In Clothes Called Fat – aikamme mestariteos?

9.8.2015 kello 14:53

Moyoco Annon viime vuonna englanniksi julkaistusta, alun perin vuoden 1997 In Clothes Called Fat -mangasta on vaikea löytää internetin syövereistä pahaa sanaa. Tuntuu siltä, että moni julkaisuun tutustunut mangabloggaaja on ylistänyt teoksen kattoon (vaikka toki parin soraäänen mielestä se on vain ok).

Tarina kertoo Nokosta, reippaasti ylipainoisesta nuoresta naisesta, joka saa jatkuvasta ahdistuksestaan pakko-oireisia ahmimiskohtauksia ja joutuu työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Poikaystäväkin pettää ja on Nokon kanssa vain tunteakseen itsensä hienoksi ihmiseksi. Mies käy jopa väkivaltaiseksi Nokon heiveröisten laihdutusaikeiden edessä. Lopulta Noko päätyy laihtumaan bulimian avulla, mutta elämä ei siltikään näytä valoisammalta.

fat-clothes-kansi

Kansi kuvaa lukufiilistä erittäin hyvin.

Kirjan saama suitsutus on hämmentänyt minua lakkaamatta, koska itse pidin tarinaa äärimmäisen epämiellyttävänä, ihmisvihaisena ja tyhjänä. On toki hyvä nähdä vaihteeksi lihava naispääosa, ja ylle linkatuissa arvosteluissa on esitetty hyviä pointteja siitä, mikä tekee tästä mangasta tärkeän. Kunnianhimoisen raisu ja säälimätön kerronta sekä laihuutta ihannoivan ja pinnallisen naiskuvan kritiikki ovat sinänsä hienoja lähtökohtia, joten ymmärrän periaatteessa teoksen saamaa arvostusta. En vain kykene tulkitsemaan tarinaa niin, että voisin itse arvostaa sitä.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Arvostelu, Avautuminen, Manga  Tagit: , , , Kommentteja: 6 »


Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 4

4.12.2014 kello 09:00

Sugar Sugar Rune

luukku-4-ssr-ja-mahtihiukset

Ihania taikatyttöjä kirpeällä maustetun makean nälkään.

Mangaka: Moyoco Anno
Julkaisulehti ja -aika: Nakayoshi (Kodansha), 2003-2007
Pokkareita luettuna: 8/8
Milloin löysin: 2009
Mistä kertoo: 10-vuotiaat noitakuningatarehdokkaat ja parhaat ystävykset Chocola ja Vanilla joutuvat kilpailemaan Taikamaan hallitsijan tittelistä ihmisten maailmassa keräämällä ihmisten tunteista muodostuvia kristallisydämiä.

Kun Sangatsu Manga alkoi julkaista Sugar Sugar Runea suomeksi, en olisi voinut vähempää välittää lapsellisen näköisestä taikatyttöhöpöilystä (on täysin mahdollista, etten ole aina osannut arvostaa tyttömäistä höpöilyä yhtä paljon kuin nykyisin). Petteri Uusitalon silloiseen Otaku-fanzineensä kirjoittama ylistävä teksti sarjasta (löytyy myös blogikirjoitusmuodossa täältä) herätti kuitenkin mielenkiintoni. Ennen pitkää innostuin kokeilemaan ennakkoluuloista huolimatta.

Eiköhän sarja sitten iskenytkin ja varsin kovasti. Sen ulkoasu yksinään on kovin vetävä. Niin paljon glitteriä, tähtiä ja sydämiä, sekä tietysti niitä muutama joulu takaperin ylistämiäni ihananihania vaatekokonaisuuksia, että sydän vallan pakahtuu pelkästä sarjan muistelemisesta. Hektinen ja tyyliltään uniikki ruutujako ja täyteen ahdetut sivut lisäävät myös panoksensa sarjan visuaaliseen ilotulitukseen.

Sarjan paukut eivät pääty sen ulkonäköön, vaan myös tarinasta ja hahmoista löytyy runsaasti iloa pienelle sydämelle. Chocola on ärhäkässä söpöydessään aivan valloittava päähenkilö. Tykkään siitä, miten hänen tyttömäisyytensä esitetään voimakkaina tunteina, reippautena ja itsevarmuutena ilman, että hänen täytyisi olla missään määrin poikatyttö. Alkuun tylsältä pehmytpöhmykältä vaikuttavan Vanillankin hahmokaari yllätti aikoinaan positiivisesti.

Moyoco Anno kertoo tyypillisimmillään tarinoita aikuisista naisista, eikä kaihda negatiivisiakaan näkökulmia. Nuorille tytöille suunnattu SSR on hänen tuotannostaan vähiten kyynisestä päästä, mikä tekee sarjasta monia mangakan muita teoksia positiivisemman tapauksen. Taianomaisuus ei kuitenkaan synny pelkästä söpöilypöfföilystä, vaan ennen kaikkea mangakan josei-puolelta mukanaan tuomasta särmikkyydestä ja uskaliaisuudesta.

SSR oli minulle kokonaisuudessaan ja kaikin puolin valtava yllätys. Sarja on sähäkkä, eloisa ja aito. Se myös onnistuu käsittelemään ihmistunteita paljon kypsemmin ja oivaltavammin kuin moni vanhemmalle yleisölle suunnatuista sarjoista. Myöhemmin lukemani Annon aikuisille naisille kynäilemät sarjat tuntuvat aina jäävän kiprakanihanan, kauniin ja kiireisen taikatyttöilyn varjoon.

Aiheet: Joulukalenteri, Manga, Nostalgia  Tagit: , Kommentteja: 0 »


Desucon 2013

20.6.2013 kello 13:10

Viime viikonlopun Desucon on ohi ja siellä oli kivaa, kuten tavallista. Järjestelyt ja tilat toimivat hyvin, kongressisiipikin oli tällä kertaa ilmastoitu ja käyttökelpoinen, teknisiin ongelmiin en törmännyt ja kaikki sujui muutenkin varsin kivasti. Ohjelmalehtinen nousi tältä osin isoimmaksi nurinan aiheeksi, sillä ensinnäkin ohjelmakartta ei löytynyt keskiaukeamalta eikä ollut siten kätevästi esillä ja toisekseen ohjelmakuvaukset löytyivät jostain ihan muualta kuin ohjelmakartta, jonka välittömään yhteyteen ne ehdottomasti kuuluisivat. Lehdykkä ei siis ollut lainkaan intuitiivinen käytettävä ja aiheutti siksi turhan paljon päänvaivaa sen sijaan, että se olisi helpottanut conissa suunnistamista. Tällä kertaa se oli toisaalta visuaalisesti mukavamman näköinen kuin muutaman edellisen desutapahtuman ohjelmalehdet.

Kuten aina, ohjelma oli minulle conin ykkösjuttu, joten sille omistan palautteenikin jälleen kerran. Kaikkiaan ohjelmakartta oli mielestäni hyvin onnistunut, ja toimivan burgeri tasapaino yksittäisiin sarjoihin/tekijöihin ja laajempiin aiheisiin oli löydetty.
Lue koko artikkeli »

Aiheet: Tapahtumat  Tagit: , , , , Kommentteja: 1 »


Joulukalenteri 2011: 12. päivä – kyynel silmässä

12.12.2011 kello 09:00

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Belial / Mad Hatter (Angel Sanctuary)

Langenneen enkelin elämän tragedia kerrotaan hahmosuunnittelun kautta.
(Kuvia saa vähän isommaksi kliketi klik.)

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Hahmot, Joulukalenteri, Taide ja tyyli  Tagit: , , , , Kommentteja: 1 »


Joulukalenteri 2011: 7. päivä – vilpitöntä iloittelua

7.12.2011 kello 09:00

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Moyoco Anno: Sugar Sugar Rune ja Sakuran

Moyoco Anno osaa loihtia yksityiskohtaisia ja kauniita vaatteita ja kampauksia.

Lue koko artikkeli »

Aiheet: Hahmot, Joulukalenteri, Taide ja tyyli  Tagit: , , , , , , Kommentteja: 2 »


Lyhyestä laatua

23.3.2011 kello 00:23

(Hei mitä tämä on, Arana päivittää taas vaihteeksi.)

Manga on tilaa vievä formaatti. Yhteen pokkariin mahtuu vain rajallinen määrä informaatiota, mikä tekee mielekkäiden lyhyiden tarinoiden kynäilemisestä melko haastavan tehtävän varsinkin hahmojen kannalta. Koska manga tunnetusti maksaa ja opiskelijan varat ovat vähäiset, lyhyilläkin mangakertomuksilla on toki paikkansa manganystävän kirjahyllyssä, sillä vaikka 19-osainen Banana Fish on äärimmäisen hieno tarina, sen kerääminen ja lukeminen vaatii niin ajallista kuin rahallistakin panostusta. Onneksi vähemmän on kuitenkin joskus enemmän, kuten seuraavat neljä kovasti arvostamieni mangakojen kynistä muotoutunutta yksiosaista tarinaa osoittavat.

Toistaiseksi jälkimmäiset kaksi ovat valitettavasti monelle vielä kielimuurin takana, kun kukaan ei ole älynnyt niitä englanniksi julkaista ainakaan mitään virallisia teitä.

Fumi Yoshinaga: All My Darling Daughters

Tämä teos löytyi suunnilleen jokaisen mangablogin vuoden 2010 parhaimmisto -listalta, eikä lainkaan aiheetta. Vaikka All My Darling Daughters koostuu viidestä jokseenkin itsenäisestä kertomuksesta, luonnehtisin sitä enemmän yhtenäiseksi tarinaksi kuin novellikokoelmaksi. Kertomukset liittyvät toisiinsa koko ajan mukana kulkevan kehyskertomuksen, määrätietoisen rakenteen ja temaattisen yhteisyyden kautta hyvin samaan tapaan kuin eräässä suosikkikirjoistani, Leena Krohnin maailmanlopun konseptia eri kulmista käsittelevässä Pereat Mundusissa (jonka alaotsake onkin osuvasti ”Romaani, eräänlainen”). Kertomusten keskiössä ovat milloin äitinsä hyvin nuoresta uudesta aviomiehestä järkyttyvä tytär, milloin kolmen nuoruudenystävyksen tulevaisuudenunelmat. Ne etenevät Yoshinagalle tyypilliseen tahtiin erittäin maanläheisenä, ihmissuhteita tutkiskelevana draamana.

Yoshinaga lukeutuu suosikkimangakoihini muiden syiden muassa poikkeksellisen terävähuomioisen yhteiskunnan rakenteisiin kohdistuvan kritiikkinsä ansiosta. Darling Daughters ihastuttaa hänenkin mittapuullaan harvinaisen korkeana omistautumisena aiheelle. Kokonaisuus tarkastelee osatarinoidensa kautta japanilaista yhteiskuntaa erityisesti siellä elävien naisten vinkkelistä, enkä voi sanoa koskaan törmänneeni yhtä yhteiskunnallisesti tiedostavaan ja älykkääseen tuotteeseen. Tarina ei sorru hiukkaakaan mustavalkoiseen ajatteluun, vaan lähestyy aihettaan realistisesti ja ilman rankkoja stereotyypittelyjä.

Vaikka mainittu yhteiskuntakritiikki on huomattavassa roolissa, tarinan sydän kumpuaa ennen kaikkea draamasta, joka on luonnollisesti taattua Yoshinaga-laatua, mutta kerrankin pääroolit täyttyvät naisilla. He ja heidän lähipiirinsä tuntuvat mangakuvioihin tottuneen silmissä suorastaan hämmentävän aidoilta ja todellisilta ihmisiltä vahvuuksineen, puutteineen, päähänpinttymineen ja omituisuuksineen.
Lue koko artikkeli »

Aiheet: Arvostelu, Manga  Tagit: , , , , , , , Kommentteja: 4 »



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.