Aranan R&A-ohjelma 2010:
pe 17.9. Brotherhood
la 18.9. Love Exposure
su 19.9. Evangelion, The Secret of Kells, Burlesque Undressed
ti 21.9. The Housemaid
ke 22.9. The Illusionist, Heartbeats
pe 24.9. L.A. Zombie
la 25.9. Summer Wars
su 26.9. Raavan, Women Without Men
Raavan
En ole nähnyt kovin montaa Bollywood-leffaa, mutta näkemistäni tämä erottuu monellakin tapaa, ja useimmiten vielä edukseen. Ote on sisällöltään synkempi ja värit tummemmissa sävyissä, samoin kerronta hienovaraisempaa. Enemmän kiertoteitse kuin suoraan toimiva huumorikin henkilöityy varsin rajatusti ja maltillisesti muutamaan miespääosan cool-poseen ja Puck-henkiseen metsänvartijaan. Musiikkinumerot on istutettu aika syvälle kerrontaan, niin että koko leffasta erottuu vain yksi selkeä tanssilaulukohtaus (jossa paidattomat miehet hyppivät mielenosoituksellisesti mudassa savinaamiot kasvoillaan). Musiikit ovat poikkeuksetta tyylikkäitä ja sopivat viidakkoseikkailuun näppärästi.
Hienoin erikoisuus muihin yhden käden sormilla laskettaviin kokemiini bollywoodeihin on kuitenkin kerrankin ihan oikeasti vahva naispääosa, joka pysyy pääosassa koko leffan ajan. Halleluja! Raginin jatkuva kamppailu ja kylmäpäisyys tekivät vaikutuksen jo leffan alussa, mutta hänen valintansa leffan loppuhetkillä kruunaavat hienon hahmon, kun hän itsepäisesti päättää sivuuttaa monta ärsyttävää kolmiodraamakliseetä. Tukholma-syndroomakin hoidetaan aika kunnialla kotiin. Miespääosa, vähän pakko-oireisesti käyttäytyvä hottis lainsuojaton Beerakin tuo mukavan tuoreen tuulen yhdistämällä hahmoonsa mielipuolisia virneitä, karismaattista mulkoilua, omituista säksätystä ja poikamaisen söpöä hiusten haromista kaoottisella, mutta mielenkiintoisella tavalla. Mies tekee jopa Pocahontas-sukelluksen (0:32).
Ja ah, mikä meikkaus – on se niin hienoa, kun viidakossa hiki virtaa ja sotamaskeja läiskitään naamaan ja huuhdotaan pois, mutta dramaattiset maskarat vaan pysyvät. Etenkin Beeran valtavat silmät ja pitkät ripset tykkäsivät vahvasta meikistä kovasti (kerrankin hei näinkin päin, yleensähän Bollywoodin naistähtien silmät noudattavat animen lautasihannetta, eivätkä miesten).
Tarina on vähän sekava ja etenee välillä liian hitaasti, välillä liian suurin harppauksin. Homma alkoi tuntua vähän suossa tarpomiselta yleisöstäkin päin, kun välistä mikään ei tuntunut menevän eteenpäin. Hahmojen mielenkiintoisuuden ansiosta jaksoin kuitenkin suuremmitta ongelmitta katsoa koko hoidon ihan hyvin mielin.
Hintansa väärti? Melko lailla, vaikka kokonaisuus olisi kaivannut hiontaa, selkeytystä ja tiivistystä.
———————————
Women without Men (Zanan-e Bedun-e Mardan)
Illan näytöksessä olinkin sitten jo väsynyt, päätä särki ja kesällä Dreamworks-studioilla kovia kokenut häntäluukin rupesi kiukuttelemaan liiallisen leffailun tuloksena. Kun tarina eteni vielä kovin hidastempoisesti ja paikkani salissa oli vähän kehno, odottelin aika tuskissani leffan loppumista.
Eipä siis ihme, etten pahemmin perustanut lopputuloksesta. Raskassoutuisuus ja välillä jonkinlainen päämäärättömyyden tunne tarinan etenemisessä ei onnistunut nappaamaan mukaansa. Toisaalta elokuvan iranilaisten naisten asemaan kantaa ottava ote olisi tuskin toiminut tehokkaammin kovin monella muulla tavalla. Kaikki neljä naista, joita leffa seuraa, kiinnostivatkin ihan kiitettävästi, varsinkin, kun he edustivat kukin erilaisia taustaolosuhteita. Olen yhä vähän kahden vaiheilla puhtaan realismin tuolla puolen käväisevien elementtien tarkoituksenmukaisuudesta ja istuvuudesta muuhun kuvaukseen.
Hintansa väärti? Jonain muuna päivänä varmaan, mutta näin viimeisenä leffana olisi toiminut paremmin vähän innostavampi tapaus.
——————————-
Nyt on sitten Rakkautta & Anarkiaa -leffafestari tältä vuodelta ohi ja kansainvälisen elokuvan himoni taas hetkeksi tyydytetty. Kokonaisuudessaan tykkäsin, että sain rahoilleni vastinetta aika hyvin. Tämän vuoden ohjelmani oli varsin animaatiopainotteista, ja kaikki neljä animaatiota nousivatkin suosikeikseni. Summer Wars tulee varmasti katsottua valkokankaalta vielä valtakunnallisen levityksenkin aikana, Illusionistinkin yritän varmasti kaapata omakseni, jos DVD on ilmestynyt joulukuun Pariisin-matkaan mennessä. Evangelion Rebuildeistä odotan varmaan jotain yhteistä super-ultimate-platinum-boksia, joka julkaistaan sitten kun loputkin saadaan valmiiksi. Kämppis taas uhkasi ilokseni hankkia Kellsin lätyllä, joten kyllä tämän festarin kulta-aines sieltä animaatiopuolelta todellakin löytyy. Silmäkarkkia oli tarjolla vaikka millä mitalla, kun kaikki näytti häikäisevän hienolta ja varsinkin eurooppalaiset pätkät olivat ihanaa vaihtelua, kun on tottunut animeen ja Disneyn tyyliin. Toivottavasti ensi vuonnakin löytyy yhtä laadukasta animoitua tarjontaa.
Oli myös ihan hauska kokeilla blogata leffoista ja nillittää ikävästä olosta festarin aikana (paitsi että jätin pois hienoimmat kohdat, niin kuin epämiellyttävän Dubrovnik-salin anniskelualueineen ja sen, että melkein pyörryin Kellsin jälkeen). Toisaalta viime vuoden kompaktimpi jälkikatsaus leffoihin toimi myös – varsinkin, kun olin kerennyt miettiä vähän pitempään, mitä mieltä olin leffoista. Mitenkähän mahdan tehdä ensi vuonna? Otan vastaan toiveita, jos jollakulla sellaisia on.
5 vastausta aiheeseen “R&A 2010: Sunnuntai 26.9. ja johtopäätöksiä”
Kiitoksia hyvästä kirjoitussarjasta! En itse päässyt R&A:han, mutta näinpä tuo tuli seurattua. Toivottavasti näemme sinulta tällaisia jatkossakin!
Komppaan Holopaista – mukavaa oli seurailla kemua edes tällasessa muodossa, kun ei itse festivaalista päässyt nauttimaan. Parit leffat mistä kirjotit täytyy varmaan itsekin tarkistaa (ainakin se Illusionist, olikohan se edes se? : D) ja toki leffablogaustakin tuetaan. Saattaa kuulostaa ilkeältä, mutta mukavaa että sait pidettyä fiilistelyt näin lyhkäisinä ja tiiviinä – itselle täysin vieraista teokisista lukeminen tuntuu nimittäin täydeltä työltä jos sitä tekstiä on se tuhannen sivua (esim. Wild adapterit skippasin suosiolla, anteeksi.)
Edellisvuoden fiilistelyt olivat myös ihan jees, mutta kyllä tämä reaaliaikainen seurailu on aina voitokkaampi.
Ilmeisesti tästä formaatista sitten pidettiin, luultavasti yritän sitten ensi vuonna samalla tyylillä vääntää. Itsekin kyllä tykkäsin, kun piti heti leffan jälkeen vähän pohdiskella, että mitä taas tulikaan katsottua.
Tounis: Juu, Illusionistista olit kiinnostunut, ja sietikin, sen verran hieno pätkä tosiaan.
Ymmärrän täsmälleen, mitä tarkoitat. Itse en hirveän usein jaksa lähteä lukemaan ainakaan kovin tarkasti selitystä sellaisista nimikkeistä, joihin en ole tutustunut. Jostain obsessiivisesta ”ja sit tän ruudun asettelu toistuu täällä sata sivua myöhemmin, mikä kertoo siitä että blahblah” -tihrustamisesta varsinkaan ei vain voi saada irti kauheasti, jos ei tiedä, mistä puhutaan.
Mutta srsly, jos asuisit jossain pääkaupunkiseudun lähellä, olisin jo aikaa sitten käynyt pommittamassa taloasi Wild Adaptereilla, koska nerokas sarja on nerokas.
Hei!
Tiesitkö, että Raavan pohjautuu Ramayanaan, vanhaan hindulaismytologiseen kirjaan. Siitä elokuvan nimikin käsittääkseni tulee. :)
Demonikuningas Ravana kidnappasi Ram kuninkaan vaimon Sitan. Hanuman -apinakuningas lähtee joukkoineen etsimään Sitaa, kunnes löytää tämän Sri Lankalta. Ravana kukistetaan. Kuitenkin kysymys Sitan uskollisuudesta nousee esille ja lopulta Ram käskee Sitan kävelemään tulen halki todistaakseen olevansa puhdas. Kuuliaisena vaimona Sita kävelee tulen halki vahingoittumattomana. Tarina päättyy siihen, että Sita hylkää miehensä, joka ei uskonut häneen. Tosin tuo loppuosa tarinasta yleensä unohdetaan. ;)
Voipi olla että olen unohtanut jotain oleellista tarinasta. En tunne hindulaista mytologiaa kovin hyvin.
Tarinan henkilöhahmot on mukailtu ja muokattu tuon tarinan pohjalta, samoin kuin elokuvan juoni. Se Puck -tyyppinen metsänvartija on Hanuman. :D
Itse tykkäsin kovasti elokuvasta, vaikka petyinkin loppuun. :)
Juu, R&A-synopsiskin selittää vähän tuosta Ramayanasta. Olisi varmasti ollut vielä kiinnostavampaa katsoa leffaa, jos olisin tuntenut alkuperäistä tarinaa paremmin. Uudelleenversioinnit nyt kiinnostavat aina, varsinkin tällaiset jotka ottavat selvästi uuden näkökulman alkuteokseen, kuten Raavanissa on tehty kirjoittamalla alkuperäinen sankari pahikseksi ja toisin päin.
Haha, metsänvartijasta mietenkin, että pakko on pohjautua johonkin tarun henkilöön, kun hahmo on sen verran erikoinen.