Joulukalenteri 2011: 4. päivä – Parta-adventissa surumielinen heinäsuova

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

————

Kasvojen karvoitus ei tunnu olevan kuuminta hottia animangamaailman hahmosuunnittelupiireissä. Vaikka jokunen hurmaava sänkijonne aina löytyykin, ovat täysikasvuiset parrat melko harvinainen näky. Parralla tuntuu useimmiten haettavan vanhentavaa vaikutusta, mutta tämäkin voidaan toteuttaa eri tavoilla ja eri syistä. Tämän joulun loput adventtisunnuntait omistan animen ja mangan suosikkiparroilleni ja pohdin niiden vaikutusta asianomaisten designien kokonaisuuteen.

2. Parta-adventti: Van Hohenheim (Fullmetal Alchemist)

Höpsäkänvakavan vaeltajan partakin on surullinen, kun hänellä ei koskaan ollut aikaa perheelleen.

Fullmetal Alchemistin luoja Hiromu Arakawa käyttää hahmosuunnittelussaan poikkeuksellisen paljon kasvokarvoitusta niin partojen, viiksien kuin pulisonkienkin muodossa, mutta tänään keskityn hänen kauneimpaan luomukseensa, eli sarjan päähenkilöveljesten mystisenlupsakan ja poikien kasvaessa paljon poissa reissanneen isän partaan.

Hohenheimin massiivinen, korvan juuresta koko leuan yli aina toiseen korvaan ulottuva parta korostaa hänen muutenkin kookasta ja jykevää olemustaan saamalla hänen leveän leukansa näyttämään vielä suuremmalta kuin se todellisuudessa on. Tässä tapauksessa parran vaikutus hahmon ikääntyneisyyden esittämiseen on varsin suuri. Hohenheimin nuoruutta kuvaavissa takaumissa hän on vielä sileäleukainen nuorukainen, jonka yhdennäköisyys hänen vanhempaan poikaansa Edwardiin on ilmeinen hienoisesta pituuserosta huolimatta. (Mieleeni tupsahti juuri huolestuttava ajatus siitä, miltä Ed tulee keski-ikäisenä näyttämään. D8) Parran rosoisuus sointuu miehen statukseen vaeltajana.

Mielestäni parran tarkoituksena on myös luoda painoa hahmon designille. Hohenheim on nähnyt paljon vaelleltuaan vuosikausia maailmalla. Hahmo kantaa mukanaan valtavaa henkistä koko maan kehitykseen ja tulevaisuuteen vaikuttavaa taakkaa, jota ei ole voinut jakaa edes lähimmäistensä kanssa, ja jonka takia hän on päinvastoin vieraantunut koko yhteiskunnasta ja jopa perheestään, jonka tukena olisi niin kovasti halunnut olla.

Parta tuo esiin hahmon surumielisyyttä kehystämällä jatkuvasti alaspäin painuvia suupieliä ja antamalla niille lisää painavuutta. Parran muoto suupielten ympärillä luo vahvan mielikuvan siitä, ettei hahmon suu edes pysty taipumaan kuin korkeintaan poissaolevan innottomaan sosiaaliseen hymyyn, jos siihenkään. Vaikutelmaa voimistavat hieman alaspäin kaartuneet silmät, jotka nekin ovat yleensä kaikennähneellä mentaliteetilla etääntyneen puoliavoimina. Humoristisinakin hetkinään Hohenheim näyttää suruiselta ja poissaolevalta, mitä on monesti korostettu jättämällä silmät lasien taakse näkymättömiin.

Jopa koomisen yksinkertaistettu reaktio jälkeläisen kiukutteluun on etäännytetty rillien taakse.

Yun Mochizukin Pandora Heartsiin tutustuneet ovat varmaan huomanneet, miten hävytön ripoff Hohenheimistä päähenkilöpoika Ozin Oscar-setä on. Yhdennäköisyys niin kovin ilmeinen, mutta siitä huolimatta Oscar antaa täysin erilaisen ja suorastaan päinvastaisen vaikutelman. Hohenheimin tavoin mies on lupsakka tyyppi, mutta myös reipas ja reteä. Huomattavana erona ukkojen parroissa onkin, ettei pirteän ja ilomielisen Oscarin kasvokarvoitus muodosta tämän kasvoille samanlaista suruisaa ilmettä kuin Hohenheimin parta, sillä Oscarilla ei ole pulisonkimuotoja suun yläpuolella.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa!