivät minut kylmäksi. Miellyttävästä katselukokemuksesta ei missään nimessä ole kyse, mutta kiehtovan erilainen tapaus ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.
Lue koko artikkeli »

Aiheet: Länsiviihde, Tapahtumat  Tagit: , , Kommentteja: 4 »



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.