Syksyn 2011 ensivaikutelmia: HxH, Phi Brain, Future Diary & Chihayafuru

Kun poikasarjoja on tullut tänä syksynä katseltua epätavallisen paljon, niin keräsinpä ensifiiliksiä niistä yhteen.

Hunter x Hunter

Ilmeeni HxH:ta katsoessani.

Ysärishounenin hahmosuunnittelu ahdistaa niin suuresti, etteivät ihan kivat tuotantoarvotkaan pysty kompensoimaan. En siis tykkää ensimmäisten jaksojen perusteella yhtään HxH:n ulkonäöstä, mikä on siinä mielessä isohko miinus, että visuaalinen maailma on itselleni hyvin tärkeässä roolissä animesta nauttimisen kannalta.

Ensimmäisten jaksojen toteutuskin loistaa niin perusperusshounenina, että poikainsarjakuville normaalisti nyrpistelevä katsoja on hieman tuskissaan. Varsinkin pilottijaksossa kaikki tapahtuu niin oppikirjan mukaan, että epätoivo melkein iski katsoessa. Tarinassa etovan ylioptimistinen peruspikkupoika haluaa hunteriksi, jonkinlaiseksi paikalliseksi sankariksi, ja tutustuu kahteen toiseen ainakin ensivilkaisulta äärityypitellyn oloiseen hunter-kokeeseen pyrkijään. Tästä ei asetelma enää perusperusshounenimmaksi mene (paitsi ehkä jos poika haluaisi Maailman Parhaaksi hunteriksi).

Useammaltakin taholta on kuitenkin lupailtu, että HxH tulee vielä yllättämään hienoudellaan, joten päätin yrittää roikkua mukana, sillä ensimmäisessa jaksossa on ylipäänsä aika vaikea tuoda mitään erityisen hienoa kuvaan. Kakkosjakso osoittautuikin yllättätyksekseni jopa melko viihdyttäväksi paketiksi, kun karsintatestit matkalla varsinaisiin kokeisiin sisältävät ihan fiksun oloisia ja oikeasti sankarin piirteitä mittaavia piilotarkoituksia. Tämänhetkinen fiilikseni on siis varovaisen positiivinen.

Innostustaso: 2/5

Phi Brain

Originaalianime kiinnostaa lähtökohtaisesti, ja arvoitukset ja aivopelit kuulostavat teoriassa hyvältä aiheelta tällaiselle sarjalle. Varauksellinen into kuitenkin laantui melko pian ensimmäisen jakson katselun aikana, kun se osoittautui motivoituneemmaksi kylvettämään superälykkään ja supercoolin Gary Stu -päähenkilön upeita ominaisuuksia ruudulla kuin panostamaan älypulmiin. Jalustalle nostetun päähenkilöärsytyksen perässä juokseva selvästi tyhmempänä kuvattu naispuolinen love interest ei puolestaan ainakaan nosta sarjan hahmokuvauksen arvosanoja.

Ensimmäisen jakson pulmapelitkään eivät jaksaneet kiinnostaa sitten yhtään. Vertailukohdaksi mieleen tulee alkuperäinen Yu-Gi-Oh!, joka myöskin pelaa alkuun hyvin vahvasti pulmilla ja kovapanoksisilla peleillä. Yu-Gi-Oh! vain tekee pelinsä paremmin ja hahmonsa viihdyttävämmin ainakin siihen asti kunnes sarja luisuu pelkäksi kortinpeluuksi.

Visuaalisesti Fiiaivo sen sijaan näyttää ihan kivalta, joskaan ei mitenkään erityisen innostavalta siitäkään vinkkelistä. Pelkkää kohtuunättiä visuaalista toteutusta voi kuitenkin seurata muissakin sarjoissa, joten en viitsi tuhlata aikaani kiinnostuksen herättämisen sijasta lähinnä ärsyttävään sarjaan. Instant drop.

Innostustaso: 0,333/5

Future Diary / Mirai Nikki

Valikoidulle köörille tulevaisuuden kertovat kännykkäpäiväkirjat virittävä ja heidät toisiaan tappamaan usuttava synkeähenkinen väkivaltaherkuttelu on puhtaasti ensimmäisen jaksonsa perusteella syksyn shounen-valikoiman ehdottomasti antoisin tapaus. Lähtöasetelma yksinään on muikea, ja vaikka toteutus ei ehkä saa revittyä irti parhaita potkuja siitä, on ensimmäinen jakso varsin onnistunut setti. Lottovoitolta tuntuva tulevaisuuteen näkeminen muuttuu hengenvaaralliseksi painajaiseksi ehkä vähän yskien, mutta toissakevään Rainbow’n tasoisesta dramatiikkafailista ei kuitenkaan onneksi ole kyse.

Menoa vain parantaa syrjäänvetäytyvää päähenkilöpoikaa stalkkaava hullunkiilto silmissä ja viaton hymy huulilla rakkauttaan tälle julistava luokkatoveri. Kiva mäihä, kun joudut keskelle kuolemanpeliä, ja ainoa liittolaisesi on mieleltään epävakaa, mutta ilmeisesti hyvinkin älykäs tyttönen, jolle kiperä tilanteesi aiheuttaa suurta mielihyvää yksin sen takia, että hän pääsee suojelemaan sinua. Odotan mielenkiinnolla sen näkemistä, millainen kieroutunut dynamiikka näiden kahden välille kehittyy.

Hieman provosoivat musiikit onnistuvat luomaan asiaankuuluvan ahdistavaa tunnelmaa, samoin kuin jakson pahaenteisiin varjoihin ja rohkean painokkaaseen värienkäyttöön vahvasti nojaava visuaalinen ilme. Myös hahmosuunnittelu on miellyttävää ja sopii selkäpiitä karmivaan yleisfiilikseen.

Toisaalta alkuperäismangasta olen kuullut sekä vahvan positiivista että vahvan negatiivista palautetta. Tähän mennessä näyttää kuitenkin hyvältä, joten uskallan toistaiseksi olla fiiliksissä komeasta alusta.

Innostustaso: 4/5

Chihayafuru

Fiilikseni Chihayafurua katsoessani… blurraukset symboloivat välinpitämättömyyttäni.

Vastapainona tälle katsomistottumuksiini nähden epätyypillisen suurelle määrälle shounenia kaudelta löytyy onneksi jotain vähän tyttömäisempääkin meininkiä, Chihayafuru nimittäin kertoo tytöstä, joka… haluaa tulla maailman parhaaksi karuta-runokorttipelin pelaajaksi. :/

Asetelma kuulostaa siis tässäkin epäilyttävän shounenilta, eikä ensimmäinen jakso napannut innostustani jo senkään vuoksi, ettei karuta keskeisenä elementtinä sytytä sitten yhtään. Alkujaksoissa hahmoteltu kolmiodraama kolmen keskeisen hahmon välillä vaikuttaa toisaalta ihan kiintoisalta, varsinkin kun se tuodaan esille hahmojen lapsuuden kautta takaumassa. Päähenkilötyttö itsessään ei valitettavasti innosta tähän mennessä yhtään. Hänessä koulutoverien hehkuttama outous kiinnosti aluksi, mutta sitten käykin ilmi, että tämä outous johtuukin ihan vain siitä, että tyttö on kummallisen ja kärjistetyn ennakkoluuloton ja positiivisenpuhtoinen. Inhokkihahmotyyppini siis, kuinka inspiroivaa.

Kakkosjaksossa jatkuvassa takaumassa alakoulun karuta-turnauksen voittajanvalintalogiikka ihmetytti ja jäi häiritsemään luvattoman paljon. Minusta ei ainakaan kuulosta yhtään fiksulta antaa finaaliin asti päässeen pelaajan vaihtaa äkkiä paikkaa heikomman pelaajan kanssa ja julistaa sitten jälkimmäisen koulun karutamestariksi tämän voitettua vain tuon yhden pelin. Tämä outous jäi häiritsemään vähän liikaa, koska ei minkään kilpailun pitäisi tuolla lailla toimia.

Tuotanto ja toteutus ovat kunnossa, ja sarja näyttää ja kuulostaa varsin kivalta. Kiinnostustasoni on kuitenkin suunnilleen samalla asteella kuin HxH:n kanssa, joten kovasti veikkaan vähintään toisen näistä tippuvan katsomislistaltani kohtuullisen pian. Toistaiseksi yritän kuitenkin seurailla kumpaakin.

Innostustaso: 2/5