AMV-puiminen osoittautui yllättävän hauskaksi, joten yritän varmaan tehdä näitä suhteellisen säännöllisesti (edit 23.4.2011: tai sitten en).
Nimi: 500 Miles
Tekijä: Duane Johnson
Anime: Ranma½ (ei spoilereita)
Musiikki: The Proclaimers – I’m gonna be (500 Miles) (lyriikat)
Tällä kertaa vuorossa yli kymmenvuotias klassikko, joka ei ehkä kimaltele ja säihky, mutta on säilyttänyt katseluarvonsa vuosien kuluessa. 500 Miles on yksi ensimmäisistä näkemistäni animemusiikkivideoista ja ansaitsee ihan nostalgiasyistäkin huomiota. Se on hauska, tasapainoinen ja suloinen, ja kappale ja aihe sopivat täydellisen saumattomasti yhteen.
Kuvamateriaali on hieman suttuista paikoin, mutta muuten video on rakennettu kaikin puolin siististi ja yksinkertaisesti niin, että lyriikkasynkka ja musiikin vaihtelut määräävät kuvavalintoja. Pidän siitä, miten jokainen dädäddä-osuus on teemoitettu ilmentämään tiettyä puolta Ryougassa, sillä se tuo AMV:hen hauskutustason lisäksi hieman hahmoanalyysiä ja antaa sille siten lisää merkityssyvyyttä. Läpi käydään ainaista Ranmalle kakkoseksi jäämistä ilmentävät kivuliaat epäonnistumiset, sarjan vesipelleilyt, hahmon huvittava turhautuneisuus, hahmonvaihdoksista revityt alastomuuskommellukset, erikoistekniikka-häxit ja Ryougan ikuiset vastalauseet Ranman ja Akanen kihlaukselle.
Osa käytetyistä pätkistä on ehkä hitusen liian pitkiä minun makuuni, mutta ei häiritsevässä määrin, sillä kaikki istuu kuitenkin varsin mukavasti kokonaisuuteen. Videon suurin puute on, ettei se oikestaan tee mitään kovin kekseliästä. Kappale sopii niin täydellisesti kuvaamaan samaan aikaan sekä Ryougan olemattoman suuntavaiston aiheuttamia ympäriinsä juoksemisia että Akaneen kohdistuvaa toivotonta ihastusta, ettei editoijalle edes jää hirveästi varaa käyttää luovuuttaan. Toisaalta 500 Miles ei varsinaisesti tavoittelekaan eeppisyyksiä. Editointikin näyttää näin maallikon silmään hyvin suoraviivaiselta ja temputtomalta.
Idean ja toteutuksen simppeliyteen nähden on mielestäni saavutus, ettei AMV silti tylsistytä, vaan jaksaa viihdyttää jokaisella katselukerralla. Pidän myös siitä, että video sopii tyylillisesti Ranmaan sarjana. Aivan kuten lähdemateriaalinsa, se on hauskan toiminnallinen, tuttu ja turvallinen, toistaa itseään hieman varioiden ja päättyy sopivan antiklimaattisesti johtaen ei sitten yhtikäs mihinkään (Ryougan päätyminen tyhjälle tontille ilman Akanea kaiken sen juoksemisen jälkeen on aaawwwz).
Kohokohdat:
- 2:07 – Vaikka vaaleanpunaisesta kuplataustasta ja lyriikoista selviääkin, että aiempi kohtaus oli päiväuneksimista, Ryougan kuolaavan ilmeen vilahtaminen ruudulla on loistava lisä.
- 2:16-2:26 – Ryouga peittelemässä Akanea yhdistettynä musiikin hitaampaan kohtaan tuo koko videoon todella lämpimän ja sympaattisen fiiliksen.
- 3:08-3:10 – Voi Ryouga <3