Joulukalenteri 2011: 8. päivä – Ei omena kauas puusta…

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Kovu (Leijonakuningas II)

Vihollisen tyttäreen ihastuva synkkä leijonanuorukainen demoaa, miten pahikselta näyttävästä hahmosta tehdään sankari.

Disneyn miespääosat jäävät monesti vähän mitäänsanomattomiksi hahmoiksi ulkonäkönsä puolesta, mutta aiemminkin hehkuttamani Leijonakuningas II -leffan Kovu on mielestäni yksi firman onnistuneimmista designeista. Ei paha suoritus, kun jatko-osissa kaikki hahmosuunnittelusta tarinaan ja animaation laatuun tuntuu useimmiten vähän vasemmalla kädellä väännetyltä.

Kovu on alkuperäisen Leijonakuninkaan pahiksen Scarin ottopoika, vaikka hänen ulkonäkönsä viittaisi ihan geneettiseenkin sukulaisuuteen. Hahmon desing ottaa kaikki olennaiset piirteet Scarin ulkonäöstä ja pehmentää niitä sitten päähenkilölle sopiviksi. Tämä on mielestäni varsin kunnianhimoinen ja rohkeakin ratkaisu, sillä Scarin design on erittäin selvästi tehty pompöösille pahikselle.

Kovun nuorta ikää tuovat esiin parrattomuus ja silmillä roikkuvat otsahiukset taakse sliipattujen sijaan.

Scarin piirteet ovat hyvin arkkityyppisiä ominaisuuksia, joiden perusteella hahmo on helppo tunnistaa antagonistiksi heti ensisilmäyksellä. Vielä helpommaksi tämän tekee se, että vertailukohdaksi annetaan ensimmäisen leffan sankari Simba tai hänen isänsä Mufasa. Scarin terävä, luiseva leuka vastaan Simban ja Mufasan voimakkaampi, pehmeämpi leuka. Scarin tumma turkki ja musta harja vastaan Simban ja Mufasan oranssi turkki ja punaruskea harja. Scarin tummat silmänympärykset vastaan Simban ja Mufasan vaaleat silmänympärykset. Scarin teräväpiirteinen kuono vastaan Simban ja Mufasan pehmeämmät kuonot. Scarin vinot silmät vastaan Simban ja Mufasan pyöreämmät silmät. Scarin luiseva ruumiinrakenne vastaan Simban ja Mufasan terve massiivisuus.

Scarilta perityt pahispiirteet vastaan Mufasalta perityt hyvispiirteet.

Kun nämä ikoniseen ja tunnettuun pahikseen selkeästi vuosien ajan liitetyt terävät piirteet istutetaankin jatko-osan hyviksen ulkonäöksi, ollaan jännän äärellä. Kuten sanottu, kaikkia mainittuja piirteitä on pehmennetty sopimaan paremmin Leijonakuninkaan maailman pehmeän mahtipontiseen ihanneleijonakuvaan. Silti ne ovat täysin vaivatta tunnistettavissa – kuten sanoin toissa vuoden kalenterissani: ”Kovu on ulkonäöltään ilmetty nuorempi ja maskuliinisempi versio Scarista.”

Hahmosuunnittelussa on löydetty juuri oikea tasapaino pahispiirteiden ja hyvispiirteiden yhdistämiseen. Hallitseviksi jäävät lopulta tiukan ulkonäöllisesti ajatellen Scarilta perityt pahispiirteet, mutta niitä on laimennettu juuri sen verran, että uskomme Kovun ponnistelut nähdessämme hänestä olevan sankariksikin (tai tarkemmin sanottuna sankarin love interestiksi, mutta ainakin hän on parhaimpia love interestejä koskaan).

Kovussa on ilokseni säilytetty Scarin peruina hyvin vahvasti liioitteleva, paljon kulmakarvoja ja pitkäksi venähtänyttä alaleukaa hyödyntävä artikulaatio (ero hyvismallin edustajien – myös Kiaran – jäykempään ilmaisuun on selkeä). Scarin tekeminä ilmeilyt ovat niljakkaita, mutta Kovun kohdalla tässäkin on menty neutraalimpaan suuntaan, ja hänen tunteidensa ilmaisussa on todella onnistuttu. Katkeran Zira-pahiksen Kovuun kasvattama synkkyys näkyy leijonanuorukaisen väriskaalan lisäksi johdonmukaisesti tämän sarkasmia tihkuvissa ja omahyväisissä ilmeissä ja toisaalta siinä, miten tämän korvat ovat koko ajan luimussa ja kulmat ainakin hiukkasen kurtussa.

Kovun naamanvääntely on leffan parasta visuaalista antia.

Kovan kasvatuksen alta pilkottaa jatkuvasti myös pehmeämpiä ja positiivisempia tunteita.

Leijonakuningas II peilaa alkuperäistä leffaa ihailtavan paljon, ja pidän erityisesti siitä, että Kovu saa elokuvan aikana Scarin arpea vastaavan jäljen silmänsä yli viimeisenä silauksena hahmojen yhteneville ulkonäöille. Hahmonkehityksen kannalta tämä arpi on kuitenki viimeinen piste Scarille Kovun identiteetin lähteenä. Arven saamisesta lähtien hän kääntää lopullisesti selkänsä Scarin perinnölle.