Tänään ensivaikutelmissa vähän heikommin iskenyttä matskua, ensi kerralla varmaan otan paremmin hittiä, kun kauden noitaminAt vaikuttavat lupaavilta, eikä Eureka-sarja voi olla aivan heikko.
Medaka Box
Ihana kyynikköpoika löytää maksimaalisen coolin vaateyhdistelmän maailmaa yksi oppilas kerrallaan parantavan Medaka-neidin avulla.
Jaksoja katsottu: 2
Medakalootan tarkastin hetken mielijohteesta, vaikka se ei alkuperäiselle kiinnostuslistalle kuulunutkaan. Tuo hetken mielijohde liittyi siihen ainoaan asiaan sarjassa, joka sai minut katsomaan toisenkin jakson. OPKH:n puheenjohtajaksi päässeen täydellisyyttä kaikessa mahdollisessa hipovan nimitytön tsundereileva lapsuundenystävä Zenkichi on designinsa puolesta kovin kivannäköinen heppu. Hahmo sai muutenkin aikaan sydämenpamppauksia olemalla höpöjörö ja ihana koko jakson ajan. Melkoisesta tyypillisyydestä huolimatta toteutus toimii, sillä pojasta ei ole vastaavanlaisille reaktio-hahmoille aivan liian tyypilliseen tapaan sössitty kaikelle ja kaikille rääkyvää idioottia. Zenkichin reaktiot on onnistuneen kyonmaisesti sävytetty hupaisuudenhakuisuudesta huolimatta kyynisenpehmeällä deadpan-asenteella, mikä tekee hänestä kaikin puolin kivan ja söpön hahmon seurata.
Yhtä jaksoa enempää ei kauden tähän mennessä suloisin ihanapoikakaan tosin jaksa muuten omiin makuihin sopimatonta sarjaa kannatella. Kakkosjaksossa huomio ei pysynyt enää muualla kuin Zenkichin sympaattisensöpiksessä jersey-koulutakin-alla-vitsissä. Sinänsä sarjan premissi on ihan mukavan positiivinen – päähenkilöt kun yrittävät vaihteeksi oma-alotteisesti tehdä hyvää sen sijaan, että puuhailisivat vain omiaan tai estäisivät reaktiivisesti pahiksia tekemästä pahaa. Medakan ja Zenkichin maailmanparannusseikkailut ovat kuitenkin lopulta kouluiloittelua, joka ei ainakaan ensimmäisten jaksojen kohdalla näytä olevan menossa mihinkään kunnianhimoisempaan suuntaan, joten tuskin tässä sarjassa on minulle enää mitään katsottavaa.
Kun aloitin katsomisen, en muuten tiennyt mitään mangan käsikirjoittajana toimivan NisiOisiN-herran osallisuudesta, mutta koko ensimmäisen jakson ajan häiritsi hieman se, etten saanut mielestäni, että homma olisi varmaan toiminut paremmin SHAFT-studion toteuttamana.
Innostustaso: 1/5
Ihanapoikapisteet: 92/100
Lupin III – The Woman Called Fujiko Mine
Mestarivarkaat kohtaavat tyylikkäissä puitteissa.
Jaksoja katsottu: 1
En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut Lupin III -sarjoista, enkä ole ennen tuoteperheeseen tutustunut muuten kuin Miyazakin Castle of Cagliostron kautta, mutta päätin nyt huvikseni vilkaista tämänkin läpi yleisanimesivistyksen nimissä. Fiilikset ovat sikäli ristiriitaiset, että vaikka fäpin täysillä ihanan retrosliipatulle ja aidosti edukseen erottuvan seksikkäälle animaatiotyylille, jakson sisältö tuntui jäävän omasta vinkkelistäni hyvin ontoksi, sillä en ole aarteenmetsästysseikkailujen suurin ystävä. Aloitusjakso tekee kilpailuhenkisen rakastettava kelmi -seikailunsa todella nätisti, mutta jakson pituinen stand-alone-virnuilu ylityypillisen ja hahmollisellisesti täysin tyhjän ahneällön kulttijohtajapahiksen kustannuksella ennustaa hyvin pienen skaalan episodiseikkailuja, joten en ole erityisen innoissani katsomassa lisää. Tällaiselle viihteelle on yleisönsä, mutta minun silmissäni aloitustarina vaikutti tietystä kevytasenteisesta viehättävyydestään huolimatta auttamattoman vanhanaikaiselta.
Vanhentuneelta maistui myös ilmeisesti sarjan keskiöön nouseva kilpailullisella seksuaalisella jännitteellä väritetty suhde nimiosissa komeilevien kelmikollegoiden Lupinin ja Fujikon välillä. Olin katsoessani kieltämättä auttamattomasti kuumuuttaan höyryävän Fujiko-neitokaisen pauloissa, ja kaksikon suhde muotoutuu melkein tarpeeksi tasaveroiseksi jakson aikana. Mutta vain melkein. Vaikka heidät periaatteessa esitetään tasavahvoina kilpakumppaneina, jakso pitää huolta kuitenkin siitä, että Lupin on reaktioidensa puolesta aina puoli askelta Fujikon edellä. Kun jotain yllättävää sattuu, Lupin jatkaa pokerinaamavirnuiluaan, mutta Fujiko alkaa vilkuilla säikähtäneenä ympärilleen. Fujiko ei onnistu kertaakaan kunnolla hämmentämään tai muuten henkisesti pwnaamaan Lupinia, mutta toisin päin tuo näyttäisi onnistuvan. Mikäli tätä sinänsä melko pieneen osaan painettua, mutta silti hieman liian voimakkaasti esille punkevaa miesten maailma -mentaliteettia ei tasoiteta tulevissa jaksoissa, en tule katsomaan sarjaa ainakaan kauaa, jos päätän antaa sille toisen tilaisuuden vakuuttaa minut.
Aloitusjakson tarpeettoman runsas paljaiden rintojen heiluttelu on kerännyt osakseen älähdyksiä melko paljon. Itseäni tissipaljous ei varsinaisesti häirinnyt, mutta puolet ajasta tämä yltäkylläinen fanipalvelu pikemminkin syö omaa tehokkuuttaan kuin jää mieleen positiivisena asiana. Lisäksi tissipelleilykin tavallaan painaa Fujikoa heikompaan asemaan kuin Lupinia, jota ei paljasteta henkisesti eikä fyysisesti yhtä paljon.
Toivoton tapaus ei kuitenkaan ole kyseessä, vaikka olenkin nyt keskittynyt lähinnä ongelmakohtiin. Positiivisena puolena täytyy sarjan tavoitteiden kannalta moitteettoman toteutuksen, ehdottoman tyylikkyyden, Fujikon komeuden ja visuaalisen juhlan lisäksi mainita vielä sarjan tapa tuoda seksuaalisuutta esille. Vaikka boobseja heiluu vähän turhan tiheään, pidän siitä, että päähenkilöt eivät hämmentele, häpeile tai pelästy seksuaalisuuttaan, kuten animessa ja muunkin maalaisessa viihteessä on tapana, vaan Lupin ja Fujiko suhtautuvat välillään kipsahteleviin kipinöihin ja Fujikon alastomuuteen veikeän asiallisesti puoliflirttaillen varsin hauskassa yhteisymmärryksessä. Kuten Bateszi huomioi, tämä suhtautuminen seksuaalisuuteen tuo sarjaan aikuisemman fiiliksen kuin mihin anime yleensä kykenee tai edes pyrkii.
Innostustaso: 2,5/5
Dusk Maiden of Amnesia
Kuollut tyttö säikäyttelee normityttöä ja tykkää pojasta, joka pystyy näkemään hänet.
Jaksoja katsottu: 1
Amnesian aloitusjakso on jokseenkin viehättävä, mutta mitäänsanomaton. Saman useamman minuutin pätkän toistaminen hieman eri näkökulmasta olisi voinut olla todella huono idea, mutta tässä se on toteutettu melko onnistuneesti ja jopa viihdyttävästi. Pääpoika ja kummitustyttö vaikuttavat myös alun perusteella ihan symppiksiltä. Sen sijaan jakso ei onnistunut herättämään mitään voimakkaita tunteita tai edes lievää kiinnostusta tulevasta. Kummitusneidin ympärille olisi voitu rakentaa voimakas jännite ja silti pitää hänet vähän hassuttelevana ja harmittomalla tavalla pikkuisen mustasukkaisena hahmona. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että tekijät ovat niin kovasti yrittäneet saada hänestä tavallisen koulutytön kummitusstatuksesta huolimatta, ettei minulla katsojana ole juurikaan syytä välittää hänen kummittelustaan, jota on kuitenkin markkinoitu mielestäni sarjan ideana.
Ensimmäinen jakso ei muutenkaan ollut sisällöltään tai edes tyyliltään sellainen kuin olisin odottanut sen olevan. Luulin katsovani kauhusävytteistä mysteeriä tai jotain sinne päin, mutta sainkin kouluhupsuttelua jakson täydeltä. Mikäs siinä, mutta kouluhupsuttelu ei tosiaan ole mieligenreni. Kevyt ja hassutteleva aloitus antaa jakson lopussa vain aivan pikkuriikkisen vihjeen siitä, että sarja ei välttämättä tule olemaan aivan silkkaa kouluhömppää kummitushuumorilla maustettuna. Pudotan suosiolla, kun mikään sinänsä ihan toimivassa jaksossa ei vanginnut mielenkiintoani.