Osa 0: Esittely
Osa 1: Sankarit
Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa…
Yhteistä Revolutionary Girl Utenalle, Star Driverille ja Mawaru Penguindrumille on myös se, että klassinen jatkuvasti pelastamista kaipaava sankaritar on tärkeässä roolissa kaikissa. On huomattava, että kyse on taas roolina hyvin perinteisestä prinsessakuvasta; neito pulassa on melko passiivinen hahmo, eikä toimi aktiivisesti juurikaan. Pulaan jäävän sankarittaren tehtävä tarinassa on pohjimmiltaan saada pelastava sankari näyttämään hyvältä, sillä tarinat kertovat yleensä enemmän aktiivisista toimijoista kuin tornissaan pelastamista odottelevista neitokaisista. Perinteiselle prinsessaroolille on hyvin ominaista myös se, että prinsessan ahdinko on päähenkilön suurin motivaatio ja liikkeelle paneva voima, minkä takia päähenkilön täytyy välittää prinsessahahmosta suuresti. Tässäkin kohtaa kaikki kolme sarjaa ovat suunnanneet yhtenevistä lähtökohdista aivan eri teille pulaan joutuvan neitokaisensa kanssa.
Mielenkiintoisesti kukin sarjoista asettaa näyttämölle sen ilmeisen prinsessahahmon lisäksi toisenkin prinsessakandidaatin, jota voisi ehkä sanoa jonkinlaiseksi varjoprinsessaksi. Jossain mielessä nämä hahmot ovat ehkä jopa ilmeisiä prinsessahahmoja oikeampia neitoja pulassa, vaikka eivät muodolliselta rooliltaan täysin täytäkään perinteisen prinsessahahmon kriteerejä.
Spoilereita vähän kaikista mutta merkittävimmin Utenasta.
…On pahan noidan pauloissa, pauloissa, pauloissa…
Utenan neito pulassa on Anthy Himemiya, hiljainen ja vähän omituinen tyttö, joka on Utenan kauhuksi päätynyt kiertopokaaliksi oppilaskunnan hallituksen hämäriin kaksintaisteluleikkeihin. Himemiyan täytyy aina totella ”kihlattuaan” eli kulloistakin paikkaansa puolustavaa kaksintaisteluiden voittajaa. Hän onkin minimoinut oman persoonallisuutensa käytöksestään, ja pyrkii esiintymään vain tyhjänä kuorena. Jossain määrin hän onkin juuri sellainen ihmiskuori, jonka tunteet ovat kuivuneet kasaan aikojen saatossa, kun kaikki luottamus ja usko muihin on kulunut pois.
Pelastettavan prinsessan osan lisäksi Himemiyalle annetaan myös suorastaan metatasolla toinen perinteinen saturooli; hän on prinssin tuhonnut paha noita. Hän onkin tunteettomassa olemuksessaan hyvin negatiivinen ilmestys ja yksi uhkaavimmista ja painostavimmista hahmoista, joihin olen fiktiossa törmännyt. Hän vaikuttaa passiiviselta, mutta sarjan edetessä käy yhä selvemmäksi, että hän manipuloi Utenaa ja muita hahmoja hyvin hienovaraisesti ja huomaamattomasti, mutta lakkaamatta. Hän järjestää tekohymynsä takana yläluokkaiselle kiusaajadiiva Nanamille piinaa jatkuvasti, ja näennäisen alistuvasta luonteestaan huolimatta päätyy monesti tosiasiallisesti monopolisoimaan muita hahmoja. Hän on turtunut kivuliaaseen olemassaoloonsa, ja käyttäytyy piiloaggressiivisesti. Kaikesta tästä kulissien takana narujen vetelystä huolimatta hän on kuitenkin toiminnallisesti hyvin passiivinen hahmo, joka pikemminkin ohjaa muita hahmoja kuin toimii itse.
Himemiyan negatiivisen auran takia hänen ja Utenan välille kehittyvä aito ystävyys toisaalta koskettaa entistä kauniimpana ja katkeransuloisempana. Samalla tavalla kuin sarja kyseenalaistaa Utenan sankarin roolin, se kyseenalaistaa myös molemmat näistä Himemiyan rooleista. Selvää vastausta ei anneta, mutta itse tulkitsen sitä niin, että Utena sarjana tuomitsee tällaiset perinteiset roolitukset ja heittää ne roskakoriin.
Utenan ”varjoprinsessana” toimii naisihanteidensa ja prinssi-ihanteidensa välimaastossa kamppaileva Utena itse. Hän meinaakin aina tilaisuuden tullen alistua pelastettavan prinsessan rooliin. Hän päätyy kuitenkin heikkoon ja passiiviseen tilaan asetuttuaan aina lopulta itse tajuamaan, ettei voi tyytyä prinsessan vastuuta hylkivään osaan.
…Vaan prinssi uljas avun tuo, avun tuo, avun tuo…
Star Driverin ilmeinen prinsessavastine on jälleen paljon heikompi esitys. Pyhättöneito Wako on suorastaan Himemiyan vastakohta. Hän ei ole tippaakaan karismaattinen, eikä hän anna sarjalle juuri mitään lisäarvoa tai sisältöä pelastusobjektina olemisen lisäksi. Kuten Takuto on suoraan ja ironiatta kirjoitettu sankari, on Wakokin suoraan kirjoitettu neito pulassa ilman twistejä ja kyseenalaistamista, toisin kuin Himemiya. Hän on äärimmäisen pirtsakka ja positiivinen, kunnianhimottoman normiharmaa ja täysin hajuton ja mauton hahmo. Hän ei ylly yhtä ärsyttäväksi kuin Takuto pahimpina prinssihetkinään, mutta jää pliisuksi sankarittareksi.
Star Driverin pääkolmiodraaman kolmas osapuoli Takuton ja Wakon lisäksi sen sijaan on mielenkiintoisesti enemmän Himemiyan kaltainen neito pulassa. Koulun rikas perijänuorukainen Sugata ei ole yhtä selvä valinta pelastusta kaipaavan neidon rooliin, mutta päätyy lopulta täyttämään kyseisen osan ”varjoprinsessana” paljon kiinnostavammin kuin Wako (sarjan ohjaaja on ilmeisesti peräti kuvannut Sugatan roolia pelastettavaksi prinsessaksi).
Sugata ei ole yhtä negatiivinen hahmo kuin Himemiya, mutta häilyy kuitenkin positiivisen ja negatiivisen rajamailla. Sugataa ja Himemiyaa yhdistää lisäksi se, että loppupeleissä heidät pitäisi pelastaa heiltä itseltään, omalta sisäiseltä pimeydeltään. Suurin roolillinen ero heidän tilanteissaan on, että muut hahmot eivät ole aivan perillä Sugatan uppoamisesta tämän jatkuvan prinssibluffauksen ansiosta, kun taas Utena yrittää pelastaa Himemiyaa ilmeiseltä ulkoiselta uhalta, eikä siksi älyä, että oikeasti apua olisi tarvittu vähän muiden asioiden kanssa.
Wako jää kiinnostavuudessa auttamattomasti jalkoihin, sillä hänelläkään ei Takuton tavoin ole kunnollisia sisäisiä konflikteja, vaan vaara tulee pääasiassa ulkoa päin. Periaatteessa vastuuntunto saaren suojelijana vastaan halu lähteä maailmalle voisi toimia hyvänä konfliktina, mutta toimiva idea ei paljon lohduta, kun Wako ei sarjan aikana tee asialle mitään. Hän ei joudu kiperien valintojen eteen tavalla, joka resonoisi ainakaan allekirjoittaneen dramatiikantajun kanssa.
Sugata ei toisaalta sovi perinteiseen neito pulassa -muottiin yhtä hyvin kuin Wako, sillä Takuto ei lähde varsinaisesti pelastamaan Sugataa, eikä hän siten ole tämän neito pulassa. Pikemminkin kumpikin heistä on päättänyt suojella rakasta alati pulaan joutuvaa neitoaan Wakoa.
…Heräjä Ruusu kaunoinen, kaunoinen, kaunoinen…
Penguindrumin neito pulassa on kuolemansairas Himari, jonka hengen säilyttäminen saa aktiivisemmat hahmot eli tytön veljet Kanban ja Shouman toimimaan. Himari muistuttaa Wakoa siinä mielessä, että hänkin on selvästi positiivinen hahmo, joka välittää muista kovasti ja on ystävällinen ja auttavainen, vaikkakaan ei yhtä eloisa kuin Wako. Kuitenkin hänessä on hetkittäin nähtävissä sellaisiakin negatiivisia sävyjä, joita Wako ei koskaan ilmennä.
Suurin Penguindrumin minulle tarjoama yllätys saattoi hyvinkin olla hetki, kun tajusin ihan aidosti pitäväni Himarista hahmona. Hän on melkein kilttityttöprinsessa, mutta väistää roolin viime hetkessä vääntämällä sitä ihan hitusen vinoon. Hän paljastuu tarinan edetessä yhä vähemmän passiiviseksi ja hyveelliseksi prinsessaksi, kun hänet näytetään oikuttelemassa äidilleen takaumassa tai keskustelemassa rakkaudesta erittäin kyyniseen ja pohtivaan sävyyn. Hän on lopulta hyvin moniulotteinen hahmo, joka kokee selvästi epävarmuutta ja katkeruuttakin asioista, joista on jäänyt sairautensa vuoksi paitsi.
Esimerkiksi kudottuaan vanhoille laulajaidoleiksi nousseille ystävilleen kaulahuivit hän heittääkin ne pois, kun muistutus siitä, ettei hän terveydentilansa vuoksi pystynyt itse olemaan tyttöjen bändissä mukana, onkin liian tuskallinen. Toisaalta hän osaa olla paljon tiedostavampi, kylmäpäisempi ja kypsempi kuin kumpikaan veljistään. Hän kykenee myös toimimaan itsenäisesti, ja ryhtyykin päättäväisesti toimenpiteisiin, kun toinen veljistä on itsepäisesti tunkemassa itseään ongelmiin hänet pelastaakseen välittämättä lainkaan siitä, ettei hän arvostaisi pelastetuksi tulemista muiden ihmisten ja jopa koko maailman kustannuksella.
Toisaalta Ringo-tyttö kerää huomattavan määrän pelastamista kaipaavia hetkiä, ja aina Shouma saapuu apuun. Kiinnostavasti Ringo on hyvin aktiivinen ja yritteliäs neitonen, kun taas Shouma on helposti tossutettava hissukkapoika. Mutta vaikka Ringo tarvitsisi kuinka paljon pelastamista, en osaa nähdä häntä prinsessana, ja hädin tuskin edes minkäänlaisena ”varjoprinsessana”. Samalla tavalla kuin Shoumaa ja Kanbaa ei mielestäni ole nimenomaisesti istutettu uljaan sankarin rooliin kuten Momoka, en näe Ringoakaan ainakaan sinä perinteisenä pulaan joutuvana neitona. Itse asiassa Ringoa on harvinaisen vaikea luokitella millään lailla tyydyttävästi mihinkään hahmotyyppilokeroon, sillä hänen roolinsa ja tavoitteensa muuttuvat useampaan kertaan sarjan aikana, minkä lisäksi hän on ihan rehellisesti aika omituinen ja arvaamaton hahmo. Toisaalta Himemiyan ja Sugatan tavoin hänkin kaipaa loppujen lopuksi pelastusta itseltään ja omilta pakkomielteiltään.
Parempi kandidaatti Penguindrumin ”varjoprinsessaksi” olisikin mielestäni Kanba, joka muistuttaa rooliltaan Sugataa suorastaan hälyttävän paljon. Yrittäessään aktiivisesti ja kaikin voimin pelastaa sitä ilmeistä neitoa pulassa nämä ensivilkaisulta erittäin pystyvän oloiset hahmot vain uppoavat syvemmälle juoksuhiekkaan. Muiden hahmojen pitää sitten yrittää repiä heitä kuiville, sillä he eivät itse edes aivan tajua, mitä ovat tekemässä. Läheisen auttamiseen pyrkiminen keinolla millä hyvänsä sokaisee heidät niin, että homma meinaa karata sormikkaasta pahemman kerran.
Sen valinta, mikä sarjakolmikosta on toteuttanut mielestäni pulaan joutuvan prinsessansa parhaiten, ei olekaan yhtä helppo päätös kuin sankarien kohdalla. Star Driver jää kuitenkin viimeiseksi, sillä Sugatan melko vähän ruutuaikaa saava ja vähemmän ilmeinen neitopulassa-esitys ei ole tarpeeksi vahva kompensoimaan Wakon yksiselitteistä heikkoutta hahmona.
Himemiya on kompleksisimpia fiktiohahmoja, joihin olen törmännyt, ja samoin kuin Utenan kanssa, hänenkin kohdallaan roolin keikuttelu ja vääntely tuo hahmoon ja koko sarjaan valtavan paljon lisäarvoa. Prinsessaroolin selkeä pallottelu eri hahmojen, mutta merkittävimmin Himemiyan ja Utenan välillä on hyvin kiinnostavaa seurattavaa. Koen myös Utenan prinsessakuvan perimmäisen ratkaisun äärimmäisen rakkaaksi ja inspiroivaksi: sekä Himemiya että Utena kaipaavat prinsessan ominaisuudessaan pelastusta itseltään, ja kumpikin heistä päätyy lopulta pelastamaan itse itsensä. Tästä on vain kovin vaikea panna temaattisia arvoja kaikumaan paremmin tyttökatsojan päässä.
Penguindrumin hahmot jäävät siis niukasti kakkoseksi, vaikka ovatkin kaikki hienoja tyyppejä. Varsinkin Himari on tosiaan aivan odottamattoman ihana tyttönen.
Seuraavalla kerralla katsotaan sarjojen pahiksia.
2 vastausta aiheeseen “Vallankumouksellinen tyttö vs. galaktinen nättipoika vs. kohtalokas kristalliprinsessa osa 2: Neidot pulassa”
Wakon hahmossa on yksi seikka, joka on länsimaiselle katsojalle ehkä vaikea tajuta. Wako on miko-arkkityypin täydellinen inversio. Japanilainen katsoja olettaa tällaisen papitarhahmon olevan mystinen, eteerinen, kypsä, pitkä, mielellään tummatukkainen ja ehdottoman kohtalonuskoinen. Wako taas on pirteä, tunnistaa kohtalonsa muttei alistu siihen, blondi ja ylipäänsä kaikkea sitä, mitä mikon ei pitäisi kulttuurisesti ja perinteisesti olla.
Länsimaiselle katsojalle Wako näyttää vain tavalliselta peruspirteältä animetytöltä.
En silti pidä Wakon hahmoa mitenkään erityisen onnistuneena, hän on Star Driverin kolmikon tylsin tapaus. Japanilaiselle Wako taas on luultavasti erittäin pirteä haistatus genrekonventioille… kuten koko Star Driver :D.
Eipä tosiaan ollut käynyt mielessäkään tuo miko-inverttaus, mutta nyt kun mainitsit asiasta niin silmien edessä kyllä vilahti tusina niitä perinteisiä salaperäisiä mikoneitoja. Wako on siis vähän gäppimoe-tyyppisesti rakennettu hahmo, jonka viehätys kumpuaa siitä, että hänessä yhdistetään piirteitä, joita ei ole totuttu näkemään samassa hahmossa, eli tässä tapauksessa mikon rooli ja genkityttöpersoonallisuus. Jännä meininki.
Tuollainen arkkityypin kiertäminen tuo minulle lähtökohtaisesti aina ainakin jonkin verran lisäarvoa hahmoon, joten Wakonkin arvostus nousi ihan kivasti. Toisaalta yhden arkkityypin korvaaminen toisella ei välttämättä tee hahmosta kauhean onnistunutta, eikä eteerisen neidon vaihtaminen genkityttöön vielä itsessään tee hahmosta mielenkiintoista, vaikka se voikin toki lisätä sen kivan raikkaan tuulahduksen ja hyvän pohjan sille kiinnostavuudelle. Jos Wako olisi sen lisäksi esimerkiksi vaikka tehnyt jotain muutakin kuin olla suojeltavana koko ajan, niin tuohan olisi voinut olla hyvinkin tehokas ponnahduslauta siistille hahmolle.