xxxHolicista 3/3

Ensikatsauspostaus

Viimeksi postasin CLAMPin xxxHolicin ja sisarsarja Tsubasa RESERVoir CHRoNiCLEn suhteesta ja sitä ennen puoli vuotta vanhoja ajatuksiani edellisestä, joten nyt on vuorossa katsaus sarjaan nykyhetken valossa, kun seuraan sitä viikoittain. Tämä on niitä harvoja sarjoja, jotka ovat aloittaneet syvimmistä pohjamudista ja kivunneet alppa kerrallaan puun latvaa kohti. Reilun kahdensadan tuskastuttavan lyhyen lukunsa ajan  xxxHolic on tähän asti parantanut asemiaan kaikin puolin koko ajan ja hyvin pikkuhiljaa myötähäpeyttävästä siedettäväksi, kevyesti mielenkiintoiseksi, aidosti viihdyttäväksi ja ajatuksia herättäväksi ja lopulta TRC:n päätyttyä saavuttanut tämän lukijan silmissä todellisen hienouden.

Tämän koko ajan positiivisena säilyvän kehityksen kääntöpuolena on, kuten aiemmin mainitsin, että muutos kämyisestä kimaltelevaksi on ollut hidas. Ylämäkeä on siis kuljettu sen verran tasaisesti, ettei kärsivällisyys koskaan loppunut kesken (toisin kuin TRC:n kanssa, joka sai minut headdeskaamaan useampaan otteeseen tosi kipeästi), mutta sen verran hitaasti, että turhautumustakin ehti matkalla kertyä. Toisaalta, kuten myös huomautin Watanukin hahmonkehityksestä kirjoittaessani, tämä on myös tietyllä tavalla sarjan suurin vahvuus, kun kerrankin asiat muuttuvat juuri niin piinaavan hitaasti kuin ne näin irlinäkin tapaavat tehdä.

Spoileria molemmista sarjoista luvassa.

Ja Watanukin muutoksesta puheen ollen: olen todella ylpeä siitä, että osasin puoli vuotta sitten kiinnittää huomiota aaveita näkevän päähenkilöpojumme ristiriitaiseen esittämiseen official artissa ja itse sarjakuvan sivuilla. Edellisessä hänet näytetään itsevarmana ja salaperäisenä miesversiona mentorinaan toimivasta Yuukosta ja jälkimmäisen puitteissa hän tuntui olevan menossa aivan toiseen suuntaan. Epäilykseni siitä, että tämä diskordanssi on täysin tahallista CLAMPin puolelta osoittautuivat suureksi ilokseni todeksi Watanukin ottaessa Yuukon paikan noitaneidin kadottua TRC:n lopputappelun yhteydessä. Muutos Watanukin roolissa lukeutuu tätä nykyä ehdottomasti parhaimpina pitämieni käänteiden joukkoon fiktiossa.

Haukuinko minä ihan oikeasti tätä ilmestystä joskus mitäänsanomattoman näköiseksi?

Koko asetelman upeus tulee loistavasti esiin siitä, että Watanuki tosiaan on kehittynyt todella paljon sarjan aikana tähän pisteeseen lopulta saavuttaessa, ja muutos on ollut koko ajan tasaisen uskottavaa. Olen edelleen sitä mieltä, että ennen Yuukon katoamista Watanukin kehitys olisi ollut aivan eri raiteilla kuin Yuukoksi Yuukon paikalle, mutta tämäkin seikka korostaa Yuukon poistumisen traagisuutta muuttamalla Watanukin kehityskurssia näin totaalisesti.

Siitä alkuosien alati epämiellyttävästi ja dramaqueenmäisesti rääkyilevästä, kuitenkin sisimmässään yksinäisestä ja itsensä irtautuneeksi tuntevasta poitsusta oli koko sarjan keston ajan kehkeytymässä avoin, rehellinen ja läheisiä suhteitaan vaaliva kypsä ja positiivinen nuori mies. Yuukon puodin haltuunoton vaikutus häneen nähdään kuitenkin Yuukon katoamista seuranneen aikahypyn jälkeen hienovaraisen surumielisenä, silti kaiken hänen aiemmasta kehityksestään irti ottavana jatkumona. Watanuki on edelleen oma alkuosista rauhoittunut itsensä ja näkyvillä on vielä tyylikkään hillittyjä rippeitä hänen aikaisemmasta draamailustaan, mutta tunnelma hänen ympärillään on muuttunut vastaamaan enemmän sitä, joka aina seurasi Yuukoa. Watanukin mentoriaan vakavahenkisemmän persoonallisuuden vuoksi kohtalokkaan puodin paino häilyy hänen yllään kuitenkin vieläkin raskaampana kuin edeltäjänsä.

Muutamakin vuosi kirjaimellisesti sidottuna puotiin on jättänyt jälkensä häneen traagisen selvästi, samoin kuin hänen kokemattomuuteensa uuden toimenkuvansa kanssa liittyvät liian suuria ja pieniä palveluksista pyydettyjä hintoja tasapainottavat kosmiset vammat. Hänestä on hyvää vauhtia tulossa salaperäinen, ikuisen tietäjän itsevarmuudella sarkastisesti hymyilevä puodinpitäjä – juuri se henkilö, jota CLAMP on meille alusta asti esitellyt. Sarjan oheistaide toimii siis valtavan hienona foreshadowingina Watanukin kehitykselle, ja tästä tekijätiimi ansaitsee aplodit.

Samaan aikaan kaiken tämän alta kuultaa kuitenkin yhä Watanukin sydämellisyys, tosin jokseenkin pinnallisesti kovettuneena ja hieman kyynistyneenä, sekä perimmäinen hyväntahtoisuus, jotka tuovat tuntua siitä, että kyseessä on yhä sama hahmo suurista muutoksista huolimatta. Lisäksi pojan kokemattomuus uudessa toimenkuvassaan tuodaan esille maltillisesti ja vaarantamatta uuden, pahaenteisemmän auran vaikuttavuutta. Ihmettelen vain, miten tällaisessa suurta huolellisuutta ja järjestelmällisyyttä vaatineessa tempussa näin loistavasti onnistunut porukka on samaan aikaan säheltänyt TRC:n niin sotkuun täysin mielivaltaisilta ja impulsiivisilta tuntuvilla juonenkäänteillä ja paljastuksilla…

Ensivaikutelmapostauksessani höyrysin myös jonkin verran sarjan predestinaatio-opeista, mutta niistäkin saan onnekseni pyörtää nyt sanani. Vaikka xxxHolic lähtee liikkeelle asioiden tapahtumisen välttämättömyydestä, se sekä seuraa omaa ohjettaan että jokaisessa käänteessä kiertää sitä minkä kerkeää. Watanuki omaksuu pikkuhiljaa Yuukolta tämän ”Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu välttämättä” -mentaliteetin, mutta samaan aikaan sarjan maailma yhdistettynä TRC:n maailmaan kutoo tälle välttämättömyyden prinsiipille monimutkaisempaa kontekstia kuin ensivilkaisulla on mahdollista nähdä. Välttämättömyyden lisäksi nimittäin korostetaan jatkuvasti myös niin omien kuin muidenkin valintojen tärkeyttä, ja vaikka se tuntuukin päällisin puolin melko ristiriitaiselta asenteelta, paljastuu alta yllättäen täysin koherentti filosofia, jota Yuuko avaa sarjojen edetessä. CLAMPilla on ollut sisarsarjojen kanssa valtavasti aikaa sekä konkreettisesti että sivumäärän puolesta tuoda tätä filosofiaa esiin, ja tiimi on todella käyttänyt tämän ajan hyvin luomalla monimutkaisen, mutta silti toimivan ja molempien sarjojen tarinoita vetävän pikkuhiljaa lukijalle selkeytyvän tausta-aatteen.

Tässä mielessä pidän erityisesti hyvin hienovaraisesta tavasta, jolla Yuukon roolin rajoitteet on tuotu esille. Jossakin vaiheessa sarjaa huomasin ymmärtäneeni, ettei Yuuko vaatinut asiakkailtaan kummallisia maksuja palveluksistaan vain omaa omituisuuttaan, vaan että kyse oli pikemminkin siitä, ettei hän pysty antamaan mitään ilmaiseksi, eikä toisaalta ottamaan mitään ilmaiseksi. Vaikka avun tarvitsija olisi Watanuki, josta Yuuko välittää todella henkilökohtaisella tasolla, hän ei voi tehdä mitään ilman käypää, oikean suuruista maksua. Tämän puolen valkeneminen ja johdonmukainen esittäminen teki Yuukosta pinnallisesta pirteydestään huolimatta hyvin traagisen (jep, tätä sanaa tarvitsee toistaa CLAMPin yhteydessä miljoonasti) hahmon. Selkeyttä ja yhtenäisyyttä kuvioon tuodaan vielä Watanukin asetuttua puodinpitäjäksi, kun yleisölle selvitetään konkreettisella tasolla dialogin kautta, kuinka kovaa hintaa puodinpitäjälle tulisi maksettavaksi asiakkailtaan asianmukaisen vastasuorituksen vaatimisen laiminlyömisestä.

Summa summarum: Olen sen verran vaikuttunut, että unohdin kokonaan ihkuttaa Doumekin ilmiselvää ihastusta Watanukiin; ei aivan pieni saavutus.