Rannikon valloittajaheimon johtajan kuopus Wakashion täytyy pitää piilossa suhteensa vuoristokylän kaupparatsu Yakazeen, mutta eräänä päivänä hänen isänsä ja isoveljensä yhyttävät heidät kesken lemmiskelyn, iskevät Yakazen kuoliaaksi ja heittävät ruumiin kirotun luolapoukaman veteen. Yakaze palaa kuitenkin Wakashion luokse merenmieshirviönä, ja haluaisi viedä Wakashion pois raakalaismaisen klaaninsa kynsistä luokseen meren pohjaan.
Alkuperäisnimi: Umi no soko
Tekijä: JNNKLECHE
Julkaisu: Equal (Kasakura Shuppansha), ranskaksi Boy’s Love IDP
Julkaisuaika: 2017-2020
Luettuna: 1/1
Fantasiamaailma:
Olin tosi innoissani tämän tarinan maailmasta. Wakashion valloittajaheimo ihannoi voimaa ja miehisyyttä ja ilmaisee asemaa heimossa päheillä tatuoinneilla ympäri kehoa ja etenkin poskiin tehtävillä hainhammaskuvioilla. Rakastavaiset kohtaavat salaa tuhottujen heimojen kiroamassa luolapoukamassa, ja kirous paljastuu todeksi, kun Yakazen ruumis viskataan poukamaan ja hän muuttuu synkäksi vetten hirviöksi. Toisaalta vetten syvyyksistä löytyy tuhotun heimon kostonhimoisia sieluja, jotka ovat jääneet kiikkiin kauas kotoa.
Yakazen delfiinipyrstöinen hirviödesign on tosi kekseliäs ja osuvan hyytävä. Wakashion isä ja veli tappavat hänet iskuilla otsaan ja rintaan, joista hirviömuodossa tursuaa infernaalisia lonkeroita ja ravunjalkoja ja ties mitä milloinkin, ja niistä ja hänen silmistään valuu koko ajan verta. Hän pystyy käyttämään lantionsa ällöjä räpyläulokkeita vähän kuin käsinä tai jalkoina, ja lonkerokieli ulottuu luikeroimaan vaikka minne. Hahmo näyttää todellakin siltä, että kaikennäköiset lonkeronsa liikkuvat ja elävät koko ajan.
Samperin hyviä juttuja, ja ehdottomasti tarina ihmisille, jotka kaipaavat hahmoiltaan vähän jännempää ulkokuosia!
Mieleenpainuva hahmo:
Tämä oli ehdottomasti Wakashion tarina, ja hänelle rakentuu sen aikana todella kaunis hahmonkehityskaari. Hänen lempeää luonteenlaatuaan ei ole koskaan klaanin parissa arvostettu, ja siksi hän on tarinan alussa täynnä epävarmuuksia, vaikka saakin voimaa herkkyyttä ymmärtävästä Yakazesta. Wakashio ei kuitenkaan Yakazen toistuvista pyynnöistä huolimatta uskalla karata tämän kanssa tämän vuoristokylään sukunsa koston pelossa.
Yakaze haluaa hirviöksi muututtuaan viedä hänet jälleen pois klaaninsa luota, tällä kertaa kuoleman kautta, jotta hänkin voisi muuttua kirotun poukaman vedessä merihirviöksi. Wakashio kuitenkin edelleen epäröi, tällä kertaa vastuuntunnosta. Klaanin muut miehet ovat lähteneet valloitusmatkalle, mutta häntä on pidetty liian pehmeänä ja jätetty naisten kanssa kylään, ja hän kokee, että hänen täytyisi pitää kylästä huolta ainakin muiden paluuseen asti, vaikka muuten odottaakin lähtöään Yakazen mukaan.
Wakashiolla on kuitenkin ankea olo siitä, miten ei koskaan kykene pitämään omia tai rakkaidensa puolia hirviömäistä isoveljeään vastaan. Hän pohtii koko sarjan ajan, miten voisi tulla vahvemmaksi, ja tarina avaa kauniisti hänelle hienon kehityskaaren, jonka aikana hän alkaa hahmottaa hänelle toimivia tapoja olla vahvempi ja nojata omaan selkärankaansa ja toteuttaa elämässään omia arvojaan.
Silti Wakashio ei edes sarjan alussa tunnu minulle lukijana heikolta hahmolta, vaan hänen suorasukainen itsevarmuutensa omasta seksuaalisuudestaan tekee hänestä koko ajan myös tosi hauskan ja inspiroivan hahmon. Wakashio jäi ehdottomasti mieleen yhtenä tämän vuoden parhaista BL-pojista!
Hempeä kansikuva:
Jäin miettimään tätä osumaa, ja kun kysyin puolisolta mielipidettä siitä, onko kansikuva hänen mielestään hempeä, hän kysyi epäileväisenä: ”Mikä toi facehuggeri ton toisen rinnassa on?” Tämä sananvaihto kuvaa mielestäni kannen ja koko tarinan keskeistä estetiikkaa suorastaan runollisesti. Kun selitin hirviömerenmiestarinan, hän vähän epäröiden myöntyi siihen, että kai tämä kansi nyt sitten on aika hempeä.
Ja kyllähän se on, nyt kun oikein katson. Hitsin läheistä ja hymyileväistä halimista on siinä, vaikka herrat ovatkin muhkeita ja veden alla ja toinen muuttunut tarinoiden hirviöksi, jonka rinnasta ja otsasta ryöppyää kaikenlaista, mikä ei sinne kuulu.
Yabai ja wholesome:
Tämä on ehdottomasti pokkari lihaksikkaampien poikien ystäville. Molemmat päähenkilöt ovat niin täynnä pullistelevaa massaa, että heikompaa voi hirvittää. Lisäksi he länttäytyvät keskinäisiin touhuihinsa usein ja hartaasti, Yakazen moninaisten demonisten ruumiinosien ominaisuuksia ilolla esitellen. Hämmentävää, miten yhteen pokkariin on saatu mahtumaan näin runsaiden seksikohtausten lisäksi myös niin paljon tarinaa ja maailmanrakennusta.
Ja kaikki heidän välillään tapahtuva on sellaisella kivan kasuaalilla tavalla hirmu romanttista. Harvemmin näkee näin paljon ja näin intensiivistä ja kokeilunhaluista panemista, joka on samalla näin täydellisen kauniilla tavalla suostumuksellista ja toista kunnioittavaa. Pääparilla näyttää olevan tosi hauskaa keskenään.
Varma uusintaluku ja uusi tekijä jolta haluan lukea lisää:
Badassin kohdalla harmittelin sitä, miten sarjan rakentama fantasiamaailma oli kiinnostava, mutta itse tarina ei onnistunut yhtä hyvin. Onneksi tämä tarina riensi pelastamaan tilanteen tuomalla minulle huolella mietityn fantasiamaailman lisäksi myös tosi kovan tarinan!
Myyttien kiroukset sidottiin Wakashion kasvutarinaan kiitettävästi, pääparin pahkirakastunut ja toisiaan kunnioittava dynamiikka on suorastaan ihanaa seurattavaa, ja tekijän mielikuvitus lentää hirviödesigneissa ja seksikohtauksissa.
Tosi turhauttavaa, että JNNKLECHEllä ei ole toistaiseksi kuin yksi toinen tarina, eikä sitäkään ole lisensoitu millekään sellaiselle kielelle, jota käyttöliittymäni tukee. Koska haluaisin ehdottomasti lukea häneltä kaiken! Toivottavasti hamassa tulevaisuudessa tulee vastaan parempia mahdollisuuksia.
Non-con:
Isoveli oli kauhea ällösika, mutta kerrankin pääparin välillä ei ollut mitään non-coniin hengähtävääkään vaan olivat hirmu söpöinä rakastuneita ja ihania toisilleen.
Kuvat © JNNKLECHE / Kasakura Shuppansha