Tokion nörttiostokset

Lokakuun Tokion-reissulla tuli luonnollisesti osteltua vaikka mitä ihanaa. Tällä kertaa keskityin enimmäkseen Disney-ostoksiin, koska Disney-ystävälle Tokio on ehtymätön runsaudensarvi ja Disney-brändättyä tavaraa löytyy valtavasti. Innokkaana keräilijäsieluna ja toivottomana materialistina nappasin mukaan monia aivan ihania muistoja.

Disneyland

Disneylandin Halloween-musikaalidesign ihastutti niin paljon, että sorruin ostamaan keksejä, vaikka viime reissulla Disney-puistosta ostettu keksipaketti osoittautui aika mauttomaksi tapaukseksi. Odotukset keksien maulle eivät ole nytkään suuret, joten pitää nyt katsoa tuleeko niitä syötyä ollenkaan – paketti itsessään on ehkä kuitenkin kivempi muisto kuin ällömakeat keksit.

Tykkään erityisesti Mikki-teemaisesta pussinsulkijasta.

Koska rakastan Disney-koruja, piti tältäkin reissulta ostaa muutama, ja puiston keskuslinnan lasinpuhalluspuodista löytyikin aika kiva valikoima. Siellä myytävien korujen valikoimassa oli astetta näyttävämpiä ja suurempia riipuksia kuin muiden puistokauppojen koruhyllyillä. Päädyin valikoimaan itselleni kolme riipusta.

Viuhkariipus on hyvin näyttävä ja myös äärimmäisen salakavala, sillä sitä saa katsoa kaksi kertaa, että edes huomaa Mikki-teemaiset vaaleat kivet.

Aladdinin taikalamppua olisi ollut tarjolla myös hopean värisenä, ja sinänsä tykkään enemmän hopeasta värinä, mutta päädyin kullanväriseen versioon, koska koin että se olisi lähempänä leffan lamppua ja tuntui siksi autenttisemmalta. Lisäksi hopeaversiossa koristekivet olisivat olleet vaaleita, eivätkä vaaleat pikkukivet hopealampussa näyttäneet mielestäni ihan miltään. Kullanvärisessä lampussa pinkit kivet taas tasapainottavat kokonaisuutta mukavasti. Puodista olisi löytynyt myös sellainen versio taikalampusta, joka roikkui kannennupistaan eikä kahvastaan, mutta tämä kahvasta roikkuva versio näyttää mielestäni paljon dynaamisemmalta.

Disney-koruja ei voi koskaan olla liikaa!

Koska myös yksi hopeanvärinen riipus piti saada, otin Frozen-henkisen lumihiutaleen. Lumihiutale ei ole oikeastaan itsessään näkyvän Disney-teemainen samalla tavalla kuin esimerkiksi Tuhkimon kurpitsavaunut tai Kaunottaren ja hirviön ruusu lasikuvussa olisivat olleet, mutta hiutaleen kaunis design sopii varsinkin talvella tilanteeseen kuin tilanteeseen. Lumihiutaleen kivet heijastavat myös tosi nätisti ympäristönsä värejä.

Vuodelle 2018 tuli ostettua myös animaatiokuvakalenteri, joka tarjoilee tulevan vuoden jokaiselle päivälle kuvan jostakin Disneyn animaatiosta ja jonkinlaisen triviatietoiskun kyseisestä leffasta. Japanintaitoni eivät taida ihan riittää triviaosuuksien tavaamiseen, mutta ehkä puhelimen käännösappi auttaa tässä. Kalenterin saa seinälle roikkumaan tai jalan varassa pöydälle seisomaan. Minulla ei ole koskaan ollut tällaista kuvakalenteria, josta avataan vuoden jokaisena päivänä uusi lehti, mutta ajatus tuntuu aika hauskalta. Toivottavasti muistan pysyä rytmissä mukana! Kalenteri tuli tosi kauniissa metallirasiassa, joka on vuorattu ilmeisestikin kalenterista löytyvillä kuvilla – ja niistä päätelleen kalenteriin on kerätty varsin monipuolisesti kuvastoa eri leffoista ja eri aikakausilta. Ohjelappunen lupaa screenshottien lisäksi myös konseptitaidetta.

Olen tosi huono fyysisten kalenterien käyttämisessä, kun en meinaa muistaa aloittaa niitä alkuvuodesta tai edes laittaa esille, mutta nyt on kännykässä muistutus vuoden ensimmäiselle päivälle.

Disney Storet

Disney Storeja tuli käytyä läpi useampi kappale reissun aikana. Disneylandin kupeessa olevan Ikspiari-tavaratalon Store jäi tällä kertaa välistä, koska pääsimme puistosta pois vasta kaupan sulkemisajan jälkeen, mutta onneksi majoituskaupunginosastamme Shibuyasta löytyy iso Disney Store (ja halloweenin kunniaksi legendaarisessa Shibuya 109 -naistenvaatetavaratalossa oli myös pieni pop up -Store). Myös Harajukun, Ikebukuron ja Skytree Townin Storet tuli kierrettyä läpi.

Olin vielä reissun alussa sitä mieltä, että maskottihahmot eivät jaksa yhtään kiinnostaa, mutta matkan aikana jokin ruuvi vähän rasahti aivoissani ja vähän ihastuin maskottihahmotuotteisiinkin. En kerta kaikkiaan pystynyt vastustamaan Japanin Disney Storet vallanneen Ufufy-sarjan melamiiniastioita. Ostamieni neljän kappaleen kakkulautas- ja kulhosarjojen lisäksi saatavilla olisi ollut myös isoja lautasia ja juomakuppeja, mutta en viitsinyt ihan kaikkea kantaa kotiin, kun melamiiniastioille ei oikein suositella tiskikonetta ja olen kamalan laiska tiskaamaan käsin.

Mutta astioiden designit ovat kyllä aivan uskomattoman suloisia. Ufufy-pallerot ovat itsessään sööttejä mutta kuvat on myös aseteltu tosi kivasti ja niiden lempeä vesivärimaailma näyttää ihanan rauhaisalta.

Suurin suosikkini näistä on pilveltä putoava Aku.

Kun olin päässyt Ufufy-astioiden makuun, törmäsin pelihallissa ufocatcher-koneeseen, jolla olisi pystynyt onkimaan Ufufy-tyylisiä Akuja ja Iineksiä. Ufocatcherin yksilöt eivät olleet Disney Storejen Ufufyjä vaikka muistuttivatkin niitä paljon, ja ne olisivat itse asiassa olleet mielestäni kivempia kuin varsinaiset Ufufyt (jotka ovat pikkuisen ryppyisempiä ja näyttävät siksi tietyssä valaistuksessa siltä että niillä olisi aika huimat silmäpussit).

Poikaystäväni yritti urheasti saalistaa Akua minulle ufocatcheristä, mutta jokusen yrityksen jälkeen piti alistua siihen tosiasiaan, ettei pehmo aikonut liikkua voittokoriin asti. Sitten oli ihan pakko suunnata suoraan Disney Storeen ostamaan Aku-Ufufy, jonka ristin Akutiksi. Se on osoittautunut tosi hauskaksi kaveriksi, koska kun sen laittaa istumaan johonkin, se näyttää upoutuvan pohtimaan hyvin filosofisia ja syvällisiä asioita, kun sen tyynen vakava katse keskittyy jonnekin kaukaisuuteen.

Akutin nokka osoittaa höpötisti ylöspäin ja on lisäksi vähän vinossa.

Olin ajatellut ostaa myös muutaman Tsum Tsumin, mutta ilmeisesti Ufufyt ovat syrjäyttäneet Japanissa Tsumit, joista löytyi Tokiosta lähinnä halloween-versioita. Halloween-Tsumeilla ei edes ole perinteistä näytönputsausmahaa, vaan ne voi kääntää ympäri, jolloin päällä olevan Tsumin sisälmyksistä paljastuu toinen versio Tsumista. Halloween-Tsumit eivät olleet ihan mieleeni, joten jätin mokomat tyystin ostamatta. Ainoa muu Tsum-tarjonta löytyi Ikebukuron kaupasta, jossa oli myytävänä Japanin Disney Storen 25-vuotisjuhlan kunniaksi 25 Tsumin paketteja. Oli melko lähellä ettei tyyris puketti olisi lähtenyt mukaan, ja vähän jopa kaduttaa näin jälkikäteen, mutta näin iso katras olisi vaatinut vähän luovuutta sijoittelun suhteen.

Ihan hyviä Tsumeja olisi löytynyt paketista, mutta aina ei voi.

Yksi merkittävimmistä löydöksistäni oli kuitenkin Ariel-kännykkäkuori. Se on hassu japanilainen hienous, jonka takaosan voi avata peiliksi ja jonka sisällä on paikka bussikortille (sekä lappunen, joka estää kännykkää ja kortinlukijaa häiritsemästä toisiaan). En aluksi lämmennyt kuoren lisäominaisuuksille, koska niiden takia se on tuplapaksu ja vähän painavakin. Tämän vuoksi koko kuori meinasi jäädä kauppaan. Kun kaikista Japanin miljoonista Disney-kuorista mikään muu ei kuitenkaan miellyttänyt yhtä paljon, päädyin siihen että paksuudestaan ja painavuudestaan huolimatta kuori oli saatava. Olenkin lopulta ollut siitä tosi onnellinen, koska vaikka peilillä en tee oikein mitään, on bussikortin säilytyspaikka tosi kätevä. Kännykkää neppailen usein pysäkillä mutta bussikortti on aina jossain laukun pohjalla karkuteillä, joten puhelimessa kortti on paremmin käsillä bussin saapuessa.

Myös kuoren värimaailma on tosi kaunis ja runollinen, eikä kokonaisuus ole liian kitch vaikka kuva esittääkin hahmoa.

Princess One Spoon ja muut

Disney Storeista ja Disneylandistä olisi löytynyt vaikka minkälaista Disney-mukia ja muuta astiaa. Melamiiniastiapuolella olisi esimerkiksi ollut Ufufyjen lisäksi myös prinsessasettejä. Mikään Storen design ei kuitenkaan ihan loihtinut minua, joten oli helppo jättää mukihylly sikseen ajattelemalla, että astioita nyt on muutenkin tarpeeksi.

Sitten poikaystäväni johdatti minut aivan reissun loppupuolella Harajukussa kauppaan nimeltä Princess One Spoon, jossa oli puodin omien Disney-neitoja jäljittelevien tuotteiden lisäksi ihan kunnollista Disney-tavaraa – ja aivan kertakaikkisen upeita laseja ja mukeja. Puodista lähti mukaan ensinnäkin kaksi kappaletta matalia ja kirkkaita laseja, teemoina Ariel ja Tähkäpää. Lisäksi minun oli pakko saada samaan design-sarjaan kuuluva korkea Tähkäpää-lasi, josta on tuleva paras kotidrinksulasini. Matalat lasit tulivat kauniissa pikkulaatikoissa, ja korkea lasi vielä nätimmässä pötkylälootassa. Sarjan elegantti design lumosi minut välittömästi. Poikaystäväni halusi matalan Ariel-lasin viski-/grogilasikseen.

Matalissa laseissa on värikuvien lisäksi kivoja hahmoteemaan sopivia ääriviivakuvioita.

Lisäksi oli ihan pakko napata matkaan kaksi prinsessamukia – tällä kertaa Ariel ja Jasmine. Näiden design ei ole ihan yhtä tyylitelty kuin lasien design, mutta hempeä vesivärimaailma oli niin kiva ja neidot näyttävät niin ihanilta etten voinut vastustaa. Kyllä näistä kelpaa lipittää viikonloppuna aamuteetä!

Neitojen designit ovat kivan uskollisia leffadesigneille ja epätarkka väritys etenkin hiuksissa tuo ilmavan tunnun kuviin. 

Princess One Spoonin lisäksi tuli napattua jostain tien varrelle sattuneesta kemikaliosta Lumikki-kasvonpesuaine (mahdollisesti kuorivilla ominaisuuksilla, tämä selvinnee kun avaan törpön), ihan vain koska kun joka puolella vilisi tällaisia kasuaaleja Disney-tuotteita, niin pitihän sellainen itsellekin saada.

Omenantuoksuinen.

Skytree Townista löytyi myös kunnon valikoima Disneyn prinsessahahmojen mukaan teemoitettuja sateenvarjoja, ja koska vanha kokoontaitettava varjoni alkoi olla jo huonossa hapessa, nappasin mukaan Tangled-varjon, jossa vilisee leffasta tuttuja elementtejä, mutta joka on silti tyylikkään huomaamaton. Violetti värimaailma on nätti, ja taivaalle leijailevat valolyhdyt levittävät kuviota ihanasti läpi varjon.

Varjoa on myös helppo pitää kädessä koukkukahvan ansiosta. Tähän mennessä se on myös kestänyt pientä tuultakin, vaikkei vaikutakaan kauhean jämäkkärakenteiselta.

Palapelit

Rakastan palapelejä, ja onnekseni Japani tuntuu tykkäävän niistä ihan yhtä paljon. Palapelien kokoaminen on sääli kyllä jäänyt yli vuoden tauolle, mutta nyt on kyllä ihan pakko päästä taas kasaamaan, kun tein niin hienoja löytöjä!

Tulipas ostettua kolme värimaailmoiltaan tosi erilaista teosta!

Akihabaran Yodobashi Camera on luottoliikkeeni Disney-palapelien osalta – en ole löytänyt mistään muualta yhtä megasuurta palapelivalikoimaa ylipäänsä. Vaihtoehtojen välillä pitikin pohtia hyvä tovi ennen kuin koriini päätyi kolme eniten kutkutellutta yksilöä.  Kuten aiemmin mainitsin, maskottihahmot eivät yleensä kiehdo kauheasti, mutta kun näin steampunk-henkisen World of Machine and Technology -kuvan, se ei enää jättänyt minua rauhaan. Kaunottaren ja hirviön Be Our Guest -kohtausta kuvaava Musical Magic -sarjan palapeli nappautui myös mukaan iloisten väriensä ja erikoisesti päähenkilön sijaan kaikkeen ympärillä olevaan enemmän keskittyvän sommitelmansa ansiosta. Samasta sarjasta olisi ollut saatavilla myös Aladdin-versio Friend Like Me -kohtauksesta, mutta se jäi tällä kertaa ostamatta.

Steampunk- ja Be Our Guest -palapelit ovat molemmat perinteisiä tuhannen palan palapelejä. Niiden lisäksi ostin hassuudenpuuskassa 2000-palaisen Let It Go -palapelin, joka näyttää glittereineen ja sini-aniliinisine värimaailmoineen ihan törkeän vaikealta kasata. Minulla on vielä monta palapeliä koottavana ennen kuin lähden haastamaan tätä hirviötä, mutta halusin ottaa sen mukaan haman tulevaisuuden haasteeksi.

Tällä kertaa ostoksiin kertyi myös pari animeaiheista palapeliä. Olen tänä vuonna jatkanut pitkästä aikaa One Piecen lukemista, ja siitä iski silmään Yodobashi Camerassa todella tyylikäs otos, jossa Olkihatut poseeraavat kokomustissa tuimina ja dramaattisina. Tämä olisi ollut tarjolla myös 2000-palaisena, mutta tuhatpalainen versio oli mukavasti hyvin pienilaatikkoinen (ja kaikki se musta olisi varmasti kaksitonnisena tosi haastava koota).

Onpas isot pyssyt.

Poikaystäväni houkutteli minut lisäksi Ikebukuron Evangelion-kauppaan hakemaan talteen Yoshiyuki Sadamoton potretin Asukasta ja Reistä tuhatpalaisena. Viimeisenä reissupäivänä kiersimme vielä Tokyo Hands -tavarataloa, jossa juuri Japanissa ensi-iltansa saanut Fate/Stay Night: Heaven’s Feel -leffaparin ensimmäinen osa oli näkyvästi esillä. Tuijottelimme postereita, seinäkankaita ja kahta palapelivaihtoehtoa siinä hetken, ja vaikka olin jo päättänyt, ettei mukaan mahdu enää yhtään palapeliä, niin lopulta hoipersimme kassalle teaser-posterin Sakura-kuvalla varustettu palapeli kourassa.

Animutyttöjä on aina hyvä olla. 

Heaven’s Feel -palapelin kuva on jättänyt aika vahvan fiiliksen haalistuneella värimaailmallaan ja hylätyllä rakennuksella, jonka pihalla Sakura seisoo valkoisessa mekossa. Yhtä aikaa tyylikäs ja surumielisen pahaenteinen teaser-kuva on onnistunut nostattamaan ennakko-odotuksia aika hyvin, ja siitä saa aika mehukkaan haastavan koottavan palapelimuodossa. Onneksi leffa on ilmeisesti tulossa Wakanim-suoratoistopalveluun katsottavaksi.