Ala-asteen musiikinopettaja Kuganuma on ottanut suojatikseen entisen oppilaansa Azuma Tanakan, joka pyrkii musiikkikouluun. Tanakan vaikeiden perheolosuhteiden takia Kuganuma ottaa pojan väliaikaisesti asumaan luokseen, ja siitähän ei sitten seuraa mitään hyvää.
Tekijä: Fumi Yoshinaga
Julkaisu: Alunperin Houbusha, myöhemmin Hakusensha, englanniksi Digital Manga Publishing (Juné)
Luettuna: 1/1
Myrkyllinen romanssi:
Olen lukenut tämän tarinan kauan sitten, ja se on jäänyt mieleeni vaikuttavana teoksena, mutta en aivan muistanut miksi. Kun kyseessä on Fumi Yoshinagan sarja, niin tietysti voi aina olettaa, että varmasti sen takia, että tarina oli täynnä kypsää ihmissuhdedraamaa, voimakasta visuaalista kerrontaa ja kaikkea sellaista hyvää, jonka takia hän on yksi suosikkimangakoistani.
Mutta hitsi miten hajosin sille, miten aivan hillittömän junaturmainen tarina Solfège lopulta oli. Toisin kuin monet idealisoidummat opettaja-oppilas-romanssit, Solfège tekee täysin selväksi, että vaikka Tanaka on tosi pitkä ja harteikas poika, hän on myös tosi nuori, naiivi, herkässä tilanteessa ja siten altis hyväksikäytölle.
Tyypillisesti BL-genren opettaja-oppilas-romansseissa se oppilas on kaikin puolin tosi semekoodattu ja aloitteen tekevä hahmo, ja opettaja taas väritetään fyysisesti pienemmäksi ja suhdetta toppuuttelevaksi ukeksi. Dynamiikka tekee ikäero- ja riippuvuussuhde-romanssista helpommin nieltävän.
Tässä tarinassa ei perinteikästä kaavaa kuitenkaan noudateta. Vaikka tässä tarinassa Kuganuma pitää pitkään välit Tanakaan asiallisina, niin homma ryöstäytyy ihan käsistä, kun Tanaka tunkee yllättäen pyytämään majoitusta kesken Kuganuman kalsarikänni-illan, ja Kuganuma sitten heikon arvostelukyvyn hetkellään aivan sumean häikäilemättömästi viettelee pojan. Ja vaikka jälkikäteen kaduttaa, hän vähän ihmissuhdelaiskana tyyppinä vain antaa itsensä vajota kiellettyyn suhteeseen alaikäpojan kanssa, kun se tuntuu helpommalta kuin alkaa tehdä vaivalloisia päätöksiä, ja sitä paitsi maitohan on jo lattialla, niin ei sitä siitä enää takaisin tölkkiin saa.
Tarina ei millään tavalla romantisoi keskussuhdettaan, vaan sen on selvästi tarkoituskin olla karua luettavaa. Kuganuma on yhtä aikaa tosi tärkeä Tanakalle, mutta myös tosi vahingollinen, kun luotettavan aikuisen ja häikäilemättömän seksikumppanin roolit menevät hänellä aivan sekaisin.
En ole aivan perillä, oliko tuo yllä kuvattujen romantisoidumpien opettaja-oppilas-tarinoiden kirjo vielä sarjan ilmestymisen aikaan 1990-luvun jälkipuoliskolla ollut niin esillä kuin nolkytluvun alussa, josta ne ovat minulle tutumpia, mutta ajatuksellisesti Solfège tuntuu vähän sellaiselta keskarinnäyttöhenkiseltä vastaukselta kyseiselle tarinatyypille. Teos artikuloi varsin kattavasti kaikki ne asiat, miksi opettaja-oppilas-romanssit ovat minulle aina aika vaikeita sulattaa.
Vaikuttava ja mielenkiintoisesti kerrottu tarina, mutta ei kyllä yhtään kiva sellainen lukea.
Yabai!
Aika usein BL-manga toimittaa hyviä yabai-tärinöitä, mutta tällä kertaa oli tällainen negatiivisempi versio. Tarina ei niinkään ollut visuaalisesti graafinen, mutta opettaja-oppilas-suhde oli vaan kuvattu niin inhorealistisen etovasti, että lukemisesta jäi suorastaan likainen olo.
Tuhannen kännissä:
Jeesus nyt näiden kännimiesten kanssa, irvistin koko kohtauksen ajan kun oli niin kauheaa luettavaa, kun Kuganuma nimenomaisesti lähtee kännipäissään viettelemään suojattiaan. Tämän takia se opettajahahmo ei näissä ope-oppilas-romansseissa yleensä ole aloitteentekevä viettelijä, vaan enemmän uhkean semeoppilaan hieman vastentahtoinen uhri.
Mutta jälleen kerran kaatokänni toimi suhdetta eteenpäin puskevana katalyyttinä. Olisi kyllä voinut olla toimimattakin, hyh.
Jännä piirrostyyli:
Tämä bingokohta on aiheuttanut minulle vähän päänvaivaa, kun mikään tosi kivankaan näköinen teos ei ole lopulta saanut osumaa. Olen hakenut jännällä piirrostyylillä jotain sellaista, mitä en odottaisi näkeväni BL-mangassa, en niinkään vain tosi komeaa tyyliä.
En ollut etukäteen ajatellut yhtään, että Yoshinaga kuittaisi tästä osuman, mutta hänen töitään lukiessa tulee aina kiinnitettyä huomiota siihen, miten uniikki piirrostyyli hänellä on. En ole koskaan nähnyt mangaa toiselta tekijältä, joka muistuttaisi hänen tyyliään.
Piirre, joka kerta toisensa jälkeen tekee minuun vaikutuksen Yoshinagan kerronnassa, on se, miten ilmiömäisen tehokkaasti hän käyttää ruutupareja tai -joukkoja, joissa sama hahmo nähdään lähes samassa asennossa kerta toisensa jälkeen niin, että hahmon asennossa tai ilmeessä tapahtuu vain aivan äärimmäisen hienovarainen muutos. Tämän nimenomaisen kerrontakikan käytössä kukaan ei ylitä Yoshinagaa, ja tässä pokkarissa sen käyttöä ei ole säästelty.
Muita huomioita:
Mietin pitkään, antaisinko tälle tarinalle vanhempi uke -osuman vai en, ja päädyin kuitenkin siihen, että vielä jäi tämä osuma saamatta. Solfègessa näkyy se erikoisuus, että vaikka Kuganuma on parista selvästi se ukekoodatumpi osapuoli, ja sivuilla nähdään seksiä vain niin, että hän on bottomin roolissa, implikoidaan tarinassa vahvasti Kuganuman ja Tanakan olevan pikemminkin reversible-pari kuin vakiintuneiden roolien pari.
Tuntuu kuitenkin siltä, että kerronta haluaa nimenomaisesti tehdä tämän selväksi, mutta kuitenkin häivyttää taustalle. Veikkaan, että tämä johtuu siitä, että japanilainen BL-yleisö ei perinteisesti ole ollut kauhean innoissaan reversible-pariskunnista, ja siksi tarinan kerronnallinen ratkaisu tuntuu vähän siltä, että kenties kustannustoimittaja on saattanut vähän toppuutella Yoshinagan alkuperäistä visiota, joka on siksi jäänyt vähän oudon hämääväksi.
Puhkuin koko tarinan läpi Mangakartan jaksossa 115, josta voi halutessaan käydä kuuntelemassa kaikki käänteet.
Kuvat © Fumi Yoshinaga, Hakusensha